Että mua ärsyttää tuo miehen syömisäänineuroosi

Siis kun mä en voi nykyisin enää syödä mitään olkkarissa enkä kyllä keittiössäkään. Mies kun ei voi sietää minkäänlaisia syömisääniä. Vaikka miten äänettömästi yritän syödä niin silti se mulkoilee ja tuhisee vihaisesti. Itse se saa tietenkin syödä missä ja milloin vaan, omat äänet sitä ei häiritse lainkaan. Mua ja lapsia se mulkoilee ja välillä karjuu. Ja mua ärsyttää itseni kun alan varoa syömisiä ja yritän järkätä niitä sellaisiin väleihin kun mies on jossain muualla. Tunnen olevani kynnysmatto tämän asian suhteen. Perkele, tää on minunkin koti, jos mies saa syödä missä ja milloin haluaa niin sama oikeus on oltava muillakin. Ja varsinkaan lasten ei tarvi kuunnella tuota raivoamista. Me muut tässä ollaan normaleja, tuo yksi on se epänormaali.

Ja nyt jotkut tulee heti sanomaan, että me maiskutellaan ym. Ei, emme todellakaan maiskuttele. Tuolle miehelle ei vaan riitä mikään normaalisyöminen vaan sen pitäis olla täysin äänetöntä. Siis täysin äänetöntä ja se on mahdotonta. Ikinä mä en syö niin etteikö se mulkaise raivoissaan. Ennen se jopa huomautteli ja lähti huoneesta mieltään osoittaen. Se loppui kun raivostuin ja sanoin muuttavani sellaiseen paikkaan jossa saa syödä ilman että joku hullu vittuilee vieressä. Mutta ei tuota mulkoiluakaan kukaan jaksa ja varsinkin lasten kannalta tuo ei ole oikein. Ei kai kenenkään tarvi sekopäätä varoa kotonaan. Neurootikko menköön hoitoon.