Puolisoni sanoi kun tuli ystävältäni, että, meinasi heittää vauvan seinään
Kun ei meinannut lopettaa.Sanoi, että tosi lähellä oli. Apua, jätänkö hänet heti. Olin poissa 1,5 h. Mitä voin tehdä??
Kommentit (26)
Siis sinä tulit ystävältäsi? Olit poissa kotona, ja kyseessä on siis teidän vauvanne?
Vauvan itku on tosi, tosi raastavaa, ja se saa kaikenlaisia epätoivoisia ajatuksia aikaiseksi. Ajatuksissa ei sinällään ole mitään vikaa tai väärää, kunhan koko ajan ymmärtää, että niiden ajatusten perään ei voi mennä.
Ilmeisesti puolisosi ei ole valmis olemaan vauvan kanssa kaksin. Ero ei ole siihen ratkaisu, sen jälkeenhän tulisi tapaamiset vauvan kanssa.
Oliko kuullut että lapsi ei olekaan hänen?
Sillä varma olis jotkut kuulokkeet ollut tai korvatulpat...
Ei ole pakko kuunnella huutoa.
Sano sille miehellesi että jos vauvan itku käy hermoille niin menee hetkeksi toiseen huoneeseen rauhoittumaan. On parempi jättää vauva minuutiksi tai pariksi itsekseen huutamaan kuin heittää seinään. Itselläkin oli tosi vaikeaa kestää vauvan itkua joka kesti tunteja ja kaikenlaisia ajatuksia tuli mieleen, mutta tärkeää on etukäteen miettiä mitä tekee jos alkaa itsellä hermot menemään.
Vierailija kirjoitti:
Sano sille miehellesi että jos vauvan itku käy hermoille niin menee hetkeksi toiseen huoneeseen rauhoittumaan. On parempi jättää vauva minuutiksi tai pariksi itsekseen huutamaan kuin heittää seinään. Itselläkin oli tosi vaikeaa kestää vauvan itkua joka kesti tunteja ja kaikenlaisia ajatuksia tuli mieleen, mutta tärkeää on etukäteen miettiä mitä tekee jos alkaa itsellä hermot menemään.
Tämä. Käy se itku äidinkin hermoille. Ymmärtäähän mies muuten sen, että vauva ei itke mitenkään tahallaan, vaan jotakin on vialla? Nälkä, vaippa, väsy, yksinäisyys?
Ymmärrän että olet todella järkyttynyt. Välitön ero ei tietenkään ole paras ratkaisu, vaan nyt pitää saada apua miehelle (ja koko perheelle).
Kirjoita nyt ylös, mitä tapahtui. Päivämäärä, missä olit, kuinka kauan, mitä ja miten mies kertoi asiasta, kun tulit kotiin. Mahdollisimman objektiivisesti tietysti. Miehen on jälkeenpäin vaikeampi kiistää tapahtumaa, jos olet kirjoittanut asiat ylös tuoreeltaan.
Huomenna yhteys neuvolaan ja sitä kautta mahdollisimman nopeasti esim. perhetyöntekijä käymään. Perhetyöhön voi ottaa yhteyttä todennäköisesti suoraan kun, mutta neuvola voi olla hyvä paikka aloittaa, jos on tuttu ja luotettava terveydenhoitaja. Hän kertoo myös konkreettisesti, mistä ja mitä apua voitte saada.
Mies saattaa kokea häpeää ja ahdistusta, kun otat yhteyttä ulkopuolisiin ja tämä asia tulee esille. Sinun tehtävänäsi äitinä on kuitenkin suojella vauvaa. Se ei ole ratkaisu, että et uskalla jättää vauvaa enää miehelle etkä siksi pääse mihinkään yksin - ratkaisu on, että niissä tilanteissa miehen tueksi tulee perhetyöntekijä, joka auttaa miestä opettelemaan vauvan itkun kestämistä ja vauvan tyynnyttelyä.
Se ei vaadi kuin sen muutaman sekunnin napsahduksen että vauva on ravisteltu aivovammaiseksi tai jopa kuolleeksi.
En jättäisi enää noita kahdestaan.
Tuliko ystävältäsi miehesi, vai jonkun muun kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Se ei vaadi kuin sen muutaman sekunnin napsahduksen että vauva on ravisteltu aivovammaiseksi tai jopa kuolleeksi.
En jättäisi enää noita kahdestaan.
Napsahtaa voi myös äidillä. Ihan yhtäkkiä.
Ap, kannattaa keskustella miehen kanssa asiasta ja sopia, mitä vastaavassa tilanteessa tehdään. Vauva lasketaan petiinsä itkemään ja itse poistutaan toiseen huoneeseen laskemaan kymmeneen tai vaikka sataan. Kuulosuojaimet on myös kova juttu.
Juuri niin, minä en jättäisi tuollaiselle hullulle hetkeksikään. Rankkaa lastenhoito on äidilläkin, mutta pitää vain jaksaa
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että olet todella järkyttynyt. Välitön ero ei tietenkään ole paras ratkaisu, vaan nyt pitää saada apua miehelle (ja koko perheelle).
Kirjoita nyt ylös, mitä tapahtui. Päivämäärä, missä olit, kuinka kauan, mitä ja miten mies kertoi asiasta, kun tulit kotiin. Mahdollisimman objektiivisesti tietysti. Miehen on jälkeenpäin vaikeampi kiistää tapahtumaa, jos olet kirjoittanut asiat ylös tuoreeltaan.
Huomenna yhteys neuvolaan ja sitä kautta mahdollisimman nopeasti esim. perhetyöntekijä käymään. Perhetyöhön voi ottaa yhteyttä todennäköisesti suoraan kun, mutta neuvola voi olla hyvä paikka aloittaa, jos on tuttu ja luotettava terveydenhoitaja. Hän kertoo myös konkreettisesti, mistä ja mitä apua voitte saada.
Mies saattaa kokea häpeää ja ahdistusta, kun otat yhteyttä ulkopuolisiin ja tämä asia tulee esille. Sinun tehtävänäsi äitinä on kuitenkin suojella vauvaa. Se ei ole ratkaisu, että et uskalla jättää vauvaa enää miehelle etkä siksi pääse mihinkään yksin - ratkaisu on, että niissä tilanteissa miehen tueksi tulee perhetyöntekijä, joka auttaa miestä opettelemaan vauvan itkun kestämistä ja vauvan tyynnyttelyä.
Jatkan vielä: voit toki itse yrittää auttaa miestäsi oppimaan vauvan tyynnyttelyä ja itkun sietämistä. Sellainen dynamiikka voi kuitenkin aiheuttaa muita ongelmia: esim. että mies tulkitsee sinun määräilevän hänen isyyttään.
Lisäksi voi olla että itse koet nyt vihan tunteita miestä kohtaan ja luottamus on rikkoutunut. Se on aika huono lähtökohta tukea hänen isyyttään. Siksi ehdotan ulkopuolista apua, vaikka mies vastustaisikin. Muista että sinulla ei ole mitään velvollisuutta salailla asiaa, vaikka mies niin vaatisi.
(Enkä siis missään nimessä väitä että automaattisesti vastustaa apua tai vaatii salailua.)
Ovatko muuten isovanhemmat läsnä arjessanne?
Eli saako mies puhua tunteistaan vai pitääkö kärsiä hiljaa? yrittäkää jo päättää.
Mitäpä sitä ajatuksilleen voi. Nyt vaan puhut miehesi kanssa ja selvität, että kyse oli todellakin vain tunteesta/ajatuksesta. Ajatus on itseasiassa yllättävän yleinen, silti onneksi vain sairas ihminen sen toteuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Se ei vaadi kuin sen muutaman sekunnin napsahduksen että vauva on ravisteltu aivovammaiseksi tai jopa kuolleeksi.
En jättäisi enää noita kahdestaan.
Minulla on kolme lasta ja kyllä sama ajatus on vähintään kerran kaikkien kanssa käynyt. Koskaan en mitään ole tehnyt ja tottakai sitä itseäänkin hirvittää ja on pahoillaan heti ajatuksen jälkeen. Jollain tavalla se on purkanut jopa sen ärsytyksen ja sitten on taas jaksanut itkua kuunnella.
Minä jätin puolisoni saman tien kun hän joskus uhkasi heittää meidän itkevän vauvan seinään. Se oli todella järkevä päätös koska pikkuhiljaa exästä alkoi tulla esiin aggressiivisia piirteitä aina kun hän oli lapsemme seurassa. Eron jälkeen tapaamiset hoidettiin valvotusti ja nykyään exä ja lapsi eivät enää edes tapaa koska ex (joka on muuten lapsen äiti) on muuttanut jonnekin parin sadan kilometrin päähän eikä halua olla lapsen kanssa tekemisissä. Elatuavusta hän kuitenkin muistaa silloin tällöin minulle raivota.
Onneksi sain jäädä lähivanhemmaksi ilman mitään suurempaa vääntöä vaikka tosin exä yritti saada lapsen itselleen mutta lastenvalvojakin ilmeisesti havaitsi exässä niitä aggressiivisia piirteitä jotka minä olin huomannut jo aikaisemmin.
Siis sen ystävän vauvanko se meinas heittää?
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä sitä ajatuksilleen voi. Nyt vaan puhut miehesi kanssa ja selvität, että kyse oli todellakin vain tunteesta/ajatuksesta. Ajatus on itseasiassa yllättävän yleinen, silti onneksi vain sairas ihminen sen toteuttaa.
Itse asiassa, jos luet alkuperäisen viestin, niin mies oli sanonut, että "tosi lähellä oli". Itselläkin oli ajoittaisia pimeitä ajatuksia lapsen vauva-aikana, mutta en todellakaan kokenut että vaivan heittäminen seinään olisi ollut "tosi lähellä".
Vierailija kirjoitti:
Minä jätin puolisoni saman tien kun hän joskus uhkasi heittää meidän itkevän vauvan seinään. Se oli todella järkevä päätös koska pikkuhiljaa exästä alkoi tulla esiin aggressiivisia piirteitä aina kun hän oli lapsemme seurassa. Eron jälkeen tapaamiset hoidettiin valvotusti ja nykyään exä ja lapsi eivät enää edes tapaa koska ex (joka on muuten lapsen äiti) on muuttanut jonnekin parin sadan kilometrin päähän eikä halua olla lapsen kanssa tekemisissä. Elatuavusta hän kuitenkin muistaa silloin tällöin minulle raivota.
Onneksi sain jäädä lähivanhemmaksi ilman mitään suurempaa vääntöä vaikka tosin exä yritti saada lapsen itselleen mutta lastenvalvojakin ilmeisesti havaitsi exässä niitä aggressiivisia piirteitä jotka minä olin huomannut jo aikaisemmin.
Tässä tapauksessa ei ilmeisesti ollut kyse uhkauksesta.
(Mutta toki asian voi esittää myös uhkauksena. AP ei kuitenkaan maininnut että asia olisi näin.)
Itkua siis, olen vähän shokissa