18v lapseni puhuu, että haluaisi lapsen/lapsia niin pian kuin mahdollista. Miten puhua järkeä?
Pelkään, että nuoruus jää kokematta jos heti noin nuorena alkaa tekemään lapsia. Itse on sitä mieltä ettei kaipaa mitään juhlimista ja matkailua. Sekä lapsellani että miehellänsä on pian ammattikoulu käytynä ja valmiit ammatit joissa molemmissa töitä riittää. Ei kuulemma kiinnosta opiskellakaan enempää.
Kommentit (43)
No miksei! Kyllä se menojalka alkaa mammalla sitten vipattaa siellä neljänkympin korvilla viimeistään ja sitten mennään ympäri kyliä. On nähty niiiiin monta kertaa. Jaksaahan sitä nuorena lapset tehdä paremmin. Uran rakentaminen....en oikein usko että tyttösi sellaista haluaa edes tehdä, joten mitä väliä.
Vierailija kirjoitti:
No miksei! Kyllä se menojalka alkaa mammalla sitten vipattaa siellä neljänkympin korvilla viimeistään ja sitten mennään ympäri kyliä. On nähty niiiiin monta kertaa. Jaksaahan sitä nuorena lapset tehdä paremmin. Uran rakentaminen....en oikein usko että tyttösi sellaista haluaa edes tehdä, joten mitä väliä.
"Uran rakentaminen....en oikein usko että tyttösi sellaista haluaa edes tehdä, joten mitä väliä." Päättelit tämän siitä, että kyseessä on nuori nainen, jolla on lapsihaaveita? Todellisen menestyjän päättelyä... Tosi elämä on ristiriidassa av:n kärttyjen totuuden kanssa ja nuorille naisille on hyvinkin yleistä opiskella ja edetä työelämässä lasten teon jälkeenkin ja jopa sen aikana. Se, ettei 18-vuotias haaveile seuraavaksi jatko-opinnpista ei tarkoita, ettei hän enää elämänsä aikana ehtisi työllistyä, edetä työelämässä, opiskella, yrittää... urailla. 18-vuotiaalla on koko elämä edessä. Jos lapsenkin saa 19+++ ei koko muu elämä siihen lopu seuraavaksi 20 vuodeksi. Vai miten on ollut ap:n kohdalla? Opiskelu tai työelämä on yhteensovitettava perhe-elämän kanssa myöhemminkin. Vai pysähtyykö vanhemman äidin elämä siihen pisteeseen kun lapsen saa vuosikymmeniksi? Vaiko vaik nuoren naisen? Nainenhan ei voi olla milläänlailla lahjakas jos haluaa lapsiakin. Maailmassa ei ole yhtään esimerkkiä nuoresta naisesta, jolla olisi lapsen lisäksi muuta sisältöä elämässä.
Onkohan vanhempani salaa minusta ylpeiä kun olen pysynyt sinkkuna ja lapseoman ja ikää minulla on jo lähemmäs 40 vuotta. En usko, että he ova näsitä asioista (lapsettomuudestani taii sinkkuudestani) erityisen ylpeitä. Muttta itse olen hyvilläni siitä, että eivät ole asiasta tehneet numeroa, vaan koen ja tunnen että ovat kohdelleet minua yhtä tasapuolisesti kuin nuorempia sisaruksiani, joilla on lapsia.
Itse olisin kyllä monta kertaa halunnut löytää ja saada rinnalleni kumppanin, jonka kanssa jakaa haave ja unelma omasta jälkikasvusta mutta elämäni on tässä kohtaa ollut julmako sitten, kun näin ei ole toistaiseksi käynyt.