Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
18v lapseni puhuu, että haluaisi lapsen/lapsia niin pian kuin mahdollista. Miten puhua järkeä?
19.09.2021 |
Pelkään, että nuoruus jää kokematta jos heti noin nuorena alkaa tekemään lapsia. Itse on sitä mieltä ettei kaipaa mitään juhlimista ja matkailua. Sekä lapsellani että miehellänsä on pian ammattikoulu käytynä ja valmiit ammatit joissa molemmissa töitä riittää. Ei kuulemma kiinnosta opiskellakaan enempää.
Kommentit (43)
Nuorena jaksaa kyllä paljon paremmin. Miehen kanssa oltiin 21 ja 22 kun saatiin ensimmäiset lapset. Ei haitannut yövalvomiset eikä raskaudetkaan olleet juttu eikä mikään. Nyt odotellaan kolmatta ja huomaa että ikää on tullut (vaikkakin nyt vasta 29v) väsyy nopeammin ja raskaana oleminen on raskasta. Itse raskaus kuitenkin paljon helpompi kuin edelliset. Jännittää jo nyt miten yöheräilyt sujuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannatan juuri sitä, että et kiellä tai kauhistele, vaan lempeästi kerrot elämän tosiasioita. Puhut siitä, miten lapset muuttavat elämää ja käytännössä omat tarpeet ovat toissijaisia seuraavat 18-19 vuotta. Toki omia harrastuksia ja ystävien tapaamisia voi olla ja niistä kannattaakin pitää kiinni, mutta pointti on, että enää ei lapsen tulon jälkeen voi tehdä, mitä huvittaa, vaan aina on ensin varmistettava, että lapsella on kaikki hyvin.
Vauva voi nukkua huonosti ja ensimmäinen vuosi olla hyvin raskas. Sitä se on usein, vaikka vauva nukkuisikin suht ok.
Pieni vauva/lapsi kulkee helposti mukana, mutta sitten kun se on pari-kolmevuotias uhmaikäinen, ei elämä olekaan ehkä niin helppoa enää. Lapsi ei istu paikoillaan nätisti kahvilassa tai odota että vanhemmat saavat syötyä ravintolassa.
Kuinka paljon lapsellasi on kokemusta vauvojen ja lasten hoidosta? Toisten lasten hoitaminen on tietysti aina eri asia, mutta siitä saisi jotain kosketuspintaa.
Ehkä suurin asia olisi, että odottaisivat nyt edes pari vuotta ja eläisivät elämänsä kaksin. Tutustuisivat kunnolla toisiinsa ja asuisivat yhdessä. Tekisivät vapaa-ajalla mitä huvittaa, se kun loppuu sitten kun vauva tulee taloon.
Jospa vain toteaisit hänelle, että odottaa edes sen aikaa, että aivot hällä ja isiehdokkaalla kutakuinkin kehittyneet eli 25v ikäiseksi. Tosin nykytiedon mukaan ovat täysin valmiita vasta 30v iässä, mutta tuo 25v riittänee.
Erikoinen ongelma. Kyllä opiskelukin ehtii tehdä sitten myöhemmällä iällä jos niistä innostuu. Antaisin lapsen toteuttaa unelmiaan ja lapset ja perhehän ovat erinomaisia tavoitteita.
Vierailija kirjoitti:
Pieni vauva/lapsi kulkee helposti mukana, mutta sitten kun se on pari-kolmevuotias uhmaikäinen, ei elämä olekaan ehkä niin helppoa enää. Lapsi ei istu paikoillaan nätisti kahvilassa tai odota että vanhemmat saavat syötyä ravintolassa.
Miksi ihmiset eivät enää käytä valjaita lapsilla vaan sallivat karkailun ja kiipeilyn ravintolassa, julkisissa tiloissa yms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni vauva/lapsi kulkee helposti mukana, mutta sitten kun se on pari-kolmevuotias uhmaikäinen, ei elämä olekaan ehkä niin helppoa enää. Lapsi ei istu paikoillaan nätisti kahvilassa tai odota että vanhemmat saavat syötyä ravintolassa.
Miksi ihmiset eivät enää käytä valjaita lapsilla vaan sallivat karkailun ja kiipeilyn ravintolassa, julkisissa tiloissa yms?
Se on alentavaa lapselle. Lapsella on sama ihmisarvo kuin aikuisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni vauva/lapsi kulkee helposti mukana, mutta sitten kun se on pari-kolmevuotias uhmaikäinen, ei elämä olekaan ehkä niin helppoa enää. Lapsi ei istu paikoillaan nätisti kahvilassa tai odota että vanhemmat saavat syötyä ravintolassa.
Miksi ihmiset eivät enää käytä valjaita lapsilla vaan sallivat karkailun ja kiipeilyn ravintolassa, julkisissa tiloissa yms?
Se on alentavaa lapselle. Lapsella on sama ihmisarvo kuin aikuisella.
Meidän lapset kulki valjaissa ihan tyytyväisenä. Se on aikuisten keksintö, että valjaat olisi lapsen ihmisarvoa alentavia. Niiden avulla lapsi pääsee turvallisesti liikkumaan ja tutkimaan paikkoja häiritsemättä ketään. Lapsellekin vapauttavaa, kun voi vaikka asioilla mennä parin metrin päähän katsomaan jotain mielenkiintoista ennemmin kuin pönöttää siinä mamman kädessä tai rattaissa jonottamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin mielestä nuoruus on "pilalla", jos ei pääse bilettämään ja örveltämään kylille?
Sukulaistyttö sai lapsen 17 vuotiaana. On luonteeltaan sellainen, että jos olisi viettänyt nuoruutensa bilettäen, olisi voinut pilata elämänsä paljon pahemmin, kuin omia lapsiaan hoitaessaan. Eikä ole lapset olleet este opiskelulle. Päinvastoin. Ammattikoulu jäi kesken esikoisen syntyessä. Nyt hän on ylioppilas ja opiskelee AMK:ssa.
Minä olen saanut lapseni 33-37-vuotiaana enkä kokenut raskaaksi. Osaltaan asiaan vaikutti se, että lapset alkoivat nukkua täysiä öitä varsin varhain, joten ei tarvinnut heräillä öisin.
Omat tyttöni ovat 25v 23v ja 21v ja kaikille lasten hankinta on ehdoton nou-nou - siis ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannatan juuri sitä, että et kiellä tai kauhistele, vaan lempeästi kerrot elämän tosiasioita. Puhut siitä, miten lapset muuttavat elämää ja käytännössä omat tarpeet ovat toissijaisia seuraavat 18-19 vuotta. Toki omia harrastuksia ja ystävien tapaamisia voi olla ja niistä kannattaakin pitää kiinni, mutta pointti on, että enää ei lapsen tulon jälkeen voi tehdä, mitä huvittaa, vaan aina on ensin varmistettava, että lapsella on kaikki hyvin.
Vauva voi nukkua huonosti ja ensimmäinen vuosi olla hyvin raskas. Sitä se on usein, vaikka vauva nukkuisikin suht ok.
Pieni vauva/lapsi kulkee helposti mukana, mutta sitten kun se on pari-kolmevuotias uhmaikäinen, ei elämä olekaan ehkä niin helppoa enää. Lapsi ei istu paikoillaan nätisti kahvilassa tai odota että vanhemmat saavat syötyä ravintolassa.
Kuinka paljon lapsellasi on kokemusta vauvojen ja lasten hoidosta? Toisten lasten hoitaminen on tietysti aina eri asia, mutta siitä saisi jotain kosketuspintaa.
Ehkä suurin asia olisi, että odottaisivat nyt edes pari vuotta ja eläisivät elämänsä kaksin. Tutustuisivat kunnolla toisiinsa ja asuisivat yhdessä. Tekisivät vapaa-ajalla mitä huvittaa, se kun loppuu sitten kun vauva tulee taloon.
Tämän kirjoittajalta kysyn: Minkä ikäinen oma lapsesi on nyt, ja kuinka paljon hän rajoittaa sinun omien tarpeidesi tyydyttämistä ja toteuttamista?
Vierailija kirjoitti:
Tyttö on fiksu. Lapset kannattaakin tehdä nuorena, jos mahdollista, niin kesken opiskelujen. Ihan siksi, että opiskeluaikana on helpointa lomailla lasten kanssa ja sitten saa etulyöntiaseman kun aletaan taistella työpaikoista, eikä omalla kohdalla ole enää riskiä äitiyslomasta. Pienten lasten kanssa pärjää vähällä.
Tuota noin. Pienten lasten äiti ei ole koskaan turvallinen valinta työnantajalle. Ensinnäkin äidit on yleensä pois töistä kun lapsi on sairas. Lisäksi aika moni hankkii iltatähden myöhemmin kun hedelmällistä ikää on vielä jäljellä, "koska haluaa vielä kerran kokea oman vauvan sylissä". Eli lasten äiti ei ole mikään valttikortti työelämässä, ellei menopaussi ole jo iskenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena jaksaa kyllä paljon paremmin. Miehen kanssa oltiin 21 ja 22 kun saatiin ensimmäiset lapset. Ei haitannut yövalvomiset eikä raskaudetkaan olleet juttu eikä mikään. Nyt odotellaan kolmatta ja huomaa että ikää on tullut (vaikkakin nyt vasta 29v) väsyy nopeammin ja raskaana oleminen on raskasta. Itse raskaus kuitenkin paljon helpompi kuin edelliset. Jännittää jo nyt miten yöheräilyt sujuu.
Hmmmmmmmm vai voisikohan se nopeampi väsyminen ja raskaampi raskaus johtua siitä että se kroppa on jo pari lasta kantanut ja synnyttänyt, ja lapsiperhe-elämää huonoine unineen on takana jo vuosia? Eiiiii, kyllä se syy on oltava korkeampi ikä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena jaksaa kyllä paljon paremmin. Miehen kanssa oltiin 21 ja 22 kun saatiin ensimmäiset lapset. Ei haitannut yövalvomiset eikä raskaudetkaan olleet juttu eikä mikään. Nyt odotellaan kolmatta ja huomaa että ikää on tullut (vaikkakin nyt vasta 29v) väsyy nopeammin ja raskaana oleminen on raskasta. Itse raskaus kuitenkin paljon helpompi kuin edelliset. Jännittää jo nyt miten yöheräilyt sujuu.
Hmmmmmmmm vai voisikohan se nopeampi väsyminen ja raskaampi raskaus johtua siitä että se kroppa on jo pari lasta kantanut ja synnyttänyt, ja lapsiperhe-elämää huonoine unineen on takana jo vuosia? Eiiiii, kyllä se syy on oltava korkeampi ikä!
Kyllä parikymppinen palautuu ihan urheilustakin paremmin kuin kolmekymppinen. Ikä siis vaikuttaa vaikka tottakai ensiraskaus voi olla helpompi kolmekymppiselle kuin vaikka viides raskaus kolmekymppiselle... Ensirakkaus 20-25-vuotiaana lienee kuitenkin fyysisesti se helpoin.
Nuoria naisia ja heidän äitiyttään on korrektia tänä päivänä kauhistella ja vähätellä. Nuori nainen voi kuitenkin olla yhtä hyvä tai parempikin äiti lapselle kuin iäkkäämpi. Samoin nuori mies voi olla isäainesta siinä missä moni kolmekymppinen ei tule koskaan olemaan. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Kaikki eivät myöskään koe jääneensä nuoruudesta paitsi saadessaan lapsen tai lapsia nuorina. Minä en ainakaan luopuisi lapsistani voidakseni elää lapsettoman nuoruuden. Minulle elämässä lasten kanssa on parempaa kuin lapsettomuus. Vastuu ei pilaa elämää. Toiset eivät halua vanhemmiksi nuorina ja sekin on ok. Ikä ei kuitenkaan takaa sitä, että olisi sitten varmuudella valmiimpi vanhemmaksi ja voisi tarjota paremman lapsuuden ja lähtökohdat. Etenkään ihminen, jonka elämä olisi mennyt aivan pilalle lapsen takia parikymppisenä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttö on fiksu. Lapset kannattaakin tehdä nuorena, jos mahdollista, niin kesken opiskelujen. Ihan siksi, että opiskeluaikana on helpointa lomailla lasten kanssa ja sitten saa etulyöntiaseman kun aletaan taistella työpaikoista, eikä omalla kohdalla ole enää riskiä äitiyslomasta. Pienten lasten kanssa pärjää vähällä.
Tuota noin. Pienten lasten äiti ei ole koskaan turvallinen valinta työnantajalle. Ensinnäkin äidit on yleensä pois töistä kun lapsi on sairas. Lisäksi aika moni hankkii iltatähden myöhemmin kun hedelmällistä ikää on vielä jäljellä, "koska haluaa vielä kerran kokea oman vauvan sylissä". Eli lasten äiti ei ole mikään valttikortti työelämässä, ellei menopaussi ole jo iskenyt.
Äidiksi lähivuosina tulevat ovat työnantajalle vielä turvattomampi valinta. Edessä on poissaolot raskausaikana, äitiyslomat ja hoitovapaat ja ensimmäisten päiväkotivuosien monet poissaolot. Jo olemassa olevien lasten kanssa poissaoloja on jäljellä paljon vähemmän.
Sain esikoiseni 21-vuotiaana, koska halusimme perustaa perheen (oli oltu yhdessä jo vuosia).
Nelikymppisinä lapsemme olivat jo aikuisia tai melkein aikuisia, itse olimme yhä nuoria ja työelämä maistui ihan parhaalta. Isovanhemmiksikin pääsimme siinä iässä, että lastenlasten kanssa olemme jaksaneet rientää myös vaikkeivat omat lapset lisääntymistä aivan yhtä nuorina aloittaneetkaan.
Jos toteuttaa elämässään omia haaveitaan, on naapurin aivan turhaa tulla sanomaan, että jotain on jäänyt elämättä ja kokematta. - Sen verran usein on saanut siitä kuulla, että on mokomaan jauhamiseen jo muutaman nasevan vastakommentinkin ehtinyt keksiä.
Itselleni ei tulisi mieleenkään vähätellä toisen ihmisen elämänvalintoja, vaikka ne olisivatkin erilaisia kuin omani.
Kannustan ap:ta tukemaan tytärtään ja valmistautumaan isovanhemman rooliin. Parhaiten siihen pääsee mukaan, kun iloitsee siitä nuoren äidin kanssa jo alusta lähtien. - Muutoin ei ehkä ollenkaan pääse siihen kunnolla mukaan, jos tyrkyttää omaa näkemystään ja kokemustaan tai tuntee salaa itsensä vanhaksi, koska saa jo lapsenlapsia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni vauva/lapsi kulkee helposti mukana, mutta sitten kun se on pari-kolmevuotias uhmaikäinen, ei elämä olekaan ehkä niin helppoa enää. Lapsi ei istu paikoillaan nätisti kahvilassa tai odota että vanhemmat saavat syötyä ravintolassa.
Miksi ihmiset eivät enää käytä valjaita lapsilla vaan sallivat karkailun ja kiipeilyn ravintolassa, julkisissa tiloissa yms?
Se on alentavaa lapselle. Lapsella on sama ihmisarvo kuin aikuisella.
Kyllä valjaat voivat jopa pelastaa vilkkaan lapsen hengen.
Kävelevää lasta ei ole tarvinnut pitää valjaissa, mutta kun puolivuotias alkoi nousta ja kiipeillä vaunuissa ja rattaissa, valjaat estivät putoamisen. Ei hän niiden käyttämisestä pahastunut, ja juuri ihmisarvon vuoksi suojelin hänen terveyttään ja henkeään niin hyvin kuin suinkin pystyin.
Ja sitten ihmetellään suomalaisten laskevaa syntyvyyttä, SINÄ olet ap osa ongelmaa. Venäjällä ja monessa muussakin maassa kaksikymppiset ovat hyvin usein jo naimisissa ja ensimmäinen lapsi syntynyt.
Tuskin voi olla kovin monia vuosia työkokemusta tuossa iässä ja jäädessä kotiin sitä ei kerry ja kohta onkin enemmän ikää ja töihin ei tosiaankaan nykyäänkään mennä tosta noin vaan. Ymmärrän huolesi.
Alue: Aihe vapaa
Niin typerä yritelmä, etten viitsi edes alapeukuttaa.