Äitini arvostelee jatkuvasti miniäänsä

Äitini ei ole koskaan tyytyväinen keneenkään. Hän tapaa uuden ihmisen, nostaa tämän virheettömänä jalustalle, kehuu ja ylistää, mutta alkaa sen jälkeen hakemalla hakea hänestä vikoja, kunnes ihminen onkin niitä täynnä ja hänet heivataan äitini elämästä pysyvästi ilkeiden haukkujen kera.

 
Nyt tämä on käymässä veljeni vaimolle. Äitini hoitaa heidän lastaan aika paljon (veljeni on vuorotöissä ja vaimonsa opiskelee erittäin vaativaa alaa yliopistossa), välillä heidän alle kaksivuotiaansa on montakin yötä putkeen vanhemmillani, toki äitini näennäisestä halusta: heille päin hän on aina innolla ottamassa lasta hoitoon, mutta seläntakana tuskailee miten paljon lapsi on hänellä. 
 
Äitini on alkanut soittelemaan minulle ja arvostelemaan veljeni vaimoa äitinä. Itse en ole koskaan tullut äitini kanssa toimeen, muutin kotoa pakoon heti täysi-ikäisenä, enkä ole aikuisiällä ollut hänen kanssaa paljoakaan tekemisissä; hän ei nimittäin itse ollut mitenkään mallikelpoinen äiti ja on sikäli erittäin huvittavaa kuunnella häntä tuomitsemassa miniäänsä asioista, joita on tehnyt itsekin - ei todellakaan "muista", että on tehnyt minulle vielä paaaaaljon pahempaakin. Näitä asioita on turha ottaa hänen kanssaan esiin, sillä vika on ja on ollut lapsesta saakka aina minussa.
 
Puhelut minulle menevät näin: äitini soittaa, jos jaksan vastata, hän ensin kysyy miten minulla ja perheelläni menee, muttei ole kiinnostunut kuulemaan tästä aiheesta. Sen jälkeen hän alkaa monologinsa veljeni perheestä. Veljessäni ei ole tietenkään mitään vikaa, mutta miniässä on. Sanon hänelle aina, että antaa olla, miettii miltä itsestään olisi tuntunut jos oma anoppi olisi kytännyt ja arvostellut, ei puutu, antaa heidän kasvattaa lapsensa niinkuin parhaaksi näkevät, etten osaa sanoa muuta hänen jaaritteluihinsa kuin että jos haluaa nähdä lapsenlastaan, antaa hänen perheensä olla rauhassa eikä sekaannu. Tämä ei toimi. Olen vakavasti harkinnut olla tästä lähtien vastaamatta hänen puheluihinsa ollenkaan. 
 
Minun perheeni häntä ei kiinnosta, ei hän siksi soitakaan. Minä en soita hänelle ikinä. En ole koskaan pyytänyt tai halunnut häntä lapsenvahdiksi omille lapsilleni, sillä koen hänet haitallisena vaikutuksena lähipiirilleen. Olemme veljeni vaimon kanssa puhuneet äitini vaikeasta luonteesta, mutta en ole koskaan kertonut mitään, mitä äitini hänestä puhuu selän takana. Veljeni perheineen on hieman pakkoraossa tuossa äitini kanssa, sillä he eittämättä tarvitsevat tuota hoitoapua ja muita läheisiä ei asu sopivan etäisyyden päässä.
 
Osaatteko neuvoa, miten tässä kannattaisi toimia? Kertoa veljelleni ja vaimolleen mitä äitini miniästään puhuu? Olla puuttumatta mitenkään? Lopettaa äitini soittoihin vastaaminen täysi? Haluaisin tilanteen "nollautuvan", eli että äitini suhtautuisi miniäänsä sillä "palvonnalla", millä heidän suhteensä alkoikin. Mutta historia todistaa, ettei äidilläni ole kykyä tuollaiseen ihmissuhteeseen kenenkään kanssa. 
 
Neuvoja?