Uskovat kristityt! Apuja! Elämästä, onnesta, sallimuksesta, uskon kuolemisesta.

Olen koko elämäni etsinyt onnea. Olen ajatellut, että onni tulee, kunhan joku asia on kunnossa tai paremmin.

Lapsena kaipasin rakkautta ja päästä pois kotoa.

Jossain vaiheessa halusin perhettä.

Jossain vaiheessa ajattelin, että Jeesus ja usko auttaa.

Nyt ajattelen, että kunhan raha-asiat saadaan kuntoon ja minulle parempi työpaikka. Kun raha-asiat saadaan kuntoon, niin myös avioliitolla on mahdollisuudet elpyä.

Samalla, kun on osoittautunut, että kestävä onni ei olekaan saapunut, on ajatukseni elämästä ja onnesta muuttunut. Enää en ajattele, että vielä joskus tulen onnelliseksi, kunhan asiat menevät tietyllä lailla. Odotan sitä, mutta en varsinaisesti usko. Tyytyväinen saatan olla, mutta ikuisesti onnellinen: tuskinpa. Samalla elämään on tullut sellainen epävarmuus. Mikään ei ole varmaa. Ei ole varmaa, että lainat saadaan maksettua. Ei ole varmaa, että terveys säilyy. Ehkä minunkin voimani kamppailla loppuvat viimein. Ehkä minusta tulee syrjäytynyt. Kuinka moni syrjäytyneistä alun perin ajatteli, että näin tulee käymään tai että sitä hän haluaa? Kuinka moni syrjäytyneistäkin haluaisi tehdä muuta kuin tekee, olla muuta kuin on?

Jeesukseen ja uskoon latasin suuret odotukset. Jumala muuttaa elämiä, Jumala antaa rauhan, Jumala tekee onnelliseksi. Sitten aloin kulkea seurakunnassa ja mitä kuulin? Elämä on kärsimystä, Jumala sallii lapsilleen vaikeita elämäntilanteita ja –kohtaloita näitä kasvattaakseen. Ei Jumala aina auta tai että me emme näe sitä Jumalan auttamista apuna. Jumala voi sallia kaiken mennä pieleen. Tämä on suuri, suuri pettymys. Että tiedostaa elämän olevan sattumanvaraisen julmaa, ymmärtää, että paha voi kohdata itseä ja läheisiä milloin vain eikä sitä voi välttämättä estää ja että Jumala ei ehkä näissä asioissa autakaan. Kirkossa saarnattiin, että Jumala sallii kärsimyksen ja kärsimys kuuluu elämään. Tämän asian hyväksyminen on niin vaikeaa. Mitä järkeä on uskoa, jos uskosta ei tule apua tähän päivään? Ketä Jumala sitten auttaa? Ihmisillä on myös kokemuksia, että Jumala hoitaa , Jumala auttaa. Olen menettänyt uskoni siihen, että Jumala auttaa meitä. Tilalle on tullut usko siihen, että mikään ei ole varmaa ja että elämänvaikeuksissa ei voi luottaa keneenkään, ei edes Jumalaan. Tai luottaa voi, mutta usko ja luottamus Jumalaan ei oikeasti välttämättä muuta mitään. Miksi sitten uskoa? Mitä Jumala voi antaa? Ikuisen elämän ja syntien anteeksiannon. Kyllä. Mutta miten ne auttavat ihmistä, joka yrittää vain selvitä arkipäivän elämästä ja sen vaatimuksista? Jos sekin luotto siihen, että uskovana jaksan paremmin ja Jumala auttaa, onkin vain turhaa puhetta. Että ei Jumala aina autakaan. Saattaahan olla, että juuri tämä elämänvaikeus, mihin koen tarvitsevani erityisesti apua Jumalalta onkin se, minkä Jumala minulle sallii. Ja silloin olen murheineni ja vaikeuksineni yksin.