Syke-ohjelmasta! Ei me lääkärit olla tuollasia!

2

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 00:31"]

Oon lastenosastolla sairaalassa töissä ja meillä ei ole yhtään lääkäriä joka olisi luonnollinen lasten kanssa saatika huomioisi lasta kunnolla kierroilla. Ihan järkyttävää katsottavaa välillä kun lääkäri purjehtii paikalle sen kävelevän tietokoneensa kanssa ja ei huomioi lasta millään tavalla. Ei edes koske lapseen ellei ole täysin pakko. Kandit myös samanlaisia, neitokaiset purjehtii paikalle minihameissa (?!) vuoroihinsa ja kauhistelevat sitä jos tulee sotkua. Täytyy kyllä myöntää että meillä on tavallista huonommat lääkärit ja kandit. Ainakin jos ottaa huomioon sen että ollaan lastenosastolla.

[/quote]

Tulipa mieleen, kun viimeksi jouduttiin nelivuotiaan kanssa yöpäivystykseen. Oikein mukava ja leppoisa kokemus kaikella tapaa muuten. Hoitajat olivat oikein kivoja, lapsi viihtyi tilaansa nähden hyvin - ja sitten tulee paikalle lääkäri, huutaa kuin sumusireeni. Siis ei kiukuissaan, vaan yrittää olla jotenkin kai ammattimaisen reipas tai jotain, mutta se heittää hirveästi yli. Nuori iso kaveri, aikuisestakin huolestuttava niillä desibeleillä. Meidän pentu on onneksi aika kova poika sietämään omituisia tilanteita, ja kotonakin kailotetaan joten suhtautui hyvin.

Mutta siis sama lapsi oli puoli tuntia aiemmin ollut rääkyvä tutiseva kasa, ennen kuin kohtaus helpotti. En tiedä olisiko lääkäri löytänyt hellemmän vaihteen, jos olisi nähnyt sen. Kuvailu ei ainakaan riittänyt. Ei tainnut kuunnella puolta sanaa. Päivystyksessä ei ollut kuin kaksi ihmistä meidän lisäksi, joten jononpurkukiireistä ei ollut kysymys.

Ja vielä täytyy todeta, että olemme hyvin kiitollisia kaikille teille, jotka eivät aabeeceellä katso ollenkaan pahalla silmällä pientä lasta, joka istuu siellä syömässä jäätelöä keskellä yötä. Se yötötterö on palkkio hienosti menneestä lääkärireissusta, ja jos sivullisten paheksumisen takia pitäisi ajaa suoraa päätä kotiin syömään tikkujäätelö pakkaslokerosta, elämä olisi ankeampaa. Kaikki suomalaiset eivät siis vieläkään ole angstisia kyttääjiä, ja heille siitä kiitos. Lapsi suostuu sairaalareissuun lähestulkoon mielellään, koska tietää että lopussa odottaa jätskiä.

2

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 01:58"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 00:31"]

Oon lastenosastolla sairaalassa töissä ja meillä ei ole yhtään lääkäriä joka olisi luonnollinen lasten kanssa saatika huomioisi lasta kunnolla kierroilla. Ihan järkyttävää katsottavaa välillä kun lääkäri purjehtii paikalle sen kävelevän tietokoneensa kanssa ja ei huomioi lasta millään tavalla. Ei edes koske lapseen ellei ole täysin pakko. Kandit myös samanlaisia, neitokaiset purjehtii paikalle minihameissa (?!) vuoroihinsa ja kauhistelevat sitä jos tulee sotkua. Täytyy kyllä myöntää että meillä on tavallista huonommat lääkärit ja kandit. Ainakin jos ottaa huomioon sen että ollaan lastenosastolla.

[/quote]

Tulipa mieleen, kun viimeksi jouduttiin nelivuotiaan kanssa yöpäivystykseen. Oikein mukava ja leppoisa kokemus kaikella tapaa muuten. Hoitajat olivat oikein kivoja, lapsi viihtyi tilaansa nähden hyvin - ja sitten tulee paikalle lääkäri, huutaa kuin sumusireeni. Siis ei kiukuissaan, vaan yrittää olla jotenkin kai ammattimaisen reipas tai jotain, mutta se heittää hirveästi yli. Nuori iso kaveri, aikuisestakin huolestuttava niillä desibeleillä. Meidän pentu on onneksi aika kova poika sietämään omituisia tilanteita, ja kotonakin kailotetaan joten suhtautui hyvin.

Mutta siis sama lapsi oli puoli tuntia aiemmin ollut rääkyvä tutiseva kasa, ennen kuin kohtaus helpotti. En tiedä olisiko lääkäri löytänyt hellemmän vaihteen, jos olisi nähnyt sen. Kuvailu ei ainakaan riittänyt. Ei tainnut kuunnella puolta sanaa. Päivystyksessä ei ollut kuin kaksi ihmistä meidän lisäksi, joten jononpurkukiireistä ei ollut kysymys.

Ja vielä täytyy todeta, että olemme hyvin kiitollisia kaikille teille, jotka eivät aabeeceellä katso ollenkaan pahalla silmällä pientä lasta, joka istuu siellä syömässä jäätelöä keskellä yötä. Se yötötterö on palkkio hienosti menneestä lääkärireissusta, ja jos sivullisten paheksumisen takia pitäisi ajaa suoraa päätä kotiin syömään tikkujäätelö pakkaslokerosta, elämä olisi ankeampaa. Kaikki suomalaiset eivät siis vieläkään ole angstisia kyttääjiä, ja heille siitä kiitos. Lapsi suostuu sairaalareissuun lähestulkoon mielellään, koska tietää että lopussa odottaa jätskiä.

[/quote]

Luulen, että nuorille lääkäreille nyttemmin opetetaan lääkiksessä puhumaan HYVIN KOVALLA ÄÄNELLÄ, koska osa potilaista on vanhoja ja huonokuuloisia. Minunkin lääkärini kailottaa aina niin, että korviin sattuu, vaikka istun toisella puolella pöytää. En viitsi sanoa mitään, kun hoitosuhteemme muutenkaan ei ole kovin onnistunut. Tämä sama lääkäri vaikuttaa aspergerilta eikä ole ainakaan empaattinen. 

No, minun omalääkärini ei tod tunnu välittävän minusta lainkaan. Kommentit usein kylmiä ja vähätteleviä. Sitä se iso palkka ja valta tekee. Vältän lääkäriin menoa viimeiseen asti, koska tulee aina paha mieli. Nyt on tunnelma se, että jos saan tyyliin ebolan, voin harkita vastaanotolle hakeutumista.

Sykettä en ole katsonut. Ihan liikaa sairaalasarjoja muutenkin. 

Entä onko hoitajien prostituutiotausta yleinenkin juttu?

Minua hoidetaan nuorena saamani myelooman vuoksi Kolmiosairaalassa ja hematologisella poliklinikalla. En ole koskaan saanut missään niin ystävällistä, asiantuntevaa ja huomaavaista hoitoa.

Kiitos erittäin hyville hoitajille ja lääkäreille. Teidän luonanne on mukava käydä tutkimuksissa ja hoidoissa.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 23:56"]

Me ei oikeasti olla tuollaisia tunnevammaisia idiootteja. Minä ainakin välitän potilaista liiaksikin. Olen ollut myös monen vanhus potilaan juhlissa ja valitettavasti hautajaisissakin. Aina kovasti kutsuttuna, muuten en olisi todellakaan mennyt. Nämä Syke-ohjelman "lääkärit" ovat lääkäriyden irvikuvia. 

[/quote]

Yritin katsoa tuota sarjaa, mutta sen omaa työhuonettaan pyhänä maana pitävän "lääkärin" käytös sai minut tajuamaan, ettei tuolla ohjelmalla ole minulle mitään annettavaa. Tiina Lymin esittämän hoitajan tykittäminen pukuhuoneessa varmisti päätöksen. En jaksanut katsoa Nurse Jackietakaan. Teho-osasto sen sijaan oli hyvä.

Toisinaan joku pikkuseikka saa inhon heräämään. Kylmäverisesti sinun -sarjassa otti heti päähän Ville Virtasen esittämän poliisin lausahdus "Rannasta on löytynyt kroppa." Justiinsa. Vainajien äärellä lesoilua ei kannattaisi kopioida, vaikka jossain jenkkisarjassa, josta tehdään kymmeniä eri versioita, se kuuluu typeriin kliseisiin. 

Paljon lääkäreitä tavanneena ja sairaalassa olleena ja muutaman henk.joht. tuntevana valitettavasti lääkärit ovat usein tunteettomia, empatiakyvyttömiä, kylmiä ja ilkeitä itseään täynnä olevia. Se vaan on niin. Olen tavannut kaksi oikeasti välittävää ja empaattista lääkäriä ja täytyy sanoa, että he ovat jääneet ikuisesti mieleeni. Kyllä tässä vuosien mittaan lääkäreiden arvostus vain on rapissut. Eikä kukaan todellakaan ole välittänyt liikaa, ei lähellekään. Lastenklinikalla paljon keskosena syntyneen vauvan kanssa olleena voin todeta, että kyllä siellä kirran polilla ja osastolla on jäätävä tunnelma. Kirurgit on oikeesti jumalia joiden jalkojen alla hoitajat palvoo maata. Sen huomaa ulkopuolinenkin. Sydänasemalla taas on valtavan lämmin tunnelma ja ystävälliset lääkärit ja hoitajat. Aivan eri planeetta.

2

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 03:07"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 23:56"]

Me ei oikeasti olla tuollaisia tunnevammaisia idiootteja. Minä ainakin välitän potilaista liiaksikin. Olen ollut myös monen vanhus potilaan juhlissa ja valitettavasti hautajaisissakin. Aina kovasti kutsuttuna, muuten en olisi todellakaan mennyt. Nämä Syke-ohjelman "lääkärit" ovat lääkäriyden irvikuvia. 

[/quote]

Yritin katsoa tuota sarjaa, mutta sen omaa työhuonettaan pyhänä maana pitävän "lääkärin" käytös sai minut tajuamaan, ettei tuolla ohjelmalla ole minulle mitään annettavaa. Tiina Lymin esittämän hoitajan tykittäminen pukuhuoneessa varmisti päätöksen. En jaksanut katsoa Nurse Jackietakaan. Teho-osasto sen sijaan oli hyvä.

Toisinaan joku pikkuseikka saa inhon heräämään. Kylmäverisesti sinun -sarjassa otti heti päähän Ville Virtasen esittämän poliisin lausahdus "Rannasta on löytynyt kroppa." Justiinsa. Vainajien äärellä lesoilua ei kannattaisi kopioida, vaikka jossain jenkkisarjassa, josta tehdään kymmeniä eri versioita, se kuuluu typeriin kliseisiin. 

[/quote]

Kroppa on palo ja pelastustoimessa normaalia ammattislangia. Tarkoitettu vertaisille,  ei yleisölle. Em. sarjassa päästään tirkistelemään tähän todellisuuteen... 

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 00:18"][quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 00:17"][quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 00:16"]Lääkikseen pääsit, etkä osaa yhdyssanoja?? Tässä se lääkärien taso taas nähdään.
[/quote]Missä se yhdyssanavirhe on? En löytänyt. t. Kielipoliisi
[/quote]Eipäs kun löytyi. Mutta mitä väliä?
[/quote]

Teen valituksen, olet surkea kielipoliisi.

Äitini saatua aivoverenvuodon jouduin parin vuoden ajan olemaan paljon tekemisissä lääkärien kanssa. Ja kyllä osa oli aivan järkyttävän kömpelöitä siinä potilaiden ja omaisten kohtaamisessa! Hoitajat sen sijaan tuntuivat oikeasti välittävän. Kiitollinen olen koko hoitohenkilökunnalle, mutta ero oli kyllä todella huima.

Jos fiktiivisen sarjan päähenkilönä pn sairaanhoitajat, täytyy vastapuolen olla osaamatonta ja epämiellyttävää. Muuten ei synny jännitettä.
Oikeassa elämässä lääkärit ovat pääosin yhteistyökykyisiä ja taitavia. Eivätkä kaikki hoitajatkaan ole lääkeriippuvaisia.
Terv. Sh Helsingistä

Maksakirurgit HUS:ssa ihan hirviöitä. Ei pienen pientä empatian siementä edes itämässä.

Onpa tämä hauska ketju!

Se koira älähtää, lääkäri hyvä! Taisi osua. Miksi muuten piittaisit jonkun kotimaisen saippuasarjan lääkärikuvasta? 

Kuka katsoo jotain Sykettä? Eikös lääkärien pitänyt olla fiksuja? 

ap valitettavasti osa teistä on juuri sellaisia tunnevammaisia idiootteja...tiedän koska olen omakohtaisesti joutunut kohtamaan heitä.

Ehkä ohjelma oli tietoisesti kärjistetty, mutta yleensä ottaen lääkärit ovat (olevinaan) ns. parempia ihmisiä. Valitettavasti.

Varsinkin opiskeluaikana lääkäreiltä sai kylmää kyytiä. Käytävillä käveltiin päin jos ei väistänyt ja kahvit piti keittää mutta seuraan ei saanut jäädä. Ei sillä että kukaan olisi halunnutkaan. Kerran seisoimme vaikka kuinka pitkään potilashuoneen oven edessa lääkärin kanssa, neiti tuijotti vuoroin minua ja vuoroin ovenkahvaa viestittäen, että minun olisi pitänyt avata hänelle ovi. Siinä seisoessani päätin, etten avaa vaikka mikä tulisi ja katselin aivan muualle. Ja saihan se lääkäri sen oven lopulta itse auki ja kävelin kiltisti perässä sisään.

Nykyisessä työssäni on inhottavaa, kun lääkäri puhuu potilaan yli ja kyselee voinnit minulta eikä potilaalta itseltään. Joskus on määrännyt uusia lääkkeitä omaisten läsnäollessa jotka tiesin etteivät potilaalle sovi allergian/muiden lääkelistalla menevien kanssa ja tästä sitten nätisti huomautettuani saanut muistutuksen siitä, kumpi on lääkäri. Kansliaan mentäessä lääkäri on onneksi näillä kerroilla korjannut virheensä, kunhan on päästy tarpeeksi kauas potilashuoneesta.

On niitä mukaviakin lääkäreitä, jotka ymmärtävät moniammatillisen työryhmän tärkeyden ja pitävät hoitajaa ihmisenä ja tasavertaisena työkaverina, mutta valitettavasti joukkoon mahtuu aina näitä joille hoitaja on henkilö, jolla ei tietotaito riittänyt lääkikseen. Itse en lääkäreitä kumarra siinä mielessä että pitäisin heitä parempina kuin itse olen. Uskallan avata suuni tarpeen tullen, mutta jottei kukaan käsitä väärin, niin toki kunnioitan heidän ammattitaitoaan ja tietämystään, joka tottakai on paljon suurempi kuin itselläni.

t. sairaanhoitaja joka ei edes halunnut lääkikseen.