Myös poikia ja miehiä ahdistellaan ja se on ongelma

Vierailija kirjoitti:

Itse koin ahdistelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana poikana, kun pari homomiestä yritti puoliväkisin saada minua mukaansa heidän luokseen. 

Olen itse hetero, ja koin tilanteen pelottavana ja ahdistavana. Tilanne sattui, kun perjantai-iltana odotin kyytiä kotiin olympiastadikan puiston edustalla siinä Paavo Nurmen patsaan liepeillä. . Miehet yrittivät houkutella mukaansa juomaan ja samalla silittivät hiuksiani ja kehuivat kuinka komea nuori mies olin. Onnistuin pinkaisemaan heidän yllätyksekseen karkuun tilanteesta ja sain häivytettyä äijät perästäni.

Kun palasin sovittuun kohtaan odottamaan kyytiäni, niin äitini siellä jo odotti ja ihmetteli miksen ollut sovitussa paikassa ajoissa. Kerroin mitä oli tapahtunut ja äitini vain nauroi asialle. 

Myöhemmin kun olin dj:nä ravintoloissa, oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että eri ikäiset naiset kourivat edestä ja takaa. Pyllylle taputtelua olen saanut osakseni satoja kertoja. Eikä se kouraisu edestä yllättäen pallien kohdalta niin kivalta myöskään tunnu. Kyllä monet naiset on humalassa ihan yhtä typeriä kuin miehet tässä asiassa. 

Ja miehenä koko nuoruuteni ajan oli ilmassa sellaista näkymätöntä väkivallan uhkaa. Koskaan ei tiennyt milloin joku toinen mies hyökkäisi kimppuun. Siihen riitti vääränlainen katse, väärin tulkittu sana tai ihan vain se, että oli toisen silmissä hakattavan näköinen. Uskon, että tähän tunteeseen pystyy moni  mies samaistumaan, sillä väkivallan uhriksi on aika moni mies joutunut ihan vaan sattumalta ollen väärässä paikassa väärään aikaan.   

Täytyy kyllä ihmetellä missä ympäristössä nämä oikein on liikkunut ja liikkuu?? 

Että ihan näkymätöntä väkivallan uhkaa kihisi koko nuoruuden ajan?? 

Oletko tepsutellut Pohojanmaalla Kälviän nakkikopilla vankoissa meikeissä ja sifonkihuiveissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, ettei tämä ketju ole aktiivisempi. Yleensä poikien ja miesten kokemasta ahdistelusta ja väkivallasta saa lukea toistuvasti naisten ja tyttöjen ahdistelua käsittelevissä ketjuissa. Missä ovat nyt ne kovaääniset miehet, jotka haluavat yleensä puhua asiasta?

Kummallista. Missä ovat nyt M27, M29+jotain, M32, M36, M53v jne? Ovat kuitenkin aktiivisia muissa ketjuissa juuri nyt 🤔

Ei pysty vastata.. Mode ei anna kirjottaa.

mies53v

Ei pysty vastaamaan. Ei voi vastata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koin ahdistelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana poikana, kun pari homomiestä yritti puoliväkisin saada minua mukaansa heidän luokseen. 

Olen itse hetero, ja koin tilanteen pelottavana ja ahdistavana. Tilanne sattui, kun perjantai-iltana odotin kyytiä kotiin olympiastadikan puiston edustalla siinä Paavo Nurmen patsaan liepeillä. . Miehet yrittivät houkutella mukaansa juomaan ja samalla silittivät hiuksiani ja kehuivat kuinka komea nuori mies olin. Onnistuin pinkaisemaan heidän yllätyksekseen karkuun tilanteesta ja sain häivytettyä äijät perästäni.

Kun palasin sovittuun kohtaan odottamaan kyytiäni, niin äitini siellä jo odotti ja ihmetteli miksen ollut sovitussa paikassa ajoissa. Kerroin mitä oli tapahtunut ja äitini vain nauroi asialle. 

Myöhemmin kun olin dj:nä ravintoloissa, oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että eri ikäiset naiset kourivat edestä ja takaa. Pyllylle taputtelua olen saanut osakseni satoja kertoja. Eikä se kouraisu edestä yllättäen pallien kohdalta niin kivalta myöskään tunnu. Kyllä monet naiset on humalassa ihan yhtä typeriä kuin miehet tässä asiassa. 

Ja miehenä koko nuoruuteni ajan oli ilmassa sellaista näkymätöntä väkivallan uhkaa. Koskaan ei tiennyt milloin joku toinen mies hyökkäisi kimppuun. Siihen riitti vääränlainen katse, väärin tulkittu sana tai ihan vain se, että oli toisen silmissä hakattavan näköinen. Uskon, että tähän tunteeseen pystyy moni  mies samaistumaan, sillä väkivallan uhriksi on aika moni mies joutunut ihan vaan sattumalta ollen väärässä paikassa väärään aikaan.   

Täytyy kyllä ihmetellä missä ympäristössä nämä oikein on liikkunut ja liikkuu?? 

Että ihan näkymätöntä väkivallan uhkaa kihisi koko nuoruuden ajan?? 

Oletko tepsutellut Pohojanmaalla Kälviän nakkikopilla vankoissa meikeissä ja sifonkihuiveissa?

Olen eri, mutta vastaan. Ainakin Keski-Uudellamaalla ja Helsingissä nuoruuteni viettäneenä tunnistan tuon väkivallan uhan. Tappeluun saattoi joutua milloin vain ilman mitään syytä. Tämä siis 80-luvulla ja 90-luvun alussa. 

Miksi se ahdistelu pitää sukupuolittaa ollenkaan? Miksi tarvitaan erilliset ketjut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tässä on miehillä tosiaan asenneongelma, etteivät uskalla puhua asiasta, kun muut miehet tuomitsevat sen. Näin naisena ja feministinä näen selkeästi, että molempiin sukupuoliin kohdistuva häirintä on tuomittavaa. Ehkä miesten asenteita tulisi muuttaa.

Nyt tuli taas sellasta seksismiä, mihin vain feministi pystyy. Ihan mielenkiinnosta: onko myös naisilla jotka eivät kehtaa puhua ahdistelukokemuksistaan mielestäsi todella asenneongelma??? Vai koskeeko tämä vi c

timblaim ing vain miehiä?

Eipä kuulu vastausta...

Olin 6 tai 7 vuotias, kun viereisessä rapussa asunut Outi oli meillä leikkimässä. Yhtä-äkkiä oli kuulemma alkanut väkisin yrittänyt antaa pusuja minulle. Olin juossut pakoon huoneesta toiseen pusuttelijaa karkuun ja tämä Outi oli juossut minua kiinni. Vanhempani olivat nauraneet tilannetta katketakseen.

Kai tuo jonkun ahdistelun tunnusmerkit täytti? No, traumoja ei ole siitä jäänyt, kun en tilannetta itse edes muista. Vanhemmat jaksaa tuota välillä muistella.

Aikuisena naiset on yrittäneet muutaman kerran väkisin suudella ja kourimista on ollut myös.

Taksijonossa Turussa humalainen nainen läpsi minua takamuksille, kun en antanut hänen kiilata minua jonossa. Sen jälkeen löi nyrkeillä olkapäähän. Kun pyysin lopettamaan, alkoi huutamaan kovaan ääneen, että homo tässä edessä v ttuilee ja haastaa riitaa.

Muuten en muista naisten ahdistelleen minua.

Teininä -80 luvulla eräs humalainen keski-ikäinen nainen (opettaja) pyrki halailemaan ja koskettelemaan minua (14 v poikaa). Tämä tapahtui muutaman kerran. En pitänyt siitä, tosin ei tullut mitään traumojakaan. Lähinnä lievää hämmennystä ja ehkä vähän huvitti koko juttu. Toisaalta, opin jotain ihmisten raadollisuudesta. Kaikki aikuiset eivät ole vastuullisia tai järkeviä, ei edes opettajat.

t. mies

En tiedä ahdistelusta mutta väkivaltaa pidetään normaalina miesten kohdalla. Kukaan ei puhu kunniaväkivallasta jos poika saa veljiltään turpiinsa ostettuaan pinkin paidan. Poliisi käskee väsyneenä painumaan v*uun kun joudut hakatuksiksi iltamyöhään kadulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, ettei tämä ketju ole aktiivisempi. Yleensä poikien ja miesten kokemasta ahdistelusta ja väkivallasta saa lukea toistuvasti naisten ja tyttöjen ahdistelua käsittelevissä ketjuissa. Missä ovat nyt ne kovaääniset miehet, jotka haluavat yleensä puhua asiasta?

Kummallista. Missä ovat nyt M27, M29+jotain, M32, M36, M53v jne? Ovat kuitenkin aktiivisia muissa ketjuissa juuri nyt 🤔

Ei pysty vastata.. Mode ei anna kirjottaa.

mies53v

Ei pysty vastaamaan. Ei voi vastata.

Viimeksi viinijuhlilla "1kk"sitten tuli tuntematon nainen sanomaan "nussituttais", ootko yksin..näytin exää "en" ja sorry, en ollenkaan pahoittanut mieltäni. Miehen pitää oikeesti kestää jotakin..

mies53v

Onhan noita ollut muutama tapaus omalla kohdalla. En niitä kuitenkaan pitänyt ahdistavana, vaan olen ollut enemmän imarreltu. Aina se hivelee itsetuntoa, kun nainen lääppii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koin ahdistelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana poikana, kun pari homomiestä yritti puoliväkisin saada minua mukaansa heidän luokseen. 

Olen itse hetero, ja koin tilanteen pelottavana ja ahdistavana. Tilanne sattui, kun perjantai-iltana odotin kyytiä kotiin olympiastadikan puiston edustalla siinä Paavo Nurmen patsaan liepeillä. . Miehet yrittivät houkutella mukaansa juomaan ja samalla silittivät hiuksiani ja kehuivat kuinka komea nuori mies olin. Onnistuin pinkaisemaan heidän yllätyksekseen karkuun tilanteesta ja sain häivytettyä äijät perästäni.

Kun palasin sovittuun kohtaan odottamaan kyytiäni, niin äitini siellä jo odotti ja ihmetteli miksen ollut sovitussa paikassa ajoissa. Kerroin mitä oli tapahtunut ja äitini vain nauroi asialle. 

Myöhemmin kun olin dj:nä ravintoloissa, oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että eri ikäiset naiset kourivat edestä ja takaa. Pyllylle taputtelua olen saanut osakseni satoja kertoja. Eikä se kouraisu edestä yllättäen pallien kohdalta niin kivalta myöskään tunnu. Kyllä monet naiset on humalassa ihan yhtä typeriä kuin miehet tässä asiassa. 

Ja miehenä koko nuoruuteni ajan oli ilmassa sellaista näkymätöntä väkivallan uhkaa. Koskaan ei tiennyt milloin joku toinen mies hyökkäisi kimppuun. Siihen riitti vääränlainen katse, väärin tulkittu sana tai ihan vain se, että oli toisen silmissä hakattavan näköinen. Uskon, että tähän tunteeseen pystyy moni  mies samaistumaan, sillä väkivallan uhriksi on aika moni mies joutunut ihan vaan sattumalta ollen väärässä paikassa väärään aikaan.   

Täytyy kyllä ihmetellä missä ympäristössä nämä oikein on liikkunut ja liikkuu?? 

Että ihan näkymätöntä väkivallan uhkaa kihisi koko nuoruuden ajan?? 

Oletko tepsutellut Pohojanmaalla Kälviän nakkikopilla vankoissa meikeissä ja sifonkihuiveissa?

Olen eri, mutta vastaan. Ainakin Keski-Uudellamaalla ja Helsingissä nuoruuteni viettäneenä tunnistan tuon väkivallan uhan. Tappeluun saattoi joutua milloin vain ilman mitään syytä. Tämä siis 80-luvulla ja 90-luvun alussa. 

Allekirjoitan edellisen ihan täysin. Kyllä näkymättömän väkivallan uhka kihisi minunkin nuoruudessani koko ajan. Niin koulussa, kuin viikonlopun iltoinakin. Ja erityisesti viikonloppuisin.

Tampereen seudulla pikkupaikkakunnalla kasvaneena tunnistan ilmiön helposti. Olin teini-ikäinen poika -80 luvulla. Jos erehtyi väärälle paikkakunnalle viikonloppuiltana, niin turpaan tuli varmasti. Pienillä paikkakunnilla kaikki tunsivat toisensa. Ja jos esim. kioskin jonossa havaittiin muukalainen, niin turpaan tuli ihan takuulla. Piti olla aika kova jannu, jos seurusteli vieraan paikkakunnan tytön kanssa. Hyvin helposti sai pataansa, jos oli tullut väärälle reviirille. Kyllä tuo oli (on) ihan yleistä nuorten poikien elämään kuuluvaa väkivaltaa. Turpaan saamisen uhka on jatkuvasti olemassa. Ja joskus aikuisempanakin olen saanut nokkaani aivan tuntemattomalta vastaantulijalta (yöllä, Tampereen kadulla).

Kyllä miehet (pojat) kokevat väkivaltaa hurjan paljon enemmän kuin naiset. Mutta vain naisten kokema väkivalta on yhteiskunnallinen ongelma.

Btw. Olen matkustellut maailmalla useissa eri kaupungeissa ja ollut yöllisillä kaduilla. Niissä ei minulla ole sellaista uhkan tunnetta, kuin Suomessa. Jotenkin se väkivalta on erityisesti suomalainen ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä ahdistelusta mutta väkivaltaa pidetään normaalina miesten kohdalla. Kukaan ei puhu kunniaväkivallasta jos poika saa veljiltään turpiinsa ostettuaan pinkin paidan. Poliisi käskee väsyneenä painumaan v*uun kun joudut hakatuksiksi iltamyöhään kadulla.

Saman kokenut. Jos ei ole hakattu ihan sairaalakuntoon, niin poliisi ei ota asiaa hoitaakseen. Se kuitataan vain nuorten miesten välisenä "nahisteluna".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävääni on ahdisteltu. En halua laittaa yksityiskohtia. Vaarana tilanteessa olisi voinut olla jopa asian kääntyminen päinvastoin eli syyte naiselta miehelle. Tilanne ei päässyt siihen pisteeseen. Mies olisi hyvin voinut dokumentoida tilanteen nauhoittamalla keskustelun, mutta ei tehnyt mitään sen eteen, että nainen olisi saanut rangaistuksen.

Niinhän se on. Kuka miestä uskoisi tuossa tilanteessa? Ei kukaan. Näin reilu tämä nykymaailma on. Siksi naisena irtisanoudun feminismistä.

Asian vierestä mutta...  tasa-arvo ja feminismi ovat eri asioita. Nyt vaan feministit ovat ottaneet yksinoikeudekseen määrittää tasa-arvo. Joten on muodostunut sellainen ilmapiiri, että jos et julistaudu feministiksi, niin olet tasa-arvoa vastaan!

Ei ole koskaan lähestytty, olisihan se mielenkiintoista jos joku naisoletettu joskus vähän lääppisi.