Ei ikinä -mies ja minä, kiltti vaimo
Puoliso on kovin ärhäkkä mielipiteissään ja minä taas rauhallisempi. Minä tuumailen asioita itsekseni pitkään, kypsyttelen mielipiteeni ja odotan sopivaa tilaisuutta sanoa sen ääneen. Mies puhuu sinänsä vähän, mutta se vähä on tasan sitä mitä sylki suuhun tuo. "Töks" jotain ja jos keskustelua yrittää siitä jatkaa, hän vaikenee umpimielisesti tai vaihtoehtoisesti suuttuu ja vetoaa siihen että hän on sellainen kuin on eikä aio muuttua tai muuttaa mielipidettään, minä sen sijaan olen väärässä ja ainoa ihminen maapallolla joka ajattelee niin kuin minä.
Että on sitten hankalaa kommunikoida. Loppukesästä mies ilmoitti, että ei aio hakea lasta hoidosta kun itse olen koulutuksen takia estynyt. Piste. Asiasta ei keskustella. Olen tässä sitten sumplinut kaikenlaisia systeemejä että saan lapsen kuitenkin hoidosta haettua. Ja tänään mies ilmoitti, ettei ole koskaan niin sanonut, vaan vääristelen hänen sanojaan.
Aikaisemmin olen mm. vuosia ollut siinä uskossa että hän ei halua vaihtaa asuntoa ja siksi luovuin tietyistä asuinpaikan vaihtoon liittyvistä haaveista. Sitten hän ilmoitti, että olen aina luullut väärin, ei hän ole niin sanonut. Huvikseni vissiin tein surutyötä ne vuodet.
Samanlaisia tilanteita on ollut myös liittyen kotitöihin, lasten hoitoon, seksiin, harrastuksiini, yhteisiin tekemisiin, oikeastaan kaikkeen mitä liittyy parisuhteeseen ja elämään. Muistan ihan tasan tarkkaan tilanteen ja sanamuodon, jossa mies hyvin ilkein sanankääntein ilmoittaa vaikka, että ei aio IKINÄ antaa minulle suuseksiä. Minä sitten tyydyn pitkän surutyön jälkeen osaani naisena, joka ei ikinä tule saamaan suuseksiä, kunnes kymmenen suuseksittömän vuoden jälkeen mies onkin sitä mieltä että minä se olin joka sitä ei ikinä halunnut.
Miten tällaisessa parisuhteessa voisi päästä sellaiseen normaaliin kommunikaatioon, jossa asioista voisi keskustella ihan rauhassa? Minun ehkä pitäisi ottaa asioita enemmän puheeksi uudestaan ja uudestaan, mutta koen sen tavattoman vaikeaksi kun meidän "keskustelut" on niin raskaita ja loukkaaviakin minua kohtaan.
Kommentit (3)
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:47"]Mies sanoo jo hyvissä ajoin, ettei aio hakea lasta hoidosta. Mitä tapahtuu akuutissa tilanteessa (sulla just huomenna koulua esim kuuteen ja tarha menee viideltä kiinni), JOS sanot, että huomenna olis tämmöinen tilanne? Unohdat tavallaan sen mitä sanoi kesällä, kun näyttää itsekin unohtaneen?
[/quote]
No näemmä mies hakeekin, selvisi juuri tänään. Koko syksy tässä on puljattukin hankalasti että olen päässyt hakemaan, varahakijat on olleet aina langan päässä tavoitettavissa varmuuden vuoksi ja päiväkodissa jo neuvottelin siitäkin että päiväkotilaisen melkein-aikuinen isosisarus voisi hakea. Ja nyt selvisi, että se vaivannäkö oli turhaa, minä vain keksin sen että mies ei aio hakea, piste. Ap
Hyvä juttu, jos kuitenkin hakee! Nyt et syyllisty siitä, että mies "joutuu" hakemaan, lapsihan on yhteinen.
Mies sanoo jo hyvissä ajoin, ettei aio hakea lasta hoidosta. Mitä tapahtuu akuutissa tilanteessa (sulla just huomenna koulua esim kuuteen ja tarha menee viideltä kiinni), JOS sanot, että huomenna olis tämmöinen tilanne? Unohdat tavallaan sen mitä sanoi kesällä, kun näyttää itsekin unohtaneen?