Mitä tehdä kun omat vanhemmat arvostelevat mun lapsia
Heillä on omat arvonsa, työ, raha, menestyminen. Mun lapset pärjäävät normaalisti koulussa, mutta silti vain vanhin heistä kelpaa, kun hän on jo yliopistossa, töissä ja tekee vanhempieni mielestä hyödyllisiä asioita.
Nuorempia aina kehotetaan ottamaan mallia isoveljestä. Harrastuksia moititaan ”ei kitaransoitosta ole ammatiksi”, pitää keskittyä matematiikkaan eikä skeittailuun jne. Pitää alkaa sijoittaa viikkorahoista eikä makuuttaa tilillä.
Onko tuollaisten vanhempien kanssa toivoa jotenkin pärjätä? En haluaisi, että nuorempiin lapsiin istutetaan ajatus huonommuudesta.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Kerro heille, ettet halua heidän arvostelevan lapsiasi. Kerro, että se voi tehdä hallaa heidän itsetunnolleen.
Olen kaikin mahdollisin tavoin yrittänyt kertoa ja puolustaa, että ei se kitaransoitto tarkoita, että ei koulussa opiskelisi. Että se ei ole pois koulutyöstä. Silti sekin energia pitäisi käyttää matematiikan opiskeluun,
Ihan kuin mun anoppi! Otimme etäisyyttä. Oli ainoa keino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro heille, ettet halua heidän arvostelevan lapsiasi. Kerro, että se voi tehdä hallaa heidän itsetunnolleen.
Olen kaikin mahdollisin tavoin yrittänyt kertoa ja puolustaa, että ei se kitaransoitto tarkoita, että ei koulussa opiskelisi. Että se ei ole pois koulutyöstä. Silti sekin energia pitäisi käyttää matematiikan opiskeluun,
Miksi ihmeessä tuollaisia selität? Asia ei kuulu heille millään tavalla.
En olisi tekemisissä ollenlaan.
Kerro, että ajat ovat muuttuneet eivätkä boomerien teoriat akateemisesta menestyksestä yms. enää päde nykymaailmassa.
Meillä se oli päinvastoin. Kaiken olisi pitäntt olla hauskaa ja kouluun panostaminen oli Saatanasta.
En ole tekemisissä enää. Tuollaista sekaantumista ei tarvitse sietää.
Voiko ottaa etäisyyttä isovanhemmista, ei kai ole pakko olla koko ajan tekemisissä. Arvoja voi olla, mutta arvostelu ei kuulosta hyvältä.
Eivätkö he yhtään arvosta viihde alan taiteilijoita jotka mielestäni tekevät todella tärkeää työtä antaen ihmisille iloa, energiaa ja ajankulua. Senhän näki nyt korona aikana nuorten masentuneisuuden kun ne eivät pääse festareille ym. huveihin. Vanhat ihmiset jo pärjää ilman niitä.
Sanoisin suoraan että meille ei tulla tai tavata jos ei osaa pitää ahdasmieliset mielipiteet itsellään. Lapset hakeutuvat sellaisille aloille johonka on kiinnostusta eikä kenelläkään ole valtaa määrätä tai aliarvioida kenenkään valintoja.
Niim tuttua minulle.
Äitini myös harrastaa tätä, ei isäni.
Sanoin napakasti. Te olette jo omat lapsenne kasavattaneet, nämä ovat minun lapsia jotka minä kasvatan. Jos et pysty suutasi kiinni pitämään niin minun perhe katkaisee välit sinuun.
Äitini yritti urputtaa vastaan. Sanoin, olen kuunnellut vuosia tuota paskaa moitetta ja
nyt riitti. Ota tai jätä.
Lähdin kotiin, en pitänyt yhteyttä. Kolmen viikon jälkeen soitti ja pyysi meitä syömään heille. Sanoin, kiitos kutsusta, tulemme mielellään jos et jatka negatiivistä arvostelua.
Vastasi, En enää tee sitä, on tässä ollut aikaa ajatella, sinun lapsiasi he ovat.Tulkaa nyt syömään.
Menimme, oli ihan ok. Vähän vaivautunut.
Tästä on nyt aikaa reilu vuosi. On käyttäynyt ihan hyvin.
Isäni kertoi, että äiti oli säikähtänyt sitä että katkaisen välit kokonaan. Ja sen olisin tehnyt jos olisi jatkanut paasaamistaan meille.
Muista että sinä kasvatat omat lapsesi, ei kukaan muun. Pidä puolesi, äläkä ota paskaa niskaan. Tsemppiä
Kerro heille, ettet halua heidän arvostelevan lapsiasi. Kerro, että se voi tehdä hallaa heidän itsetunnolleen.