Miten alkoholistit pystyvät kieltämään aiheuttamansa tuhon?

Potkikaa elämästänne pois, kaikki narsisti-alkoholistit.

Minä olen Ex-alkoholisti ja pystyin kyllä myöntämään jo juodessani sen mielipahan mitä olin läheisilleni aiheuttanut. En nyt mitään tuhoa kuitenkaan aiheuttanut. Mutta, olin rehellinen itselleni ja muille ja ymmärsin että lopettaminen on avain parempaan elämään.

Monet alkoholistit ovat täysin omaan napaansa juuttuneita pikkulapsia, eikä millään muulla ole mitään väliä kuin se seuraava känni. Sisimmissään alkoholisti tietää tämän kauhistuttavan totuuden. Mielestäni on

Vierailija kirjoitti:

Potkikaa elämästänne pois, kaikki narsisti-alkoholistit.

Minä olen Ex-alkoholisti ja pystyin kyllä myöntämään jo juodessani sen mielipahan mitä olin läheisilleni aiheuttanut. En nyt mitään tuhoa kuitenkaan aiheuttanut. Mutta, olin rehellinen itselleni ja muille ja ymmärsin että lopettaminen on avain parempaan elämään.

Monet alkoholistit ovat täysin omaan napaansa juuttuneita pikkulapsia, eikä millään muulla ole mitään väliä kuin se seuraava känni. Sisimmissään alkoholisti tietää tämän kauhistuttavan totuuden. Mielestäni on

Alkoholistit ovat pahoja hyväksi käyttäjiä jotka vievät talouden tuhoon mutta eivät tuuri juopot ja juojissa on eroja. Tuuri juoppo osaa lopettaa välillä sen juomisen ilman mitään hoitoja kun esim. raha tilanne huononee niin ettei talous ala siitä kärsimään. Pystyy sen välillä pysäyttämään kun seinään. Alkoholisti ei pysty olemaan juomatta vaikka rahat loppuisivat ja sellainen ihminen on kaikkein pahin ja vie koko perheensä tuhoon eikä kohta ole lapsillekkaan ruokaa kun nekin rahat pitää juoda. Meidän isä oli sellainen enkä ymmärtänyt että äitini alkoi sellaiselle lapsia tekemään. 

Vierailija kirjoitti:

Minkä tuhon? Jos hoitaa työnsä kuten normaalit ihmiset eikä ole häirikkö ja suoriutuu kaikesta erinomaisesti. Juoruaminen on tuhon alku

Taas näitä "kyllä minä saan juoda koska hoidan työni, älä sinä puutu asioihini" -tyyppejä. Kyllä, läheiseni hoitaa työnsä, mitä nyt välillä krapulamasennuksessa ilmoittautuu sairaaksi ja makaa sängyssä haisemassa koko päivän ja puoliso hoitaa lapset jotka ovat jo oppineet olemaan häiritsemättä juovaa vanhempaansa näinä päivinä.

Työpaikalla pidetään kulisseja yllä, eihän siellä mitään vaikuta se että puoliso ja lapset joutuvat lähtemään mummilaan koska eivät kestä olla kotonaan missä alkoholisiti joko juo, ajattelee seuraavaa juomiskertaa tai on krapulassa. Työpaikalla ei tiedetä että työpäivän jälkeen tehdään katoamistemppuja, jäädään kotimatkalla baariin "ottamaan muutama ja laulamaan vähän karaokea", pannaan puhelin kiinni ettei puoliso turhaan kysele perään ja tullaan taksilla kotiin aamuyöstä. Tai että kaikki juhlat joissa on tarjolla alkoholia päättyvät siihen että alkoholisti katoaa loppuyöksi baariin ja puoliso jää taas hoitamaan lapsia. 

Kaikille vieraille ja hyvänpäivätutuille ollaan mukavia ja joviaaleja, avuliaita ja ahkeria, kotona puolisoa haukutaan ja alistetaan. 

Mutta mitäpä sillä on väliä, hoitaahan alkoholisti työnsä. Kunnes ei enää lopulta hoidakaan. 

Narsismi on ensiksi ja se mahdollistaa alkoholismin. Narsismi estää lopettamasta kun henkilö huomaa juomisen lisääntyneen. Eihän narsisti nyt tietenkään voi addiktoitua mihinkään kun tietää paremmin kuin muut ja osaa kyllä sanoa milloin on juotu liikaa, eikä se hetki ole edes lähellä. Eivät välittäneet läheisistään ennen alkoholismin syntyä eikä sen jälkeenkään.

586 kirjoitti:

Entäs jos ei tee lapsia niin mitä vittua se kuuluu kenellekkään jos juo silloin tällöin eikä tarvitse mihinkään hoitoon hakeutua. 

Jos ei aiheuta mitään ongelmia taloudessa ja ihmissuhteissa niin ketä se vituttaa. Miehelleni tuli kamala neljän kympin kriisi ja se asui baareissa kaikki viikonloput. Taksikuski kun toi sitä kotiin niin se sanoi että käy sääliksi lapsia mutta meillähän ei ole lapsia. Se ikäkriisi meni ohitse ja nyt ei käy yhtään missään ja korona aikanakin pysyi kotona. Minä en eroa tuollaisten ikäkriisien takia ja minullakin on ollut omani erilaiset ikä kriisit. Talous meillä ei mennyt kuralle ikäkriisien takia niin että selvittiin. Kaupassa ei tarvitse hintoja katsella vaan saa ottaa sitä mistä tykkää. Kauppalaskun hintaa ei tarvitse laskea kaupassa eikä alkossa. 

no kivat sulle. Tässä tapauksessa kuitenkin on lapsia, jotka ovat kärsineet vanhempansa juomisesta. Ihan samalla tavalla kuin se juova vanhempi kärsi itse lapsena oman vanhempansa juomisesta. Hän tajuaa oman lapsuutensa p'skuuden mutta ei myönnä että hänen lapsillaan olisi mitän hätää, hän kun katsos on erilainen.

Miksi lapset ovat sen juovan tuttusi kanssa, eikä toisen vanhemman luona tai muu sukulainen. Ei kai sitä voi vierestä katsoa? Vai pärjäävätkö lapset miten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä tuhon? Jos hoitaa työnsä kuten normaalit ihmiset eikä ole häirikkö ja suoriutuu kaikesta erinomaisesti. Juoruaminen on tuhon alku

Taas näitä "kyllä minä saan juoda koska hoidan työni, älä sinä puutu asioihini" -tyyppejä. Kyllä, läheiseni hoitaa työnsä, mitä nyt välillä krapulamasennuksessa ilmoittautuu sairaaksi ja makaa sängyssä haisemassa koko päivän ja puoliso hoitaa lapset jotka ovat jo oppineet olemaan häiritsemättä juovaa vanhempaansa näinä päivinä.

Työpaikalla pidetään kulisseja yllä, eihän siellä mitään vaikuta se että puoliso ja lapset joutuvat lähtemään mummilaan koska eivät kestä olla kotonaan missä alkoholisiti joko juo, ajattelee seuraavaa juomiskertaa tai on krapulassa. Työpaikalla ei tiedetä että työpäivän jälkeen tehdään katoamistemppuja, jäädään kotimatkalla baariin "ottamaan muutama ja laulamaan vähän karaokea", pannaan puhelin kiinni ettei puoliso turhaan kysele perään ja tullaan taksilla kotiin aamuyöstä. Tai että kaikki juhlat joissa on tarjolla alkoholia päättyvät siihen että alkoholisti katoaa loppuyöksi baariin ja puoliso jää taas hoitamaan lapsia. 

Kaikille vieraille ja hyvänpäivätutuille ollaan mukavia ja joviaaleja, avuliaita ja ahkeria, kotona puolisoa haukutaan ja alistetaan. 

Mutta mitäpä sillä on väliä, hoitaahan alkoholisti työnsä. Kunnes ei enää lopulta hoidakaan. 

Ei mennyt jakeluun ettei ole häirikkö

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapset ovat sen juovan tuttusi kanssa, eikä toisen vanhemman luona tai muu sukulainen. Ei kai sitä voi vierestä katsoa? Vai pärjäävätkö lapset miten.

Eivät he enää olekaan, avioero tuli, mutta läheiseni ei vieläkään myönnä ettei lasten läsnäollessa juominen ole maailman paras ajatus. Avioeronkin jälkeen sitä aitsi vanhemmilla on tapaamisoikeus, ei alkoholisteista niin vain eroon päästä jos olet sellaisen lapsi.

Tyttäreni poikakaveri oli alkoholistiperheestä. Alkoivat seurustella 14-vuotiaina ja poika muitti aina vanhempiaan alkoholismista ja oli siitä hyvin nolo.

Mutta 17-vuotiaana sekin alkoi juoda. Ja niin paljon, että tyttäreni jäi kakkoseksi ja joutui lopettamaan suhteen.

Nyt saan varmaan virtuaalisesta moukarista otsaani, mutta ei se alkoholisti kenenkään elämää pilaa, eikä ole vastuussa toisen tunteista. Se on jokaisen oma päätös miten elämänsä viettää ja miten tunteitaan käsittelee. Alkkari on sairas ja niin häneen pitää suhtautua. Vai väittääkö joku, että läheinen epileptikko pilasi elämäni? Ei varmasti. Siihen ymmärretään suhtautua sairautena. Erotetaan persoona ja hänen sairaus. Osataan olla empaattisia ja auttaa sairasta tarvittaessa, mutta nauttia myös ”tavallisista hetkistä” ja pitää oma elämä erillään toisen tilanteesta.

Oma isäni ja isänisä ovat alkoholisteja. Rakkaita minulle kaikesta huolimatta. Isänisä kuoli viinaan ja isä on nykyään alkoholistien asuntolassa odottamassa kuolemaa. Harmittaa hirveästi heidän molempien puolesta ja olen todellakin nähnyt millaista tuhoa alkoholi tekee sille joka antaa sen tehdä. Miten erilailla meidän ja koko perheen elämä olisi voinutkaan mennä. Mutta ei vaan mennyt, eikä se silti ole minun elämääni pilannut. Päinvastoin kaikki näkemäni ja kokemani paha on tehnyt minusta vahvan ihmisen. En minä ole mikään muita syyttelevä ja katkera uhriparka. Olen rohkea, tyytyväinen ja suvaitsevainen. Elän omaa elämääni ja olen kiitollinen kaikesta hyvästä ja myös huonoista ajoista, sillä niistä olen oppinut arvostamaan ja ylläpitämään sitä hyvää.

Häpeä ja syyllisyys on liian rankka, jopa musertava, taakka kantaa. Siksi aivot kääntää asiat parhain päin.

Raitistuneet kohtaavat kirkkain mielin ja raa'asti nämä musertavat tunteet, mutta kun he siitä selviytyvät (pyytävät läheisiltä anteeksi jne), raitistumisen tie helpottuu. Moni toki palaa niihin tunteisiin monta kertaa, mutta armollisuutta (monilla jopa uskoa) siihen tarvitaan, että selviää ja läheisetkin voivat "parantua" ja voida taas hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Häpeä ja syyllisyys on liian rankka, jopa musertava, taakka kantaa. Siksi aivot kääntää asiat parhain päin.

Raitistuneet kohtaavat kirkkain mielin ja raa'asti nämä musertavat tunteet, mutta kun he siitä selviytyvät (pyytävät läheisiltä anteeksi jne), raitistumisen tie helpottuu. Moni toki palaa niihin tunteisiin monta kertaa, mutta armollisuutta (monilla jopa uskoa) siihen tarvitaan, että selviää ja läheisetkin voivat "parantua" ja voida taas hyvin.

Meillä ei valitettavasti näin käynyt, vaikka läheinen raitistuikin ihan viime hetkellä. Oli jo ehtinyt niin paljon tuhota aivojaan ja personallisuushäiriö oli edennyt niin vakavaksi, ettei palautunut omaksi itsekseen. Ei koskaan mitään anteeksipyyntöä ole kuulunut. Juominen on ihan tabu aihe vieläkin. Vähättelee juomisen elämälleen ja perheenjäsenille aiheuttamia tuhoja, ei minkäänlaista myöntämistä tunnu olevan. Ehkä se on hänen selviytymiskeinonsa. Tai ehkä ymmärrys ei enää riitä käsittämään, miten paljon surua ja henkistä tuhoa juomisensa on aiheuttanut.

En osaa läheisenä iloita tuosta raitistumisesta, vaikka tietenkin pitäisi. Minun ja meidän pitää vieläkin aina vain olla se joka ymmärtää ja antaa anteeksi, mutta vastakaikua ei tule.

Vierailija kirjoitti:

Potkikaa elämästänne pois, kaikki narsisti-alkoholistit.

Minä olen Ex-alkoholisti ja pystyin kyllä myöntämään jo juodessani sen mielipahan mitä olin läheisilleni aiheuttanut. En nyt mitään tuhoa kuitenkaan aiheuttanut. Mutta, olin rehellinen itselleni ja muille ja ymmärsin että lopettaminen on avain parempaan elämään.

Monet alkoholistit ovat täysin omaan napaansa juuttuneita pikkulapsia, eikä millään muulla ole mitään väliä kuin se seuraava känni. Sisimmissään alkoholisti tietää tämän kauhistuttavan totuuden. Mielestäni on

Hyvin sanottu, ja myös totta.

Vastaus viestiin nro 30: tuo on aika yleinen näkökanta, tuo että jokainen on itse vastuussa tunteistaan eikä kukaan voi loukata sinua jos et itse anna loukata, kaikki vastuu on sinulla. 

Entäpä alkoholistin oma vastuu tunteistaan, joita hän pakenee juomiseen? Olen tuntenut alkoholistin, joka joutui kohtaamaan alkoholisminsa seuraukset kun perhe lähti. Paitsi että hänenpä ei tarvinnutkaan kantaa vastuuta mistään eikä kohdata ikäviä tunteita tai jopa syyllisyyttä, kun hän sairastui alkoholismin päälle vielä psykoosiin, jonka liiallinen alkoholinkäyttö laukaisi.

Nyt jopa kaksi eri sairautta suojaa häntä todellisuudelta. Kätevää. Ikävä kyllä hänen lapsillaan ei ole mahdollisuutta paeta sairauden taakse vaan he joutuvat todistamaan vanhempansa sekoilua ihan ilman filttereitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeä ja syyllisyys on liian rankka, jopa musertava, taakka kantaa. Siksi aivot kääntää asiat parhain päin.

Raitistuneet kohtaavat kirkkain mielin ja raa'asti nämä musertavat tunteet, mutta kun he siitä selviytyvät (pyytävät läheisiltä anteeksi jne), raitistumisen tie helpottuu. Moni toki palaa niihin tunteisiin monta kertaa, mutta armollisuutta (monilla jopa uskoa) siihen tarvitaan, että selviää ja läheisetkin voivat "parantua" ja voida taas hyvin.

Meillä ei valitettavasti näin käynyt, vaikka läheinen raitistuikin ihan viime hetkellä. Oli jo ehtinyt niin paljon tuhota aivojaan ja personallisuushäiriö oli edennyt niin vakavaksi, ettei palautunut omaksi itsekseen. Ei koskaan mitään anteeksipyyntöä ole kuulunut. Juominen on ihan tabu aihe vieläkin. Vähättelee juomisen elämälleen ja perheenjäsenille aiheuttamia tuhoja, ei minkäänlaista myöntämistä tunnu olevan. Ehkä se on hänen selviytymiskeinonsa. Tai ehkä ymmärrys ei enää riitä käsittämään, miten paljon surua ja henkistä tuhoa juomisensa on aiheuttanut.

En osaa läheisenä iloita tuosta raitistumisesta, vaikka tietenkin pitäisi. Minun ja meidän pitää vieläkin aina vain olla se joka ymmärtää ja antaa anteeksi, mutta vastakaikua ei tule.

Ap täällä. Pelkään että minunkin läheiseni tapauksessa käy noin, on todella vaikea nähdä häntä todella ja täydestä sydämestä ottamassa vastuuta teoistaan. 

Aina ihmetten, ettei kukaan alkoholisti ota eroa ja muuta yksn asumaan. Ei milloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeä ja syyllisyys on liian rankka, jopa musertava, taakka kantaa. Siksi aivot kääntää asiat parhain päin.

Raitistuneet kohtaavat kirkkain mielin ja raa'asti nämä musertavat tunteet, mutta kun he siitä selviytyvät (pyytävät läheisiltä anteeksi jne), raitistumisen tie helpottuu. Moni toki palaa niihin tunteisiin monta kertaa, mutta armollisuutta (monilla jopa uskoa) siihen tarvitaan, että selviää ja läheisetkin voivat "parantua" ja voida taas hyvin.

Meillä ei valitettavasti näin käynyt, vaikka läheinen raitistuikin ihan viime hetkellä. Oli jo ehtinyt niin paljon tuhota aivojaan ja personallisuushäiriö oli edennyt niin vakavaksi, ettei palautunut omaksi itsekseen. Ei koskaan mitään anteeksipyyntöä ole kuulunut. Juominen on ihan tabu aihe vieläkin. Vähättelee juomisen elämälleen ja perheenjäsenille aiheuttamia tuhoja, ei minkäänlaista myöntämistä tunnu olevan. Ehkä se on hänen selviytymiskeinonsa. Tai ehkä ymmärrys ei enää riitä käsittämään, miten paljon surua ja henkistä tuhoa juomisensa on aiheuttanut.

En osaa läheisenä iloita tuosta raitistumisesta, vaikka tietenkin pitäisi. Minun ja meidän pitää vieläkin aina vain olla se joka ymmärtää ja antaa anteeksi, mutta vastakaikua ei tule.

Joo ei tuossa voi väittää, että alkoholisti olisi selvinnyt ongelmistaan. Kun juominen oli vain yksi ongelma, mutta paras muutos olisi se päänsisäinen muutos ja muutos siinä miten kohtelee muita. Tosin kun viina on tarpeeksi tuhonnut aivoja ja ajattelumalleja, niin ei siitä välttämättä palaudu ikinä.

Suojaa tosiaan itseään, totuus olisi liian murskaavaa myöntää. Itsekästä ja surullista.

Hyvä alkoholisti paha kiertää. Mies jota rakastan hänen isänsä on alkoholisti ja tästä miehestä on kasvanut muita ihmisiä kusettava ja itseään vaan ajattelena narksu. Ja tämä mies on sitten pistänyt urakalla muiden ihmisten elämiä tuhon partaalle koska ei vaan tajua omaa käytöstään. Että hyvä te lisääntyvät alkoholistit. Hyvä Kiitos kiitos että elätätte tikittäviä aikapommeja kodeissanne ettekä hanki apua tai lahtaa itseänne ajoissa.

Suositelkaa hyvää viskiä!

586 kirjoitti:

Entäs jos ei tee lapsia niin 9mitä vittua se kuuluu kenellekkään jos juo silloin tällöin eikä tarvitse mihinkään hoitoon hakeutua. 

Jos ei aiheuta mitään ongelmia taloudessa ja ihmissuhteissa niin ketä se vituttaa. Miehelleni tuli kamala neljän kympin kriisi ja se asui baareissa kaikki viikonloput. Taksikuski kun toi sitä kotiin niin se sanoi että käy sääliksi lapsia mutta meillähän ei ole lapsia. Se ikäkriisi meni ohitse ja nyt ei käy yhtään missään ja korona aikanakin pysyi kotona. Minä en eroa tuollaisten ikäkriisien takia ja minullakin on ollut omani erilaiset ikä kriisit. Talous meillä ei mennyt kuralle ikäkriisien takia niin että selvittiin. Kaupassa ei tarvitse hintoja katsella vaan saa ottaa sitä mistä tykkää. Kauppalaskun hintaa ei tarvitse laskea kaupassa eikä alkossa. 

Peku, vai mikälie punainen talo taas olitkaan. Ai nyt sinulla vaihteeksi ei olekaan lapsia? Ja ostat tarjouskamaa?