Oletko saanut apua unettomuuteen?

Ymmärrän sinua hyvin. Itselläni on ollut vaikea ajoittainen unettomuus teinivuosista lähtien. Nyt 33v kahden lapsen äiti ja nuo kolmen tunnin unet ovat minulle myös arkipäivää. Vähemmälläkin mennään usein ja usein myös viikkokausia. En ole varsinaista hoitoa löytänyt ja siksi luen istekin tätä ketjua. Toivoin näkeväni täällä jonkun "salaisuuden". 

Itselläni auttaa vähän ns positiivinen ajattelu. Nukkumaan mennessä alkaa usein se "en kuitenkaan nukahda" levy soimaan päässä. Sanot istellesi. "mitä jos nukahdankin?" Tänään nukahdan. Ja jos en nukahda - pärjään. Olen pärjännyt ennenkin. On olemassa muitakin kaltaisiasi ihmisiä. En itsekään tunne ketään yhtä huonounista kuin itse olen. Muistutan kuitenkin itseäni että on olemassa muita vaivoja, migreeniä, syöpää, huonoja ihmissuhteita. Luettelen itselleni asioita jotka minulla on hyvin.

Ärsyttää tuollaiset "hyvä uni tulee hyvästä omastatunnosta" kommentit. Jos sinulla ei ole unettomuutta et voi sitä ymmärtää. Unettomuus aiheuttaa masennust eikä pelkästään toisinpäin. Monellä vittumaisella ihmisellä on hyvä omatunto kun ei omatunto oikein toimi. Tunnollinen ihminen suree pienimpiäkin mokiaan. minulla osittain unettomuutta aiheuttaa juuri kaikkien mokien kelailu päässä. Uskon myös johonkin kemialliseen ongelmaan. Unenlajat ovat samalla tavalla normaalijakauman mukaan jaettuja kuin vaikka sadan metrin juoksun nopeus...

Itse olen saanut apua unettomuuteen sillä, että lopetin nukkumisen ja sillä' stressaamisen. Jos en nukkunut tein jotain mielekästä. Painelin sitä ennen 10 vuotta 3-5 tunnin unilla. Se ei onnistu ihan viikossa, mutta pikkuhiljaa. Itsepsyykkaus. En mm murehtinut sitä että väsytti. Ajattelin että kai minä 8 tuntia jaksan ja sitten pääsen nukkumaan. Jos romahdan niin saikulla saa nukkua. Heitin ns elämästä stresin pois ja ajattelin että paskat.
 Nykysin jos käyn vaakatasoon nukahdan ½ tunnissa, ellei  ole sutinaa. Unen laatu on prantunut ajan myötä.
 Sokeripitoinen ravinto illalla väsyttää, ei kaikkia.
 Ongelmani oli se että mietin lopulta sitä nukkumista liikaa ja tämä ruokki unettomuutta.
 Ai juu. Pyysin lääkäriltä todistuksen unettomuudesta, että kärsin unettomuudesta, jos myöhästyn töistä. -Ei saa potkuja.

Mulla kanssa saman tyyppinen ongelma. Nyt olen hetken nukkunut paremmin, en kyllä hyvin vieläkään, mutta..
.
Eli mä nukahdin kyllä mutta heräsin hetken päästä. Ja sitten torkuin vaan koko yön. Nyt menen nukkumaan vasta kun väsyttää ja juuri ennen nukahtamista otan melatoniinia ( annoksen koon haku kesti monta viikkoa, nyt on 4,5mg) . Ja herään joka aamu viimeistään seitsemältä. Jos nukun pitempään on taas huonot yöt edessä.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 09:17"]Itse olen saanut apua unettomuuteen sillä, että lopetin nukkumisen ja sillä' stressaamisen. Jos en nukkunut tein jotain mielekästä. Painelin sitä ennen 10 vuotta 3-5 tunnin unilla. Se ei onnistu ihan viikossa, mutta pikkuhiljaa. Itsepsyykkaus. En mm murehtinut sitä että väsytti. Ajattelin että kai minä 8 tuntia jaksan ja sitten pääsen nukkumaan. Jos romahdan niin saikulla saa nukkua. Heitin ns elämästä stresin pois ja ajattelin että paskat.
 Nykysin jos käyn vaakatasoon nukahdan ½ tunnissa, ellei  ole sutinaa. Unen laatu on prantunut ajan myötä.
 Sokeripitoinen ravinto illalla väsyttää, ei kaikkia.
 Ongelmani oli se että mietin lopulta sitä nukkumista liikaa ja tämä ruokki unettomuutta.
 Ai juu. Pyysin lääkäriltä todistuksen unettomuudesta, että kärsin unettomuudesta, jos myöhästyn töistä. -Ei saa potkuja.
Hyvä kommentti -kimppaan tätä. Myöskin pitkään unettomuudesta kärsineenä tajusin, että unettomuuttani ylläpitää asian vatvominen. Merkittävää apua ajatusten hallintaan olen saanut mindfulnessista ja joogasta. Toimii itselläni pitkällä tähtäimellä huomattavasti paremmin kuin lääkkeet, joita niitäkin olen kokeillut koko kirjon.

Mindfullness on muuten hyvä vinkki. Se toimii jotenkuten minullakin, mutta vaatii harjoittelua.

Huonot elämäntavat

Kiitos tässä jo paljon hyviä vinkkejä! Taidan käydä lääkärillä kyselemässä erilaisista lääkkeistä jos saisin väliaikaisesti niistä apua. Samalla otan käyttöön muita neuvojanne. Aion päästä tästä yli ja saada taas elämäni takaisin.

Ap

Kyllä lääkkeitä voi syödä. Esim 1-2 kk kunnes pääset taas raiteilleen. Ei pidä liikaa pelätä lääkkeitäkään.

Kokemuksesta sanon, että miedoista lääkkeistä pääsee helposti eroon. Olen elämäni aikani useasti joutunut syömään pidemmänkin aikaa lääkettä (kuukausiakin) ja kun tilanne on tasottunut, olen lopettanut lääkkeen pikku hiljaa, pienentäen annosta neljäsosa kerrallaan parin kolmen viikon välein. Kysymyksessä ollut imovane max 7,5mg tai opamox 15mg. Noita lääkkeitä ainakaan turha pelätä jos annos ei noista nouse.

Se on juuri tuo kun saisi sen asenteen että "paskan väliä nukunko"... joinain iltoina onnistuu ja usein ei. ehkä tämä on sellainen elämänmittainen sota. jotkut taistelut voittaa ja toiset häviää. unettomuus on elämäni suurin kirous. mutta ehkä se jotain opettaakin. tietynlaista avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta toisten ongelmiin jos nyt ainakin. onpahan tosi aktiiviset aivot. varmaan valvottaa haudassakin.

kommentin 16 kirjoittaja

Mulla on auttanut yhdistelmä melatoniini, Circadin (pitkävaikutteinen melatoniini) ja Triptyl. Mutta lääkityksen lisäksi kannattaa yrittää panna elämä kuntoon niin, että nukkuminen on helpompaa. Pitää yrittää karsia elämästä ne asiat, jotka huonontavat unta ja noudattaa säännöllistä vuorokausirytmiä.

- ei kahvia tai teetä myöhään (illalla voi juoda esim. piparminttu- tai kamomillateetä)

- sopivasti liikuntaa, muttei liian myöhään

- päivällä vähähiilihydraattista, illemmalla hiilihydraattipitoisempaa ruokaa

- alkoholin ja tupakoinnin välttäminen

- viileä, pimeä makuuhuone

- makuuhuoneessa muuten vain oleskelun välttäminen

- tietokoneen ja telkkarin tuojottamisen välttäminen illalla

- meditointi/hengitys- ja rentoutusharjoitukset illalla