Miten työttömyydestä voi selvitä musertumatta

Palasin katsomaan aloittamani ketjun vastauksia. Paljon hyviä vinkkejä, joista osaa olen jo kokeillut. Teen keikkatyötä, mutta sitä on aivan liian vähän. Ulkoilen, käyn kirjastossa usein, tapaan niitä ystäviä, jotka ehtivät nähdä, hoidan kotona kaikki kotityöt nyt kun olen kotona ja miehellä raskas työ, katson päivittäin työpaikkasivustoja ja teen aina hakemuksen kun vaan mahdollista, haastatteluja ollut muutama, työttömyyden välissä puolen vuoden määräaikaisuus, nyt useamman kuukauden mieleen hiipinyt epätoivo ja ajatus "en saa koskaan työtä yrittämisestäni huolimatta"! Toiveeni on löytää koulutus, johon saisin joko työttömän omaehtoista tukea tai työvoimapoliittinen koulutus, muuhun ei mahdollisuutta koska ilman mitään rahaa en voi opiskella. Lapset jo koululaisia, joten kaipuu työelämään ja aikuisten työyhteisöön on suuri. Olen myös hakenut palkkatukitöitä, jopa haastatteluissa käynyt, aina joku muu mennyt edelleni valinnassa. Vielä jaksan kuitenkin yrittää, mutta olen tähän aika tuskastunut. Kyllähän sitä jo kaipaisi vähän onnistumisia ja hyvää tuuria, mutta ei ole osunut kohdalle. Suurin huoli on tipahtaminen peruspäivärahalle, vielä ansiosidonnaisella kaikki hankinnat( asuminen, ruoka) oli helpommin ostettavissa. Nyt kun saan vähän yli 600 € kuukaudessa, niin tilanne erittäin haasteellinen, kun asuntolaina, ruokamenot ja haluaisin hoitaa oman osuuteni perheen kuluista. Olen turhautunut, en tiedä mihin suuntaan edetä, näköalattomuutta ja epätoivoa! Onneksi päivärytmi on kohdallaan, ja sellaiset perus elämänhallinta-asiat kunnossa(järkevä rahankäyttö, päihteettömyys). Mieli siltikin aika matalalla ja alakuloisuutta. Yritän hyödyntää ilmaisia kulttuuripalveluja, mutta esim kuntosalit ja uiminen maksavat mun budjetille liikaa, joten kävely ja ulkoilu saavat riittää. Tämän on muututtava, muuten vaivun masennukseen, varmaan pitää päästä edes jollekin pilipalikurssille että tuntuu kuuluvansa edes johonkin porukkaan. Minulla on hyvin pieni tukiverkko, muutama läheinen, toki hyvä että edes ne. Rehellisesti sanottuna tuntuu, että voimat on vähissä! ap

En ole varma voiko siitä?

Ei kannata itsetuntoaan rakentaa työn ja uran varaan.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 00:25"]

ja menettämättä itsetuntoaan? Kun ei mihinkään tunnu kelpaavan, ja oma yrittämisen jaksaminen alkaa olla vähissä...

[/quote]

Sama tunne. YT-neuvottelujen seurauksena työttömyys 12 työvuoden jälkeen, nyt lähes vuosi työttömyyttä, 82 työhakemusta, ainoastaan 4 haastattelua, eikä vieläkään töitä. Alkaa tuntua jo siltä, että elämälläni ei ole mitään merkitystä.

Lopeta yrittäminen vähäksi aikaa. Pidä kesälomaa työnhausta ja päätä nauttia lomasta. Ja anna itsellesi siihen lupa myös. Lopeta ulkopuolisille selittäminen mitä oot tehnyt. Siivoa vihdoin ne kaapit mitkä on pitänyt, mutta vasta sitten kun oot oikeasti levännyt.

Nyt on ihan mahdoton työtilanne ja koko ajan vaan huononee, et sä ole yksin siinä junassa.

Mä pidin työnhakulomia aina parin-kolmen kuukauden välein TAI kun sille alkoi tuntumaan. Yhden loman pdin kun sähköpostiin tuli ma - pe joka päivä 1-2 "kiitos mutta ei kiitos"-viestiä. Torstain kohdalla oli jo todella lannistunut olo ja kun perjantain viimeinen niitti saapui iltapäivällä, päätin lopettaa työnhaun hetkeksi. Mulla oli todella paska olo, olin huono ihminen joka ei kelvannut minnekään. Olin kuukauden katsomatta mol:n sivuja, en vilassut sähköpostiini päivittäin tulevia työpaikkavahteja vaan siirsin ne suoraan roskikseen enkä tuntenut mitään omantunnon tuskaa.

Se teki hyvää. Nykyään mulla on töitä, mutta se on kyllä vaatinut valitettavan monta hylkyä ja turhaa haastattelutilannetta.

Päivä kerrallaan, ajattelematta tulevaisuutta tai sitä mitä ihmiset ajattelee. Itse ajattelen, että onneksi asun tällaisessa maassa jossa ketään ei jätetä nälkään tai viluun kuolemaan, ja koska näin on, ei oikeastaan ole mitään hätää vaikken koskaan saisikaan työtä. 

Mulle tuli tänään oikeastaan ekan kerran tämän pitkän työttömyyden aikana olo etten selviä tästä. En osaa ratkaista tätä ongelmaa, olen jotenkin ihan jumissa. Koulutuksellani en saa töitä, joten uudelleenkoulutus, mutta mihin vai onko sekin turhaa. Nyt loppui usko tulevaisuuteen. En näe mitään tietä ulos tästä. Ehkä pitää vaan antaa periksi kokonaan. ap

[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 00:37"]

Mulle tuli tänään oikeastaan ekan kerran tämän pitkän työttömyyden aikana olo etten selviä tästä. En osaa ratkaista tätä ongelmaa, olen jotenkin ihan jumissa. Koulutuksellani en saa töitä, joten uudelleenkoulutus, mutta mihin vai onko sekin turhaa. Nyt loppui usko tulevaisuuteen. En näe mitään tietä ulos tästä. Ehkä pitää vaan antaa periksi kokonaan. ap

[/quote]

Mulle tuli tänään samanlainen toivoton olo. Piti tulla kutsu työhaastatteluun valituille tämän päivän aikana, odotin koko päivän puhelimen ääressä aamusta saakka ja kun kello tuli 16, niin aloin itkemään epätoivoisesti, tuntui että en enää jaksa enempää. Koskaan en ole vielä käynyt näin pohjalla. Kaiken lisäksi alani ja koulutukseni on eräs varmimmin työllistävistä, mutta meissäkin on tällä hetkellä paljon työttömiä.

4

[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 00:28"]Ei kannata itsetuntoaan rakentaa työn ja uran varaan.
[/quote]

olen samaa mieltä. Jo työssä ollessaan kannattaa pitää siihen tiettycetäisyys ja sisäistää, että työt voivat loppuakin koska vain.

No tämän päivän työelämä vaan on sellaista, että kuka hyvänsä voi saada milloin hyvänsä kenkää. Ihan sama mikä huippuyksilö olet, tai et ole, kaikilla on sama epävarmuus. ÄLÄ OTA SITÄ HENKILÖKOHTAISESTI!

Ota se asiana, joka vaan kuuluu nykyiseen elämänmuotoon, jatkat vaan yrittämistä, haet töitä, kouluttaudut ehkä. Ei työttömyys kerro sinun ominaisuuksistasi, vaan nykyisestä työelämästä ja taloustilanteesta. Reippaana vaan eteenpäin kohti uusia haasteita, Suomi on pullollaan ihmisiä juuri samassa tilanteessa sinun kanssasi. Tsemppiä!

Voi että kun mulla on ollut tänään ihan sama olo kun teillä muillakin tässä ketjussa. Ja vielä ihan loppupäivästä tuli huonoja uutisia sellaisesta paikasta, johon olisi pitänyt olla hyvät mahdollisuudet. Jos pääsisi jonnekin edes ilmaiseksi näyttämään, että olisin hyvä työntekijä.

Itselle pahinta on, että työttömyys tulee tarkoittamaan lopulta taloudellista katastrofia. Opintolaina tikittää, ja jos sen takia menetän luottotietoni, niin mistä sitten saisin asunnon, vaikka työpaikka löytyisikin? Tai jos menetän luottotietoni ja vuokranantaja päättää myydä asunnon altani?

Haluaisin harrastaa, kehittää itseäni, tehdä väitöskirjan jne. mutta mitään näistä en voi tehdä ilman rahaa. Miksi koko elämän pitää olla tällaista tervanjuontia? Miksei voisi saada edes muutamaa vuotta ilman koko ajan niskassa olevaa pelkoa?

Työttömyys on ollut mulle yksi raskaimmista ja myös opettavaisimmista kokemuksista elämässäni. On tavallaan todella typerää, että sitä ei voi panna cv:hen yhdeksi kohdaksi muiden opintojen ja työpaikkojen joukkoon.

Olen ollut elämässäni paljon työttömänä. Vasta nyt, yli 40 v., olen saanut säällisen vakityön. Vanhempi lapsi on kasvatettu aikuiseksi päivärahojen ja pätkätöiden avulla. Yritin yrittäjänäkin, kun tympiinnyin tarpeeksi.

Vannoin etten menisi vuokrafirmoihin, mutta niin vain sain niistä töitä ja tuttuja työkavereita.Palkka ei aina päätä huimannut,samoin paperisota oli joskus aivan hirmuinen, niin myös muutaman päivän tai viikon kuntakeikoissa. Toisaalta, kotona on ollut aina tekemistä.Minusta on normaalia hoitaa välillä omia asioita, välillä työskennellä yhteiseksi hyväksi. Sai liitosta paremman päivärahankin. Matkakulut voi pistää verotukseen.

Kannattaa hakea pahimpaan hätään keikkatöitä esim.kuntarekryn sivuilta. Jos vähänkään osaa tiskata,siivota tai avustaa päiväkodissa, ei kuole nälkään. Tuntee itsensä tarpeelliseksi kun kysytään töihin.

Yksityiset ja ylisuuret siivousfirmat on mitä on. Erään hirmutyöpaikan ansiosta tosin hakeuduin alan koulutukseen, ja olen tenyt 2-työtä hyvällekin pereyritykselle.

Elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin työ. Kuten moni muukin on kirjoittanut, ei elämää saa rakentaa vain työssäolon varaan, kuten ei muutenkaan ns. yhden kortin varaan.

Nythän on helppo olla työtön siksi, että meitä on niiin paljon, että ei missään tapauksessa voi pitää sitä aina omana syynä.

Kyllä niitä töitäkin löytyy sitten helpommin kun lähtee liikkeelle ihmisten ilmoille. Pahinta onkin se, että jossakin vaiheessa sitä alkaa jo pelätä töihinlähtöä. Ja pelkää autolla ajamista, kaupassakäyntiä, vieraidentuloa ... Nämä ovat niin tuttua juuri sellaisille, joilla on ollut "varma" työpaikka ja työttömyys on tullut yllätyksenä.

Ota selvää koulutuksista, tee keikkoja, ole aktiivinen. Hankit tuttuja ja kavereita, jotka tietävät sinut. Kun tarvitaan työntekijää, toivottavasti sun nimi tulee mieleen.

Yritä miettiä roolejasi: mitä kaikkea muuta olet, millä kaikilla muilla elämänalueilla sinulla on onnistumisen kokemuksia ja voisiko niitä lisätä. Myös hengellinen pohdinta auttaa, jos siihen on taipumusta.

Ja jos olet nyt heikoilla, näe enemmän niitä tuttuja, joiden kanssa huono olo ei pahene.

Oikein hyvin jos työ ei ole välttämätöntä taloudellisesti! Itse olen ollut työtön kohta yli vuoden. Saan ansiosidonnaista vielä mutta tuskin tulen enää töitä saamaan sillä ala jolla olen on kuoleva ala ja olen 48-vuotias nainen joka on työmarkkinoilla kaatopaikkakamaa. Onneksi olemme miehen kanssa velattomia, talo on oma ollut jo vuosia. Mies on keskituloinen ja meillä on molemmilla jonkun verran säästöjä ja mulla perintönä osakevarallisuutta. Minusta on siis toistaiseksi ihanaa olla työtön. Harrastan runsaasti liikuntaa ja ulkoilua, teen käsitöitä ja rakastan lukemista. Kaikkea tätä on ihana tehdä ja uskon että kun en reilussa vuodessa ole kyllästynyt niin tuskin kyllästynkään.

Priorisoi elämäsi toisin.

Liiku enemmän, syö mahdollisimman terveellisesti, nuku säännöllisesti ja nauti kaikesta siitä vapaasta ajasta, joka sinulla kerrankin on käytössäsi. Lue paljon, käy erilaisissa ilmaisissa tapahtumissa ja ole iloinen siitä, että voit mennä lenkkeilemään aurinkoisena päivänä. Sinun ei tarvitse olla koko valoisaa päivää työssä.

Tärkeintä on, että pysyt fyysisesti ja ennen kaikkea henkisesti mahdollisimman terveenä ja hyväkuntoisena.

Varaa kirjastosta mm. Teija Hoppen Työnhakuopas ja tutki, mitä muuta työnhakukirjallisuutta on tarjolla. Lue elämänhallintaoppaita. Joistain niistä saa hyviä ideoita. Mieti, millaista elämää haluat jatkossa viettää ja tee itsellesi perinteinen aarrekartta. Kartta tuntuu höpsismiltä, mutta ohjaa ajatuksiasi oikeaan suuntaan.

Lue Oikotien, Monsterin ja työnvälitystoimistojen sivuja. Seuraa valtion virkoja ja lähetä kiinnostaviin firmoihin avoimia nettihakemuksia. Mieti, millaista työtä haluaisit tehdä. Hyvällä tuurilla löydät kyseistä työtä.

Päätin ottaa vuosia sitten tukipaketin yt-neuvotteluissa ja lähdin maailmanympärimatkalle. Halusin jotain täysin muuta elämääni - ja sainkin. Palattuani kuvittelin saavani työn välittmästi, kuten olin aiemminkin saanut. Enpä saanutkaan.

Lähetin suuren määrän hakemuksia. Aluksi hain vain vakituisia ja mielestäni hyvin palkattuja töitä. Lopulta tingin vaatimuksistani, hain määräaikaisia tehtäviä ja laskin palkkatoivettani. Sain viikossa useamman yhteydenoton kuin mitä olin saanut monen kuukauden aikana.

Olin tyytyväinen siitä, että osaamiseni ja kokemukseni oli hylätty niin monessa epämiellyttävältä vaikuttaneessa paikassa, koska löysin viimein kiinnostavan tehtävän sijaisena. Työ oli erittäin mielenkiintoista, vaikka palkka olikin lähinnä koominen. Tämän työn jälkeen löysin toisen määräaikaisen tehtävän, josta tuli minulle vuoden jälkeen vakituinen työ. Palkkani nousi tasolle, joka riitti minulle.

Älä luovuta. Siitä ei ole mitään hyötyä. Työttömyys on tilapäinen vaihe elämässäsi ja parempaa on varmasti tulossa.

Muista että työttömyys ei ole sinun vikasi. Turha täällä on töissä olevien jauhaa että töitä on aina tekevälle sillä se on todellisuus pakoa. Ei toivoa kannata kuitenkaan täysin menettää vaan elää vain päivä kerrallaan.