Lue keskustelun säännöt.
Miten DI voi olla täysin avuton matematiikassa?
31.10.2014 |
10 vuoden päästä valmistumisesta ei ole mitään mielessä enää.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitens teknillisen fysiikan DI joka on tohtoriksi väitellyt teknillisestä fysiikaasta? Meillä riitaa päivittäin kun ei osaa neuvoa 2.luokkalaista ja 4.luokkalaista matikan läksyissä...
Osaa ja halua/viitsi ovat eri asioita.
no meillä ei mies osaa edes kertotaulua... se 2 lk osaa paremmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten DI voi olla täysin avuton matematiikassa?
Ei sitä muuten diplomi-insinööriksi pääsisikään. :)
Johtuu siitä, että matematiikka on aine, jota pitää toistaa paljon, että se jää päähän. Moni opiskelee koealueen matematiikan parissa päivässä tekemättä kotitehtäviä. Kokeeseen saa kyllä hyvän numeron, mutta kyllä se sieltä päästä silloin lähteekin nopeasti, jos taitoa ei tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Mitens teknillisen fysiikan DI joka on tohtoriksi väitellyt teknillisestä fysiikaasta? Meillä riitaa päivittäin kun ei osaa neuvoa 2.luokkalaista ja 4.luokkalaista matikan läksyissä...
Oho, ovatpas vaikeaksi menneet matikan läksyt, kun oikein neuvoa tarvitsee.
Hmmm, jos se on eksynyt IOT-maailmaan (internet of things), ja sille on jotenkin tuo DI mennyt tuohon väliin ja siitä on tullut I DI OT 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutko itsestäsi? Jos kyselet jonkun muun puolesta, pidän aika todennäköisenä, että ihminen valehtelee opiskeluhistoriastaan. Tunnen työni vuoksi erittäin monia diplomi-insinöörejä, ja matemaattinen lahjakkuus on aika ilmiselvää siinä porukassa. Ei siinä yhtäkkiä "avuttomaksi" muutu, vaikka muutamat kaavat vuosien varrella päästä katoavatkin. Matemaattinen lahjakkuus on ominaisuus, ei pelkkä opeteltava taito.
Olen matemaattisesti lahjakkaasta suvusta. Puhelut ovat väliin huvittavia, minä pyöristän lukuja 28mm on minulle 0,3cm ja niin edelleen. Viikonloppuna puhuin puutavarakuorman painosta, minä laskin pyöristämällä, toinen korjasi tarkkaan lukuun, toisessa puhelussa puhuimme alv-palautuksesta, minä pyöristin ja toinen laski sentilleen - insinöörien on nysvättävä tarkkaan, sukupuoli ero(minä olen nainen, toiset puhujat miehiä), sukupolvien välinen ero(minä iäkkäämpi, toiset nuorempia) - kaikki me kuitenkin laskimme päässä.
Perusmatematiikka säilyy, mutta logaritmit tms. joutuisin kertaamaan.
Insinöörin pitää laskutaidon lisäksi ymmärtää milloin tarviaan tarkka luku ja milloin voi pyöristää. Et voi rakentaa taloa pyöristämällä mittoja mielesi mukaan. Jos esim. haluat sisäovet ja mittaat että oviaukon leveys on vaikkapa 88 senttiä ja pyöristät sen ja tilaat 90 sentin ovet niin ei ne tilaamasi ovet mahdu siihen oviaukkoon. Koneenrakennuksessa on oltava vielä tarkempi kun välykset jossain laakerisovitteessa on millin osia. Sama jos lasket porukan palkkoja tai veroja niin niiden tulisi olla sentilleen oikein tai tulee sanomista.
Totta kai - mutta laskimme toisella kertaa peräkärryssä olevan lautakuorman painoa, kuski pohti saisiko sakot, jos poliisit pysäyttävät. Toinen pohdinta koski auton hankintaa, selitin verotuksen vaikutusta, kun valitsee yrityskäyttöön käytettyä autoa ja kannattaako valita auto, mistä voi tehdä alv-vähennyksen vai ei. Mutta sen olen huomannut, että on huomattavan helppoa puhua, taloudesta matemaattisesti lahjakkaiden kanssa.
Lisään yhtenä tarkkana osa-alueena pitoisuudet, esim. lääkkeissä, ne lasken itse yleensä kahdesti, kerran päässä ilman pyöristyksiä ja kerran koneella tai laskimella.
En muista juuri mitään esim lukiomatikasta. Se oli mieliaineeni. Pitkän luin ja se oli mulla 9.
Olen DI.
Tyttärellä lyhyt matikka. En osaa noin vaan neuvoa, mutta kun vilkaisin teoriaa hänen kirjastaan, niin äkkiä muistan ja osaan neuvoa.
Tosin lukion lyhyt matikka on ihan älyttömän helppoa. Samaa kuin yläkoulussa. Derivaatta on siellä lisäksi ja jotain muuta pientä. Ei integraalia edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muista juuri mitään esim lukiomatikasta. Se oli mieliaineeni. Pitkän luin ja se oli mulla 9.
Olen DI.
Tyttärellä lyhyt matikka. En osaa noin vaan neuvoa, mutta kun vilkaisin teoriaa hänen kirjastaan, niin äkkiä muistan ja osaan neuvoa.
Tosin lukion lyhyt matikka on ihan älyttömän helppoa. Samaa kuin yläkoulussa. Derivaatta on siellä lisäksi ja jotain muuta pientä. Ei integraalia edes.
Olen kirjoittanut 45 vuotta sitten pitkän matikan, vuosittain katson lyhyen tehtävät, että pääsisinhän vielä siitä ylioppilaaksi..
Vierailija kirjoitti:
Ja DI voi olla täysin avuton matematiikassa miten?
Eräs ei osannut laskea lääkelaskuja eikä pallon tilavuutta. Sillain avuton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitens teknillisen fysiikan DI joka on tohtoriksi väitellyt teknillisestä fysiikaasta? Meillä riitaa päivittäin kun ei osaa neuvoa 2.luokkalaista ja 4.luokkalaista matikan läksyissä...
Osaa ja halua/viitsi ovat eri asioita.
Matikan osaaminen ja matikan opettamisen osaaminen on myös kaksi eri asiaa. t. nimim. fysiikan peruskurssilla maailmankaikkeuden surkeimman opettaja - professorin opettama aikanaan. Tutkijana tuo toki oli hyvä mutta opettajana surkein mitä koko opiskeluaikana tuli vastaan.
Vierailija kirjoitti:
On varmaan suorittanut suurimman osan tutkinnostaan AMK:ssa ja sitten hakenut johonkin teknilliseen yliopistoon "täydennyskoulutukseen", josta 1-2 vuoden lisäopiskelulla on saanut ne DI:n paperit. Kätevä keino skipata suurin osa niistä yliopistotutkinnon oikeasti vaikeista kursseista - AMK-tutkinto kun nykyään on virallisesti samantasoinen kuin kanditutkinto yliopistossa.
Kätsyä. DI:ksi tarvitsematta oppia integroimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu
ja Amk:sta jos hakee DI:ksi on käytävä ne DI-matikan kurssit mm.
Että shillee
Samalla tavalla kuin mistä tahansa TOISEN asteen oppilaitoksesta. Saahan sinne hakea vaikka partu-kampaaja. Pitää vain osata se matikka. Välttis ei tarvi käydä kursseja. Tenttii vain.
Vierailija kirjoitti:
Luin paljon matikkaa yliopistolla, mutta nyt 10 vuotta työelämässä olleena en ole tarvinut kuin tosi simppeliä matikkaa. Ajoittain huomaa isoja puutteita monissa matikan taidoissa ja ihan perusjutuissakin.
Osasin myös ruotsia sujuvasti yliopistoaikana, mutta nyt puhuminen on liki mahdotonta.
Aika moni menettää sujuvan opitun kielen taidon kun ei käytä sitä. Se on kyllä harmi.
Jotkut alkavat puhua sitä uudestaan kun sairastuvat muistisairauteen. Aivot on ihmeelliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen DI ja valmistuin 15 vuotta sitten. Kun katsoin hyllyssä olevia kirjoja, niin mulle on ihan täysi mysteeri miten olen koskaan voinut ymmärtää niitä ja läpäistä tentit.
Päädyin myynnin puolelle ja rehellisyyden nimissä matematiikan osalta mulle riittäisi peruskoulun oppimäärä.
yleensä neuvominen menee niin että ottaa paperin ja alkaa piirtää yhtälöitä selittää 15 min 2.luokkalaisen tehtävää kaavalla..Siinä vaiheessa lapsi hermostuu. Opettaja sanoi oppimiskeskustelussa että kun lapset kasvavat olisi hyvä jos vanhemmat osaisivat neuvoa ja auttaa matikassa. Mies oli hiljaa... matikan läksyissä autan minä lastenhoitaja opinnoillani.