Lue keskustelun säännöt.
Pelkään miestäni, kuinka päästä pelosta eroon?
17.09.2021 |
Riitatilanteissa helposti tärisen ja paniikki nousee, jos hän esimerkiksi raivoaa jollekin liikenteessä.
Kommentit (45)
Niin ja ehkä on väärä lähtökohta, että tunteesi ovat sinusta ikään kuin vieraita elementtejä, joista on päästävä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti, miksi pelkää miestä. Mitä voisi tapahtua? Kuulostaa siltä, että suhde ei ole terveellä pohjalla. Tunteille ei voi mitään, mutta käytökselle voit. Jos mies jatkaa pelottavaa käytöstä, en jäisi odottamaan, mitä tapahtuu.
Ap,
suhteessanne on väkivaltaa. Olet sen uhri. Henkistä väkivaltaa on mm. pelottelu, pelon ilmapiirin luominen, holtiton käytös tunnetiloissa - toinen ei voi mitenkään oppia luottamaan, että kumppani on turvallinen, jos tämä kilahtelee joskus jopa yllättäen.
Todennäköisesti kumppanisi kokee, että hänen raivonsa ei mitenkään liity tai kohdistu sinuun. Hän saattaa jopa ajatella, että sinun kuuluu olla "hänen puolellaan" esim. liikenneraivossa. Tällaisen ihmisen kanssa on todella vaikea saada aikaan ymmärrystä siitä, että hän on pelottava ja toimii pelottavasti. Mistäkö tiedän? Olen itse elänyt samanlaisessa suhteessa, pelon ilmapiirissä. Mies kilahteli liikenteessä, kotona työasioita purkaessaan - ja myös minulle kotiin ja parisuhteeseen liittyvistä asioista. Yhtään kertaa ei fyysisesti lyönyt, mutta sanoilla senkin edestä. Ja se hallitsemattomasti huutamisena purkautuva raivo pelotti vielä useammankin vuoden jälkeen. Ei sellaista vastaan ihmisen tarvitse kasvattaa paksumpaa nahkaa. Ei sellaista voi eikä tarvitse sietää ilmeenkään värähtämättä. Se satuttaa, se rikkoo suhteen perusluottamuksen niin monella tapaa. Se läheisin, johon pitäisi pysytyä luottamaan, onkin omissa tunnetiloissaan ihminen, jolta pitää suojautua.
Vaikka miehen aggressio ei (ainakaan kaikissa tilanteissa) kohdistu sinuun, olet sen - ja hänen vallankäyttönsä - todistaja. Usein nämä kuviot pahenee. Tiedän, miten vaikea suhteesta on lähteä silti, mutta ala tehdä konkreettisia tekoja (esim suunnitella muuttoa tms) jotta pääset edes joskus irtaantumaan. Harvoin se onnistuu yhdessä hetkessä.
No mikset vain sano sille, että pää kiinni ääliö?
Vierailija kirjoitti:
Varmasti osin totta, mutta uskon että kohtaisin saman ongelman uudenkin miehen kanssa.
Harmittaa, koska esim oma lapsuus oli hyvä, enkä keksi mitään traumaa mistä voisi johtua.
Ap
😞
Onko sulla aiemmissa parisuhteissa käynyt huonosti, esim. Petetty tmv?
Itseäni on aiemmassa parisuhteessa petetty ja kerran pahoinpidelty, ja tottakai sen pettämisen paljastuminen on johtanut riitaan. Sen vuoksi nykyisessäkin suhteessani aina riitatilanteessa alkaa päänahkaani pistelemään, alan tärisemään ja tulee ne samat fiilikset kuin silloin kun minua on kohdeltu huonosti. Samalla tavalla yhä tulee pelko siitä, että kohta toinen satuttaa. Sitä vihaa toista kohtaan ei toki tule kun on eri ihminen kyseessä mutta jotenkin se fyysinen reaktio tulee jostain selkärangasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kuinka päästä pelosta eroon
päästä pelosta eroon
pelosta eroon
eroon
ero
Tämän täytyy olla joku päivä kalevauva-klassikko.
Kannattaisi hankkiutua miehestä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti osin totta, mutta uskon että kohtaisin saman ongelman uudenkin miehen kanssa.
Harmittaa, koska esim oma lapsuus oli hyvä, enkä keksi mitään traumaa mistä voisi johtua.
Ap
😞
Onko sulla aiemmissa parisuhteissa käynyt huonosti, esim. Petetty tmv?
Itseäni on aiemmassa parisuhteessa petetty ja kerran pahoinpidelty, ja tottakai sen pettämisen paljastuminen on johtanut riitaan. Sen vuoksi nykyisessäkin suhteessani aina riitatilanteessa alkaa päänahkaani pistelemään, alan tärisemään ja tulee ne samat fiilikset kuin silloin kun minua on kohdeltu huonosti. Samalla tavalla yhä tulee pelko siitä, että kohta toinen satuttaa. Sitä vihaa toista kohtaan ei toki tule kun on eri ihminen kyseessä mutta jotenkin se fyysinen reaktio tulee jostain selkärangasta.
Trauma varastoituu kehoon kipuina, reaktioina jne. Niistä voi päästä eroon.
Jos haluat pysyä avioliitossasi.Tilaa aikaa pariterapia. Jos elät pelkosi ja uhrina olemisesi kanssa on ihan oma valintasi.Olisiko niin te ette keskustele keskenänne ja miehesi tyyli on vain purkaa paneita raivoamalla,joku asia? Vai teetkö koko asiasta kärpäsestä härän?Oletko aviolitossa taloudelisista syistä? Et itse uskalla erota,koska pelkäät omat varat ei riitä ja joudut leipä jonoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama ongelma, ja tuntuu että kun ikää tulee niin vaan pahenee. Liikenteessä huudetaan muille vaikka olisi itse mokaillut. Ei voi mitenkään olla kohtelias ja kiireetön vaan tuntuu kun hakemalla haettaisi tilanteita, joissa voisi syytellä ja huutaa.
Itse pyrin ajamaan toiset huomioiden ja ennakoiden, jos joku tekee jonkun pienen virheen niin ymmärrän että me ollaan vaan inhimillisiä ihmisiä kaikki.
Sama jos huomauttaa että hän loukkasi minua sanoillaan. Kauhea meteli ja syytösten tulva. Käyttäytyy kuin henki menisi jos joutuu myöntämään että on sanonut jotain mikä olisi ollut parempi jättää sanomatta. Jos jaksan vääntää asiasta tuntikausia niin saattaa pyytää anteeksi. Yleensä en jaksa vaivautua, sillä se on henkisesti niin raskasta ja menee yleensä ihan järjettömyyksiin. Siispä asiat jäävät yleensä roikkumaan. Kuvitteleeko hän silloin että hän on oikeassa, en osaa sanoa.
Hän on yleensä aina eri mieltä ja korjailee ainakin minun puhumistani jatkuvasti, huolimatta siitä että usein minä puhun aidasta ja hän aidan seipäästä. Sitä hänen ei oikein ymmärrä, ja saattaa vängätä asioista, jotka eivät liity toisiinsa. En osaa sanoa mikä ero meidän ajattelussa on, kun näitä tulee jatkuvasti.
Välillä on todella raskasta elää tuollaisen kanssa. Ero ei ole hyvä ajatus koska suurimmalta osaltaan hän on minulle sopiva puoliso. Onneksi lapset eivät asu enää kotona.
Toki ero apn tilanteeseen on se että tämä ei ainakaan vielä aiheuta ylitsepääsemättömiä ongelmia.
Voisiko tähän auttaa joku opeteltava käyttäytymismalli, jolla rauhoittaa itseään kun tilanne on päällä.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti osin totta, mutta uskon että kohtaisin saman ongelman uudenkin miehen kanssa.
Harmittaa, koska esim oma lapsuus oli hyvä, enkä keksi mitään traumaa mistä voisi johtua.
Ap
😞
Siis mitä hittoa. Etkä kohtaisi. Jos oma mieheni pelottaisi minua sekunninkaan verran niin lähtisin samantien menemään. Miksi sinulla on niin heikko arvostus itseäsi kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmaan miettiä, miten päästä miehestä eroon?
Just noin 👍. Minulla oli tuollainen räjähtelevät mies. Sanoin jo alussa, että nyt suu kiinni. Minä en kuuntele tuollaista. Suhde kaatui muihin asioihin. Räjähtelevät ei sovi herkälle. Kovempaakin muija sellainen käytös alkaa ahdistaa. Ei häntä tarvinnut pelätä, että olisi käynyt käsiksi.
Iso kiitos kommenteista!
Aloin miettimään tarvinko pelkoa, saanko siitä jotain.
Mies ei ole ikinä tehnyt mitään fyysistä, mutta jos sanon jotain takaisin niin tulee todella lähelle, ja aiheuttaa jo sillä paniikin.
Joskus oltiin juhlissa ja olin humalassa niin talutti taksiin ranteesta, eikä päästänyt koko matkana irti vaikka aluksi yritin vetää kättäni pois . Tuosta jäi tosi ahdistava muisto vaikka kuulostaa pieneltä. Ehkä siksikin, että seuraava päivä oli ihan hirveää syyttelyä.
En pysty keskustelemaan, kun hän suuttuu heti jos kokee, että häntä syytetään.
Nytkin jännittää ehdottaa tuota pariterapiaa. Kerran kokeiltiin, kun korona alkoi, mutta etänä siitä ei jotenkaan tullut mitään, eikä terapeutti pystynyt meitä auttamaan.
Ehkä varaan oman ajan.
On yksi raiskausyritys nuoruudesta, joka voi toki vaikuttaa, koska en ikinä käsitellyt sitä. Tapasin miehen pian tämän kokemuksen jälkeen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja ehkä on väärä lähtökohta, että tunteesi ovat sinusta ikään kuin vieraita elementtejä, joista on päästävä eroon.
Tarkoitatko, että oman miehen pelkääminen kuuluu olla normaali tunne, josta ei ole syytä päästä eroon?
Pääset miehestä eroon täyttämällä avioerohakemuksen ja hankkimalla työpaikan ja oman asunnon. Pakkaat tavarasi ja lähdet.
Vierailija kirjoitti:
Iso kiitos kommenteista!
Aloin miettimään tarvinko pelkoa, saanko siitä jotain.
Mies ei ole ikinä tehnyt mitään fyysistä, mutta jos sanon jotain takaisin niin tulee todella lähelle, ja aiheuttaa jo sillä paniikin.
Joskus oltiin juhlissa ja olin humalassa niin talutti taksiin ranteesta, eikä päästänyt koko matkana irti vaikka aluksi yritin vetää kättäni pois . Tuosta jäi tosi ahdistava muisto vaikka kuulostaa pieneltä. Ehkä siksikin, että seuraava päivä oli ihan hirveää syyttelyä.
En pysty keskustelemaan, kun hän suuttuu heti jos kokee, että häntä syytetään.
Nytkin jännittää ehdottaa tuota pariterapiaa. Kerran kokeiltiin, kun korona alkoi, mutta etänä siitä ei jotenkaan tullut mitään, eikä terapeutti pystynyt meitä auttamaan.
Ehkä varaan oman ajan.
On yksi raiskausyritys nuoruudesta, joka voi toki vaikuttaa, koska en ikinä käsitellyt sitä. Tapasin miehen pian tämän kokemuksen jälkeen.
Ap
Lyhyesti: miehesi on väkivaltainen raivohullu.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama ongelma, ja tuntuu että kun ikää tulee niin vaan pahenee. Liikenteessä huudetaan muille vaikka olisi itse mokaillut. Ei voi mitenkään olla kohtelias ja kiireetön vaan tuntuu kun hakemalla haettaisi tilanteita, joissa voisi syytellä ja huutaa.
Itse pyrin ajamaan toiset huomioiden ja ennakoiden, jos joku tekee jonkun pienen virheen niin ymmärrän että me ollaan vaan inhimillisiä ihmisiä kaikki.
Sama jos huomauttaa että hän loukkasi minua sanoillaan. Kauhea meteli ja syytösten tulva. Käyttäytyy kuin henki menisi jos joutuu myöntämään että on sanonut jotain mikä olisi ollut parempi jättää sanomatta. Jos jaksan vääntää asiasta tuntikausia niin saattaa pyytää anteeksi. Yleensä en jaksa vaivautua, sillä se on henkisesti niin raskasta ja menee yleensä ihan järjettömyyksiin. Siispä asiat jäävät yleensä roikkumaan. Kuvitteleeko hän silloin että hän on oikeassa, en osaa sanoa.
Hän on yleensä aina eri mieltä ja korja
Mulla on tismalleen samanlainen puoliso. Raskasta on, koko ajan pitää varoa sanojaan.
Toki hän tavallaan haluaa ja tarvitsee riitoja ja huutamista, koska on ainut tapa hänelle purkaa tunteitaan. Minä en vain niitä jaksa koska ne menevät ihan älyttömiksi ja lukee jokaista kommenttiani kuin piru raamattua, vääristelee asioita jne.
Yritän siis koko ajan olla varpaillani ja varsinkin kaikista negatiivisista asioista on ihan visusti vaiettava, oltava kuin niitä ei olisikaan. (Perua miehen lapsuudenperheestä.)
Vierailija kirjoitti:
Pääset miehestä eroon täyttämällä avioerohakemuksen ja hankkimalla työpaikan ja oman asunnon. Pakkaat tavarasi ja lähdet.
Nää on kyllä uskomattoman rasittavia neuvoja. Kysyjä tietää tämän ihan hyvin, nyt etsitään muita keinoja. Ero on usein se viimeinen, ja tosi vaikea ratkaisu, etenkin jos on lapsia, yhteistä omaisuutta, pitkä yhteinen historia jne.
Vierailija kirjoitti:
Erokin on käynyt mielessä, koska stressaan todella paljon miehen kanssa.. Lähinnä mietin mistä hän seuraavaksi suuttuu.
Ehkä mies tarvisi jonkun reippaamman ja minä jonkun rauhallisemman..
Toisaalta hänessä on paljon hyvääkin, eikä kukaan ole täydellinen.
Ap
Stressi on ikävä seuralainen pitkän päälle, vaikuttaa lopulta fyysisesti. paino, hampaat, silmät, hiukset, sydän, jne.
Ei sillä kai ole niin väliä, mikä traumasi aiheutti. Vaan se, että olet traumatisoitunut. On tärkeää, ettei aviomiehesi tarvitse kokea sinun syyllistävän häntä traumastasi, siitä että kärsit kun hän ei pysty olemaan täydellinen. Mieti, jos hän alkaisi reagoida samalla tavalla sinun reaktioosi, ajaessaan.