Miksi kirjojen lukemista pidetään "harmittomana"?

Eli demonisoitko sinä kirjoja???  :D

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:06"]

Miksi pelejä aina demonisoidaan, vaikka ne olisivat pelkkää aivotonta koukuttavaa räiskimistä, josta ei ole haittaa kenellekään? Aina vauhkotaan pelien ikärajoista. Jos aivokapasiteetti ei riitä lukemiseen, mutta ylittää tv:n katselun, niin pelithän ovat parasta viihdettä. Itse aion antaa lasten vapaasti pelata, jos haluavat.

[/quote]

Kirja ei voi olla rajumpi tai pelottavampi kuin lukijan oma kokemusmaailma sallii. Vaikka miten kuvailtaisiin seksiä ja veren vuodatusta suorin sanoin, ei ihminen voi kuvitella kuin sen, mitä on nähnyt.

Peleissä ja muissa kuvallisissa medioissa katsoja voi nähdä "liikaa" kehitystasolleen.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:11"]

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:06"]

Miksi pelejä aina demonisoidaan, vaikka ne olisivat pelkkää aivotonta koukuttavaa räiskimistä, josta ei ole haittaa kenellekään? Aina vauhkotaan pelien ikärajoista. Jos aivokapasiteetti ei riitä lukemiseen, mutta ylittää tv:n katselun, niin pelithän ovat parasta viihdettä. Itse aion antaa lasten vapaasti pelata, jos haluavat.

[/quote]

Kirja ei voi olla rajumpi tai pelottavampi kuin lukijan oma kokemusmaailma sallii. Vaikka miten kuvailtaisiin seksiä ja veren vuodatusta suorin sanoin, ei ihminen voi kuvitella kuin sen, mitä on nähnyt.

Peleissä ja muissa kuvallisissa medioissa katsoja voi nähdä "liikaa" kehitystasolleen.

[/quote]

Kiinnostaisi kyllä tietää, miten tämä heti 10% aivokapasiteetista jälkeen ärsyttävin pseudotiedeteoria on levinnyt.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:15"]

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:11"]

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:06"]

Miksi pelejä aina demonisoidaan, vaikka ne olisivat pelkkää aivotonta koukuttavaa räiskimistä, josta ei ole haittaa kenellekään? Aina vauhkotaan pelien ikärajoista. Jos aivokapasiteetti ei riitä lukemiseen, mutta ylittää tv:n katselun, niin pelithän ovat parasta viihdettä. Itse aion antaa lasten vapaasti pelata, jos haluavat.

[/quote]

Kirja ei voi olla rajumpi tai pelottavampi kuin lukijan oma kokemusmaailma sallii. Vaikka miten kuvailtaisiin seksiä ja veren vuodatusta suorin sanoin, ei ihminen voi kuvitella kuin sen, mitä on nähnyt.

Peleissä ja muissa kuvallisissa medioissa katsoja voi nähdä "liikaa" kehitystasolleen.

[/quote]

Kiinnostaisi kyllä tietää, miten tämä heti 10% aivokapasiteetista jälkeen ärsyttävin pseudotiedeteoria on levinnyt.

[/quote]

Väitätkö, että esimerkiksi pedofiilikohtauksen lukeminen ja katsominen ruudulta ovat yhtä vahingollisia? 

Oli pseudotiedettä tai ei, itse luin lapsena kirjoja laidasta laitaan ja vasta aikuisena ymmärsin, että voi luoja mitä sitä tuli luettua. 

Pseudotiedettä tai ei, itse olen teininä saanut traumoja kirjasta, jossa kuvataan tosi rajua sm-seksiä. On ehkä totta, ettei haittaa, jos kirjassa kuvataan jotain, mitä ei osaa ollenkaan kuvitella. Sen sijaan, jos asiat osaa kuvitella, mutta ei osannut kuvitella niitä tällaiseen kontekstiin, se voi olla tosi paha.

Pedofiiliesimerkistäsi jatkaen: jos lapsi tietää jo seksistä, niin aikuisen ja lapsen välisen seksin näyttäminen ruudulta ei välttämättä järkytä. Sitä katselee ulkopuolisena. Sen sijaan, jos kirjassa kuvataan lapsen tunteita, lapsi samaistuu niihin ja voi järkyttyä enemmänkin ja alkaa ajatella, että mitä jos oma opettaja/valmentaja/joku tekisikin noin.

No ei kirjoja ole suinkaan pidetty harmittomina mutta tämä on korostunut enemmän aikakaudella, jolloin ei vielä ollut videopelejä. Onhan kirjoja kielletty esimerkiksi.

Pelit taas ovat haitallisia, jos on yhtään addiktioihin taipuvainen ja jos näkee ikäänsä nähden materiaalia, jota ei mieli pysty vielä käsittelemään.

Mut jos ap:n lapsikin löytää jotain fundamentalisti-kirjalllisuutta, jonka kanssa viettää aikansa ja vaikka sekoaa johonkin uskontoon tai aatteeseen, niin ei voi oikein ajatella, että lukeminen olisi kovin viaton harrastus.:)

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:49"]

Pseudotiedettä tai ei, itse olen teininä saanut traumoja kirjasta, jossa kuvataan tosi rajua sm-seksiä. On ehkä totta, ettei haittaa, jos kirjassa kuvataan jotain, mitä ei osaa ollenkaan kuvitella. Sen sijaan, jos asiat osaa kuvitella, mutta ei osannut kuvitella niitä tällaiseen kontekstiin, se voi olla tosi paha. Pedofiiliesimerkistäsi jatkaen: jos lapsi tietää jo seksistä, niin aikuisen ja lapsen välisen seksin näyttäminen ruudulta ei välttämättä järkytä. Sitä katselee ulkopuolisena. Sen sijaan, jos kirjassa kuvataan lapsen tunteita, lapsi samaistuu niihin ja voi järkyttyä enemmänkin ja alkaa ajatella, että mitä jos oma opettaja/valmentaja/joku tekisikin noin.

[/quote]

On ihan satavarma että jos olisit lukemaasi vastaavan kohtauksen sm-seksistä nähnyt televisiosta, niin se olisi ollut paljon haitallisempaa. Kyllä tätä asiaa on ihan tutkittu ja todettu, että näkeminen on vahingollisempaa kuin lukeminen.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:59"]

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:49"]

Pseudotiedettä tai ei, itse olen teininä saanut traumoja kirjasta, jossa kuvataan tosi rajua sm-seksiä. On ehkä totta, ettei haittaa, jos kirjassa kuvataan jotain, mitä ei osaa ollenkaan kuvitella. Sen sijaan, jos asiat osaa kuvitella, mutta ei osannut kuvitella niitä tällaiseen kontekstiin, se voi olla tosi paha. Pedofiiliesimerkistäsi jatkaen: jos lapsi tietää jo seksistä, niin aikuisen ja lapsen välisen seksin näyttäminen ruudulta ei välttämättä järkytä. Sitä katselee ulkopuolisena. Sen sijaan, jos kirjassa kuvataan lapsen tunteita, lapsi samaistuu niihin ja voi järkyttyä enemmänkin ja alkaa ajatella, että mitä jos oma opettaja/valmentaja/joku tekisikin noin.

[/quote]

On ihan satavarma että jos olisit lukemaasi vastaavan kohtauksen sm-seksistä nähnyt televisiosta, niin se olisi ollut paljon haitallisempaa. Kyllä tätä asiaa on ihan tutkittu ja todettu, että näkeminen on vahingollisempaa kuin lukeminen.

[/quote]

Laitahan linkki tutkimuksista..

Musta on ainakin älytöntä vängätä, kumpi on haitallisempaa, koska molemmat voivat olla ääritapauksessa haitallisia. Tai jos toinen on haitallisempi, niin se ei tarkoita sitä, että toinen on täysin harmiton.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:11"]

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:06"]

Miksi pelejä aina demonisoidaan, vaikka ne olisivat pelkkää aivotonta koukuttavaa räiskimistä, josta ei ole haittaa kenellekään? Aina vauhkotaan pelien ikärajoista. Jos aivokapasiteetti ei riitä lukemiseen, mutta ylittää tv:n katselun, niin pelithän ovat parasta viihdettä. Itse aion antaa lasten vapaasti pelata, jos haluavat.

[/quote]

Kirja ei voi olla rajumpi tai pelottavampi kuin lukijan oma kokemusmaailma sallii. Vaikka miten kuvailtaisiin seksiä ja veren vuodatusta suorin sanoin, ei ihminen voi kuvitella kuin sen, mitä on nähnyt.

Peleissä ja muissa kuvallisissa medioissa katsoja voi nähdä "liikaa" kehitystasolleen.

[/quote]

Höpöhöpö. Kirjat mm. lisäävät sitä kokemusmaailmaa, kehittävät mielikuvitusta ja parantavat asioiden jäsentelyä. Elävällä mielikuvituksella varustettu ihminen kyllä sujuvasti täyttää ne aukkokohdat ja se ehkä jopa tekee kirjoista vielä pelottavampia. Ihmisaivot on näet siten rakennettu, että mitä ei tiedetä niin se keksitään. Kirja ei ole koskaan "niin kuin se luetaan" vaan niihin liittyy aina kontekstualisointia ja konseptointia yms.

Mitä taas peleihin tulee, niin niitä on turhaa demonisoida. Jos esimerkiksi ajatellaan, että lapsella on ruutuaikaa päivässä X tuntia. Niin sillä ei ole merkitystä että kuinka hän sen ruutuaikansa käyttää, katsomalla tv:tä, käyttämällä tablettia vai pelaamalla ikäkaudelleen sopivia pelejä. On runsaasti tieteellisiä tutkimuksia siitä, että pelaaminen kehittää motoriikkaa, silmä-käsi -koordinaatiota ja ongelmanratkaisukykyä. Sen sijaan ns. porttiteorialle ei ole löydetty tukea, eli että väkivaltapelien pelaajat ovat muuta väestöä väkivaltaisempia tms.

Peleissä on kuitenkin ikärajat ihan syystä ja niitä on syytä vanhempien noudattaa. Noidan käsikirjan lukeminen alle kouluikäisenä ei ole hyvä idea, eikä ole Gran Theft Autonkaan pelaaminen.

Silloin kuin romaani niin sanotusti tuli markkinoille niin sehän oli tosi rankkaa kamaa, osalta kansaa täysin kiellettyä, reippaalla kädellä sensuroitua ja säänneltyä. Samoin kuin vaikka 50-luvun elokuvissa seksikohtauksia kuvattiin metaforien avulla - aallot lyö rantaan jne - romaaneissa pitkään kuvattiin aika paljon kaikenlaista kielikuvien ja kiertoilmausten kautta. Siis ei pelkästää seksiä, yhteiskuntakritiikkiä, naisten ja lasten asemaa ym, niistä ei suoraan voinut kirjoittaa. Sai itse toden teolla käyttää mielikuvitustaan.

Lacanin teorioiden mukaan liikkuva kuva on aina ihmisaivoille voimakkaampi kokemus kuin "luettu kuva" - mene ja tiedä nyt sitten, ollaan tästäkin oltu montaa mieltä. Peleissä kuitenkin se osallistuvuus on ihan eri tasolla, kyllä musta on eri asia lukea sodasta kuin ruudun takaa räiskiä tyyppejä aika todenmukaisesti kuvattuna kuoliaaksi. Mutta onhan niitä pelejä moneen lähtöön kuten kirjallisuuttakin. Ehkä kirjallisuus kehittää mielikuvitusta ja usein empatiakykyä enemmän kuin pelaaminen? Kirjallisiin hahmoihin yleensä kiintyy, sen takia ne kokemukset vaikka päähenkilön kuolemasta tai väkivallasta ym onkin niin mieleenpainuvia. Pelaamisessa sit omat vahvuutensa, kehittää ongelmanratkaisukykyä, yhteistyökykyä monipelaajapeleissä yms. Kahden median arvottaminen paremmuusjärjestykseen aina vähän ongelmallista, koska medioilla on niin erilaisia funktioita.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:11"]

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:06"]

Miksi pelejä aina demonisoidaan, vaikka ne olisivat pelkkää aivotonta koukuttavaa räiskimistä, josta ei ole haittaa kenellekään? Aina vauhkotaan pelien ikärajoista. Jos aivokapasiteetti ei riitä lukemiseen, mutta ylittää tv:n katselun, niin pelithän ovat parasta viihdettä. Itse aion antaa lasten vapaasti pelata, jos haluavat.

[/quote]

Kirja ei voi olla rajumpi tai pelottavampi kuin lukijan oma kokemusmaailma sallii. Vaikka miten kuvailtaisiin seksiä ja veren vuodatusta suorin sanoin, ei ihminen voi kuvitella kuin sen, mitä on nähnyt.

Peleissä ja muissa kuvallisissa medioissa katsoja voi nähdä "liikaa" kehitystasolleen.

[/quote]

En ole samaa mieltä. Mun mielestä kirjoitetusta tekstistä, jossa voidaan oikeasti todella tarkkaan kuvailla, miltä esim. kidutetusta ihmisestä tuntuu ja mitä hän kokee, tjsp., voi saada paljon voimakkaampia häiritseviä mielikuvia, joita ei saa pois mielestään. Itse ainakin olen kokenut näin, ja näin jälkeenpäin vähän ihmettelen sitä, että videovuokraamosta ei saanut ala-asteikäisenä vuokrattua kauhuleffoja, vaikkapa Stephen Kingin Uinu uinu lemmikkini (pet cemetary) ja Se (it), mutta samat teokset kirjoina pystyin lainaamaan kirjastosta ilman mitään ongelmia.

Miksi kirjoilla ei ole ikärajoja? Vai onko? Onko kirjastoissa kirjallista materiaalia, jota ei lainata alaikäisille? Eroottiset sarjakuvat?

Mun maailmankuvaan on vaikuttanut aika voimakkaasti se, että olen tosiaan lapsesta asti lukenut aikuisten kirjoja, joten mun naiivi ja viaton lapsuus on tietylla tavalla ollut hyvin lyhyt, koska kirjallisuudessa on tullut vastaan suunnilleen kaikki maailman pahuus ja kärsimys hyvin koskettavalla tavalla kuvattuna.

Mä en ehkä pysty luomaan visuaalista mielikuvaa siitä, miltä vaikka joku kidutustilanne näyttää, mutta mä pystyn luetusta tekstistä lukemaan niin järkyttävää kuvausta siitä, miltä sellainen siitä uhrista sekä fyysisesti että henkisesti tuntuu, sekä siitä, miten joku sadisti vaikka nauttii toisten kärsimyksestä. Kyllä tollaiset asiat on tietyllä tavalla olleet vahingollisia mun mielelle, ja tuoneet sinne mielikuvia, jollaisia en olisi ikinä itse osannut kuvitella.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:59"]

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:49"]

Pseudotiedettä tai ei, itse olen teininä saanut traumoja kirjasta, jossa kuvataan tosi rajua sm-seksiä. On ehkä totta, ettei haittaa, jos kirjassa kuvataan jotain, mitä ei osaa ollenkaan kuvitella. Sen sijaan, jos asiat osaa kuvitella, mutta ei osannut kuvitella niitä tällaiseen kontekstiin, se voi olla tosi paha. Pedofiiliesimerkistäsi jatkaen: jos lapsi tietää jo seksistä, niin aikuisen ja lapsen välisen seksin näyttäminen ruudulta ei välttämättä järkytä. Sitä katselee ulkopuolisena. Sen sijaan, jos kirjassa kuvataan lapsen tunteita, lapsi samaistuu niihin ja voi järkyttyä enemmänkin ja alkaa ajatella, että mitä jos oma opettaja/valmentaja/joku tekisikin noin.

[/quote]

On ihan satavarma että jos olisit lukemaasi vastaavan kohtauksen sm-seksistä nähnyt televisiosta, niin se olisi ollut paljon haitallisempaa. Kyllä tätä asiaa on ihan tutkittu ja todettu, että näkeminen on vahingollisempaa kuin lukeminen.

[/quote]

Minäkin haluaisin nähdä tämän tutkimuksen. Itse asiassa on viitteitä päinvastaisesta. TV:n katsominen koetaan passiiviseksi toiminnaksi. Se ei edellytä mitään muuta kuin kuin silmien auki pitämistä. Sen sijaan kirjan lukeminen edellyttää koko ajan kuvittelua ja voimakasta eläytymistä. Lukijan pitää itse koko ajan rakentaa ja tuottaa todellisuutta. Näin itse rakennettu narratiivi on paljon voimakkaampi kuin passiivisesti vastaanotettu. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö eläytyä voisi myös televisioon ja etteikö televisiossa olisi paljonkin haitallista eritoten jos sieltä katsotaan ikäkaudelle sopimattomia ohjelmia. http://www.mediakasvatus.fi/publications/ISBN978-952-99964-2-1.pdf

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:59"]

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:49"]

Pseudotiedettä tai ei, itse olen teininä saanut traumoja kirjasta, jossa kuvataan tosi rajua sm-seksiä. On ehkä totta, ettei haittaa, jos kirjassa kuvataan jotain, mitä ei osaa ollenkaan kuvitella. Sen sijaan, jos asiat osaa kuvitella, mutta ei osannut kuvitella niitä tällaiseen kontekstiin, se voi olla tosi paha. Pedofiiliesimerkistäsi jatkaen: jos lapsi tietää jo seksistä, niin aikuisen ja lapsen välisen seksin näyttäminen ruudulta ei välttämättä järkytä. Sitä katselee ulkopuolisena. Sen sijaan, jos kirjassa kuvataan lapsen tunteita, lapsi samaistuu niihin ja voi järkyttyä enemmänkin ja alkaa ajatella, että mitä jos oma opettaja/valmentaja/joku tekisikin noin.

[/quote]

On ihan satavarma että jos olisit lukemaasi vastaavan kohtauksen sm-seksistä nähnyt televisiosta, niin se olisi ollut paljon haitallisempaa. Kyllä tätä asiaa on ihan tutkittu ja todettu, että näkeminen on vahingollisempaa kuin lukeminen.

[/quote]

Mun henkilökohtainen kokemus on ihan erilainen. Kyllä olen kokenut haitalliseksi myös järkyttävien asioiden näkemisen telkkarista tai elokuvista, mutta kyllä mulle rankempaa on ollut lukea kauheista asioista, koska siinä kuvaillaan sitä, miltä jonkun kauhean asian uhrista tuntuu.

Mieti vaikka, olisko rankempaa nähdä video, jossa lapsi jää auton alle, vai lukea siitä, miltä siitä äidistä tuntuu, joka on juoksemassa sen lapsen perään napatakseen sen ennen kuin se ehtii jäädä auton alle, joka näkee sen onnettomuuden, näkee loukkaantuneen kuolemaisillaan olevan lapsen, joutuu soittamaan ambulanssia, näkee lapsensa kärsivän hirveitä kipuja ja lopulta kuolevan, ja sitten vielä niistä lapsen kuoleman aiheuttamista tunteista. Mulle henkilökohtaisesti jälkimmäinen olisi mieltäni enemmän ahdistava ja "vahingoittava" seikka, mutta voi olla, että ihmisissä on eroja siinä, reagoivatko voimakkaammin visuaalisiin asioihin, vai ovatko kuten minä, että asetun hyvin herkästi kuvittelemaan ja eläytymään, jos luen toisten ihmisten kärsimysten ja tunteiden kuvailua.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 16:11"]

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:11"]

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:06"]

Miksi pelejä aina demonisoidaan, vaikka ne olisivat pelkkää aivotonta koukuttavaa räiskimistä, josta ei ole haittaa kenellekään? Aina vauhkotaan pelien ikärajoista. Jos aivokapasiteetti ei riitä lukemiseen, mutta ylittää tv:n katselun, niin pelithän ovat parasta viihdettä. Itse aion antaa lasten vapaasti pelata, jos haluavat.

[/quote]

Kirja ei voi olla rajumpi tai pelottavampi kuin lukijan oma kokemusmaailma sallii. Vaikka miten kuvailtaisiin seksiä ja veren vuodatusta suorin sanoin, ei ihminen voi kuvitella kuin sen, mitä on nähnyt.

Peleissä ja muissa kuvallisissa medioissa katsoja voi nähdä "liikaa" kehitystasolleen.

[/quote]

Höpöhöpö. Kirjat mm. lisäävät sitä kokemusmaailmaa, kehittävät mielikuvitusta ja parantavat asioiden jäsentelyä. Elävällä mielikuvituksella varustettu ihminen kyllä sujuvasti täyttää ne aukkokohdat ja se ehkä jopa tekee kirjoista vielä pelottavampia. Ihmisaivot on näet siten rakennettu, että mitä ei tiedetä niin se keksitään. Kirja ei ole koskaan "niin kuin se luetaan" vaan niihin liittyy aina kontekstualisointia ja konseptointia yms.

Mitä taas peleihin tulee, niin niitä on turhaa demonisoida. Jos esimerkiksi ajatellaan, että lapsella on ruutuaikaa päivässä X tuntia. Niin sillä ei ole merkitystä että kuinka hän sen ruutuaikansa käyttää, katsomalla tv:tä, käyttämällä tablettia vai pelaamalla ikäkaudelleen sopivia pelejä. On runsaasti tieteellisiä tutkimuksia siitä, että pelaaminen kehittää motoriikkaa, silmä-käsi -koordinaatiota ja ongelmanratkaisukykyä. Sen sijaan ns. porttiteorialle ei ole löydetty tukea, eli että väkivaltapelien pelaajat ovat muuta väestöä väkivaltaisempia tms.

Peleissä on kuitenkin ikärajat ihan syystä ja niitä on syytä vanhempien noudattaa. Noidan käsikirjan lukeminen alle kouluikäisenä ei ole hyvä idea, eikä ole Gran Theft Autonkaan pelaaminen.

[/quote]

Kiitos, erittäin hyvä ja asiallinen kirjoitus. Mun mielestä pitäisi olla selvää, että ikätasolle sopivat kirjat ja ikätasolle sopivat tietokonepelit voivat molemmat olla kehittäviä ja hyvä harrastus lapselle/nuorelle. Ihan yhtä selvää pitäisi olla, että kovin väkivaltaiset tai muuten sisällöltään lapsille sopimattomat pelit eivät sovi lapsille, ja aivan saman pitäisi päteä kirjoihin. Jälkimmäistä vaan ei mun mielestä yhteiskunnan eikä vanhempienkaan taholta niin voimakkaasti valvota. Varmasti monet vanhemmat vahtivat, millaisia kirjoja lapsensa lukevat, mutta tietääkseni kirjakaupat ja kirjastot eivät, eikä kirjoilla tosiaan ole mitään virallisia ikärajoja.

No jos sinulla on kirja hyppysissäsi ja luet sitä, niin et ainakaan sillä hetkellä riehu puukko kourassa toisia ihmisia tappamassa. Sitten voitkin "hyvällä omallatunnolla" seuraavaksi keskittyä harmittomaan koukuttavaan räiskintään. Voi Pyhä Sylvi sentään, kaikkea puuta heinää sitä saakin täällä lukea. Ymmärrätkö, että tuossa harmittomassa koukuttavassa räiskinnässä olisi jotain ristiriitaista? Et kai. Jos olist, et olisi kirjoittanut sitä.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:49"]Pseudotiedettä tai ei, itse olen teininä saanut traumoja kirjasta, jossa kuvataan tosi rajua sm-seksiä. On ehkä totta, ettei haittaa, jos kirjassa kuvataan jotain, mitä ei osaa ollenkaan kuvitella. Sen sijaan, jos asiat osaa kuvitella, mutta ei osannut kuvitella niitä tällaiseen kontekstiin, se voi olla tosi paha.

Pedofiiliesimerkistäsi jatkaen: jos lapsi tietää jo seksistä, niin aikuisen ja lapsen välisen seksin näyttäminen ruudulta ei välttämättä järkytä. Sitä katselee ulkopuolisena. Sen sijaan, jos kirjassa kuvataan lapsen tunteita, lapsi samaistuu niihin ja voi järkyttyä enemmänkin ja alkaa ajatella, että mitä jos oma opettaja/valmentaja/joku tekisikin noin.
[/quote]

Kirjat eivät ole niin suorasukaisia ilmaisussaan kuin liikkuva kuva. Seksi voidaan esittää peitellyin sanankääntein, joista aikuinen ymmärtää välittömästi mistä on kyse, kun taas kehittymätön lapsi ei välttämättä ymmärrä. Vertaa vaikka lastenelokuvien sanallisesti ilmaistuihin kaksimielisyyksiin.Kuva taas on aika suorasukainen ilmaisukeino, ellei kyseessä ole symboleja vilisevä taidepläjäys.

En väitä, että kirja olisi harmiton peleihin ja elokuviin verrattuna, mutta liikkuva kuva on silti mielestäni haitallisempi. Mieli toisaalta paikkaa kirjojen aukkoja, mutta toisaalta myös puutteita ja aukkoja omassa ymmärryksessä on helpompi kirjaa lukiessa kokonaan blokata pois tietoisuudesta. Kuva tulee silmille eri tavalla ja nähty on pakko käsitellä tai ainakin vaikeampi sulkea mielestä.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 16:26"][quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:59"]

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:49"]

Pseudotiedettä tai ei, itse olen teininä saanut traumoja kirjasta, jossa kuvataan tosi rajua sm-seksiä. On ehkä totta, ettei haittaa, jos kirjassa kuvataan jotain, mitä ei osaa ollenkaan kuvitella. Sen sijaan, jos asiat osaa kuvitella, mutta ei osannut kuvitella niitä tällaiseen kontekstiin, se voi olla tosi paha. Pedofiiliesimerkistäsi jatkaen: jos lapsi tietää jo seksistä, niin aikuisen ja lapsen välisen seksin näyttäminen ruudulta ei välttämättä järkytä. Sitä katselee ulkopuolisena. Sen sijaan, jos kirjassa kuvataan lapsen tunteita, lapsi samaistuu niihin ja voi järkyttyä enemmänkin ja alkaa ajatella, että mitä jos oma opettaja/valmentaja/joku tekisikin noin.

[/quote]

On ihan satavarma että jos olisit lukemaasi vastaavan kohtauksen sm-seksistä nähnyt televisiosta, niin se olisi ollut paljon haitallisempaa. Kyllä tätä asiaa on ihan tutkittu ja todettu, että näkeminen on vahingollisempaa kuin lukeminen.

[/quote]

Mun henkilökohtainen kokemus on ihan erilainen. Kyllä olen kokenut haitalliseksi myös järkyttävien asioiden näkemisen telkkarista tai elokuvista, mutta kyllä mulle rankempaa on ollut lukea kauheista asioista, koska siinä kuvaillaan sitä, miltä jonkun kauhean asian uhrista tuntuu.

Mieti vaikka, olisko rankempaa nähdä video, jossa lapsi jää auton alle, vai lukea siitä, miltä siitä äidistä tuntuu, joka on juoksemassa sen lapsen perään napatakseen sen ennen kuin se ehtii jäädä auton alle, joka näkee sen onnettomuuden, näkee loukkaantuneen kuolemaisillaan olevan lapsen, joutuu soittamaan ambulanssia, näkee lapsensa kärsivän hirveitä kipuja ja lopulta kuolevan, ja sitten vielä niistä lapsen kuoleman aiheuttamista tunteista. Mulle henkilökohtaisesti jälkimmäinen olisi mieltäni enemmän ahdistava ja "vahingoittava" seikka, mutta voi olla, että ihmisissä on eroja siinä, reagoivatko voimakkaammin visuaalisiin asioihin, vai ovatko kuten minä, että asetun hyvin herkästi kuvittelemaan ja eläytymään, jos luen toisten ihmisten kärsimysten ja tunteiden kuvailua.
[/quote]

Näen tämän kirjan kehitystehtävänä. Vaikka eläytyminen tunteisiin voi olla ahdistavampi kokemus hetkellisesti, se kehittää empatiakykyä. Toimiiko sama kun katselee ulkopuolisena silmitöntä julmuutta?
Ajattelen, että nimenomaan se tunnetason eläytyminen lukiessa on yksi suojaava tekijä. En toisaalta demonisoi pelejäkään, sillä ne ovat kirjan ja elokuvan välimaastossa.

Outo keskustelu. Kuka nyt sitten on pitänyt sm-pornoa tai kidutusta käsitteleviä kirjoja lapsille harmittomina? En ole koskaan kuullut että kukaan väittäisi kaikkien kirjojen sopivan kaikenikäsille. 

On kuitenkin olemassa valtavia määriä kirjoja, joiden lukeminen taatusti kehittää ajattelua, mielikuvitusta ja empatiakykyä ja tuottaa vielä iloakin. Veikaampa, että niihin viitataan kun mainitaan lukeminen hyväksi harrastukseksi. Ei niinkään esim.Markiisi de Saden juttuihin...

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 17:21"]

Outo keskustelu. Kuka nyt sitten on pitänyt sm-pornoa tai kidutusta käsitteleviä kirjoja lapsille harmittomina? En ole koskaan kuullut että kukaan väittäisi kaikkien kirjojen sopivan kaikenikäsille. 

On kuitenkin olemassa valtavia määriä kirjoja, joiden lukeminen taatusti kehittää ajattelua, mielikuvitusta ja empatiakykyä ja tuottaa vielä iloakin. Veikaampa, että niihin viitataan kun mainitaan lukeminen hyväksi harrastukseksi. Ei niinkään esim.Markiisi de Saden juttuihin...

[/quote]

Joo, mutta hassua on se, että kirjoilla ei ole ikärajoja, eikä niiden myyntiä ja vuokrausta alaikäisille valvota mitenkään. Elokuvien, pelien ja televisio-ohjelmien kanssa asia on aivan toisin, enkä täysin ymmärrä, miksi kirjat eivät ole näihin verrattavissa.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 17:00"]

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 16:26"][quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:59"] [quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:49"] Pseudotiedettä tai ei, itse olen teininä saanut traumoja kirjasta, jossa kuvataan tosi rajua sm-seksiä. On ehkä totta, ettei haittaa, jos kirjassa kuvataan jotain, mitä ei osaa ollenkaan kuvitella. Sen sijaan, jos asiat osaa kuvitella, mutta ei osannut kuvitella niitä tällaiseen kontekstiin, se voi olla tosi paha. Pedofiiliesimerkistäsi jatkaen: jos lapsi tietää jo seksistä, niin aikuisen ja lapsen välisen seksin näyttäminen ruudulta ei välttämättä järkytä. Sitä katselee ulkopuolisena. Sen sijaan, jos kirjassa kuvataan lapsen tunteita, lapsi samaistuu niihin ja voi järkyttyä enemmänkin ja alkaa ajatella, että mitä jos oma opettaja/valmentaja/joku tekisikin noin. [/quote] On ihan satavarma että jos olisit lukemaasi vastaavan kohtauksen sm-seksistä nähnyt televisiosta, niin se olisi ollut paljon haitallisempaa. Kyllä tätä asiaa on ihan tutkittu ja todettu, että näkeminen on vahingollisempaa kuin lukeminen. [/quote] Mun henkilökohtainen kokemus on ihan erilainen. Kyllä olen kokenut haitalliseksi myös järkyttävien asioiden näkemisen telkkarista tai elokuvista, mutta kyllä mulle rankempaa on ollut lukea kauheista asioista, koska siinä kuvaillaan sitä, miltä jonkun kauhean asian uhrista tuntuu. Mieti vaikka, olisko rankempaa nähdä video, jossa lapsi jää auton alle, vai lukea siitä, miltä siitä äidistä tuntuu, joka on juoksemassa sen lapsen perään napatakseen sen ennen kuin se ehtii jäädä auton alle, joka näkee sen onnettomuuden, näkee loukkaantuneen kuolemaisillaan olevan lapsen, joutuu soittamaan ambulanssia, näkee lapsensa kärsivän hirveitä kipuja ja lopulta kuolevan, ja sitten vielä niistä lapsen kuoleman aiheuttamista tunteista. Mulle henkilökohtaisesti jälkimmäinen olisi mieltäni enemmän ahdistava ja "vahingoittava" seikka, mutta voi olla, että ihmisissä on eroja siinä, reagoivatko voimakkaammin visuaalisiin asioihin, vai ovatko kuten minä, että asetun hyvin herkästi kuvittelemaan ja eläytymään, jos luen toisten ihmisten kärsimysten ja tunteiden kuvailua. [/quote] Näen tämän kirjan kehitystehtävänä. Vaikka eläytyminen tunteisiin voi olla ahdistavampi kokemus hetkellisesti, se kehittää empatiakykyä. Toimiiko sama kun katselee ulkopuolisena silmitöntä julmuutta? Ajattelen, että nimenomaan se tunnetason eläytyminen lukiessa on yksi suojaava tekijä. En toisaalta demonisoi pelejäkään, sillä ne ovat kirjan ja elokuvan välimaastossa.

[/quote]

Tääkin on ihan totta, ja osittain uskon, että oma kykyni asettua toisten asemaan helposti ja olla empaattinen, voi olla pitkälti lähtöisin juuri nuorena alkaneesta ja runsaasta lukuharrastuksesta. Kolikon kääntöpuolena se, että kirjoissa ei tosiaan aina eläydytä vain "uhrien" asemaan, ja itse olen kokenut välillä ahdistavana, kuinka taitava kirjailija hiljakseen saa lukijankin tavallaan ymmärtämään hyvinkin sairasta mieltä ja sen toimintaa, ja tää voi joskus tuntua aika kuvottavalta.