Te jotka valitatte vähäisestä yhteisöllisyydestä

Up

Se sotien jälkeinen patoutunut viha, ahdistus ja pettymys alkaa nyt purkautumaan. Aivan saatanan kylmää porukkaa liikenteessä.

Lähinnä sen olen työssäni nähnyt, kuinka kovasti on perheitä, jotka ovat vailla juuri minkaanlaisia turvaverkostoja.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 13:35"]Se sotien jälkeinen patoutunut viha, ahdistus ja pettymys alkaa nyt purkautumaan. Aivan saatanan kylmää porukkaa liikenteessä.
[/quote]

Mutta kun haluan tietää MITEN asioiden pitäisi olla? Tai miten meidän pitäisi käyttäytyä. Itse pidän tästä nykymeiningistä, en halua puhua vieraille tms. Todella ahdistavaa jos esim bussissa joku istuu viereen.

Lastemme isovanhemmat eivät ole olleet etäisiä siksi, että heillä olisi niin paljon muuta menoa, vaan siksi, että he ovat odottaneet omaa kuolemaansa nyt jo yli 10 vuotta. Olisin toivonut, että nämä vuodet olisi käytetty elämiseen. Heillä olisi tutut lapsenlapset, jos vaikka askel hidastuisikin lähivuosina. Tuki mitä olemme saanaat lasten kanssa on ollut "Pystymme huolehtimaan itsestämme. Huolehtikaa te lapsistanne. Ehkä myöhemmin tarvitsemme apuanne tai ehkä muutamme palvelutaloon. Täytyykö meidän tulla käymään? Oletteko oikeasti tulossa, kun ei me tarvita teitä tänne?"

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 13:38"][quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 13:35"]Se sotien jälkeinen patoutunut viha, ahdistus ja pettymys alkaa nyt purkautumaan. Aivan saatanan kylmää porukkaa liikenteessä.
[/quote]

Mutta kun haluan tietää MITEN asioiden pitäisi olla? Tai miten meidän pitäisi käyttäytyä. Itse pidän tästä nykymeiningistä, en halua puhua vieraille tms. Todella ahdistavaa jos esim bussissa joku istuu viereen.
[/quote] kaikessa rauhassa.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 13:38"][quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 13:35"]Se sotien jälkeinen patoutunut viha, ahdistus ja pettymys alkaa nyt purkautumaan. Aivan saatanan kylmää porukkaa liikenteessä.
[/quote]

Mutta kun haluan tietää MITEN asioiden pitäisi olla? Tai miten meidän pitäisi käyttäytyä. Itse pidän tästä nykymeiningistä, en halua puhua vieraille tms. Todella ahdistavaa jos esim bussissa joku istuu viereen.
[/quote]

pidätkö myös siitä, kun vanha äitisi/isäsi/mummosi/pappasi kaatuu ja loukkaa itsensä, kaikki kulkevat vaan ohi eikä kukaan edes kysy kuinka kävi?

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 13:42"][quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 13:38"][quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 13:35"]Se sotien jälkeinen patoutunut viha, ahdistus ja pettymys alkaa nyt purkautumaan. Aivan saatanan kylmää porukkaa liikenteessä.
[/quote]

Mutta kun haluan tietää MITEN asioiden pitäisi olla? Tai miten meidän pitäisi käyttäytyä. Itse pidän tästä nykymeiningistä, en halua puhua vieraille tms. Todella ahdistavaa jos esim bussissa joku istuu viereen.
[/quote]

pidätkö myös siitä, kun vanha äitisi/isäsi/mummosi/pappasi kaatuu ja loukkaa itsensä, kaikki kulkevat vaan ohi eikä kukaan edes kysy kuinka kävi?
[/quote]

Aivan. Mulla on kiire. Muut auttaa. Ei muakaan autettu. Vittu kun en saa unta.

Antaisin vaikka molemmat jalat jos saisin olla henkisesti hyvinvoiva

Ai miten asioiden pitäisi olla? Siten, ettei ketään jätetä yksin ja autetaan jokainen vuorollaan pyyteettömästi. Naapurin kanssa kerrostalossa vois kahvitella tai lainata sokeria ilman hullun mainetta. Jos pihalla lapsilla on jotain meneillään niin naapurikin voi mennä lapsia auttamaan/ selvittämään tilannetta/mitä vaan. Juteltais hetki yksinäisen vanhuksen kanssa. Käytäis kylässä kavereilla eikä vaan sometettais.

Jos kyselee hieman vanhemmilta ihmisiltä, millaista oli ennen telkkaria, moni sanoo, että silloin käytiin kylässä toisten luona. Siinä on yksi yhteisöllisyyden muoto. Kyläilyllä ei siis tässä tarkoiteta sitä, että laitetaan vimosen päälle kahvipöytä ja seurustellaan vähän jäykästi, vaan sellaista arkista kanssakäymistä. Lapset saavat leikkiä keskenään ja aikuiset jutella. 

Itse asun haja-asutusalueella pikkukaupungissa, ja täällä on kyllä selvästi yhteisöllisempi meininki. Ihmiset on toistensa kanssa tekemisissä. Myös tuolla keskustassa on ihan normaalia ryhtyä juttuihin tuntemattomien kanssa. Tuntemattomiakin tervehditään esim. odotushuoneissa tai kahvilassa. Perhekerhoissa ja leikkipuistoissa jutellaan kaikkien kanssa.

Valitettavasti sillä entisellä  yhteisöllisyydellä on ollut kova hintansa, jota ainakaan itse en olisi valmis maksamaan: siihen liittyy myös paljon nykyistä tiukempi sosiaalinen kontrolli ja juoruilu. Ei ole helppo olla jossain "ihanan" sosiaalisessa pikkukylässä jos on jotenkin kovin erilainen kuin muut. Asema on melko äkkiä kiusatun, halveksitun ja pilkatun asema jos erilaisuutensa näyttää avoimesti. Suurkaupungissa voi olla tavallaan kylmää ja etäistä, mutta toisaalta saat olla juuri sellainen kuin olet eikä ketään kiinnosta. 

Perinteisissä yhteisöllisissä yhteisöissähän on syrjitty ja naurettu niin vahvapiikoja ja -poikia, homoseksuaaleja, erilaisia poliittisia tai hengellisiä käsityksiä omaavia, rumia naisia, "liian hienoja" jne. Mieluummin minulle kiitos tämä missä olen tosin ilman tukiverkkoja, mutta vapaa olemaan mikä olen.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 14:03"]

Valitettavasti sillä entisellä  yhteisöllisyydellä on ollut kova hintansa, jota ainakaan itse en olisi valmis maksamaan: siihen liittyy myös paljon nykyistä tiukempi sosiaalinen kontrolli ja juoruilu. Ei ole helppo olla jossain "ihanan" sosiaalisessa pikkukylässä jos on jotenkin kovin erilainen kuin muut. Asema on melko äkkiä kiusatun, halveksitun ja pilkatun asema jos erilaisuutensa näyttää avoimesti. Suurkaupungissa voi olla tavallaan kylmää ja etäistä, mutta toisaalta saat olla juuri sellainen kuin olet eikä ketään kiinnosta. 

Perinteisissä yhteisöllisissä yhteisöissähän on syrjitty ja naurettu niin vahvapiikoja ja -poikia, homoseksuaaleja, erilaisia poliittisia tai hengellisiä käsityksiä omaavia, rumia naisia, "liian hienoja" jne. Mieluummin minulle kiitos tämä missä olen tosin ilman tukiverkkoja, mutta vapaa olemaan mikä olen.

[/quote]

No se on vähän niin ja näin. Esim. erilaiset "hullut" ovat monesti menneet siinä joukon jatkona, eikä syrjäytyminen ole ollut niin tavallista.

Jos nyt kuitenkin puhutaan tästä päivästä, voidaan olettaa, että nykyajan yhteisöillä voi olla nykypäivän arvot, niitä ei tarvitse hakea vuosikymmenten takaa agraariyhteiskunnasta. Ja itse maalle pieneen kylään muuttaneena voin sanoa, että kun on rehellisesti sitä mitä on, ihmiset ottavat ihan hyvin vastaan.

En minä pidä outojen tervehtimistä ja juttelua ventovieraille mitenkään käänteentekevänä yhteisöllisyyden merkkinä. Aina on ollut ja tulee olemaan introverttejä ja ekstroverttejä, eikä kaikkia nappaa jutustella niitä näitä.
Ennemminkin pidän yhteisöllisenäjattelutapaa, että muiden asiat kuuluvat minulle ja minun asiani kuuluvat muille. Ja tällä EN tarkoita juoruilua, vaan toisten hyväksi toimimista ja toisaalta yhteisten normien valvontaa. Toki, vapaus koheltaa vähenee, mutta toisaalta samalla semmoinen itsekäs häröily vähenee muilta, mikä lisää yhteistä viihtyvyyttä ja kunkin mahdollisuuksia elää mahdollisimman tasa-arvoisesti. Ei tarvitse pelätä, että nopeat ja aggressiiviset haalii kaiken hyvän itselleen niin, ettei hitaammille ja heikoille jää mitään...

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 14:08"]

Jos nyt kuitenkin puhutaan tästä päivästä, voidaan olettaa, että nykyajan yhteisöillä voi olla nykypäivän arvot, niitä ei tarvitse hakea vuosikymmenten takaa agraariyhteiskunnasta. Ja itse maalle pieneen kylään muuttaneena voin sanoa, että kun on rehellisesti sitä mitä on, ihmiset ottavat ihan hyvin vastaan.

[/quote]

Oma kokemus vähän erilainen. Helsinkiläinen hyvin pukeutuva ja urheilullisella autolla ajava sinkkunainen vaan oli vähän liikaa paikallisasukkaille kun pieneen kylään mummonmökkiin muutin. Ylpeänä pidettiin ja omituisena, ja tämä suhtautuminen näytettiin myös melkoisen suoraan.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 14:17"]

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 14:08"]

Jos nyt kuitenkin puhutaan tästä päivästä, voidaan olettaa, että nykyajan yhteisöillä voi olla nykypäivän arvot, niitä ei tarvitse hakea vuosikymmenten takaa agraariyhteiskunnasta. Ja itse maalle pieneen kylään muuttaneena voin sanoa, että kun on rehellisesti sitä mitä on, ihmiset ottavat ihan hyvin vastaan.

[/quote]

Oma kokemus vähän erilainen. Helsinkiläinen hyvin pukeutuva ja urheilullisella autolla ajava sinkkunainen vaan oli vähän liikaa paikallisasukkaille kun pieneen kylään mummonmökkiin muutin. Ylpeänä pidettiin ja omituisena, ja tämä suhtautuminen näytettiin myös melkoisen suoraan.

[/quote]

Yhteisöt ovat erilaisia ja yhteisöllisyyttä voi itse rakentaa niistä arvoista, jotka kokee omikseen.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 14:15"]

En minä pidä outojen tervehtimistä ja juttelua ventovieraille mitenkään käänteentekevänä yhteisöllisyyden merkkinä.[/quote]

EN minä sanonut, että se on joku käänteentekevä merkki, mutta yhteisöllisyyttä voi olla vaikea perustaa sellaiselle pohjalle, jolla ihmiset katsovat toistensa ohi.

Mua risoo tää amerikkalaistyyppinen minä itse -ajattelu, itse olen tehnyt hyvät valinnat ja olen niin menestynyt, itse pitää kantaa vastuu, minä minä minä, itse tein. Niin ja jos huonosti menee niin itse senkin teit. Ei me missään tyhjiössä eletä, kaikki vaikuttaa kaikkeen ja ihmiset ympärillä vaikuttaa myös suhun. Lapsena se muiden ihmisten vaikutus on todella iso ja jos lapsena on pahasti vituiksi mennyt niin se vaikuttaa vielä aikuisenakin. Itsehän se oma elämä pitää elää, ei sitä kukaan muu tee, mutta rasittaa se sellanen minäkeskeisyys, joskus tuntuu että ei niitä ihmisiä kiinnosta ollenkaan sun tilanne, ne haluaa vaan puhua siitä kuinka itse olin siinä ja siinä tilanteessa ja nyt minä olen tässä kun valitsin näin. Yhdessä tässä nyt yleensä eletään, aika harva on missään täydessä tyhjiössä? Aika harva yksin kuitenkaan ihan koko elämäänsä yksin pärjää vaikka oliskin pitkiä aikoja elämässä täydellisen yksin. No rupes vituttaa tämä kommenttikin, ei tässä oo mitään järkeä. Kunhan taas ärsyttää, töissä liikaa itsensäkorostajia, vituttaa saatana. Ap tais kysyä että miten asioiden pitäis olla. Mun mielestä voitais yksilön sijaan enemmän keskittyä niihin syihin ja vaikuttaviin tekijöihin, ei siis korostettais sitä että minä olen ihan itse tehnyt ja saavuttanut -juttua. Enemmän mua kiinnostaa ne tekijät että miten olet tehnyt ja saavuttanut? Mitkä asiat ovat ajaneet eteenpäin? Yleensä sieltäkin tulee kuitenkin joku muukin henkilö esiin, opettaja joka on uskonut, joku innostava ja kannustava esimies, vaikka sitkeä ja kärsivällinen isovanhempi jos vaikka omat vanhemmat ei syystä tai toisesta ole tukeneet. Korostettais enemmän niitä tekijöitä miksi onnistutaan, eikä sitä että itse tein. Sillä sais mun mielestä yhteisöllisyyttä ja edistystä enemmän kuin sillä jatkuvalla minä olen niin hyvä että valitsin oikein -lässytyksellä. Aamen, olen paasannut.

No tällainen vauvapalstalla toisten haukkuminen ei yhteisöllisyyttä ainakaan lisää eikä rakenna. Haukutaan yh:t, lapsiperheet, keski-ikäiset, anopit, exät, nyxät, eläkeläiset jne.

Niin ettei tarvitse pelätä toisen ahdistuvan kun istuu hänen viereensä bussissa. 

17 jatkaa vielä. Se itsestä puhuminen ja oman osuuden korostaminen jotenkin mun mielestä erottaa ihmisiä - mietin vaan jotain kahvipöytäkeskustelua ym, ei siihen oo tavallaan mitään sanottavaa jos toinen puhuu vain itsestään. Tai ainakaan kovin paljon muuta sanottavaa kuin sit puhua vastavuoroisesti omasta itsestään. Ei sellasessa viestintätilanteessa rakenneta mitään yhteistä, siinä vaan esiinnytään ja esitetään puolin ja toisin. Brändätään itseä. Sit jos jätettäiskin se minä-sana vähemmälle, sellaisten ihmisten kanssa on jotenkin paljon innostavampaa keskustella, siis sellaisten jotka puhuu omista kokemuksistaan ja niistä vaikuttavista tekijöistä - siihen on helpompi samaistua ja ehkä kokea jotain yhteyttä ja kosketuspintaan. Tuntuu et sellanen vie eteenpäin, pistää miettimään eikä jää niin yksin kaikkien asioiden kanssa, positiivisten ja negatiivisten kanssa.  Se minä-puhe erottaa, panee jotenkin miettimään enemmän eroavaisuuksia kuin yhtäläisyyksiä. Sit me ollaan vaan kaikki näitä yksilöitä jotka puskee eteenpäin ja itse pitää ottaa se oma tila, kyynärpäätä sieltä ja täältä koska minun pitää nyt olla itsekäs ja ottaa oma tila. Ei me olla täällä yksin! Yhdessä me kuitenkin ollaan halusi sitä tai ei, ihan turha korostaa sitä omaa osuutta joka asiassa. Tää nyt tällä hetkellä päällimmäisenä mulla vaikken kyllä omasta mielestäni lukeudu edes mihinkään yhteisöllisyyden puute -valittajiin, oon ihan vaan tavallinen mörrimöykky jota vituttaa kaikki ylipäätään.