Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö ketään muuta syömishäiriöisten
31.10.2014 |
pohjaton itsekeskeisyys ja huomionhakuisuus? Ihan kuin ketään muuta kiinnostaisi miten tolkuttoman laihaksi he itsensä saavat, tai syömisten/syömättömyyden peittely... Jos joku on niin tyhmä, että haluaa näännyttää itsensä tarkoituksella nälkään, se on ihan ok, en ryntää häntä "pelastamaan", vaikka syömishäiriöinen niin selvästi toivookin.
Kommentit (53)
Joo, kyllä tässäkin ihan varmaan on haettu pohjattomasti huomiota
http://www.sovsport.ru/gazeta/article-item/748239
http://www.iltasanomat.fi/taitoluistelu/art-1288755438414.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä syömishäiriö kumpuaa vaikeasta suhteesta vanhempiin, mutta se tekee syömishäiriöstä sairauden, että KUKAAN ei itse valitse anoreksiaa. Anoreksia valitsee sinut. Ensiksi sairastuneesta saattaa tuntua, että hän on itse valinnut tiensä, eli laihduttamisen, ja ehkä hän jopa kuvittelee "hankkivansa" anoreksian, luullen koko ajan että homma on hanskassa. Että tämä on tällainen kokeilu vain, vaikka koko ajan asia onkin ollut niin, että anoreksia on jo puhjennut, ihan niistä ensimmäisistä ajatuksista asti, pikkuhiljaa edeten. Sitten kun vihdoin herää siihen, että minä olen ihan oikeasti sairas, on jo sairaus edennyt siihen pisteeseen, ettei voi lopettaa vaikka haluaisi. Nykyään anoreksiaan sairastuu yhä nuoremmat lapset, miltä sinusta tuntuisi jos 7-vuotias tyttäreksi sairastuisi anoreksiaan? Olisiko se vain huomionhakua? Kyllä minä toivon kaikesta sydämestäni, että syömishäiriön hoitoon saataisiin lisää resursseja, Suomessa hoidossa ollaan jälkijunassa muutenkin, ja tämä sairaus on yksi maanpäällinen helvetti niin sairastuneelle kuin läheisillekin. Luulisi, että tällaisiin asioihin haluttaisiin panostaa.
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 12:03"]
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 11:51"][quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 11:32"] [quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 11:18"][quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 11:14"] Anoreksia on kaikista tappavin mielenterveyden häiriö. Ei mikään huomiohuoraus, kuten sinä kuvittelet. [/quote] No miksi sitä esiintyy vain tietyissä kulttuureissa? Se ei ole mikään objektiivinen sairaus jota on aina esiintynyt ja tulee aina esiintymään, kuten sinä taas tunnut luulevan. Ja miksei ihminen voisi yrittää tappaa itseään huomiohuoratakseen, jos on tarpeeksi sekaisin? Eiköhän aika moni yritä itsemurhaakin saadakseen huomiota? [/quote] Anoreksiaa on esiintynyt läpi historian ja kulttuurien: ensimmäiset tapaukset tunnetaan faaraoiden Egyptistä. Myöhemmin sairautta on ilmennyt esimerkiksi keskiajan luostareissa, joissa siihen sairastuivat yleensä naismystikot, jotka pyrkivät askeesissa täydellisyyteen sitä omasta mielestään koskaan saavuttamatta. (Vrt. Nykypäivän tapausten samankaltaisuus.) Lue historiaa, älä keksi sitä itse. [/quote] Voikohan mystikkojen joskus äärimmäistäkin askeettisuutta laskea virallisesti "anoreksiaksi"? Käsittääkseni anorexia nervosan diagnostisiin kriteereihin kuuluu se, että haluaa olla laiha ja pelkää sairaalloisesti lihoamista, ja että ruumiinkuva on vääristynyt? Ankoriittien askeesi oli kuitenkin aika lailla kokonaisvaltaista kieltäymystä, ei vain syömisen kontrollointia. [/quote] Voi laskea ja historiantutkimuksessa lasketaan. Askeesi itsessään on laihuutta ja syömiskontrollia monimuotoisempi ilmiö, siinä olet oikeassa. Sen yksi näkyvä muoto kuitenkin on ja oli vähäisestä syömisestä johtuva laihuus, jonka tavoittelu sairaanoloiseksi muuttuessa oli nimenomaan anoreksiaa - lihomisen pelkoa, koska "lihavana" ei ollut tarpeeksi hyvä, pakonomaista laihduttamista, ruoan pakkomielteistä ajattelemista jne. Eli näitä anoreksian klassisia oireita.
[/quote]
Mielenkiintoista! Olisiko sinulla suositella mitään teosta tai artikkelia, jossa mystikkojen askeesia käsiteltäisiin anorexia nervosan kannalta? Olen nimittäin itse opiskellut paljon 1300- ja 1400-luvun naismystikkojen tekstejä, enkä ole koskaan tähän näkökulmaan törmännyt - osittain tietysti siksi, että ruokanäkökulma ei ole minua erityisesti kiinnostanut. Olisi kiva lukea tästä lisää, vaikka en ihan välttämättä kyllä osaa ajatella näitä asioita modernien psykiatristen diagnoosien kautta.
"Anoreksia" sanana on tietysti näissä keskusteluissa vähän harhaanjohtava, koska ilman "nervosa"-liitettä sehän tarkoittaa vain sitä, että ei syö, syystä tai toisesta.
Huhheijaa, toivottavasti tämä on vaan trolli, vaikka jos onkin niin eipä ole kyllä kovin hauska juttu. Kukaan ei päätä sairastua syömishäiriöön sen enempää kuin syöpäänkään. Et taida edes tajuta kuinka paljon haittaa tällaisista viesteistä on ihmiselle(joka voi muuten olla ihan lapsikin ellet ole ymmärtänyt) joka etsii tietoa ja apua tilanteeseensa. Voisit käyttää aikasi varmasti paremminkin kuin aiheuttamalla vento vieraille, sairastaville ihmisille mielipahaa.
Joo kyllä. Syömishäiriö on kuitenkin aina itseaiheutettu tila, joten ei ne ansaitse kenenkään huomiota ja sääliä.
t: parikyt vuotta anoreksiaa sairastanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi rakkaat ihmiset. Syömishäiriöisiä on niin monen näköisiä ja kokoisia, että te että ulkomuodosta tunnista heistä puoliakaan. Ja jos jollakulla on omassa kehossaan paha olla, ei se ole huomiohuorausta, vaan sitä että ihminen on sairas ja kärsii.
Miksi syömishäiriöisiä puolustetaan näin paljon? Kanavoikaa osa ihanasta lähimmäisenrakkaudestanne muille mielenterveysongelmaisille. Ainiin, kaikki muut mielenhäiriöt ihminen aiheuttaa itse itselleen, masentuneetkin feikkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun täytyy valitettavasti sanoa, etten oikein jaksa heitä sääliä tai hoivata. Onneksi ovat eri osastolla. Kun sitten tulee niitä 25-vuotiaita leukemia potilaita, jotka riutuu 38-kiloisiksi, mutta antaisivat mitä vain, että paranisivat. Anoreksia edustaa minulle sellaista turhamaisuuden huipentumaa, säälittävää ja itsekästä käytöstä.
Kommunikointi syömishäiriöisen kanssa on niin toivotonta, että valitettavasti mun henkilökohtaiset ihmissuhdetaidot eivät riitä siihen ja pesen käteni koko jutusta pois heti alkuunsa. Sama juttu narkkareiden kanssa; onhan heilläkin sairaus ("sairaus"?) = päihderiippuvuus. Ei siitä tule lasta eikä paskaa.
Ihan toivotonta, kun näillä on ihan oma maailmansa, missä elävät.
Onneksi syömishäiriöisillä ja päihdehäiriöisillä on ympärillään ihmisiä, jotka ymmärtävät ja jaksavat. Mutta minä en ole yksi niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 11:23"]
En minä halunnut huomiota, päinvastoin. Pukeuduin mahdollisimman suuriin vaatteisiin ettei kukaan vaan olisi huomannut mitään.
Enkä kyllä tiedä yhtäkään huomiohakuista anorektikkoa. Huomionhakuisia laihoja kylläkin, ehkä ap onkin vain kateellinen laihoille tytöille ja siksi haukkuu heitä anorektikoiksi?
Ei, vaan AP:lla on lähipiirissä yksi syömishäiriöinen, joka koko ajan jaksaa korostaa kuinka hirveästi hän syö, vaikka samalla katoaa silmistä... AP:llä on omassa elämässäänkin ihan riittävästi tekemistä, ei meinaa jaksaa kun toinen niin läpinäkyvästi muka "huijaa" muita, ja selkeästi huutaa apua... Ja kiitos kysymästä, AP on itse hoikka eikä todellakaan ehdi kadehtia tätä syömishäiriöistä.
Kun minä sairastin, syyllistyin tuohon myös. Mutta en todellakaan saadakseni huomiota, vaan ajattelin että silloin kukaan ei huomaa minun ongelmiani (todellisuudessa se oli avunhuutoa kun itse ei osannut tehdä mitään). Äitini raahasi minut laitoshoitoon ja paranin pitkän prosessin jälkeen. Nyt olen elämäni kunnossa.
Kyllä minä ärsyynnyn huomionhakuisesta käyttäytymisestä, johtuipa se mistä hyvänsä. Ärsyttävästä käytöksestä ärsyyntyminen on ihan normaali reaktio. Syyn tietäminen auttaa ymmärtämään käytöstä, ja sitä kautta kontrolloimaan omaa käytöstä ärtymisestä huolimatta. Syömishäiriö on sairaus muiden joukossa, ja monen muun sairauden tapaan siihen liittyy rasittavia piirteitä. Toisen sairaudesta ärtymisestä lienee turhaa ja empatiakyvytöntä, mutta huonosta käytöksestä hermostuminen on ok. Kyllä empatiaa tarvitaan myös sairastuneen läheisiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään huomiota halunnut. Halusin vain kadota pois.
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 12:44"]
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 12:38"]
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 12:36"][quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 12:33"] ap, älä lähde niihin juttuihin mukaan! Sanot vaan suoraan kun tuttusi selittää syömisistä ja muusta, että anteeksi, en usko juttujasi, tiedämme molemmat että sinulla on syömishäiriö ja kaipaat apua siihen. Jos tarvitset tukea avunsaantiin tai juttuseuraa, niin olen tässä ja autan, mutta en aio istua tässä ja kuunnella valheitasi. Aina kun selittää tuollaisia selkeitä valheita, niin katsot sen bluffin. [/quote] Mutta kun en vaan jaksa käydä joka päivä tätä läpi joka aterialla... [/quote] Luuletko että HÄNEN on helppo käydä läpi se joka aterialla? Hän on sairas, sinä terve. Elä sen mukaisesti. -ohis
[/quote]
Niin. Kuten sanottu, kyseessä on ihminen joka ei ole minulle sukua mutta asuu taloudessani minun kustannuksellani. En ole ko sairautta talouteeni tilannut, se tuli yllättäen ja kaupan päälle. Etkä sinä muuten tiedä minun terveydentilastani mitään, minullakin nen krooninen fyysinen sairaus, joka ei kuitenkaan kohtuuttomasti kuormita muita, koska pidän huolta kunnostani mahdollisimman hyvin.
[/quote]
Onko sinun sairautesi sitten vapaaehtoisesti hankittu? Koska ei hänenkään. Hänen sairautensa ei ole ehkä samalla tavalla fyysinen kuin sinun, mutta luultavasti vielä vakavampi hengen kannalta. Se ei ole hänen vikansa, ja aivan varmasti hän tekee parhaansa. Samoin kuin sinä. Jos sinun sairautesi ei kuormita muita, niin hyvä homma. Ei se tee sinusta parempaa "sairastajaa" tai parempaa ihmistä.