Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Löin lastani :'(
30.10.2014 |
Pakko kirjoitta tänne silläkin uhalla että saan hirveät haukut, mitkä tosin ansaitsen. Eilen illalla lapsi oli todella hankala (3v tyttö), temppuili, kaatoi iltapalalla maidon kaksi kertaa, heitti leivät lattialle, hammasharjan tiputti vessanpyttyyn jne jne. Mies oli yövuorossa joten iltatoimet jäi yksin minulle. Komensin, käskin ja korotin ääntä, mutta show vaan jatkui. Pahin uhma on nyt päällä ja välillä lapsi menee "ylikierroksille".
Jotenkin olin väsynyt, turhautunut ja vihainen ja kun lapsi tuli eteen seisomaan ja pärisytteli kieltään syljeskellen päin niin jokin vaan napsahti päässä, läimäytin avokämmenellä lasta pään sivulle, ohimoon suunnilleen. En täysillä mutta niin että se varmasti sattui. Säikähdin ihan kamalasti, samoin lapsi joka alkoi tietysti itkemään. Halasin heti lasta ja hoin että "anteeksi anteeksi, äiti teki kamalan väärin" ja rupesin itsekkin itkemään. Pidin lasta kauan sylissä ja yritin itkulta selittää että tein kammottavan väärin, enkä enää ikinä tee niin. Lapsi rauhottui, halattiin vielä ja vein sitten tytön sänkyyn, pidin kainalossa, luin sadun ja pyysin vielä anteeksi. Lapsi nukahti ihan hyvin ja tuntui olevan ihan ok.
Syyllisyys ja katumus on kauheat! Miten minä saatoin?! En ikinä, koskaan ole ennen lyönyt ketään ihmistä! Aamulla lapsi oli ihan "normaali", iloinen ja reipas. Hassutteli tuttuun tapaan ja oli niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Miten pahasti tämä vaikuttaa lapseen? Jääkö se mieleen kummittelemaan? Uskaltaakohan lapsi enää uhmata tai kiukutella? Miehelle aion toki kertoa, ei tästä tule mitään salaisuutta josta ei isille puhuta. Vihaan itseäni niin tolkuttomasti tällä hetkellä. :(
Kommentit (64)
Ap ei lyönyt kasvatusmielessä vaan siksi, että pinna paloi,. Veikkaanpa, että suurin osa lastensa läpsijöistä läpsii samasta syystä, eli kun on itse väsynyt eikä jaksaisi enää lapsen uhmaa.
niin, on vaan jaksettava. Toki auttaisi jos voisi soittaa kelloa ja lastenhoitaja tulisi ja veisi uhmiksen toiseen huoneeseen, mutta tätä luksusta meillä harvemmin on :)
ja lapsetkin ovat erilaisia, toiset ovat niin helppoja ja kilttejä luonnostaan, toiset haastavampia. Ja edellä mainittujen vanhemmat jakelevat usein neuvoja alentuvasti, ikäänkuin lapsen temperamentti olisi kasvatuksen tulosta.
ap, älä murhedi liikaa. Syyllisyys on tervettä, mutta ei siihen saa jämähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheaa! Ei se haittaa kyllä lapsi ja sinä opitte jotain. Ja se oli vaan yksi kerta tietäisitpä vaan mitä minulle on tehty ja kuka 🙄
Mutta älä tee tuota virhettä uudestaan ja hyvä kun sanoit että teit tosi väärin. Etkö onneksi kauhean kovaa että lapselle jäi arpi tai mustelma tai varsinkaan mitään traumoja. Onhan kaikki nyt taas hyvin...
Alue: Aihe vapaa
"Kyllä on kasvatus hukassa jos muu ei tehoa kuin väkivalta. Enkä nyt viittaa ap sinuun vaan näihin joihinkin kommentteihin. Jos lapsi temppuilee ruokapöydässä, kannan hänet omaan huoneeseen välittömästi ja sanon että takaisin on tuleminen vasta kun osaa käyttäytyä. Sama jos meinaa lyödä, purra tms. En jäähytä suoranaisesti, mutta olen huomannut että lapsi ei osaa rauhoittua jos se keneen hän on raivostunut, on vieressä. Saa hetken puuskuttaa huoneessaan ja kun kokee itse että on rauhoittunut, tulee lähes aina syliin ja vaan halaa. Joskus osaa pyytää anteeksi itse, joskus siitä täytyy muistuttaa. Hankalaankin uhmaan on toiminut eikä ikinä ole tarvinnut uhkailla väkivallalla tai käyttää sitä.
[/quote]
Kyllä on äly hukassa jos ei tajua mikä ero on väkivallalla ja kasvatukseen käytettävällä kurituksella."
Niinpä siihen on tarvittu lainsäädäntö, kun ihmiset eivät ymmärrä, että väkivalta (tukkapölyt, luunapit, läpsimiset) on rikos, vaikka ne tehtäisiin kasvatus tai kuritysmielestä.
Vai hyvätsytkö kasvatus- tai kuritusmielessä läpsimiset, luunapit jne. myös päiväkodissa ja kouluissa, luulisi siellä hoitajilla ja opettajilla palavan pinnan paljon helpommin uhma-ja murrosikäisten kanssa kun yhdellä ihmisellä voi olla jopa 10-30 lasta, kun lapsen omat vanhemmat eivät edes pärjää puhumalla, vaikka lapsia on vain 1-2 lasta perheessä.