Löin lastani :'(

Noh noh, rauhoituppas hieman. Teit väärin, sitä ei käy kieltäminen. Pyysit kumminkin anteeksi, selitit että teit väärin ja lupasit ettei se tapahdu uudestaan. Voithan vielä pyytää miest'äsi juttelemaan tytön kanssa ja sanomaan että "äiti teki väärin ja niin ei enää tapahdu" tms.

KAikki tekee virheitä, äiditkin. En lähtisi sinua vajan taa viemään. Eiköhän se siitä.

Joo, ei yksi kerta nyt varmaan vaurioita lasta. Saattoi olla jopa hyvä oppitunti itsellesi, että on tietoisempi mitä kaikkea yllättäviä piirteitä itsestä saattaa löytyä ja siksi ehkä olet tietoisempi, että tämä ei toistu.

Voi luoja.. 

Eksäni on pari kertaa läimäyttänyt lastamme. Olemme siis eronneet lapsen ollessa vauva. Tämä läimäyttäminen tuli minulle esiin karulla tavalla.

Lapsi oli 3v, vetkuili ja ketkuili. Olin monta kertaa sanonut että vaatteet pyykkikoriin ja yökkäri päälle. No lapsi jäi pyykkikorin eteen hillumaan, menin ovelle ja karjaisin että pyykit koriin!

Lapsi pelästyi (ei ollut eka kerta kun karjaisin enkä ole ylpeä siitä että huudan), meni ihan kyyryyn polvien päälle ja alkoi hysteerisesti huutamaan "älä satuta,ei saa satuttaa, toista ei saa satuttaa!"

Otin lapsen syliin ja rauhoittelin ja koitin rauhoitella itseäni. Sanoin että en satuta, ärsytti vain ja siksi huusin. Sitten kysyin että onko joku satuttanu. Vastaus oli iskä.

Kiehuin ihan hulluna, mutta pysyin rauhallisena, tehtiin lapsen kanssa iltatoimet ja laitoin hänet nukkumaan. Soitin eksälle, hän myönsi läimäyttäneensä. (samoista syistä kuin sinä). Soitin kriisipuhelimeen, sitten aamulla varasin ajan neuvolasta, eksän kanssa käytiin lastenvalvojalla ja hänet ohjattiin jollekin psykologille.

Psykologin kanssa he olivat pohtineet että mitä tehdä kun meinaa mennä yli. 

Nyt tapauksesta on 4vuotta aikaa, lapsi ei ole tuon illan jälkeen panikoinut että älä satuta.

Jos olisin ap sinä hakisin apua vaikka soittamalla johonkin kriisi numeroon, mml vanhempain puhelimeen tai muuhun vastaavaan. Olet kerran ylittänyt rajan. Ymmärrän että olet järkyttynyt ja kadut mutta mielestäni sinun on työstettävä tätä asiaa ettei se toistu.

Yksi maallikko neuvo: tunnista kun alkaa "keittämään" sanot lapselle että äidin pitää olla hetki rauhassa ja menet pois tilanteesta ja rauhoitat itsesi. Mielestäni lukittautuminen vessaan 5minuutiksi on pienempi paha kuin väkivalta. 

Hyvä että sanoit lapselle että teit tosi tosi väärin.

Älä kerro miehellesi, oikeasti, tulet katumaan sitä.

Seuraavaa kertaa varten, ei kannata lähteä sille äänenkorottamislinjallekaan edes. Siinä suuttuu vain itse eniten. Jos lapsi ei käyttäydy toivotulla tavalla, sano että lasket kolmeen, jos meno ei muutu, lapsi menee 3minuutiksi arestiin. Arestin aikana ei katsota, ei puhuta, lapsi palautetaan takaisin jos karkaa ja aika alkaa alusta. 

Jos kierrokset on liian kovat ja alkaa oma hermo mennä, sano lapselle että poistuu välittömästi omaan huoneeneesaan ja tulee ulos vasta kun on oppinut käyttäytymään. Tai poistu itse vessaan tai parvekkeelle esimerkiksi rauhoittumaan.

"soitin kriisipuhelimeen" hah hah miten näin kädettömiä ihmisiä on äiteinä nykyään?

On minultakin pinna palanut, ja joskus olen läpsäissyt lasta takaisin ajattelemattomuuttani, mutta nämä selvitellään jälkeen päin lapsen kanssa keskustellen, ja osaan nyt paremmin vahtia omaa hermostumistani.

t. ei täydellinen isä, mutta olenpahan kumminkin.

Kuule, minäkin oon tehny just noin, ja pyysin itkien anteeksi ja se oli oikeasti ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun satutin lapsiamme, joita on useita, ja tuo kohdistui silloin heistä vanhimpaan. Tiedän, miltä sinusta tuntuu! Katumus on ihan oikein, ja anteeksipyyntö. Anteeksipyynnöllä voi selittää lapselle, että teki väärin ja lapsikin oppii siitä jotain: sen anteeksipyynnön, kun on itse tehnyt väärin. Noin pieni ei sitä kyllä saata vielä tajuta.

Kun seuraavan kerran tulee lapsen uhmakohtauksia, ajattele niin, että sillä on tarkoituksena lapsen oman tahdon ja omien mielipiteiden yms kehittyminen, jota ei noin vaan saa tukahduttaa, ja kunnioita sitä, että lapsi yrittää sanoa ei, vaikka kiukuttelemalla. Hän saattaa sanoa ei joka asiaan, kun ei vielä ymmärrä tätä maailmaa paljoakaan. Mieti, miten voisit neuvoa lasta tuossa tilanteessa valitsemaan hyvän, esim että syöminen on kasvamiselle tärkeää, samoin nukkuminen, mutta että esität asian lapsentasoisesti, hymyillen, turvallisesti, lempeästi. Kun itse keräät omat voimavarasi ja asennoidut lapsen oikkuihin lempeästi ja aikuisen tavoin viisaasti, niin lapsellakin on paljon helpompaa, ei tarvi niin kovasti ponnistella oman tahdon esille tuomisessa ja kiukuttelukin voi olla paljon vähäisempää. Lapsi on lapsi, häntä ei oikein voi syyllistää, joten aikuinen on se avainhenkilö tuossa kuviossa.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:36"]

"soitin kriisipuhelimeen" hah hah miten näin kädettömiä ihmisiä on äiteinä nykyään?

On minultakin pinna palanut, ja joskus olen läpsäissyt lasta takaisin ajattelemattomuuttani, mutta nämä selvitellään jälkeen päin lapsen kanssa keskustellen, ja osaan nyt paremmin vahtia omaa hermostumistani.

t. ei täydellinen isä, mutta olenpahan kumminkin.

[/quote]

Minä järkytyin kun pieni lapsi makaa kyyryssä ja itkee että älä satuta. Ehkä se on toisten mielestä ok että lapset pelkäävät omia vanhempiaan. Minusta se oli kamala tilanne.

En ole siviilissä ikinä kohdannut väkivaltaa, minua ei ole koskaan hakattu, en ole fyysisesti koskaan satuttanut ketään. Minulle väkivalta on pelottava asia.

Töissä joudun tilanteisiin joissa minua uhataan väkivallalla, mutta silloin olen töissä ja ammattiini ikävä kyllä kuuluu nämä tilanteet.

Kotonani en sellaista kestä. -4-

Jäähyt ja arestit on nykyään bannattu lastenpsykiatrien ja psykologien mielestä. Vanhemmilta on kertakaikkiaan viety kaikki keinot puuttua kiukkuavan lapsen käytökseen. Uhmakohtauksen keskellä oleva lapsi ei pahemmin neuvottele, kuten asiantuntijat neuvovat tekemään. Jäähy/ aresti kuulemma vahingoittaa lasta, vaikkei se heti näy. Tämä menetelmä katsottu yhtä vahingolliseksi kuin väkivalta. Lapsi kokee tilanteen alistamisena, hylkäämisenä - henkisenä väkivaltana. Olin kuin ö aapisessa kun mulle sanottiin tästä jäähymenetelmästä, ettei tätä saisi käyttää. En saanut tuon neuvottelun lisäksi mitään korvaavaa keinoa asiantuntijoilta. Eli kun lapseni saa kauppakeskuksessa raivarit kutsun vartian paikalle, jolla on oikeus koskea lapseen ja poistaa häiriötekijä paikalta. Traumatisoi kyllä mielestäni lasta kun vieras ihminen rajoittaa lasta fyysisesti, mutta minkäs teet, kun tämä on nyky lakien mukaan ainoa vaihtoehto.

Kaikki lapsen oman tahdon rajoittaminen on asiantuntijoiden mielestä henkistä väkivaltaa. Aika moni varmaan vanhemmista kilahtaa ap:n tavoin joskus. Olisi hauskaa saada tilastot näistä piilevistä lapsiin kohdistuvista väkivaltatilanteista.

En tiedä, onko tukistaminen verrattavissa läimäisemiseen, mutta mua on tukistettu lapsena useammin kuin kerran isäni toimesta. Äiti kerran tukisti mua jonka jälkeen itki kuulemma koko illan. Tietysti se oli väärin, mutta en oikeasti edes muista koko tapahtumaa. Isän tukistamisista hämärä muistikuva, mutta ihan normaali ihminen musta kasvoi enkä pelännyt isääni. Ymmärsin jo lapsena sen, että olin ollut hyvin tuhma, siksi tukistettiin. Oli se väärin mutta oikeesti, ei mulle jääny mitään traumoja :) Voi olla, että lapsesi unohtaa koko asian.

Juttele miehen kanssa asiasta. Lapsen kanssa en enää puhuisi, eikä miehesikään pitäisi puhua tuosta lapsen kuullen, sillä hänen ymmärryksensä ei vielä kovin laaja ole, ja riittää kun olet pyytänyt anteeksi ja kertonut, ettei aikuisetkaan saa lyödä.

Asian esille nostaminen lapsen kanssa vain ruokkii muistoa ihan turhaan.

Väärintehtynä aresti ei kyllä toimi eikä opeta yhtään mitään. Mutta minä olen kyllä arestittanut lasta, koska omat hermot on alkaneet ritistä ja sekään ei kovin hyvä asia ole. Lapsi rauhoittuu arestissa, arestin jälkeen jutellaan, miksi sinne joutui, esim jos heitteli jotain tai karjui kurkku suorana, jutellaan mitä voisi tehdä näiden asioiden tilalla ensi kerralla ja sovitaan asia. 

Itselleni on opetettu, että väkivalta on ratkaisu, en kuitenkaan tätä käytösmallia haluaisi lapselle opettaa ja paljon muita  mahdollisuuksia ei oikein mieleen tule.

Nyt tiedät että pinna voi palaa. Mutta älä nyt itseäsi köyteen vedä. Vastaisuudessa ota tilanteeseen etäisyyttä. Mene vaikka toiseen huoneeseen rauhoittumaan ja sitten aloita taistelu lapsen kanssa uudelleen. Jotenkin tuntuu että sinulla on mennyt auttoriteetti lapsen silmissä. Taitaa haluta olla pikkupomo.

Konsteja on monia selvitä tuosta tilanteesta ja niitä tulee sulle varmaan roppakaupalla lisää. Mutta yhtä voisit kokeilla. Yritä saada hänen huomio johonkin muuhun asiaan, niin että taistelutahto unohtuu. Kun sitten huomio on ollut lapsella muualla ja kiukku ohi. Yritä tilannetta uudeleen. Esim. jos kieltäytyy pukemasta tai syömästä. Monesti lapsi vain saa päähänsä että kiukuttaa ja ei suostu pukemaan päälle. Kun lapsen saa tekemään jotain muuta joka on kivaa, ja kiukku unohtuu. Voi uudelleen ehdotta pukemista itse vähän innostuneena niin lapsi pukeekin ihan innolla.

Tää on vähän sellasta lapsen kusettamista, mutta monesti hyvä konsti.

"Ap ei lyönyt kasvatusmielessä vaan siksi, että pinna paloi,. Veikkaanpa, että suurin osa lastensa läpsijöistä läpsii samasta syystä, eli kun on itse väsynyt eikä jaksaisi enää lapsen uhmaa."

Ja vanhempien tehtävä on jo ennakkoon huomioida tilanteet, sillä vain äärettömän harvoin lapsi on luonnostaan paha, vaan kiukun tai uhman takana on usein väsymys, nälkä, jano, huomion haku,  vanhempien kiire ja aivan liian kovat vaatimukset ja suorituspaineet lapsen iän huomioiden. Jopa pari kolme vuotiaalta vanhemmat odottavat 5-6v. kehitystasoa.

Lapsen lyöminen ei koskaan ole hyväksyttävää tai puolusteltavaa, oli vanhemmat miten väsyneitä tai kiireisiä tahansa, sillä aikuisen tehtävä on huolehtia olosuhteista, jotta omat voimavarat riittävät tai haettava ulkopuolista apua, vaikka soittamalla viranomaisille.

Mä löin eilen illalla vaimoani. Käyttäytyi myös epäkunnioittavasti. Se on täysin ok, välillä muistuttaa kuka määrää.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:46"]Juttele miehen kanssa asiasta. Lapsen kanssa en enää puhuisi, eikä miehesikään pitäisi puhua tuosta lapsen kuullen, sillä hänen ymmärryksensä ei vielä kovin laaja ole, ja riittää kun olet pyytänyt anteeksi ja kertonut, ettei aikuisetkaan saa lyödä.

Asian esille nostaminen lapsen kanssa vain ruokkii muistoa ihan turhaan.
[/quote]

Sama neuvoisin. Ehdottomasti keskustelu miehen kanssa.

Miten noista kasvaa täysjärkisiä aikuisia jos vääristä teoista ei saa rangaista?

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 12:40"]Kyllä on kasvatus hukassa jos muu ei tehoa kuin väkivalta. Enkä nyt viittaa ap sinuun vaan näihin joihinkin kommentteihin. Jos lapsi temppuilee ruokapöydässä, kannan hänet omaan huoneeseen välittömästi ja sanon että takaisin on tuleminen vasta kun osaa käyttäytyä. Sama jos meinaa lyödä, purra tms. En jäähytä suoranaisesti, mutta olen huomannut että lapsi ei osaa rauhoittua jos se keneen hän on raivostunut, on vieressä. Saa hetken puuskuttaa huoneessaan ja kun kokee itse että on rauhoittunut, tulee lähes aina syliin ja vaan halaa. Joskus osaa pyytää anteeksi itse, joskus siitä täytyy muistuttaa. Hankalaankin uhmaan on toiminut eikä ikinä ole tarvinnut uhkailla väkivallalla tai käyttää sitä.
[/quote]
Kasvatat lapsesta idioottia jolla ei ole omaa tahtoa.

Näinhän se väkivallan kierre jatkuu sukupolvelta toiselle. Vanhemmat antavat esimerkin omalla käytöksellään, miten asiat ratkaistaan. Vahvempi lyö heikempaansa. Janipetterit läpsivät ja vetävät päiväkodissa pienempiään, koska malli on opittu kotoa. Koulussa meininki jatkuu samanlaisena, vahvemmat lyö heikompiaan. Ja jos työelämässä ei nyrkit puhu, niin kiusaamista esiintyy sitäkin enemmän.

Tilastojen valossa lapsiin kohdistuva väkivalta tulee useimmiten omalta äidiltä, joka lapsen silmissä pitäisi olla se kaikkein rakastavin ja paras maan päällä ja turvasatama.

Äidit läpsivät ja tukkapölyttävät lapsiaan, miehet puolisoitaan - vahvemmat heikompiaan ja kierre jatkuu sukupolvelta toiselle, ellei ole ymmärrystä katkaista sitä. Vaikeimmatkin asiat voi ratkaista puhumalla.

Harvat naiset hyväksyvät itseensä kohdistuvan väkivallan, mutta lapsiin kyllä, vaikka väkivallattomuuden puolesta on puhuttu vuosikymmeniä ja säädetty lakia. Monet naiset ovat unohtaneet tai ovat täysin tietämättömiä kodin sisällä tapahtuva väkivalta tai naisen raiskaus oli hyväksyttävää vielä muutama vuosikymmen sitten, eikä ollut rikos, jos uhri ei niin halunnut. Mutta mitä tekevät naiset, joiden oikeudet on saatettu sivistysvaltion tasolle - läpsivät nyt omia lapsiaan ja laittavat sen oman väsymyksen piikkiin.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 09:16"]Mä löin eilen illalla vaimoani. Käyttäytyi myös epäkunnioittavasti. Se on täysin ok, välillä muistuttaa kuka määrää.
[/quote]

Hyvä kommentti, antaa vähän perspektiiviä asialle.