Löin lastani :'(

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:29"]

Joo, ei yksi kerta nyt varmaan vaurioita lasta. Saattoi olla jopa hyvä oppitunti itsellesi, että on tietoisempi mitä kaikkea yllättäviä piirteitä itsestä saattaa löytyä ja siksi ehkä olet tietoisempi, että tämä ei toistu.

[/quote]

Lasta ei vaurioita yksi kerta, mutta auta armias, jos mies tekee sen yhden kerran erehdyksen ! Suurin osa neuvojista sanoo: jätä se sika !

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:36"]

"soitin kriisipuhelimeen" hah hah miten näin kädettömiä ihmisiä on äiteinä nykyään?

On minultakin pinna palanut, ja joskus olen läpsäissyt lasta takaisin ajattelemattomuuttani, mutta nämä selvitellään jälkeen päin lapsen kanssa keskustellen, ja osaan nyt paremmin vahtia omaa hermostumistani.

t. ei täydellinen isä, mutta olenpahan kumminkin.

[/quote]

No olisi minullakin hätä jos kuulisin että isän luona tapahtuu tuollaista. En voisi enää viedä lasta isällensä jos asiaa ei ihan oikeasti selvitetä vaikka sitten ulkopuolisten kanssa. Mistä sitä tietää mitä kaikkea siellä isän luona tapahtuu!

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 10:40"]

"Jaa,a. En ap: asemassa itseäni soimaisi. Olen varmaan täällä olevien kirjoittajien mielestä kamala äiti. Minä nimittäin pidän kuria, meillä ei lapset hypi äidin/isän tai muiden aikuisien silmille. Ensin kielletään, toinen kielto ja sitten vien lapsen jäähylle. (Meillä jäähy toimii yleensä tosi hyvin.) Joskus lapsi menee liian pitkälle. Meidän viisi-vuotias tyttö repi kerran makkarin seinältä hyllyn alas, kun olin kieltänyt heittelemästä barbeja pitkin seiniä. Meni sängylle, katsoi minua ja repi hyllyn lasitavaroineen alas. Pelästyin ensin, että lasitavarat satuttivat lasta. No ei hälle mitään käynyt. Ilveili vielä tempun jälkeen. Menin ihan rauhallisena tytön luo annoin luunapin ja retuutin tytön jäähylle. Kielsin myös kaiken kivan tekemisen loppu illan aikana. Kyllä tyttö raivosi. Minä lähdin siivoomaan sotkua makkarista. Tyttö huuteli rumia vielä perään, menin tytön eteen ja sanoin, että jos asenne ja sanat ei muutu heti otan hiuksista kiini. Tyttö hiljeni. Tiesi, että toteutan uhkauksen. Ei jäänyt pahaa mieltä itselle. Illalla tosin vielä keskusteltiin tytön kanssa asiasta. Minua on lapsena ns. väkivallalla ojennettu. On tultua saatua tukkapöllyä, luunappeja, piiskaakin ollaan kaikki kapset saatu. (Piiskaa tosin en ikinä omille tule antamanaan.) En edes uhkaa, koska sitä en tule tekemään. En ole siitä mitenkään kärsinyt. Ja minustakin on kasvanut aikuinen/äiti joka kasvattaa lapsistaan kunnon kansalaisia. Selvät rajat on rakkautta ja rajojen rikkomisesta rangaistaan."

Tuo on arkipäivää monen vammaisen (lapsi tai aikuinen), vanhuksen, dementiapotilaan jne. arjessa jopa vuosikymmeniä, hyväksytkö myös heihin kodistuvan väkivallan - luunapit, tukkapöllyt jne.

Ikävä kyllä, yhä edelleen niin moni vanhus tai sairas, saa lapsen lailla kokea väkivaltaa - läpsimistä, hiuksista vetämistä, luunappeja omalta hoitajaltaan ja lähes poikkeuksetta tekijänä on NAINEN, joillekin jopa hoitolaitoksissa, kun ei ole valvovaa silmää.

Jostakin syystä vanhuuksiin kohdistuva väkivalta, jopa lähiomaisilta on vaiettu asia, vaikka se voi olla monelle arkipäivää, mutta viranomaisilla ei vain ole aikaa puuttua siihen. Tekijänä on hoitaja tai oma tytär, eikä niistä vanhuksetkaan mielellään itse kerro. Puhumattakaan henkisestä väkivallasta.

[/quote]

Vanhuksia ja dementikkoja ei tarvitse kasvattaa. Joten ei tuota nyt voi verrata.

Rikosilmoitus on nyt tehty. T. Rikosilmoitusjäbä.

"Jaa,a. En ap: asemassa itseäni soimaisi. Olen varmaan täällä olevien kirjoittajien mielestä kamala äiti. Minä nimittäin pidän kuria, meillä ei lapset hypi äidin/isän tai muiden aikuisien silmille. Ensin kielletään, toinen kielto ja sitten vien lapsen jäähylle. (Meillä jäähy toimii yleensä tosi hyvin.) Joskus lapsi menee liian pitkälle. Meidän viisi-vuotias tyttö repi kerran makkarin seinältä hyllyn alas, kun olin kieltänyt heittelemästä barbeja pitkin seiniä. Meni sängylle, katsoi minua ja repi hyllyn lasitavaroineen alas. Pelästyin ensin, että lasitavarat satuttivat lasta. No ei hälle mitään käynyt. Ilveili vielä tempun jälkeen. Menin ihan rauhallisena tytön luo annoin luunapin ja retuutin tytön jäähylle. Kielsin myös kaiken kivan tekemisen loppu illan aikana. Kyllä tyttö raivosi. Minä lähdin siivoomaan sotkua makkarista. Tyttö huuteli rumia vielä perään, menin tytön eteen ja sanoin, että jos asenne ja sanat ei muutu heti otan hiuksista kiini. Tyttö hiljeni. Tiesi, että toteutan uhkauksen. Ei jäänyt pahaa mieltä itselle. Illalla tosin vielä keskusteltiin tytön kanssa asiasta. Minua on lapsena ns. väkivallalla ojennettu. On tultua saatua tukkapöllyä, luunappeja, piiskaakin ollaan kaikki kapset saatu. (Piiskaa tosin en ikinä omille tule antamanaan.) En edes uhkaa, koska sitä en tule tekemään. En ole siitä mitenkään kärsinyt. Ja minustakin on kasvanut aikuinen/äiti joka kasvattaa lapsistaan kunnon kansalaisia. Selvät rajat on rakkautta ja rajojen rikkomisesta rangaistaan."

Tuo on arkipäivää monen vammaisen (lapsi tai aikuinen), vanhuksen, dementiapotilaan jne. arjessa jopa vuosikymmeniä, hyväksytkö myös heihin kodistuvan väkivallan - luunapit, tukkapöllyt jne.

Ikävä kyllä, yhä edelleen niin moni vanhus tai sairas, saa lapsen lailla kokea väkivaltaa - läpsimistä, hiuksista vetämistä, luunappeja omalta hoitajaltaan ja lähes poikkeuksetta tekijänä on NAINEN, joillekin jopa hoitolaitoksissa, kun ei ole valvovaa silmää.

Jostakin syystä vanhuuksiin kohdistuva väkivalta, jopa lähiomaisilta on vaiettu asia, vaikka se voi olla monelle arkipäivää, mutta viranomaisilla ei vain ole aikaa puuttua siihen. Tekijänä on hoitaja tai oma tytär, eikä niistä vanhuksetkaan mielellään itse kerro. Puhumattakaan henkisestä väkivallasta.

[/quote]

Vanhuksia ja dementikkoja ei tarvitse kasvattaa. Joten ei tuota nyt voi verrata."

Vain hyvin harvoin lapsiin kohdistuva väkivalta, niin kuin ap. tapauksessakin, tapahtuu kasvatusmielessä, vaan tekoa perustellaan, vanhemman väsymyksellä - pinna vain paloi jne. kun lapsi oli uhmakas tai kiukutteli, joka johtuu usein lapsen väsymyksestä, janosta, kuumuudesta, nälästä, vähästä huomiosta jne. eli yleensä lapset voivat ja käyttäytyvät hyvin, kun perustarpeet on kunnossa.

Tutklmukset kertovat karua kieltään esim. lasten ja nuorten yöunista, ne ovat aivan liian lyhyet, kun vanhemmat eivät huolehdi edes perustarpeista, vaan turvautuvat mieluimmin väkivallan käyttöön, kun oma pinna palaa väsymyksen seurauksena. Samaan ilmiöön törmätään myös lastensuojelussa, kun moni vanhempi on netti- tai peliriippuivainen, eikä ihme jos vanhemmat ovat väsyneitä ja pinna palaa, kun roikkuvat netissä, yöunen sijaan ja sijaiskärsijänä on viaton ja puolustuskyvytön lapsi. 

On uskomatonta miten niin monet hyväksyvät lapsen ruumiillisen kurituksen ja väkivallan, vaikka se on ollut  laissa kieletty yli 30-vuotta, monet jopa ylyttävät rikkomaan lakia ja nimenomaan äidin tekemänä.

Ja yhä edelleen, naisten tekemä väkivalta (ruumiillinen kuritus) on vaiettu asia, jopa hiljalleen hyväksytty ja tekoa puolustetaan milloin naisen väsymyksellä tai milloin lapsen uhmalla tai kasvatuksella. Sama näyttää toistuvan edelleen naisten tekemissä lapsitapoissa ja murhissa.

Jostakin syystä, monen ääni muuttuu kellossa, myös tällä palstalla, jos tekijänä on MIES ja silloin naiset ovat yhtenä rintamana laittamaan teostaan miehen vastuuseen. Tässäkin ap. tapauksessa mammat olisivat kuorossa huutaneet lasta viemään lääkäriin ja kyselemään millaiset mustelmat lapsi sai (nyt se ei ole tullut kenellekään edes mieleen) ja hakemaan miehen apua ja hoitoa väkivalta-ongelmaansa. Puhumattakaan, jos isku olisi tullut ap:lle, jo ensimmäisessä kommentissa olisi pyydetty tekemään rikosilmoitus ja jättämään se sika.

Naisten tekemä väkivalta on päivä päivältä yleisempään ja myös viranomaisten tiedossa, onneksi tämän päivän miehet uskaltavat puhua siitä ja antaa asian viranomaisille, mutta yhä edelleen nainen hyväksyy sen itsensä tekemänä, mutta ei miehen.  

Ei täs mitää kun mun äiti lyö heti jos myöhöstyn 2minuuttii isä syyttää mua joka asiasta ja lyö mua vyöllä joskus lyö sähköjohdolla
et joo.

3-vuotias ei vielä muista asioita, kun on vähän aikaa kulunut.

Jos asia mietityttää, googlaa Maria akatemia ja soita. Sieltä saavat apua kaikki väkivaltaa käyttäneet tai aikoneet käyttää naiset. Todella hyvää apua, itse kokeneena.

Kailenlaisia täälläkin :/ tällä tarkotan kommenttia numero 18

Ai aresti vahingoittaa lasta? Kauheeta kun lapsi joutuukin tulemaan koulusta suoraan kotiin eikä saa pelata pleikkaa/tietsikkaa/puhelinta ja jos haluaa katsoa TV:tä joutuu sen tekemään olkkarissa muun perheen kanssa. Voi lapsi parkaa!

Hyvä että näytit sille rajat, tietääpähän että omilla teoillaan on seuraukset!

Toisin kuin lapset joita ei ikinä edes tukisteta, kuvitteleevat sitten että muita voi satuttaa kun itselle ei tule ikinä rangaistusta.

Kyllä lasta saa kurittaa jos on oikeasti aihetta.

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 00:57"]

Hyvä että näytit sille rajat, tietääpähän että omilla teoillaan on seuraukset!

Toisin kuin lapset joita ei ikinä edes tukisteta, kuvitteleevat sitten että muita voi satuttaa kun itselle ei tule ikinä rangaistusta.

Kyllä lasta saa kurittaa jos on oikeasti aihetta.

Kuritus on kielletty Suomen laissa, koskee etenkin lapsia. Olkaapa hyvä, ja kertokaa kurituksistanne.

[/quote]

Kunnon mäjäys lapselle oikeassa tilanteessa tekee vain hyvää. Aivan sama mitä laki ja lakiruikuttajat on mieltä.

Voit olla varma, että lapsi ei unohda tuota ikinä. Ja kertoo sen myös esim. Päiväkodissa....

Kyllä on kasvatus hukassa jos muu ei tehoa kuin väkivalta. Enkä nyt viittaa ap sinuun vaan näihin joihinkin kommentteihin. Jos lapsi temppuilee ruokapöydässä, kannan hänet omaan huoneeseen välittömästi ja sanon että takaisin on tuleminen vasta kun osaa käyttäytyä. Sama jos meinaa lyödä, purra tms. En jäähytä suoranaisesti, mutta olen huomannut että lapsi ei osaa rauhoittua jos se keneen hän on raivostunut, on vieressä. Saa hetken puuskuttaa huoneessaan ja kun kokee itse että on rauhoittunut, tulee lähes aina syliin ja vaan halaa. Joskus osaa pyytää anteeksi itse, joskus siitä täytyy muistuttaa. Hankalaankin uhmaan on toiminut eikä ikinä ole tarvinnut uhkailla väkivallalla tai käyttää sitä.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:14"]Pakko kirjoitta tänne silläkin uhalla että saan hirveät haukut, mitkä tosin ansaitsen. Eilen illalla lapsi oli todella hankala (3v tyttö), temppuili, kaatoi iltapalalla maidon kaksi kertaa, heitti leivät lattialle, hammasharjan tiputti vessanpyttyyn jne jne. Mies oli yövuorossa joten iltatoimet jäi yksin minulle. Komensin, käskin ja korotin ääntä, mutta show vaan jatkui. Pahin uhma on nyt päällä ja välillä lapsi menee "ylikierroksille".

Jotenkin olin väsynyt, turhautunut ja vihainen ja kun lapsi tuli eteen seisomaan ja pärisytteli kieltään syljeskellen päin niin jokin vaan napsahti päässä, läimäytin avokämmenellä lasta pään sivulle, ohimoon suunnilleen. En täysillä mutta niin että se varmasti sattui. Säikähdin ihan kamalasti, samoin lapsi joka alkoi tietysti itkemään. Halasin heti lasta ja hoin että "anteeksi anteeksi, äiti teki kamalan väärin" ja rupesin itsekkin itkemään. Pidin lasta kauan sylissä ja yritin itkulta selittää että tein kammottavan väärin, enkä enää ikinä tee niin. Lapsi rauhottui, halattiin vielä ja vein sitten tytön sänkyyn, pidin kainalossa, luin sadun ja pyysin vielä anteeksi. Lapsi nukahti ihan hyvin ja tuntui olevan ihan ok.

Syyllisyys ja katumus on kauheat! Miten minä saatoin?! En ikinä, koskaan ole ennen lyönyt ketään ihmistä! Aamulla lapsi oli ihan "normaali", iloinen ja reipas. Hassutteli tuttuun tapaan ja oli niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Miten pahasti tämä vaikuttaa lapseen? Jääkö se mieleen kummittelemaan? Uskaltaakohan lapsi enää uhmata tai kiukutella? Miehelle aion toki kertoa, ei tästä tule mitään salaisuutta josta ei isille puhuta. Vihaan itseäni niin tolkuttomasti tällä hetkellä. :(
[/quote]Idiootti. Lyö kerran, lyö toisenkin. Perheväkivaltaa mistä joutaisitte lastensuojelun asiakkaiksi.

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 12:40"]

Kyllä on kasvatus hukassa jos muu ei tehoa kuin väkivalta. Enkä nyt viittaa ap sinuun vaan näihin joihinkin kommentteihin. Jos lapsi temppuilee ruokapöydässä, kannan hänet omaan huoneeseen välittömästi ja sanon että takaisin on tuleminen vasta kun osaa käyttäytyä. Sama jos meinaa lyödä, purra tms. En jäähytä suoranaisesti, mutta olen huomannut että lapsi ei osaa rauhoittua jos se keneen hän on raivostunut, on vieressä. Saa hetken puuskuttaa huoneessaan ja kun kokee itse että on rauhoittunut, tulee lähes aina syliin ja vaan halaa. Joskus osaa pyytää anteeksi itse, joskus siitä täytyy muistuttaa. Hankalaankin uhmaan on toiminut eikä ikinä ole tarvinnut uhkailla väkivallalla tai käyttää sitä.

[/quote]

Kyllä on äly hukassa jos ei tajua mikä ero on väkivallalla ja kasvatukseen käytettävällä kurituksella.

Olen mäkin lyöny

"3-vuotias ei vielä muista asioita, kun on vähän aikaa kulunut."

Tuo ei pidä paikkaansa. Jopa pari vuotias muistaa hyvinkin tarkasti koko eliniän, jos se on ollut lapselle merkityksellinen. Itse olin alle kaksi vuotias, kun isä ravisteli veljeäni ja yhä edelleen muistan sen kirkkaasti, jopa yksityiskohtaisesti, vaikka siitä ei koskaan puhuttu. Ja se kuva palaa yhä uudelleen tietyn väliajoin mieleeni, niin kuin nyt, mutta minulla ei ole voimia ottaa sitä puheeksi veljeni tai isäni kanssa, vaan sisälläni on salaisuus.

Ja ehkä siksi, en edelleen ymmärrä, miksi vanhemmat pyytävät väkivaltaista käytöstä anteeksi tai pahoittelevat, niin kuin sillä puhkäistäisiin asia pois päiväjärjestyksestä. Näin se ei suinkaan mene, vaan anteeksi pyytämiset ovat tyhjän kanssa, ehkä vain tekijän oman mielenrauhan vuoksi, mutta uhrillle siitä ei ole mitään apua.