Löin lastani :'(

"Mä löin eilen illalla vaimoani. Käyttäytyi myös epäkunnioittavasti. Se on täysin ok, välillä muistuttaa kuka määrää."

Hyvä mies! Et sentään raiskannut naistasi nyrkin iskujen jälkeen... opppiihan käyttäytymään.

Kodin sisällä tapahtuva väkivalta ja puolison raiskaus oli vielä muutama vuosikymmen sitten ihan ok. vaikka mammat kuinka väittäisivät vastaan, sillä vasta 90-luvulla se muuttui asianomistajarikoksesta syyttäjän päätettäväksi. Ja nyt se on jopa rikos, vaikka olisi omasta niskuroivasta vaimosta kysymys.

Eikä siitä niin kauaa ole, kun isännät löivät raipalla työntekijöitään, kun niskuroivat työelämässä.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 09:16"]Mä löin eilen illalla vaimoani. Käyttäytyi myös epäkunnioittavasti. Se on täysin ok, välillä muistuttaa kuka määrää. [/quote] Hyvä kommentti, antaa vähän perspektiiviä asialle.

[/quote]

Totta. Jos on tarvittavan fiksu ymmärtääkseen sarkasmia, jopa kirjoitettuna.

Jaa,a. En ap: asemassa itseäni soimaisi. Olen varmaan täällä olevien kirjoittajien mielestä kamala äiti. Minä nimittäin pidän kuria, meillä ei lapset hypi äidin/isän tai muiden aikuisien silmille. Ensin kielletään, toinen kielto ja sitten vien lapsen jäähylle. (Meillä jäähy toimii yleensä tosi hyvin.) Joskus lapsi menee liian pitkälle. Meidän viisi-vuotias tyttö repi kerran makkarin seinältä hyllyn alas, kun olin kieltänyt heittelemästä barbeja pitkin seiniä. Meni sängylle, katsoi minua ja repi hyllyn lasitavaroineen alas. Pelästyin ensin, että lasitavarat satuttivat lasta. No ei hälle mitään käynyt. Ilveili vielä tempun jälkeen. Menin ihan rauhallisena tytön luo annoin luunapin ja retuutin tytön jäähylle. Kielsin myös kaiken kivan tekemisen loppu illan aikana. Kyllä tyttö raivosi. Minä lähdin siivoomaan sotkua makkarista. Tyttö huuteli rumia vielä perään, menin tytön eteen ja sanoin, että jos asenne ja sanat ei muutu heti otan hiuksista kiini. Tyttö hiljeni. Tiesi, että toteutan uhkauksen. Ei jäänyt pahaa mieltä itselle. Illalla tosin vielä keskusteltiin tytön kanssa asiasta. Minua on lapsena ns. väkivallalla ojennettu. On tultua saatua tukkapöllyä, luunappeja, piiskaakin ollaan kaikki kapset saatu. (Piiskaa tosin en ikinä omille tule antamanaan.) En edes uhkaa, koska sitä en tule tekemään. En ole siitä mitenkään kärsinyt. Ja minustakin on kasvanut aikuinen/äiti joka kasvattaa lapsistaan kunnon kansalaisia. Selvät rajat on rakkautta ja rajojen rikkomisesta rangaistaan.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 09:50"]

Jaa,a. En ap: asemassa itseäni soimaisi. Olen varmaan täällä olevien kirjoittajien mielestä kamala äiti. Minä nimittäin pidän kuria, meillä ei lapset hypi äidin/isän tai muiden aikuisien silmille. Ensin kielletään, toinen kielto ja sitten vien lapsen jäähylle. (Meillä jäähy toimii yleensä tosi hyvin.) Joskus lapsi menee liian pitkälle. Meidän viisi-vuotias tyttö repi kerran makkarin seinältä hyllyn alas, kun olin kieltänyt heittelemästä barbeja pitkin seiniä. Meni sängylle, katsoi minua ja repi hyllyn lasitavaroineen alas. Pelästyin ensin, että lasitavarat satuttivat lasta. No ei hälle mitään käynyt. Ilveili vielä tempun jälkeen. Menin ihan rauhallisena tytön luo annoin luunapin ja retuutin tytön jäähylle. Kielsin myös kaiken kivan tekemisen loppu illan aikana. Kyllä tyttö raivosi. Minä lähdin siivoomaan sotkua makkarista. Tyttö huuteli rumia vielä perään, menin tytön eteen ja sanoin, että jos asenne ja sanat ei muutu heti otan hiuksista kiini. Tyttö hiljeni. Tiesi, että toteutan uhkauksen. Ei jäänyt pahaa mieltä itselle. Illalla tosin vielä keskusteltiin tytön kanssa asiasta. Minua on lapsena ns. väkivallalla ojennettu. On tultua saatua tukkapöllyä, luunappeja, piiskaakin ollaan kaikki kapset saatu. (Piiskaa tosin en ikinä omille tule antamanaan.) En edes uhkaa, koska sitä en tule tekemään. En ole siitä mitenkään kärsinyt. Ja minustakin on kasvanut aikuinen/äiti joka kasvattaa lapsistaan kunnon kansalaisia. Selvät rajat on rakkautta ja rajojen rikkomisesta rangaistaan.

[/quote]

SIIS retuutit lasta ym. rikoslain edellytykset täyttyvät. Et ole ainoa, josta on annettu vihje viranomaisille.

"[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 09:16"]

Mä löin eilen illalla vaimoani. Käyttäytyi myös epäkunnioittavasti. Se on täysin ok, välillä muistuttaa kuka määrää."

Ja kohta mammat ovat hyysäämässä palstalla, kun vaimosi tekee aloituksen: mitä tehdä kun mies pahoinpitelee, vaikka kysymys olisi vain läpsimisestä ja teit sen raskaan työpäivän jälkeen väsyneenä.

Ovat varmasti jo  usuttamassa kimpuusi poliisia ja palokuntaa ja uhoavat jättämään sen sinut, vaikka näytit vain kotisi kaapin paikan, kun vaimo oli eri mieltä. 

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 09:16"]Mä löin eilen illalla vaimoani. Käyttäytyi myös epäkunnioittavasti. Se on täysin ok, välillä muistuttaa kuka määrää. [/quote] Hyvä kommentti, antaa vähän perspektiiviä asialle.

[/quote]

Vertaus on houkutteleva muttei osuva. Jos puoliso tai kuka vaan aikuinen ärsyttää sinua, niin ei sitä ole pakko kestää, sitä voi mennä tilanteesta pois/erota jne. Ärysttävästä lapsesta ei pääse samalla tapaa eroon kuin ärsyttävästä aikuisesta.

On kuitenkin hyvä, että laki kieltää kaikki lapseen kohdistuvat lievätkin tukistukset ja luunapit. Se pistää normaalin vanhemman kokemaan tervettä syyllisyyttä, mikä ehkäisee näiden toistumista. Väsymys on pääsyy miksi näitä tapahtuu, mutta se ei tietenkään OIKEUTA näitä tekoja.

En tiiä onko yhtään sen parempi vaihtoehto, mutta meillä vietiin uhmaikäinen omaan huoneeseensa rauhoittumaan. Sanottiin että menet sitten ilman hampaiden pesua nukkumaan.
No meidän lapselle kaikenlaiset rutiinitkin ja varsinkin hampaiden pesu(pelkää että hampaat tippuu jos ei pese) ovat niin tärkeitä että haluaa ne pestä ennen nukkumaan menoa.
Joten aina on auttanut tuo meno omaan huoneeseen ja uhkaus, ettei sitten tehdä sitä tai tätä(käänteispsykologiaa :D).

Ja tuolla -en tiedä onko parempi vaihtoehto- tarkoitan sitä, että jotkut tahot eivät hyväksy että kiukutteleva lapsi laitetaan yksin kiukuttelemaan. Meillä ei kuitenkaan laiteta ovea kiinni vaan jätetään raolleen, ja katsotaan kellosta aikaa ettei joudu olemaan liian kauan yksin.

Kun minä ja pikkuveli oltiin pienenä tosi hankalia, äiti otti molempia hiuksista kiinni ja kalautti meidän päät yhteen. Kaikkihan kolmehan siinä sitten poras, mutta ei meille mitään traumoja jäänyt ja ihan normaaleja aikuisia meistä on kasvanut. Joskus naureskellaankin tapahtuneelle yhdessä vaikka äitiä selvästi hävettää joka kerta kun tää tulee puheeksi :D Remmiäkin välillä saatiin iskältä kun oltiin oikein tuhmia. Tapahtumista on kuitenkin melkein 20 vuotta aikaa :)

46 jatkaa; tosin luettuani tarkemmin muiden kokemuksia(tuo hyllyn repiminen yms) , en taida olla kovin hyvä neuvomaan.
Ei meillä poika ole ikinä tuolla tavoin käyttäynyt.

Kyllä tämä maailman meno nykyään on niin kummallista. Täällä näitä kirjoituksia lueskelee mummo palvelutalosta. Kyllä ennen lapsia kasvatettiin muistini mukaan hieman eritavalla. Ei paijattu päätä pahoista teoista. Omaa lapsuutta muistelen usein. Kyllä oli kunnioitusta vanhempiani kohtaan. Selkääni sain, kun pahojani tein. Nykyyään mokomasta tukkapöllystä soitetaan poliisille. Mutta on tässä nykyajassa kivakin puoli. Tämmöinen tietokone, minkä mummokin oppi vielä käynnisyämään. Kiitokset tästä koneesta pojanpojalle.

äitini löi minua kerran kun olin noin 4vuotias. nyt olen 16vuotias enkä edes muistanut tapahtumaa ennenkuin luin näitä viestejä. jos pyydät anteeksi ja puhut asiasta lapselle ja sanot että teit väärin en usko että jää traumoja tai pelkoa. miehellesi pitää kertoa että lapsen kanssa jo selvitetystäasiasta ei tule sinun ja miehesi välille riitaa.

Kun minä ja pikkuveli oltiin pienenä tosi hankalia, äiti otti molempia hiuksista kiinni ja kalautti meidän päät yhteen. Kaikkihan kolmehan siinä sitten poras, mutta ei meille mitään traumoja jäänyt ja ihan normaaleja aikuisia meistä on kasvanut. Joskus naureskellaankin tapahtuneelle yhdessä vaikka äitiä selvästi hävettää joka kerta kun tää tulee puheeksi :D Remmiäkin välillä saatiin iskältä kun oltiin oikein tuhmia. Tapahtumista on kuitenkin melkein 20 vuotta aikaa :)

Tuo oli ihan meidän lapsuudesta kirjoitetu juttu!!! :D Nyt 25-vuotias kolmen lapsen äiti.

Mun mielestä tää lyömisjuttu on mennyt aivan hysteeriseksi. Tuntuu, että ihmiset eivät kadu moraalinsa vuoksi, vaan yleisen mielipiteen vuoksi. Jos lapsi pelleilee tuolla tavalla tai esimerkiksi pärisyttää äidin naamaan, niin silloin hänelle kuuluu rangaistus ja opetus siitä, että niin EI käyttäydytä.

Mielestäni ap:n käytös kuulostaa hätiköiödyltä rangaistukselta. Neuvoisin kertomaan aviomiehelle ja yhdessä armollisella asenteella tarkastelemaan, onko sinulla muulloinkin taipumusta väkivaltaisuuteen. Jos on, hae rohkeasti apua. Jos sen sijaan huomaatte, että kyseessä oli yksittäinen kerta, kannattaa miettiä, mistä se kumpusi. Voittehan esimerkiksi yhdessä miettiä valmiiksi vaihtoehtoisia tapoja ohjata lasta oikeanlaiseen käytökseen mahdollisesti tulevissa vastaavanlaisissa tilanteissa.

Ymmärrän yleisen mielipiteen lasten fyysisestä kurittamisesta, koska siinä on vaara kiepsahtaa MIELIVALTAISEN tai hallitsemattoman käytöksen puolelle. Kuitenkin olen sitä mieltä, että lapsi tarvitsee kuritusta, rangaistuksia ja viestiä siitä, että aikuinen on auktoriteetti. Lapsi ei aina hallitse käytöstään, ja silloin on loppuviimein turvallista, että aikuinen auttaa häntä hallitsemaan sitä - tarvittaessa kurituskeinoin.

Olisiko luontevaa ja iltatoimiinne sopivaa esimerkiksi sanoa lapselle: "Joko käyttäydyt kauniisti ruokapöydässä tai sitten et tule sen ääreen" ja "Jos et rauhoitu, en voi lukea sinulle iltasatua, vaan joudut nukkumaan yksin." Kun lapsi on rauhallinen, hänelle voi myös selittää, että kurjankin tuntuiset iltatoimet ovat nopeimmin ohi, kun ne hoidetaan yhteistyöllä. Iltaisin lapsi on varmasti itsekin väsynyt. Hänelle kannattaa opettaa ja tarjota muita vaihtoehtoja kiukun esiin tuomiseen kuin huono käytös. Jos lapsen kanssa esimerkiksi keskustellaan iltaisin päivän tapahtumista tai kysytään, millainen mieli hänelle jää päivästä, hän ajan myötä oppii, että illalla on mahdollisuus kuuntelijaan ja mielipahan/-hyvän purkamiseen. Näin hän saattaa alitajuisestikin jättää tunteidenpurkauksen asialliseen yhteiseen hyvän yön -hetkeen.

Pieni vinkki. Kun se pahin uhma on päällä, pitää vaan yrittää ja yrittää olla rauhallinen. Äänen korotus ja muu vastaava yleensä vaan ruokkii lasta villiintymään lisää. Koettu on ja todettu, että normaali puhe ja oma rauhallisuus toimii. Ei kannata antaa itsensä ärsyyntyä lapsen päättömyydestä, vaikka rankkaa se onkin väliin ja hammasta saa purra. Lähdet sitten vaikka itse rauhottuun hetkeksi vessaan lukkojen taakse ja lasket kymmeneen, jos liikaa meinaa keittään, mutta provosoitua ei saa ja tiuskiminen takasin tekee vain hallaa.

Meillä on joka ilta juttu tuokio lasten kanssa. Siis jokainen makaa omassa sängyssä ja sadun jälkeen jutellaan päiväntapahtumista. Minusta se on mukava tapa. Voidaan jutella ikävistä asioista, mutta myös kivoista tapahtumista. Ja mitä tuohon kurittamiseen tulee, niin myönnän että olen myös läpsäissyt sormille ja retuuttanut huutavan/ kiukkuavan lapsen kaupasta ulos. Kukaan ei muuten tullut sanomaan mitään siitä kirkuvan, huonostikäyttäytyvän lapsen retuuttamisesta. Eikä tullut viranomaisia ovelle.

Joo kyllä meitäkin pienenä tukistettiin, lyötiin, annettiin luunappeja, kirjaimellisesti retuutettiin ja heitettiin omaan huoneeseen... Mutta joka teolle oli joku syy, oltiin ilkeitä tms.
Minusta on pahempi jos hakataan lasta muuten vaan, sitähän sä et tehny?
En nyt tarkoita että tekosi oli oikein, mutta älkää jääkö märehtimään sitä. Kunhan selität sen hyvin tytölles ja keksit jonkun keinon millä pyayt itse rauhallisena ettei toi toistu

Olisin varovainen mitä tänne kirjoittelee, tuosta voi joku tehdä vaikka rikosilmoituksen. Tuon ikäiset lapset voivat olla hankalia, mutta ettekö osaa karjaista ja vetää niin pahoja raivareita että lapsi pelästyy? Siis noin tuollaisissa tilanteissa. Ei tarvi käyttää väkivaltaa silloin. Tai ottaa syliin selkä omaan mahaan päin ja pitää topakasti kiinni niin kauan että rauhoittuu. Kyllä rauhoittuvat itkupotkuraivarien jälkeen.

"Jaa,a. En ap: asemassa itseäni soimaisi. Olen varmaan täällä olevien kirjoittajien mielestä kamala äiti. Minä nimittäin pidän kuria, meillä ei lapset hypi äidin/isän tai muiden aikuisien silmille. Ensin kielletään, toinen kielto ja sitten vien lapsen jäähylle. (Meillä jäähy toimii yleensä tosi hyvin.) Joskus lapsi menee liian pitkälle. Meidän viisi-vuotias tyttö repi kerran makkarin seinältä hyllyn alas, kun olin kieltänyt heittelemästä barbeja pitkin seiniä. Meni sängylle, katsoi minua ja repi hyllyn lasitavaroineen alas. Pelästyin ensin, että lasitavarat satuttivat lasta. No ei hälle mitään käynyt. Ilveili vielä tempun jälkeen. Menin ihan rauhallisena tytön luo annoin luunapin ja retuutin tytön jäähylle. Kielsin myös kaiken kivan tekemisen loppu illan aikana. Kyllä tyttö raivosi. Minä lähdin siivoomaan sotkua makkarista. Tyttö huuteli rumia vielä perään, menin tytön eteen ja sanoin, että jos asenne ja sanat ei muutu heti otan hiuksista kiini. Tyttö hiljeni. Tiesi, että toteutan uhkauksen. Ei jäänyt pahaa mieltä itselle. Illalla tosin vielä keskusteltiin tytön kanssa asiasta. Minua on lapsena ns. väkivallalla ojennettu. On tultua saatua tukkapöllyä, luunappeja, piiskaakin ollaan kaikki kapset saatu. (Piiskaa tosin en ikinä omille tule antamanaan.) En edes uhkaa, koska sitä en tule tekemään. En ole siitä mitenkään kärsinyt. Ja minustakin on kasvanut aikuinen/äiti joka kasvattaa lapsistaan kunnon kansalaisia. Selvät rajat on rakkautta ja rajojen rikkomisesta rangaistaan."

Tuo on arkipäivää monen vammaisen (lapsi tai aikuinen), vanhuksen, dementiapotilaan jne. arjessa jopa vuosikymmeniä, hyväksytkö myös heihin kodistuvan väkivallan - luunapit, tukkapöllyt jne.

Ikävä kyllä, yhä edelleen niin moni vanhus tai sairas, saa lapsen lailla kokea väkivaltaa - läpsimistä, hiuksista vetämistä, luunappeja omalta hoitajaltaan ja lähes poikkeuksetta tekijänä on NAINEN, joillekin jopa hoitolaitoksissa, kun ei ole valvovaa silmää.

Jostakin syystä vanhuuksiin kohdistuva väkivalta, jopa lähiomaisilta on vaiettu asia, vaikka se voi olla monelle arkipäivää, mutta viranomaisilla ei vain ole aikaa puuttua siihen. Tekijänä on hoitaja tai oma tytär, eikä niistä vanhuksetkaan mielellään itse kerro. Puhumattakaan henkisestä väkivallasta.

"Ymmärrän yleisen mielipiteen lasten fyysisestä kurittamisesta, koska siinä on vaara kiepsahtaa MIELIVALTAISEN tai hallitsemattoman käytöksen puolelle. Kuitenkin olen sitä mieltä, että lapsi tarvitsee kuritusta, rangaistuksia ja viestiä siitä, että aikuinen on auktoriteetti. Lapsi ei aina hallitse käytöstään, ja silloin on loppuviimein turvallista, että aikuinen auttaa häntä hallitsemaan sitä - tarvittaessa kurituskeinoin"

Jos fyysinen kuritus ja väkivallan käyttö on sallittua, koska aikuinen on auktoriteetti, niin eikö samalla esim. auktoriteetti ole potilaalle esim. synnytystilanteessa ammattitaitonsa puolesta kätilö tai synnytyslääkäri.

Synnyttävät äidit kun tuppaavat käyttäytymään tosi huonosti ja usein heillä hyvät käytöstavat ja hienotunteisuus on siinä tilanteessa tuntemattomia käsitteitä. Jotta äidit osaisivat käyttäytyä hyvin ja hienotunteisesti, autaisiko siihen kätilön tai lääkärin läpsimiset, raipan iskut, luunapit, tukkapöllyt jne.  

Hoitohenk.kunta ja lääkärit kun saavat kokea työssään paljon panettelua, haukkumista, jopa suoranaista väkivaltaa, vaikka kysymys olisi aikuispotilaasta. Vain harvoin siihen syylllistyvät lapset. Puhumattakaan työelämässä esimiehet.

Mieti seuraava tilanne; menet kaupan infoon valittamaan kun ostamasi tuote on rikki. Kun korotat ääntäsi, saat avarista kasvoille.
Reilua?