Lue keskustelun säännöt.
Adhd-lääkitys vai ei?
30.10.2014 |
Tyttärellämme (9v) on todettu adhd-oireita jo ennen kouluikää. Tähän saakka on menty ilman lääkkeitä. Nyt mieheni haluaisi kokeilla lapselle lääkitystä. Hänen mielestään se parantaisi mm. tytön selviytymistä sosiaalisissa tilanteissa (samanikäiset tytöt eivät oikein jaksa hänen sähellystään). Tietysti apua olisi myös koulunkäyntiin, koska tyttö tosiaan on aika levoton säheltäjä. Itse olen sitä mieltä, että oireet ovat kuitenkin sen verran lieviä, että ilman lääkitystä pärjätään. Koulu sujuu suht hyvin ja tyttö on iloinen, ei tunnu itse hirveästi kärsivän oireistaan (toki välillä kyselee "miksi olen tällainen"). Mies perustelee, että meidän velvollisuutemme vanhempina on kokeilla kaikkia keinoja, jotta tyttö saa parhaat mahdolliset lähtökohdat elämäänsä. Olen toki samaa mieltä, mutta kuten sanoin, minusta tytön oireet eivät ole niin hankalia, että niihin tarvittaisiin lääkitys. Sinänsä en ole lääkitystä vastaan, mutta en haluaisi käyttää sitä, ellei ole ehdoton tarve. Hoitavalta taholta olemme saaneet paljon tietoa, on kerrottu myös lääkkeiden sivuvaikutuksista. Päätös on kuitenkin jätetty meidän vanhempien tehtäväksi ja minusta tuntuu, että olemme kohta avioeron partaalla, olemme niin eri mieltä tästä asiasta :(
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia? Toivon asiallisia vastauksia, en ruokavalio- tai kasvatusohjeita tai syyllistämistä. Tyttö on hyvässä hoidossa ja elintapa- ja kasvatusasiat ovat kunnossa. Tyttö on myös käynyt jo muutaman vuoden neuropsykologisessa kuntoutuksessa.
Kommentit (33)
Kaksipiippuinen juttu. Omalla lapsella lääkitys on tarpeen koska muutoin keskittymiskyky ei riitä edes tavanomaisten asioiden aloittamiseen - saati loppuun saattamiseen. Mutta hänelle ei ole löytynyt vielä sopivaa lääkettä, sillä aivan pienilläkin annoksilla lääkkeet vaikuttavat radikaalisti mielialaan (ärtynyt, tulee aggressiivisemmaksi ja joutuu useammin tappeluihin).
Todella haastavaa kaikin puolin tämä ;-( Meilläkin lahjakas lapsi, jolla ei älykkyydessä ole mitään vikaa mutta ei vain kykene keskittymään. Jos pystyisi, saisi kokeistakin täysiä pisteitä.
p.s. Kannattaa ottaa huomioon se, että koulu vaikeutuu koko ajan ja luettavaa on enemmän (asiakokonaisuudet laajempia ja moni rakentuu aiemmin opitun päälle). Jos lapsi putoaa kelkasta nyt, se voi kosktautua myöhemmin. Lääkityksestä voi olla suuri apu tässä asiassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos taas vastauksistanne! Niin, hirveästi tässä pohdin juuri samoja näkökulmia mitä olette tuoneet esiin. Tuokin on hyvä pointti, että vaikka lapsi itse tällä hetkellä on tyytyväinen, niin entä lähiympäristö (tarkoitan juurikin muita oppilaita, opettajaa).
On tää vaikeeta. Ja minä(kin) kun olen niitä kommentteja ihan tarpeeksi kuullut, missä meitä vanhempia syyllistetään ensin siitä, että lapsella tämä sairaus on ja jos lääkehoitoon päädymme niin varmasti saamme sitten kuulla siitäkin, kuinka "huumaamme lapsen, että itsellä olis helppoa" jne. Tietäisivätpä ihmiset miten monet yöunet olen menettänyt miettiessäni miten voisimme toimia lapsemme parhaaksi...
t.Ap
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:29"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:23"]
Adhd-lapsen äitinä meillä on päädytty aloittamaan lääkitystä juuri noista sosiaalisista syistä. Aikuisen on helppo sanoa että erilaisuus on rikkaus ja blaablaablaa, lasten maailma ei useinkaan toimi niin. Jos sosiaalisissa tilanteissa ja suhteissa on ongelmia niin todennäköisesti ne tulevat vain kasvamaan iän myötä, osittain jo ihan murrosiänkin vuoksi.
[/quote]
Olen itse ADHD-diagnosoitu, tosin vasta aikuisena. Minulla oli niin, että omasta mielestäni minulla ei koskaan ollut mitään ongelmia sosiaalisissa suhteissa lapsena, vaikkei minun kanssani useimmat toimeen tulleetkaan, ongelma oli vain aikuisten mielestä. Minä aina ihmettelin että miksi ihmeessä minun pitäisi väkisin kuulua niiden ärsyttävinä pitämieni lapsellisten toisten joukkoon, ja olla niiden kaveri, kun en halua.
Onneksi siihen aikaan ei ollut lääkkeitä eikä minulla ollut diagnoosiakaan, minua vaan pidettiin vilkkaana tapauksena joka ei oikein ole lukuihmisiä, koulussa rauhassa istujia. Sain siis olla sellainen kuin olen, ja kehityin hyvin itsenäiseksi ja pärjääväksi juuri sitä kautta, etten koskaan sopeutunut lapsilaumoihin. Edelleen aikuisena olen sellainen, että pärjään äärimmäisen hyvin yksin ja työssänikin olen roolissa, jossa minun pitää tehdä myös päätöksiä jotka saavat ihmiset jopa inhoamaan minua. Minulle se on erittäin ok koska minun itsetuntoni ei ole koskaan rakentunut, koska se ei ole voinut rakentua kukn muut eivät minusta ole pitäneet, sille mitä ihmiset minusta ajattelee.
[/quote]
Sinulla on siis kokemus ettei sinusta pidetty etkä sopeutunut joukkoon?
Etkö oikeasti ymmärrä, että vaikka sinä selvisit, moni muu ei välttämättä selviä?
Kasvaminen jatkuvien sosiaalisten ongelmien kanssa voi olla itsetunnolle todella haitallista ja se voi vaurioittaa psyykettä pysyvästi ja edesauttaa sellaisten toimintamallien kehittymistä millä ihminen jatkuvasti vahingoittaa itseään ja muita.
Suurimmalla osalla vangeista on adhd. Kertooko se jotain siitä miten helppoa on sopeutua ympäröivään yhteiskuntaan ?
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:33"]
Jatkuva sähläämisen sietäminen voi käydä kenen tahansa hermoille, saatikka että tälläisesta oppisi pitämään. Joku voi haluta oppia ja opiskella, ihan rauhassa ilman ääntelyn, kolistelun , kalistelun tai kovaäänisen huutelun/puhumisen tai liikkumisen jatkuvaa kuuntelua. Mutta jos ajattelet ihan vain itseäsi, näinkin voit tietenkin toimia.
[/quote]
Ympäristö vaikuttaa myös tarkkaavaisuushäiriöiseen. Rauhallinen kotiympäristö, pienluokka jne. ja moni adhd kykenee rauhoittumaan ja käyttäytymään häiritsemättä muita. Mitä vilkkaampi ympäristö ja virikkeitä, sitä vilkkaampi adhd.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:33"]
Jatkuva sähläämisen sietäminen voi käydä kenen tahansa hermoille, saatikka että tälläisesta oppisi pitämään. Joku voi haluta oppia ja opiskella, ihan rauhassa ilman ääntelyn, kolistelun , kalistelun tai kovaäänisen huutelun/puhumisen tai liikkumisen jatkuvaa kuuntelua. Mutta jos ajattelet ihan vain itseäsi, näinkin voit tietenkin toimia.
[/quote]
Ympäristö vaikuttaa myös tarkkaavaisuushäiriöiseen. Rauhallinen kotiympäristö, pienluokka jne. ja moni adhd kykenee rauhoittumaan ja käyttäytymään häiritsemättä muita. Mitä vilkkaampi ympäristö ja virikkeitä, sitä vilkkaampi adhd.
[/quote]
Niinpä. Mutta tähän voi vanhempi loppujen lopuksi vaikuttaa tosi vähän. Joka paikassa säästetään koulutuksesta, ja adhd-lapset on kuitenkin usein niitä "lievimmiksi" katsottuja tapauksia - erityis- ja pienryhmäpaikat menee niille, jotka tarvitsevat enemmän tukea. Mikä on tietysti sinänsä ihan oikein. Mutta turha syyllistää adhd-lasten vanhempia tästä(kään) asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adhd-lääkkeiden ikävän yleiset sivuvaikutukset ovat tosiaan iltaisin nouseva kiukku ja ärtyneisyys, univaikeudet ja ruokahaluttomuus.
Lääkitystä voi kuitenkin kokeilla - ei tarvitse tehdä nyt loppuelämän joko-tai-päätöstä. Kokeilussa on se hyvä puoli, että kun lapsi huomaa että pärjää koulussa paremmin ja sosiaalisissa suhteissa, se parantaa itsetuntoa. Lapsi huomaa, ettei ole ihan vain kokonaisvaltaisesti tyhmä ja huono, vaan että tietyt vaikeudet johtuvat ADHD:sta ja itsensä on helpompi silloin myös hyväksyä, vaikka lääkitystä ei jatkettaisikaan vuosikausia.
En suosittelisi kuitenkaan suhtautumaan asiaan niin, että lapsi käyttää lääkitystä siksi että ympäristö kestäisi paremmin ADHD-lasta. Tällainen asenne saa lapsen tuntemaan huonommuutta siitä ettei ole kelpaava joukkoon muuten kuin lääkittynä. Tämä ei tainnut kuitenkaan olla aloittajan asenne.
Päätökset ei ole helppoja erityislasten kanssa, tsemppiä ap:lle!
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:33"]
Ympäristö vaikuttaa myös tarkkaavaisuushäiriöiseen. Rauhallinen kotiympäristö, pienluokka jne. ja moni adhd kykenee rauhoittumaan ja käyttäytymään häiritsemättä muita. Mitä vilkkaampi ympäristö ja virikkeitä, sitä vilkkaampi adhd.
[/quote]
Niinkö. Sitten tiedät myös varmaan että rauhallinen ja hiljainen ympäristö saa ADHD-ihmisen aiheuttamaan itse "jotain ääntä", vaikka ihan sitä mölisemistä / huonekalujen kolistelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:29"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:23"] Adhd-lapsen äitinä meillä on päädytty aloittamaan lääkitystä juuri noista sosiaalisista syistä. Aikuisen on helppo sanoa että erilaisuus on rikkaus ja blaablaablaa, lasten maailma ei useinkaan toimi niin. Jos sosiaalisissa tilanteissa ja suhteissa on ongelmia niin todennäköisesti ne tulevat vain kasvamaan iän myötä, osittain jo ihan murrosiänkin vuoksi. [/quote] Olen itse ADHD-diagnosoitu, tosin vasta aikuisena. Minulla oli niin, että omasta mielestäni minulla ei koskaan ollut mitään ongelmia sosiaalisissa suhteissa lapsena, vaikkei minun kanssani useimmat toimeen tulleetkaan, ongelma oli vain aikuisten mielestä. Minä aina ihmettelin että miksi ihmeessä minun pitäisi väkisin kuulua niiden ärsyttävinä pitämieni lapsellisten toisten joukkoon, ja olla niiden kaveri, kun en halua. Onneksi siihen aikaan ei ollut lääkkeitä eikä minulla ollut diagnoosiakaan, minua vaan pidettiin vilkkaana tapauksena joka ei oikein ole lukuihmisiä, koulussa rauhassa istujia. Sain siis olla sellainen kuin olen, ja kehityin hyvin itsenäiseksi ja pärjääväksi juuri sitä kautta, etten koskaan sopeutunut lapsilaumoihin. Edelleen aikuisena olen sellainen, että pärjään äärimmäisen hyvin yksin ja työssänikin olen roolissa, jossa minun pitää tehdä myös päätöksiä jotka saavat ihmiset jopa inhoamaan minua. Minulle se on erittäin ok koska minun itsetuntoni ei ole koskaan rakentunut, koska se ei ole voinut rakentua kukn muut eivät minusta ole pitäneet, sille mitä ihmiset minusta ajattelee. [/quote] Sinulla on siis kokemus ettei sinusta pidetty etkä sopeutunut joukkoon? Etkö oikeasti ymmärrä, että vaikka sinä selvisit, moni muu ei välttämättä selviä? Kasvaminen jatkuvien sosiaalisten ongelmien kanssa voi olla itsetunnolle todella haitallista ja se voi vaurioittaa psyykettä pysyvästi ja edesauttaa sellaisten toimintamallien kehittymistä millä ihminen jatkuvasti vahingoittaa itseään ja muita. Suurimmalla osalla vangeista on adhd. Kertooko se jotain siitä miten helppoa on sopeutua ympäröivään yhteiskuntaan ?
[/quote]
Itse olen ADHD ja saanut lääkityksen vasta aikuisena. En kokenut lapsuudessani sosiaalisia ongelmia, vaikka jälkikäteen tajuan kyllä kuinka erilainen olen ollut. Eli kuten se yksi vastasi, asia on yleensä enemmän ongelma aikuisille kuin ADHD-lapselle, saati edes niille muille lapsille.
Oma poikani on myös ADHD, ja hän ei kyllä itse kärsi "tilastaan". En ihan hevillä olisi alkamassa häntä lääkitsemään, koska tiedän ihan omasta kokemuksestani, että niillä lääkkeillä on myös sivuvaikutuksia.
Meillä on lievä adhd. Ei lääkitystä koska ajattelemme asian niin että lapsella on vain yksi maksa mutta maailmaan mahtuu monenlaista säheltäjää. Koulu menee kohtalaisesti kuitenkin ja kavereita on. Sivuvaikutukset pitää huomioida jos ilmankin elämä on mielekästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo aikuinen, mutta minun elämäni lääkitys pelasti. Käytin sitä ensimmäiset 2-3 vuotta lähes päivittäin, nykyään vain silloin kun tarvitsen keskittymistä normaalia enemmän. Sivuoireet menivät aloittaessa ohi n. viikossa ja elämänlaatu parantui sanoinkuvaamattoman paljon.
Mitä mieltä 9-vuotias on aiheesta itse? Jos hän on sitä mieltä että lääkettä voisi kokeilla, en usko että siitä olisi haittaakaan. Lääkitystä ei tarvitse käyttää loppuelämää kun sen kerran aloittaa, ja lääkityksen avulla opittu keskittyminen säilyy osittain myös lopetuksen jälkeen.
Tiedättekö, että adhd-lapsella on suuri vaara alkaa käyttää huumeita. Huumeen avulla saavat olonsa paremmaksi. Tämän opin, kun olin kuuntelemassa psykiatrin luentoa nuorten huumeidenkäytöstä,
(Ei ollut puhetta, mihin suuntaan lääkitys tuota riskiä muuttaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 15:53"]
27 käytätkö siis ihan samaa adhd lääkettä, vaikka sulla on add? Kannattaako lapsella aloittaa, jos on add?
[/quote]
Kyllä. Add on sama neurologinen häiriö kuin adhd, mutta ilmenee eri tavalla. Adhd/add aivot ovat ikäänkuin jatkuvassa unitilassa, adhd ihmiset reagoivat aktiivisesti ulkoisiin ärsykkeisiin 'pysyäkseen hereillä', add ihminen valahtaa mieluummin siihen 'koomaansa'. Näin hyvin yksinkertaistettuna.
On hyvä muistaa ettei adhd ole sellainen, että se joko on tai ei -siinäkin on astevaihteluita. Siihen vaikuttavat myös tempperamentti- ja luonne-erot, stressitaso ja ympäristö jne. Ad(h)d koululaista tukisin ensisijasesti tutustumalla mahdollisimman hyvin adhd:n, mitä se oikeasti tarkoittaa tuon lapsen päässä ja muuttaisin toimintatapojani tarpeen vaatiessa, sekä jonkinlainen psykokoulutus lapselle ja mindfulnes.
Asumme ulkomailla, joten en ihan tiedä käytäntöjä suomessa, mutta olen nyt hakemassa 14v. pojalleni virallista diagnoosia, jotta hän pääsisi ohjattuun läksyjenlukuun paikkaan, jossa on ymmärrystä add;stä. Tällainen ohjattu toiminta poistaisi jo paljon stressiä pojaltani. Tarvittaessa antaisin hänen halutessaan myös kokeilla lääkettä esim. koeviikoilla. Itsekin käytän lähinnä vain tarvittaessa eim. päästäkseni jonkun toiminnan alkuun.
Jatkuva sähläämisen sietäminen voi käydä kenen tahansa hermoille, saatikka että tälläisesta oppisi pitämään. Joku voi haluta oppia ja opiskella, ihan rauhassa ilman ääntelyn, kolistelun , kalistelun tai kovaäänisen huutelun/puhumisen tai liikkumisen jatkuvaa kuuntelua. Mutta jos ajattelet ihan vain itseäsi, näinkin voit tietenkin toimia.