Keskustelu - Olemme eroamassa, mitä ajattelet toimintasuunnitelmastani? | Aihe vapaa

2014-10-29T23:14:13

Sanon nyt heti alkuun, ennen kuin joku lassukka alkaa kirkua siitä kuinka taas joku ämmä aikoo niistää miehensä rahat ja riistää lapset, että mies on se, joka on löytänyt uuden, ja haluaa pikaeron, eikä yrittää enää yhtään mitään. Mutta itse asiaan: Meillä on 3 lasta, ja olen ajatellut antaa miehelle seuraavanlaiset vaihtoehdot: 1) Hän joustaa taloudellisesti jonkin verran, ja me järjestelemme asiat niin, että voin jäädä lasten kanssa asumaan taloomme, ja alan yksin vastata lainanhoitokuluista saman tien. Ryhdyn yh:ksi, hän saa tavata lapsia haluamansa määrän ja ottaa vastuuta mistä haluaa ( koulu, pk, harrastukset), mutta vastuuta ei tarvitse kantaa, vaan mä voin myös hoitaa sen puolen yksin. 2) Jos hän haluaa välttämättä myydä talon, se onnistuu, mutta mä en suostu tässä tilanteessa persnettoa ottamaan joten jos haluaa myydä alle markkinahinnan, se olkoon pois hänen osuudestaan, jolloin lopputulema taloudellisesti hänen kannaltaan on varmaan aika lailla kohdan 1 kaltainen. Tässä vaihtoehdossa on myös mahdollista, että mies ryhtyy yksinhuoltajaksi ja mä etä-äidiksi, MUTTA: JOS mies tahtoo yh:ksi, hän saa sitten yh olla. Mä todellakin tapaan lapsiani, maksan elarit ja pidän heistä huolta, mutta en millään tavalla exän avuksi. Esim. yhtä ainoaa työmatkaa ( tällä hetkellä reissaa kuukausittain) en tule hänelle mahdollistamaan, vaan hän saa sitten kantaa vastuun lapsistaan kokonaan ( kuten mäkin olisin valmis tekemään), vaihtamaan työnkuvansa jne. Mä olen jo omalta osaltani kysynyt voinko tehdä töissä tiettyjä järjestelyitä, jos lapset minulle jäävät. Ja vuoroviikkovanhemmuutta en miehen kanssa edes harkitse, sen verran paskan tempun mulle teki, että välit ovat niin huonot, etten tahdo ainakaan tässä kohtaa lähteä edes kokeilemaan. Mitä ajatuksia herää?

Vierailija

1/61 |

30.10.2014 | 14:16

Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on tilanne se, että miehellä ei ollut suhdetta, mutta jäi kiinni pettämisestä (yksi kerta) tuntemattoman naisen kanssa. Olin heittämässä miestä pihalle ja laittamassa avioeroa vireille. Sanoin miehelle, että koska meidän avioliitto on sun mielestä niin huono niin nyt pistetään ero vireille. Sinä pääset naiskentelemaan oikein kunnolla uusia naisia vaikka joka päivä ja minä pääsen sinun kaltaisestasi idiootista eroon. Win-Win tilanne siis molemmille.

Ehdotin miehelle AP:n vaihtoehtoa nro 1. Olisin siis ollut valmis ottamaan velkaisen omakotitalon itselleni ja täyden vastuun kolmesta lapsestamme, kunhan vaan lapsilla olisi säilynyt koti, koulu, kaveripiiri ja harrastuspiirit muuttumattomina. Ensin mies suostui siihen suullisesti, mutta kun huomasi, että talomme onkin yli 100 000 euroa arvokkaampi kuin ostohetkellä (uudehko talo pääkaupunkiseudulla, alueellamme hinnat ovat nousseet tosi paljon ja kauppa käy koska alue on haluttu) niin perui lupauksensa. Sanoi, että ei halua avioeroa, ei halua kärsiä taloudellista tappiota ja haluaakin jatkaa mun kanssa avioliittoa. WTF? Tosi kivaa huomata kelpaavansa ukolle siksi, että mies ei halua menettää elintasoaan. Arvatkaa kuinka paljon rakastan sitä? :) No kyllähän se nyt ruikuttaa katuvansa pettämistään ja kuulemma tajuaa nyt kuinka ihana vaimo olen ja lässynlää.

Eli tuli miehelle jänöpupu pöksyyn, kun tajusi mitä ero tarkoittaisi oikeasti, selvitimme yhdessä mitä ero tarkoittaa käytännössä. Miehen uusi elämä: Etä-isä pienessä vuokrakerrostalokaksiossa ja näkee lapsia joka toinen viikonloppu, lisäksi elareiden maksua minulle noin 700 eur/kk sekä muita lasten kuluja lupasi maksaa(ei voisi ostaa omaa asuntoa, koska elareiden jälkeen muut pakolliset kulut niin suuret että ei saa sopivaa lainaa, kun yhden ihmisen tuloilla ei vaan pötkitä kovin pitkälle). Nykyinen avioliitto kanssani: 400 neliön uusi omakotitalo lähellä merta, saa nahdä lapsia joka päivä ja kahden aikuisen tulot käytettävissä elämiseen.

Nyt siis vaimo eli minä aloinkin kiinnostaa ja meidän avioliitto on kuulemma niiiiiin hyvä ja kaiken kestävä. No just joo. No miksikö en pistänyt eroa vireille? Ei kai minun ja lasten tarvitse lähteä omasta kodistamme, jos mies sattuu olemaan idari. Olkoon nyt tuossa meidän kanssa asumassa ja maksakoon tämän perheen laskuja. Mun elämä on paljon helpompaa, kun miehen liksalla voi myös maksaa laskuja. Miehen nettopalkka on kuitenkin paljon isompi kuin elari, jonka se olis joutunut maksamaan mulle. Hyöty miehestä on nykyisellään suurempi kuin haitta :)

Mä olen tehnyt itse suunnitelman, että jos meille tulee ero josain vaiheessa niin mä olen lähivanhempi. En ikinä suistuisi siihen, että mies olisi lähivanhempi tai viikko-viikko systeemiin. Lapset ovat mun elämäni ainoa valo nykyään ja olen päättänyt pitää niihin niin hyvät välit, että lapset automaattisesti valitsevat minut isänsä edelle. Ja lisäksi aion kertoa mahdollisessa erossa lapsille rehellisesti eron syyn : isä ei ymmärtänyt, että kun ollaan naimisissa niin silloin ei kuulu seurustella vieraiden naisten kanssa (eli lapsetkin tajuavat että eron syy oli isä, ovat jo kaikki ala-asteella eli ymmärtävät asioita). Mies saa tavata lapsia sen tavallisen joka toinen viikonloppu. Lisäksi saa maksaa sen 700 eur/kk elareita ja puolet harrastuskuluista ja matkat isäviikonloppuihin sekä muut isäviikonloppujen kulut (isän kämpälle lasten omat vaihtovaatteet, lelut, luistimet, sukset, uimahallimaksut jne). Siinä on sitten uudet äitipuolet ihmeissään kun isännän lähes kaikki fyrkka valuu minulle eli ex-rouvalle ja lapsille. Mahtaa olla kivaa olla äitipuolena :)

Ja ei, en tunne sääliä enkä sympatiaa miestä kohtaa. Sitä tarjoan mitä tilasi. Nauttikoon sitten siitä.

Vastaa

Tapahtumat

Olemme eroamassa, mitä ajattelet toimintasuunnitelmastani?

Kommentit (61)