Miten kerrostalossa asuvat saavat aikansa kulumaan?

Kotona syömme, nukumme, peseydymme, lapset leikkivät jne. Näitä kaikkia toimintoja voimme suorittaa muissakin paikoissa kuin tässä osoitteessa, jonne postimme tuodaan.



Kotiini saatan kutsua ystäviä ja sukulaisia vierailulle. Katson usein elokuvia ja kuuntelen musiikkia. Jos inspiraatio iskee, saatan leipoakin tai vaikka kirjoittaa pöytälaatikkoon. Kotitöitä teen silloin kun niitä on, eli ruokaa on laitettava myös kerrostaloissa, jos sitä meinaa syödä. Tosin voin tietysti soittaakin jonkun tuomaan sitä; valinnanvaraa on nepalilaisesta suomalaiseen kiinalaisesta italialaiseen jne.



Olen pitänyt lasten kestejä meillä, tehnyt koulutehtäviä, imuroinut ja kasvattanut ituja. On maalattu, piirretty ja muovailtu. Kodissa on myös ovi, josta pääsee ulos. Sitten voi mennä omalle pihalle. Siellä on paljon samanikäisiä lapsia ja keskusteluseuraa minulle. Hyvät liikenneyhteydet ja kaikenlaista tekemistä kävelymatkan päässä. Voi valita harrastuksensa kaikesta mitä ulkona tapahtuu ja mitä kaikkialla järjestetään.



Hyviä muistoja kerrostaloista:



- Katsoimme serkkuni kanssa Grease ja Grease 2 putkeen ja tuhosimme yhdessä litran paketin jäätelöä



- Katselimme rakkaani kanssa merelle laskevaa aurinkoa parvekkeelta



- Laitoin ruokaa Siperiasta palaavalle tuttavalle, join viiniä ja tanssin häntä odotellessani



jne. Seuralla on merkitystä, asumismuodolla ei.

Mä en viihdy missään puutarhahommissa, ruohon leikkuussa, aidan korjauksessa tai muussa sellaisessa.

Muuta tekemistä kaupungista kyllä löytyy. Ei kait nyt kukaan täällä kerrostalossa koko aikaa nökötä?!

MITEN omakotitalossa asuvalla riittää aika puutarhaan ja remppohin. Tulen töistä, haen lapsen ja tulemme tähän kerroostaloasuntoomme. joko mies tai minä käy kauapssa ja tekee ruuan. Toinen siivoa keittiön ja laittaa pyykit. Istutaan hetki koneella, luetaan kirjoja lapselle ja leikitään. Kas, on jo iltapalan aika, nukutetaan lapsi.



Sitten ollaankin niin rättipoikki että vain maataan vaan. Ei meillä ole edes tv:tä. Olen usein miettinyt, että miten te omakotitalossa asuvat teette sen.

kerrostalossa asuessani.

Kerrostaloasunnossa saa huomaamatta aikaa kulumaan just tietokoneella istumiseen, telkkarin töllöttämiseen jne. Kun olen vanhempieni luona maaseudulla, aikaa tuntuu olevan loputtomasti. Ihania, pitkiä päiviä. :)

on juuri se lasten ulkoilun helppous.

Viikko vielä menee mut sit alkaa ahistaa kun on niin tylsää. Kaupungissa niin paljon kaikenlaista tekemistä. Pihalla aina lapsia eli leikkikavereita riittää lapsilla. Kirjasto lähellä, järvi, hevostallit, lapsille helppo keksiä harrastuksia kuin vaihtoehtoja niin paljon, pyöräillään, askarrellaan, kyläillään, kaupustellaan, kallioilla kiipeillään, siivotaan pihaa (harjataan jne.).



Tekemistä ois vaikka kuinka paljon kun vaan aika riittäis. Ja kyllä, asumme helsingissä kerrostalossa.

tuli tuosta " tylsistyn kuoliaaksi" otsikosta mieleen (itse en tylsistyisi) että minä varmaan vain kuolisin maalla, minulla on vieläkin jälki yli kuukauden vanhasta paarmanpuremasta, ja kutina oli niin paha että meinasin purra jalan poikki. Silmät muurautuu umpeen hyttysen pistostakin jne.

täytyy sanoa, että ehdottomasti mieluiten asun kaupungissa. Painavin syy on se, että minulla on järkyttävä siitepölyallergia, joka oireilee koko kesän. Ja toinen syy on se, että en kestä sitä helvetillistä pimeyttä. On minulla silti ihan hyviäkin muistoja lapsuudesta maalla, mutta en usko, että omien lasteni muistot tulevat ainakaan asuinpaikan puolesta sen huonompia olemaan.



Kysymykseen miten ajan saa kulumaan, vastaan, että se on vain omasta mielikuvituksesta kiinni. Lapsille on kavereita omalla pihalla, leikkipuistot ym. on ihan lähellä, samoin uimahallit ja muut harrastusmahdollisuudet kävelymatkan päässä. Meillä on mökkikin kävelymatkan päässä, siellä pystyy juuri tuon allergian kanssa olemaan, kun pääsee aina tarvittaessa kotiin.



Itse en jaksaisi maalla sitä jatkuvaa aivastelua, hyttysiä, paarmoja, pimeyttä ja pihatöitä. Kaupungissa saa keskittyä olennaiseen, eli nyt lasten kanssa olemiseen, ei tarvii koko ajan höyrytä jotain porkkanapenkin kitkemistä tai lumien kolaamista.

Ulos kun mennään on aivan ihana iso piha / puisto . Eikä ole mitään paineita että tarttis sitä koko ajan nyppiä tai hoitaa, saadaan vain olla kuin ellun kanat.

Mummolassa käydessämme on ihan tuskaa, kun ei ole oikeasti mitään tekemistä! Ulos on helppo mennä, mutta ei yhtään rentouttavaa, kun ötökät kiusaavat, kuumuus on valtava (sisä-Suomi, ei merituulta, joka veisi kuumuuden ja ötökät). Hiekkiksellä saa hätistellä vaan paarmoja, itikoita jne. Luonnossa liikkumisesta ym. en pidä yhtään, joten ei täällä kaupungissakaan hirveästi metsäillä, vaikka se metsä oikeasti alkaa tuosta takapihalta. Vaikka asummekin kerrostalossa ja Helsingissä, niin eihän se tarkoita, että on betonia joka puolella.



Ja mitä teemme täällä? Töiden jälkeen ollaan ulkona lapsen kanssa (on niin pieni, että tarvitsee seuraa) tuossa takapihalla (=sisäpiha) tai hieman kauempana. Joskus käydään shoppailemassa tai ihan vaan ruokaostoksilla ja tehdään ruokaa, leikitään sisällä, käydään rannalla, kävellään ulkona, pestään pyykkiä ja paljon muuta ei sitten ehdikään. Viikonloppuna voi tehdä pidemmän reissun esim. Korkeasaareen, sukulaisten/ystävien luo, jne.



Ja onneksi ei tarvitse leikata nurtsia, remontoida ja nikkaroida, ei todellakaan kiinnnostaisi! Meitä ihmisiäkin kun on monenlaisia kiinnostuksen kohteineen...



En tiedä, miksi kaupungissa kaikella tekemisellä pitäisi olla jotenkin tarkoitus ja menemisellä päämäärä. Usein olen tutustunut eri kaupunginosiin pyöräilemällä, joskus laahustanut esim. kirjakaupoissa/kirjastoissa lukien matkakirjoja, istunut rannalla ja tuijotellut kaukaisuuteen, istunut ratikassa ja tutustunut kaupungin nähtävyyksiin. Tai sitten vaikka istunut jossain ystävän kanssa ja syönyt jäätelöä (kotona/ espalla).

Tavallinen päivä:



Haen lapset hoidosta. Tulen töistä kotiin.

Kotona:

-Lapset leikkivät klo 16.30-17

-Minä vaihdan työvaatteet pois, puran laukut, ostokset jne.

-Lapset katsovat TV 2 lastenohjelmat klo 17-18

-Minä teen ruoan, katan pöydän, tsekkaan postit, jne.

-klo 18-20 lapset leikkivät sisällä tai pihalla, katsovat videoita, pelaavat tms.

-klo 18-20 minä leikin välillä lasten kanssa tai vahdin heitä pihalla, tsekkaan mailit, teen kotitöitä: tiskikone, imurointi, parvekekukat, hoidan eläimet, pyykit, järjestely jne. Jos aikaa jää, teen opiskeluhommia yliopisto)eli kirjoitan esseitä jne.

-Klo 20-21 iltatoimet ja nukuttaminen

-Klo 21 jälkeen omaa aikaa. Katson yleensä jonkun sarjan telkusta + uutiset. Juon teetä tai kuohuviiniä/shampanjaa. Myös mahdolliset duuniin liittyvät extra työt nyt. Eli kirjallisia hommia, rästiin jääneitä sähköposteja jne.



Viikottaiset harrastuksemme:

Minä: ratsastus x1 ja aerobic x2

Mies: sali x2 ja golf x1

Lapset: Jalkapallo x1 ja tanssi x1

minä ja mies: järjestötoimintaa, kokouksia



Muuten:

Shoppailemme

Tapaamme sukulaisia noin 1-2xvko

Käymme lastentapahtumissa, elokuvissa jne.

Pyöräilemme ja käymme uimahallissa, kesällä kesäruokailupuistossa ja rannalla



Töiden lisäksi opiskelemme lisää vapaa-ajalla.

Mies tekee vuorotyötä. Koti voisi olla kauniimpi ja puhtaampi. Välillä tekisi mieli ostaa remontoitava ok-talo. Mutta millä ajalla tekisimme niitä hommia kun nytkään ikkunoita ei ole pesty pariin vuoteen :)

kun ei joka viikko edes imuroimaan ehdi.



Työpäivän ja harrastusten jälkeen ei ilta-aikaa monta tuntia jää. Siinä ajassa pitää syödä, tiskata, pestä pyykkiä ym. ja mielellään vähän rentoutuakin seuraavaa työpäivää varten. Viikonloppuisin kyläillään, käydään retkillä tai ostoksilla, käydään teatterissa tai konsertissa tai ihan vain otetaan rennosti. Ei minulla ole koskaan vapaa-ajan ongelmia ollut vaikka olen koko ikäni kerrostalossa asunut.

Tänään oltiin lapsen kanssa aamulla muskarissa. Sieltä käytiin keskikaupungin opiskelijaruokalassa syömässä. Sitten tultiin kotiin, lapsi nukkui päiväunet, minä luin lehtiä ja hoidin asioita netissä. Sitten mentiin ulos pihalle, missä oli paljon muitakin lapsia. Lapset leikkivät ja aikuiset juttelivat keskenään. Sitten käytiin läheisessä ruokakaupassa ja tultiin sisään noin kello 19.30. Lapsia jäi vielä paljon ulos. Sitten lueskeltiin kirjoja, syötiin iltapala ja lapsi meni nukkumaan.



Huomenna mennään aamulla kauppohin ja sitten tullaan kotiin lounaalle. Lapsi menee päikkäreille ja minä luen tenttiin. Päikkäreiden jälkeen mennään pihalle leikkimään, kunnes vieraat tulee. Sitten leikitään ja syödään hyvin.



Sunnuntaina mennään synttäreille ja leikitään pihalla jne...



Toivottavasti tämä valaisi.

ei näitten opiskelujen ja perhe-elämän kiireiltä kerkisi edes mitään rikkaruohoja kitkemään. Stadissa on mitä mahtavimmat mahdollisuudet eri harrastuksiin, joten ei tarvii oskaan miettii mitä tekisi.

esim lue tai harrasta mitään kulttuuria. Osaavat harrastella vain käsillään - siksi joku rikkaruohojen kitkentä saa heidät ihan mehuihinsa. MInua ei voisi vähempää kiinnostaa joku puskassa kykkiminen, käytän aikani mieluummin elokuvissa, lukien, taidenäyttelyissä, kirjakaupoissa, ravintoloissa jne...

Sitä minäkin ihmettelen ja

miksi jotku ostaa vielä kerrostalo-osakkeen :O

nim. kerran kerrostalossa asunut ja ei onneksi koskaan enää tarvi

Tunnemme erään pariskunnan, jotka ovat muuttamassa okt:sta kerrostaloon. Okt:ssa on kuulema liikaa työtä... no heidän vanhempansa nuo pihatyöt ovat tähänkin asti tehneet...

ja viidennestä haaveillaan. Kyllähän tällä hinnalla jo melkoisen omakotitalonkin saisi (haaveissa olisi n. 400.000 euron asunto, välirahaa pitäisi maksaa n. 50.000 euroa nykyiseen), mutta ei kiinnosta pätkääkään!

Unelmakotini on kaupunginlaidalla ok talo ja tontti ainakin pari hehtaaria.

Haluan ison koiran. Se olisi ihanaa jos olisi iso aidattu piha. Ja kuitenkin noin 30m kaupungista autolla.

Me ostettiin juuri (lapsiperhe) ensiasunto ja se on kerrostalo-osake. Kaikki tuntuvat pitävän meitä ihan kummajaisina?

Ja minä en tosiaankaan pidä pihatöistä ja mieheni hmm. hän sitä vähemmän (kitarariffit kiinnostaa enempi kuin remppahommat yms.), joten kyllä kerrostalo on meille se oikea ratkaisu.