Miten kerrostalossa asuvat saavat aikansa kulumaan?

harrastin kokkausta jne, kaikkea sitä samaakin mitä nyt omakotitalossa asuessani. Paitsi että nyt myös hoidan lasta, seurustelen mieheni kanssa ja teemme niitä pihatöitä, mistä pidän kovasti niistäkin. Ei se elämä loppujen lopuksi paljoa muuttunut asuinpaikan muuttuessa, pikemminkin tuo perheen perustaminen toi enemmän muutosta ajankäyttöön ja tekemisiin.

rempat ja pihatyöt. Joku voi ihan oikeasti arvostaa enemmän esimerkiksi harrastuksia. Voisi ajatella, että luksusta onkin se että on kaikki kaupungin mahdollisuudet ja aikaa itselle, perheelle ja sosiaaliselle elämiselle eikä se että kaikki työltä liikenevä aika kuluu oman kiinteistön kunnossapitoon. Hyvä että jokainen (ainakin teoriassa) voi elää omannäköistään elämää.

Unelmana oli rempata siitä mieleinen ja haaveissa oli se ihana elämä oman pihan kanssa, lapset kirmaavat pihalla jne.

Tulimme kuitenkin järkiimme ja ostimme kerrostalo-osakkeen.



Syitä tähän oli mm. se, että aikaa remontoimiseen ei ole,aikaa pihatöihin ei ole. Meillä on vilkas sosiaalinen elämä ja mies tekee toisinaa aikaa pitkää päivää töissä. Kun aika tuntuu jo nyt olevan kortilla, niin mistä ihmeestä olisimme repineet aikaa remonttiin ja pihatöihin?

Nyt asumme siinä osakkeessa ja olemme täysin tyytyväisiä. Työajan jälkeen jää aikaa tavata ystäviä ja sukulaisia. Ulkoilu hoituu talomme pihalla tai puistoissa/ metsässä.

Omakotitalo on vielä haaveena, mutta sen aika on sitten joskus. Ja talon ja pihan pitää olla helppohoitoinen, koska aikaa niiden hoitamiseen ei tosiaan ole.

Ainakin tän ketjun perusteella.



Mix elämässä pitää yleensäkin aina olla niin kiire, ihmiset panostaa hulluna työelämään, opiskellaan päivät pitkät vielä 4kymppisenä jne. Sit ykskaks löydätte ittenne vanhana istumasta keinutuolissa ja tajuutte, että ette edes tunne omia lapsianne ja olette yksin kun teillä ei oo elämässänne ollu aikaa muille ku itellenne. Mä en ole ikinä ymmärtänyt uraputki-oravanpyörässä hyppiviä ihmisiä. Työ ei todellakaan ole se elämän tärkein asia, mulle se on vain välttämätön paha, mikään kun ei ole ilmaista. Mut työ ei saa viedä mun vapaa-ajasta pätkän vertaa, se on mun ja mun läheisten aikaa, ja sitä on tarpeeksi.



Kannattais joskus ottaa vähän iisimmin ja vaan nauttia elämästä ilman jatkuvaa stressiä.