Periytyykö matemaattinen lahjakkuus/lahjattomuus?

Kyllä.

olen itsekin miettinyt samaa

"minä taas keskinkertainen" :'DDDD XD

kyllähän meistä tulee samanlaisia kuin vanhemapamme, niin se vain on. Kiinnostuksenkohteet ovat kuitenkin yksilölliset. Matematiikkaankiin tai tälle alalle hakemiseen pitää olla innostusta. Jos on enemmän innostunut vaikka hoitotyöstä tai taiteista niin tuskin ryhtyy matemaatikoksi, vaikka sitä osaisikin.

Mutta 3-vuotiaalle voi jo "opettaa" matematiikkaa. Pelata palapelejä, nuppipalapelejä, pikkuhiljaa noppapelejä. Voi kysyä, montako lihapullaa ottaa, jne. Joissain tutkimuksessa (en muista missä) todettiin, että kun lapsen huomiota kiinnitetttiin matemaattisiin asioihin, niin lapsen matemaattiset taidot kehittyivät verrokkiryhmään verrattuna.

t. lto

Ei periydy geneettisesti, mutta asenteet siirtyvät kasvattajilta.

Samalla laillahan nekin asiat on perinnöllisiä kuin vaikkapa hiusten tai sipmien väri. Toki muutkin seikat vaikuttavat siihen miten siellä koulussa pärjää jne mutta joillain on geeniperimässä matemaattinen taito, joillakin vaikkapa taiteellinen.

Meillä minä olen aivan onneton matematiikassa, 5-lk poika hyvä ja koenrot 8-9puolen tasoa, 7-lk poika sen sijaan on omaa sorttiansa, matematiikan ja fysiikan kokeista tulee aina 10 tai 10+ tai 10-. Ja omaa sorttiansa myös siksi koska mm kielistä (3kpl plus äidinkieli) tulee samoja numeroita, aina.

Niin meillä siis mies on matemaattisesti lahjakas.

Meillä toinen lapsi on keskitasoisia pitkän matikan lukeneita vanhempiaan lahjakkaampi matikassa ja toinen taas ihan selkeästi huonompi, mutta hänellä on muitakin oppimisvaikeuksia.

Meidän suvussa ei ole yhtäkään, jolle matikka olisi vaikeaa. Itse olen ollut matikassa hyvä, samoin on pojat. Mieheni on ollut tasaisen hyvä kaikessa kouluaikoinaan. Kyllä minä uskon, että geeneissä tämä on. 

Minä ainakin olen perinyt äitini surkean matikkapään ei vaan mene jakeluun mitenkään perin, veljet sitten isäni hyvän matikkapään :D

Matemaattinen lahjattomia on kovin usein laiskuutta.

Entäpä se matemaattinen lahjattomuus? Periytyykö sekin?
-ap

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 17:14"]

kyllähän meistä tulee samanlaisia kuin vanhemapamme, niin se vain on. Kiinnostuksenkohteet ovat kuitenkin yksilölliset. Matematiikkaankiin tai tälle alalle hakemiseen pitää olla innostusta. Jos on enemmän innostunut vaikka hoitotyöstä tai taiteista niin tuskin ryhtyy matemaatikoksi, vaikka sitä osaisikin.

Mutta 3-vuotiaalle voi jo "opettaa" matematiikkaa. Pelata palapelejä, nuppipalapelejä, pikkuhiljaa noppapelejä. Voi kysyä, montako lihapullaa ottaa, jne. Joissain tutkimuksessa (en muista missä) todettiin, että kun lapsen huomiota kiinnitetttiin matemaattisiin asioihin, niin lapsen matemaattiset taidot kehittyivät verrokkiryhmään verrattuna.

t. lto

[/quote]

Ei tule, vanhempani ovat umpitolloja maalaisia ja itse olen älykäs kaupunkilainen. Kyllä sillä ympäristöllä ja puitteilla koulutuksen kanssa on suuri merkitys minkälainen yksilöstä tulee isona.

Lahjattomuutta voi paikata kovalla työllä. Meillä minä (äiti) matemaattisesti suht' lahjakas, mies myös laajat matemaattiset aineet lukenut ja kaikille kolmelle lapselle matematiikka helppoa. Kielet yhdelle kolmesta helppoa, kaksi joutuu tekemään paljon enemmän töitä.

Matemaattinen laiskuus periytyy

No mun äiti on hyvä matematiikassa, isä töissä matemaattisella alalla, mutta minä olen isoveljen ainoita perheen lapsista, joka ymmärtää matikan päälle, ja sisaruksia kuusi. Isosiskolla myös avaruudellinen hahmottamiskyky suoraansanoen surkea, kuten nuoremmillakin sisaruksilla, mutta minä sitten suorastan rakastan matikkaa. Etenkin ne mahdollisimman pitkät laskut, oikeasti todella pitkät laskut ja kaavat... :3 Että suottaapi olla, tai suottaapi olla olemata. t. teini

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 17:27"]No mun äiti on hyvä matematiikassa, isä töissä matemaattisella alalla, mutta minä olen isoveljen ainoita perheen lapsista, joka ymmärtää matikan päälle, ja sisaruksia kuusi. Isosiskolla myös avaruudellinen hahmottamiskyky suoraansanoen surkea, kuten nuoremmillakin sisaruksilla, mutta minä sitten suorastan rakastan matikkaa. Etenkin ne mahdollisimman pitkät laskut, oikeasti todella pitkät laskut ja kaavat... :3 Että suottaapi olla, tai suottaapi olla olemata. t. teini
[/quote]

*minä olen isoveljen kanssa ainoita perheen lapsista

Matemaattisesti lahjattomat tuskin osaavat edes opettaa lapsiaan, eli perinnöllisyyden lisäksi myös ympäristö vaikuttaa. Lahjakkaat taas vastaavasti osaavat tukea matemaattisten taitojen oppimista ja vaatia sitä.

Maallakin varttuu lahjakkaita ihmisiä, niin matemaattisesti kuin kielellisesti. Varsinkin moni vanhempi ihminen taitaa vaikeatkin päässälaskut paljon paremmin kuin 'lahjakas' lapsenlapsensa.

Ehkä asennekin vaikuttaa. Meillä on ollut aina se, että pitää osata, eikä koskaan niin että "kun en minäkään" niin ei ole vaadittu lapsiltakaan.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 17:21"]Minä ainakin olen perinyt äitini surkean matikkapään ei vaan mene jakeluun mitenkään perin, veljet sitten isäni hyvän matikkapään :D
[/quote]

Veikkaan että olette "perineet" ennemmin vanhempien ehkä tiedostamattomat sukupuoliasenteet. On todella vaikeaa opettaa matematiikkaa tytöille, jotka ovat sitä mieltä, että tytöt eivät voi oppia matematiikkaa. Ja saman perheen poika voi oppia todella hyvin. Usein asenteet tulevat kotoa.

T. yläkoulun matikan ope

Isäni oli nero matikassa, äitini myös hyvä. Minä olen kuin vasemman jalan saapas.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 17:21"]

Matemaattinen lahjattomia on kovin usein laiskuutta.

[/quote]

Olen laiska kuin kivi, mutta matemaattisesti kohtalaisen lahjakas. Kymppiä oli numerot läpi kouluajan, lukiossa pitkän matikan kurssit kymppiä ja ysiä. Kirjoitin pitkästä E:n

Tiedän myös ihmisiä, joilla oli ahkeruutta ja tunnollisuutta, mutta äly loppui kesken matikassa. Yliopistossa tämä ahkeruuspuoli ajaa älyn edelle, mutta edelleenkään en usko, että lahjattomuus olisi laiskuuskysymys.