Esitättekö sukulaisille lahjatoiveita lastenne puolesta? Olisiko kauhean kiittämätöntä sanoa, ettei meille mahtuisi enää

Mutta viime joulunakaan kukaan ei halunnut olla se tylsimys, joka antaa pehmeän paketin... :) Oma äitini on tosin ainut, joka on kehittänyt kiusallisen tavan ostaa aina vaan isompia lahjoja. Ei kolmioon enää mahdu poljettavia traktoreita! Toivotaan, että seuraavaksi on hillinnyt intoaan. Varmaan vihjaisenkin siihen suuntaan.

Molemmat poikani ovat syntyneet marraskuussa, joten toppahaalarit ja kengät ovat olleet in. Tosin pienempi vasta kohta viettää ekaa syntymäpäivää.



Nyt olemme sopineet isovanhempien kanssa, että osteaan kolmeen osaan lapsille kerrossänky synttärilahjaksi. Tosin ei pienempi vielä siirry pinnasängystä pois, mutta isommalla on kova hinku päästä yläpetiin nukkumaan.

Usein jos vain on tarvetta, niin kerron sadevaatteiden tai vaikkapa talvihaalarin puutteesta, mutta jos ei sellaisia tärkeitä tarpeita ole, niin sitten kerron millaisista leluista lapsi tykkää, mitä hänellä on mahdollisesti jo liikaa ja mikä ehkä puuttuu, jota on hän on pitkään toivonut... Jos huone on niin niin täynnä, ettei sinne esim. mahdu enää nukenrattaita tai jotain muuta isoa hökötystä, niin kyllä minusta siitä voi sanoa!

Kyllä ainakin meidän sukulaisten kohdalla tykätään mielummin ostaa sellaista, jota todella kaivataan, eikä kulkea pää tyhjänä marketeissa miettimässä, että " mitä ihmettä sitä oikein ostaisi?!" Minusta lahjan antamisen ilo ei todellakaan vähene sillä, että tietää mitä ostaa! Eihän sitä ole kuitenkaan kukaan pakottanut ostamaan, vaan ainoastaan antanut vinkkejä!

Todella kyllä ihmettelen joiden vastauksia, suoraan sanottuna ihme porukkaa...

Esim. kysy useammalta josko haluaisivat ostaa yhdessä vaikka jonkun sinun mielestä lapselle sopivan lahjan niin, että hinta olisi vaikka 10¿/perhe tms. En ole itse tehnyt näin, mutta tiedän lapsia joiden äidit käyttävät tätä systeemiä ja se on minusta oikein hieno.

mitä lapsilta puuttuu tms. Meillä kaksi tyttöä ja yhdellä sisaristani on lelu- ja lastenvaatekauppa, joten voitte kuvitella, että viimeistään kuopuksella on jo KAIKKEA.



En siis pyydä keneltäkään mitään isoa, mutta jos huomaan, että vaikka sukkia puuttuu jotain kokoa tai lenkkarit ei käykään tms. Tai vaikka ihan talvialusvaatteita ja villapukuja.



Enkä tosiaankaan halua enää mitään isoa enkä mekkoja!

jos joku haluaa osallistua sen rahoittamiseen olisimme oikein tyytyväisiä. Minä ainakin olisin paljon onnellisempi yhdestä todella toivotusta lahjasta kuin siitä leluvuoresta joka meille ilmaantuu aina vuoden loppupuolella. Meillä kun vietetään synttäreitä ja joulua niin kovin lähekkäin. Anopilla on myös se ikävä tapa, että lahjan täytyy olla lasta isompi.

ap

olisin lähinnä ihmeissäni ja onnellinen, jos joku meidän sukulaisista ostaisi jollekin lapsista jotakin, eipä ole sellaista juurikaan tapahtunut. t. 2