Laittakaa Lappi- aiheisia lauluja ja runoja!

Maj karma -sodankylä

TAUKOPAIKALLA

On kairassa kuljettu,

maisemia muistoiksi suljettu,

myös elämystä monta

koettu unohtumatonta.

Tehnyt olen koko päivän matkaa,

jaksa en pidemmälle jatkaa.

Laverille laavun

uupuneena kaadun,

lepäilen hetken

päätteeksi retken.

Sitten oksia taitan

ja taukotulen laitan.

Samalla kun huilaan,

varusteeni kuivaan.

Vatsa huutaa täytettä,

kaivan repusta säilykettä.

Lämpimänä nautin

sisältöä naudanlihapurkin.

Pakilla teevettä keitän,

makuupussin laverille heitän,

sen päällä kellin

ja itseäni hellin.

Nyt levätä saa keho,

aamulla on olo eho.

Vaelluskengät jalkaan,

uusi taival alkaa.

Aurinkokin paistaa,

taas matkanteko maistaa,

kohti taivaanrantaa

kulkijan askel kantaa.

Lähde:

Antti Nikkinen: Yö rakovalkealla

                             Riimejä polun varrelta, Mediapinta Oy 2016

Kuukkelilampi on Saariselän seutuvilla, paikka jossa Lintu-Antti ennen veisteli niitä puisia lintujaan tuhansittain jutustellen mukavia kotaan kahville tai lämmittelemään poikenneille turisteille.

Nykyisin paikka on siirtynyt yksityisomistukseen ja Lintu-Antti muuttanut etelämmäs.

Vierailija kirjoitti:

Älä nouse tunturille

Älä nouse tunturille nousu hengen salpaa. Maisemien mahtavuus jo pyörryttää sua alkaa. Älä nouse tunturille siel´on jäinen hanki, silmät siinä huikaistuu ja oot tunturin vanki. Älä nouse tunturille sukset sääret katkee anorakki repeää ja housunsaumat ratkee. Älä nouse tunturille siellä aina tuulee, tuuli vie sen mennessään ken siellä liikaa luulee. Jos sä kerran siellä käyt niin unohtaa et saata hiihtoloma ihanaa ja tuntureitten maata. Kun sä palaat etelään niin sua ei tunne kukaan, rusketus ja lapinhulluus sieltä lähtee mukaan.

Kairos 

Tulin tänne -  elämän väsyttämänä

       tunturin kainaloon

Vaelsin määrää vailla tunturilta toiselle-

        syvien kurujen kautta.

Samosin päivästä päivään ja 

hämärästä hämärään kohtaamatta ketään.

Mustat kekäleet nuotiopaikoilla vain.

Syttyivät nuotion puut.

Liekkien leikkiä pitkään katsomaan jäin.

Monien hämäräin tullessa katsomaan jäin.

Toisinaan savusta silmäni kyyneltyi.

Toisinaan itkin omaa tuskaani vain.

Toisinaan rinteellä ylistin Jumalaa -

        oli lähellä hän.

Sain elää Jumalan hetken  -  kairoksen 

                    koin paranemisen.

Erämaa

Erämaassa oppia voi sen:

tärkeää on yksinkertainen,

vaivaiskoivu, kelottunut puu,

polku, joka eteen avautuu,

lammen vesi syvän sininen,

valon kajo, tuuli hiljainen.

Erämaassa ymmärtää voi sen:

tärkeää on elää kuunnellen.

Silloin puhuu ruska tunturin,

puro soittaa kielin tuhansin,

vaivaiskoivu lauluun puhkeaa,

joka korsi kiittää Jumalaa.

Erämaassa tuntea voi sen:

levollisuus valtaa sydämen.

Parantaja lähellämme on

niinkuin tuuli, kajo auringon.

Niinkuin lumi maahan laskeutuu,

sielun haava hiljaa umpeutuu.

Runot Erkki Leminen

Älä mene tunturiin, siellä menee henki

Varoitan mä vielä kerran, kerran viimeisenki 

Jos sä sinne kerran meet, niin mennyttä oot miestä.

Senpä jälkeen uneksit vain tunturiin tiestä.

.

Älä mene tunturiin, siellä menee henki

Varoitan mä vielä kerran, kerran viimeisenki 

Jos sä sinne kerran meet, niin mennyttä oot miestä.

Senpä jälkeen uneksit vain tunturien tiestä.

.