Lue keskustelun säännöt.
Ymmärrän täysin sitä kolarin ajanutta äitiä.
28.10.2014 |
Ymmärrän täysin myös Katri Mannisen tekstin aiheesta, paitsi että minusta Mannisen väsymyksestä saa ainakin tekstistä tosi kevyen kuvan. Osaan hyvin samaistua siihen tunteeseen, joka lapsensa surmanneella äidillä oli elämänsä viime aikoina - viikkoina, kuukausina, vuosina.
Olen selvästi itsekin siis ollut aika lailla pimeän rajamailla. Olen siis itsekin heikko.
Kommentit (91)
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 17:33"]
Väsynyt, loppuunajettu ja kertakaikkisen rikki oleva äiti soittaa sossuun ja pyytää lastensuojelua hakemaan lapsensa pois tai äärimmäisessä väsymyksessä tappaa itsensä. Murhaaja ja narsisti tappaa lapsensa. Siinä on vissi ero. On narsistista ajatella, että lasten on parempi olla kuolleita kuin ilman äitiä. Jos on edes ripaus äidinrakkautta jäljellä väsyneessä ihmisessä, niin tajuaa, että lapset kyllä pärjäävät uudessa kodissa ja ansaitsevat elää, vaikka itse haluaisikin kuolla.
[/quote] juhlitaan ensin vauvan 1-v päiviä jonka jälkeen tapetaan lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaarassa oli myös n. 15 muuta ihmistä, joista suurin osa nuoria opiskelijoita. Itsekäs ämmä se oli.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 17:33"]
Väsynyt, loppuunajettu ja kertakaikkisen rikki oleva äiti soittaa sossuun ja pyytää lastensuojelua hakemaan lapsensa pois tai äärimmäisessä väsymyksessä tappaa itsensä. Murhaaja ja narsisti tappaa lapsensa. Siinä on vissi ero.
[/quote]
Näin.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 17:33"]
Väsynyt, loppuunajettu ja kertakaikkisen rikki oleva äiti soittaa sossuun ja pyytää lastensuojelua hakemaan lapsensa pois tai äärimmäisessä väsymyksessä tappaa itsensä. Murhaaja ja narsisti tappaa lapsensa. Siinä on vissi ero. On narsistista ajatella, että lasten on parempi olla kuolleita kuin ilman äitiä. Jos on edes ripaus äidinrakkautta jäljellä väsyneessä ihmisessä, niin tajuaa, että lapset kyllä pärjäävät uudessa kodissa ja ansaitsevat elää, vaikka itse haluaisikin kuolla.
[/quote]
Jaahas, en sanois noinkaan. Itse tunnen henkilön, jonka äiti tappoi itsensä, kun tuttavani oli 7 v. On kyllä semmoinen ihmisraunio aikuisena, ettei moista kohtaloa ihmiselle soisi. Ihmisen biologiaan kuuluu eläimen lailla kasvattaa ja suojella poikasiaan ja jos ei siinä onnistu, niin viedä jopa mennessään.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 21:09"]
Vaarassa oli myös n. 15 muuta ihmistä, joista suurin osa nuoria opiskelijoita. Itsekäs ämmä se oli.
[/quote]
Jep, tämä unohtuu keskustelussa myös... puhdasta tuuria että kukaan bussissa ollut täysin ulkopuolinen ei kuollut. Vaaransi tahallaan todella monen ihmisen elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 18:02"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 17:49"]
Juntti sisälukutaidoton WT- äityli porukka käyttelee taas sanaa "ymmärtää" ihan pikksen väärässä yhteydessä....
minkässille voi, jos on lukihäiriö ja muutenkin idiootti...
[/quote]
Ei tunnu olevan helppoa sinullakaan.
Kaverini sairastui jo synnärillä masennukseen. Hän jopa pyysi jo siellä apua siihen kun ihan kaikki itketti ja mieli oli maassa. Se kuitattiin vain hormooneilla ja maidon nousulla. Laitettiin lapsen kanssa kotiin. Kuukauden hän odotti että helpottaa ja hän alkaisi rakastaa lasta. Lopulta oli tullut hetki, että hän olisi halunnut heittää itkevän vauvan seinään. Sillä hetkellä hän soitti itse lastensuojeluun ja pyysi nopeasti apua. Hän ja vauva pääsivät ensi-ja turvakotiin heti seuraavana päivänä. Hän kertoi nukkuneensa ensimmäiset kolme vuorokautta lähes tauotta. Muutaman kerran oli vauvan syöttänyt. Nyt pärjää varsin hyvin kaksi vuotiaansa kanssa ja voi hyvin.
Hän kuitenki sai myös apua äidiltään, siskoltaan ja mieheltään, mutta heillä ei ollu mahdollisuus olla 24/7 paikalla ja siksi tilanne meni tuohon.
Kyllä tuollaiseen pitäisi puuttua jo synnärillä ja varsinkin jos äiti on jo itsekin voinnistaan huolissaan ja pyytää apua.
[/quote]
Samoin olen itsekkin kokenut. Ilman syytä jo synnytyslaitoksella tuntui ajatukset omituisilta ja kerroin siitä hoitajille. Kuulemma kuului asiaan. Sanoin, että pelottaa, että nakkaan vauvan ikkunasta ulos, "juu, kuuluu asiaan". Kotona sitten sairastuin vakavasti synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Miksei henkilökunta ota todesta, jos itsekkin epäilee, ettei kaikki ole hyvin?
Mutta joo, minäkin siis ymmärrän, että voi seota pahasti. Hirveältä se silti tuntuu, eikä sitä tarvitse hyväksyä. Nämä on kaksi eri asiaa. En hyväksyisi omanakaan tekona sitä omaa masennusoutouttani, ymmärrän silti, että niin voi käydä ja silloin heti pitäisi saada apua. Surullinen juttu, erittäin surullinen.
Me emme edelleenkään tiedä onko se äiti ollut masentunut vai esim. narsisti. Siksi tuohon kirjoitukseen ei olisi pitänyt sotkea tätä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 21:07"]
Niin siis vanhakantaisten asenteiden hyödyn todistamattomuus todistuu sillä, ettei sitä ole todistettu. Ainakaan itse en ole missään törmännyt vakuuttaviin esityksiin aiheesta. Rikollisuuden muutokset eivät noudata juuri lainkaan yhteiskunnan asenteiden muutosta, ainakaan niin että löystyneistä asenteista olisi seurannut rikollisuuden kasvu. Esim. katuväkivalta on viime vuosikymmeninä vähentynyt samaan aikaan kuin monia rangaistuksia on lievennetty.
Uskoa vapaaseen tahtoon ei voi ratkaista sillä perusteella, olisiko uskon loppuminen riemuvoitto vai ei. Se pitäisi tapahtua faktojen valossa, riippumatta siitä onko lopputulos mukava vai ei. Toisaalta, jos vapaata tahtoa ei ole, siihen uskominen tai ei-uskominen ei ole omissa käsissämme.
[/quote]
Lue viesti 74.
Sinä sekoitat asenteet ja moraalin vankeusrangaistuksiin, vaikka ne eivät ole sama asia, emmekä me puhuneet rangaistuksista alkuunkaan.
Ja jos viittaat vanhanaikaisilla asenteilla esimerkiksi taipumusta pitää lapsentappoa tuomittavana tekona, ja väität, etteivät tällaiset asenteet hyödytä ketään, saanen kysyä, miksi niissä kulttuureissa, joissa esimerkiksi raiskatun tyttären tappaminen on sosiaalisesti hyväksyttävää ja ymmärrettävää, tapetaan raiskattuja tyttäriä, mutta Suomessa ei niinkään? (Etenkin siis, kun noilla rangaistuksilla ei sitten ilmeisesti ole vaikutusta.) Miksei Euroopassa syödä kuolleita ihmisiä, mutta tietyissä intialaisissa kulteissa syödään, ellei kyse ole yhteisön asenteista? (Ja rangaistuksilla ei edelleenkään ole merkitystä.)
Miksi ylipäätänsä ihmiset käyttäytyvät niin eri taivoin eri maissa, ja eroavaisuudet noudattavat hämmästyttävän paljon näiden kulttuureiden asenteiden eroa, ellei noilla asenteilla ole mitään sijaa ihmisten päätöksenteossa? Onko se siis sattumaa?
Minä EN kertakaikkiaan ymmärrä, jos itsellä paha olo niin miksi lapset piti sotkea tuohon. Hakekoot apua masennukseen tai perhe-elämän vaikeuksiin!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 21:12"][quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 17:33"]
Väsynyt, loppuunajettu ja kertakaikkisen rikki oleva äiti soittaa sossuun ja pyytää lastensuojelua hakemaan lapsensa pois tai äärimmäisessä väsymyksessä tappaa itsensä. Murhaaja ja narsisti tappaa lapsensa. Siinä on vissi ero. On narsistista ajatella, että lasten on parempi olla kuolleita kuin ilman äitiä. Jos on edes ripaus äidinrakkautta jäljellä väsyneessä ihmisessä, niin tajuaa, että lapset kyllä pärjäävät uudessa kodissa ja ansaitsevat elää, vaikka itse haluaisikin kuolla.
[/quote]
Jaahas, en sanois noinkaan. Itse tunnen henkilön, jonka äiti tappoi itsensä, kun tuttavani oli 7 v. On kyllä semmoinen ihmisraunio aikuisena, ettei moista kohtaloa ihmiselle soisi. Ihmisen biologiaan kuuluu eläimen lailla kasvattaa ja suojella poikasiaan ja jos ei siinä onnistu, niin viedä jopa mennessään.
[/quote]
Näinhän se on ihan tuurista kiinni saako lapsi oikesti rakastavat sijaisvanhemmat.
Elämä on aika raadollinen juttu.
Itselle kuitenkin ajatus tuollaisesta murhasta on vieras. Tajuan kuitenkin, että jokaisella käsittämättömälläkin teolla on jokin syy. Auvisenkin elämässä on olleet ne syyt. Se, että tajuaa ei tarkoita paapomista. Rikosten uhrien kohtalo on kurja ja juu paska maailma.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 19:24"]
Voihan sitä jokainen miettiä etukäteen, mitä tekee jos alkaa mennä asiat huonosti, silloin kun on vielä tolkkua vähän tallella. Jos on yhtään ajattelukapasiteettia - no kaikillahan sitä ei ole. Pitää olla kyllä aika tunnetaidoton ja kyvytön, jos ei itsessään tunnista noinkaan vakavia mielenterveyden järkkymisen merkkejä mitä tuolla Nurmeksen äidillä oli, tilanne kun oli kuitenkin jatkunut jo pitkään. Luulisi, että sitä yrittäisi jotenkin helpottaa psyykkistä painettaan ja etsiä apua, neuvola oli kuitenkin lähellä ja varmasti tuttu paikka.
[/quote]
Ei neuvolassakaan aina ymmärretä. Ihmisiä hekin siellä on ja ihan samalla tavalla tekevät virheitä kuin muutkin. Minulle sanottiin kun masennuin synnytyksen jälkeen, että "voivoi, oletko käynyt äitikahviloissa? Siellä voisi löytyä vertaistukea" En älynnyt itse enää mitään. Menin kahvilaan ja tunsin itseni maailman huonoimmaksi äidiksi, ääneni oli outo, enkä tunnistanut enää itseäni. Vasta myöhemmin, hoitoon päästyäni, tajusin kuinka heitteillä minä ja vauvani oltiin. Eli ei apua aina saa, vaikka sitä pyytäkin. Olinko siis tunnetaidoton ja kyvytön? En, vaan sairastunut psykoottiseen masennukseen. Siinä ei välttämättä ole sairaudentuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tuota äitiä.
Sellaisen ymmärrän jos haluaa itsensä tappaa. Mutta sitä en ymmärrä että pitää tappaa ne lapsetkin.
Itse yhteen väliin harkitsin tosissani itsemurhaa. Mutta minulla on lapsi josta täytyy huolehtia. Jos minä kuolen, lapseni tulee kärsimään siitä aina. Joten en siis tehnyt itsemurhaa. Ei käynyt mielessäkään että tappaisin lapsen. Hyi
Olen samaa mieltä siinä, että empatiakyky ja taito asettua toisen saappaisiin on tärkeää. Siksipä tunnenkin tuskaa, kun ajattelen kuinka paljon sitä eskarilaista on pelottanut. Äiti itkee, huutaa, kaahailee. Pikkusisarukset itkevät paniikissa. Kenties lapsi on yrittänyt rauhoitella sisaruksiaan. Helliä. Ettei äitiä rasitettaisi enemmän. Ja ne linja-auton valot tulevat vastaan nopeasti, mutta eivät niin nopeasti ettei ehtisi pelätä kuollakseen. Vaaditte empatiakykyä, mutta osoitatte sen väärään osoitteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kykene enkä edes halua ymmärtää lapsenmurhaajaa.
Sanon vaan, että olisi tappanut itsensä. Päätti kuitenkin tappaa OMAT LAPSENSA ja vaarantaa myös monien muiden sivullisten hengen. Ei heru sympatiaa tai ymmärrystä, ei sitten yhtään. Niinköhän teiltä "puolustelijoilta" löytyis samanlaista ymmärrystä jos perheen isä olisi tappanut omat lapsensa ja itsensä?
Rauha näille kuolleille lapsille, ja iseille toivon paljon, paljon voimia. Äidistä en sano yhtään mitään..
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 21:29"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 21:07"]
Niin siis vanhakantaisten asenteiden hyödyn todistamattomuus todistuu sillä, ettei sitä ole todistettu. Ainakaan itse en ole missään törmännyt vakuuttaviin esityksiin aiheesta. Rikollisuuden muutokset eivät noudata juuri lainkaan yhteiskunnan asenteiden muutosta, ainakaan niin että löystyneistä asenteista olisi seurannut rikollisuuden kasvu. Esim. katuväkivalta on viime vuosikymmeninä vähentynyt samaan aikaan kuin monia rangaistuksia on lievennetty.
Uskoa vapaaseen tahtoon ei voi ratkaista sillä perusteella, olisiko uskon loppuminen riemuvoitto vai ei. Se pitäisi tapahtua faktojen valossa, riippumatta siitä onko lopputulos mukava vai ei. Toisaalta, jos vapaata tahtoa ei ole, siihen uskominen tai ei-uskominen ei ole omissa käsissämme.
[/quote]
Lue viesti 74.
Sinä sekoitat asenteet ja moraalin vankeusrangaistuksiin, vaikka ne eivät ole sama asia, emmekä me puhuneet rangaistuksista alkuunkaan.
Ja jos viittaat vanhanaikaisilla asenteilla esimerkiksi taipumusta pitää lapsentappoa tuomittavana tekona, ja väität, etteivät tällaiset asenteet hyödytä ketään, saanen kysyä, miksi niissä kulttuureissa, joissa esimerkiksi raiskatun tyttären tappaminen on sosiaalisesti hyväksyttävää ja ymmärrettävää, tapetaan raiskattuja tyttäriä, mutta Suomessa ei niinkään? (Etenkin siis, kun noilla rangaistuksilla ei sitten ilmeisesti ole vaikutusta.) Miksei Euroopassa syödä kuolleita ihmisiä, mutta tietyissä intialaisissa kulteissa syödään, ellei kyse ole yhteisön asenteista? (Ja rangaistuksilla ei edelleenkään ole merkitystä.)
Miksi ylipäätänsä ihmiset käyttäytyvät niin eri taivoin eri maissa, ja eroavaisuudet noudattavat hämmästyttävän paljon näiden kulttuureiden asenteiden eroa, ellei noilla asenteilla ole mitään sijaa ihmisten päätöksenteossa? Onko se siis sattumaa?
[/quote]
Rikoksista yleensä rangaistaan juridisilla rangaistuksilla, ei asenteilla. Muutenhan vankilat voisi purkaa, kun kaikki vaan muistaisivat paheksua internetissä niin pirkuleesti. On epäuskottavaa väittää sosiaalisen paheksunnan estäneen joitakin rikostyyppejä (esim. kivitystuomioita), samaan aikaan kun sosiaalisesti paheksuttuja ovat kaikki nekin rikostyypit, joita Suomessa esiintyy.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 21:48"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 21:29"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 21:07"]
Niin siis vanhakantaisten asenteiden hyödyn todistamattomuus todistuu sillä, ettei sitä ole todistettu. Ainakaan itse en ole missään törmännyt vakuuttaviin esityksiin aiheesta. Rikollisuuden muutokset eivät noudata juuri lainkaan yhteiskunnan asenteiden muutosta, ainakaan niin että löystyneistä asenteista olisi seurannut rikollisuuden kasvu. Esim. katuväkivalta on viime vuosikymmeninä vähentynyt samaan aikaan kuin monia rangaistuksia on lievennetty.
Uskoa vapaaseen tahtoon ei voi ratkaista sillä perusteella, olisiko uskon loppuminen riemuvoitto vai ei. Se pitäisi tapahtua faktojen valossa, riippumatta siitä onko lopputulos mukava vai ei. Toisaalta, jos vapaata tahtoa ei ole, siihen uskominen tai ei-uskominen ei ole omissa käsissämme.
[/quote]
Lue viesti 74.
Sinä sekoitat asenteet ja moraalin vankeusrangaistuksiin, vaikka ne eivät ole sama asia, emmekä me puhuneet rangaistuksista alkuunkaan.
Ja jos viittaat vanhanaikaisilla asenteilla esimerkiksi taipumusta pitää lapsentappoa tuomittavana tekona, ja väität, etteivät tällaiset asenteet hyödytä ketään, saanen kysyä, miksi niissä kulttuureissa, joissa esimerkiksi raiskatun tyttären tappaminen on sosiaalisesti hyväksyttävää ja ymmärrettävää, tapetaan raiskattuja tyttäriä, mutta Suomessa ei niinkään? (Etenkin siis, kun noilla rangaistuksilla ei sitten ilmeisesti ole vaikutusta.) Miksei Euroopassa syödä kuolleita ihmisiä, mutta tietyissä intialaisissa kulteissa syödään, ellei kyse ole yhteisön asenteista? (Ja rangaistuksilla ei edelleenkään ole merkitystä.)
Miksi ylipäätänsä ihmiset käyttäytyvät niin eri taivoin eri maissa, ja eroavaisuudet noudattavat hämmästyttävän paljon näiden kulttuureiden asenteiden eroa, ellei noilla asenteilla ole mitään sijaa ihmisten päätöksenteossa? Onko se siis sattumaa?
[/quote]
Rikoksista yleensä rangaistaan juridisilla rangaistuksilla, ei asenteilla. Muutenhan vankilat voisi purkaa, kun kaikki vaan muistaisivat paheksua internetissä niin pirkuleesti. On epäuskottavaa väittää sosiaalisen paheksunnan estäneen joitakin rikostyyppejä (esim. kivitystuomioita), samaan aikaan kun sosiaalisesti paheksuttuja ovat kaikki nekin rikostyypit, joita Suomessa esiintyy.
[/quote]
Viestisi sisältö tiivistettynä; "Minusta et ole oikeassa." Voitko vielä kertoa, miksi.
Ensin sanot, ettei niin juridisilla rangaistuksilla kuin yhteiskunnan asenteillakaan ole vaikutusta ihmisten toimintaan - miksi sitten ihmiset toimivat niin eri tavoilla eri maissa ja kulttuureissa? Onko kulttuurin sisällä esiintyvän käytöksen yhdenmukaisuuden ja toisaalta kulttuurien välisten eroavaisuuksien olemassaolo vain järjettömän epätodennäköistä sattumaa?
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 19:12"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 17:38"]
Samoin. Vaikean synnytyksen jälkeisen masennuksen kokeneena tiedä, ettei siinä tilassa välttämättä tajua tai osaa saati kykene hakemaan apua.
Minä soitin miehelleni töihin yhtenä aamuna ja sanoin, etten kykene nousemaan sängystä nostamaan tuota huutavaa lasta tuolta pinnasängystä. Mies tuli viivana kotiin. Uskoi kyselemättä, kun sanoin, ettei minua voi jättää nyt kaksin lapsen kanssa. Menetin elämästäni lähes vuoden mustaan sumuun, josta en muista muuta kuin järkyttävän ahdistuksen ja itseni tappamisen suunnittelun.
[/quote]
Tässä on se ero, että sinä ymmärsit tilanteen ja pyysit apua. Ymmärsit sanoa ääneen, ettei sinua saa jättää vauvan kanssa kahden. Kaiken masennuksen ja sumun ja mielen sairastumisen alta löytyi se vaisto, joka käski suojella lasta.
Tämä äiti ei suojellut lapsiaan vaan teki tietoisen ratkaisun päättää heidän elämänsä.
[/quote] Niin tein, mutta ymmärrän täysin sen ahdistuksen kokeneena, etteivät kaikki tajua tilaansa ja osaa hakea apua. Ei se ole niin yksiselitteistä. Minunkin olisi pitänyt tajuta ja osata pyytää apua paljon aikaisemmin. En vain osannut. En kyennyt. Jokainen joka on siinä mustassa kuilussa ollut tietää mitä tarkoitan.
[/quote]
Tuota... Apu on yhtä lähellä, kuin lähin puhelin...
Itse olen kokenut 2 kertaa vakavan burnoutin. Kertaakaan ei tehnyt mieli tappaa ketään, ei edes itseäni.
Toki ymmärrän, jos jollain niin paha olla, että haluaa itseltään hengen riistää. Mutta en sitä, että joltain toiselta, etenkään LAPSELTA!!!
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 18:14"]Sinä suunnittelit ITSESI tappamista. Soitit miehellesi, pyysit ja sait APUA. Tällä idioottimurhaaja äidillä ei käynyt mielessäkään jättää niitä lapsiparkoja pois kyydistä. Kylmä ja säälimätön ämmä. Mädätkööt helvetissä.
[/quote]
Ei se varmaan muuta ajatellut, kuin että en jaksa enää, eikä näillä lapsilla ei ole ketään tässä maailmassa minun lisäkseni.