Ymmärrän täysin sitä kolarin ajanutta äitiä.

Mä koen kanssa jotain samaistumista mahdolliseen tunnetilaan, joka tällä äidillä on mahdollisesti ollut. Voin hyvin kuvitella että vaikka tapahtuma ei ollut harkittu tai suunniteltu et juuri tänään se tapahtuu, mutta sitä on varmasti kypsytelty mielessä. Oletteko miettineet ovatko nämä lapset mahdollisesti nukkuneet autossa väsyneinä synttäreiden jäljiltä vai ovatko olleet hereillä? Mahdollisesti hätääntyneinä itkeneet äidin raivoa? Äidin kasvanut raivo + lasten hätääntynyt huutoitku takapenkiltä ovat voineet olla viimeinen niitti, jonka äiti on kokenut oikeutuksenaan teolle. :(

Mä toivon, että he ovat nukkuneet.

Joutuuhan niin moni mies jättämään erossa lapset uuden miehen hoivattaviksi,siksi kai osa miehistä sit toimii kuten tämä äiti toimi.Jos asian haluaa näin ajatella.Siis että lasten surmaaminen on parempi,kuin että ne kasvaisivat osan ajasta toisen vanhemman ja isä/äitipuolen hoivissa,voi varjele näitä mielipiteitä!!!!!

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 17:58"][quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 17:23"]En ymmärrä. Enkä halua ymmärtää sellaista saamatonta aikuista, joka antaa asioiden vain luisua huonompaan suuntaan ilman että edes yrittää tehdä asialle jotain. Vituttaa tällaiset jotka vain voivottelevat ja eivät omasta mielestään ole mistään vastuussa, asioita vain "tapahtuu" heille ja heidän ympärillään ja he eivät itse mahda millekään mitään.]

- Vielä se romahduksen ja epätoivon päivä tulee sinunkin kohdallesi. Sittenpä voit itse "ottaa vastuuta" asioista, jos kykenet.
[/quote] Ei kuule todellakaan tule kaikille, koska kaikki eivät anna sen tulla!

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 18:19"][quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 18:14"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 17:38"]

Samoin. Vaikean synnytyksen jälkeisen masennuksen kokeneena tiedä, ettei siinä tilassa välttämättä tajua tai osaa saati kykene hakemaan apua. 

Minä soitin miehelleni töihin yhtenä aamuna ja sanoin, etten kykene nousemaan sängystä nostamaan tuota huutavaa lasta tuolta pinnasängystä. Mies tuli viivana kotiin. Uskoi kyselemättä, kun sanoin, ettei minua voi jättää nyt kaksin lapsen kanssa. Menetin elämästäni lähes vuoden mustaan sumuun, josta en muista muuta kuin järkyttävän ahdistuksen ja itseni tappamisen suunnittelun. 

[/quote]

Tässä on se ero, että sinä ymmärsit tilanteen ja pyysit apua. Ymmärsit sanoa ääneen, ettei sinua saa jättää vauvan kanssa kahden. Kaiken masennuksen ja sumun ja mielen sairastumisen alta löytyi se vaisto, joka käski suojella lasta.

Tämä äiti ei suojellut lapsiaan vaan teki tietoisen ratkaisun päättää heidän elämänsä.

[/quote]

Kriittinen hetki on se, kun äiti viimeisillä voimillaan kuukausia/vuosia kärsittyään pyytää apua ja ilmoittaa, ettei häntä saa jättää lapsen kanssa kahdestaan. Mitä tekee hän, joka avunpyynnön kuulee? Nauraako halveksuvasti, että "mitenkähän ne entisaikojen äidit on jaksaneet kun sinä olet noin paska ettet jaksa, minä lähden tästä nyt töihin", tai tyynnytteleekö "väsyttäähän sitä kaikkia äitejä joskus, katotaan teille tästä seuraava neuvola-aika tuonne kuukauden päähän". Vai ottaako tosissaan, katsoo silmiin, kuuntelee ja auttaa. ap
[/quote] Kyllä se isäkin voi olla tilanteessa vähintään yhtä neuvoton. Väsynyt reissutyöstä ja kantanut huolta perheensä tilanteesta. Mies on yrittänyt saada apua aiemmin poliisilta, se kertoo jo jotakin. Multa ei heru MITÄÄN sympatiaa tätä murhaajaa kohtaan. MIKÄÄN ei ole pätevä syy lapsen tappamiselle. Lasten iseille ja muille läheisille toivon sydämestäni voimia.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 17:54"]

Eivätkö nämä ymmärtämättömät ymmärrä, etteivät vaan voi mitenkään tietää, millaista on olla niin sekaisin, kun tuokin äiti on ollut? Ette voi käsittää, miltä se tuntuu, kun ette ole koskaan kokeneet sitä. Helppoa on jeesustella, kun todellisuudessa ei voi vain käsittää koko tilannetta, koska se on täysin oman kokemuspiirin ulkopuolella. Siksi on usein parempi olla hiljaa ja jeesustelematta, olla koittamattakaan ymmärtää, jos ainoa, mitä sieltä näppäimistöstä tulee, on pelkkää turhanpäiväistä syyllistämistä, joka ei hyödytä KETÄÄN. Paitsi saa ehkä teidät tuntemaan itsensä täydellisiksi ihmisiksi...

Narsisti ei tapa itseään varmaan kovinkaan helposti. Narsisti voi kyllä uhkailla itsemurhalla hallitakseen, mutta harva narsisti haluaa varmaankaan ottaa itseään oikeasti hengiltä. Katsokaas, kun se kuolema on aika iso juttu jokaiselle, sille sen aiheuttajalle itselleenkin...

[/quote]

Voi kyllä, narsisti voi helpostikin tappaa itsensä masennuksen vallatessa ja kulissien kaatuessa esimerkiksi. Mieti vaikka Auervaaraa ja insuliinisurmaaja Katariina Pantilaa jotka tappoivat itsensä ja olivat narsisteja.

Ei tämä tarina olisi hyvin päättynyt muissakaan ratkaisuissa. Lapset olisi joutuneet ties minne ja mitä he ovatkaan joutuneet kuulemaan tähän saakka. En hyväksy mitään tästä tarinasta. Tämä on pohjattoman surullista. Ja pelottavaa.

Kumman paljon täältä löytyy äitejä, joille lasten hoitaminen on avaruuslentoon verrattavissa oleva tehtävä. Työssä käyvän miehen toki pitäisi hoitaa myös lapsi siinä ohessa, ettei äityli vaan pääse väsymään. Jos taas ehdotetaan, että mies jäisi kotiin ja nainen töihin, niin eihän se nyt millään käy päinsä. Eihän mies osaisi kuitenkaan tehdä mitään oikein.

Tunnen muutaman tämänkaltaisen henkilön ja yllättävää kyllä suurin osa heidän ajastaan menee tällaisilla palstoilla roikkumiseen ja valittamiseen. Ilmankos arjen pyörittäminen onkin niin hankalaa ja raskasta. Uusia muksuja kuitenkin pyöräytetään peräjälkeen, ettei vaan joutuisi palaamaan töihin.

Jotenkin täältä välittyy kuva, että naisten pitäisi olla holhouksen alaisina, kun mistään ei voida ottaa itse vastuuta. Vika on aina jossain muussa, varsinkin miehissä. Onneksi on myös täysijärkisiä naisia, mutta tällä palstalla heidän osuutensa näyttää olevan hyvin pieni.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 18:29"]

Joutuuhan niin moni mies jättämään erossa lapset uuden miehen hoivattaviksi,siksi kai osa miehistä sit toimii kuten tämä äiti toimi.Jos asian haluaa näin ajatella.Siis että lasten surmaaminen on parempi,kuin että ne kasvaisivat osan ajasta toisen vanhemman ja isä/äitipuolen hoivissa,voi varjele näitä mielipiteitä!!!!!

[/quote]

On sun koulutus mikä tahansa, niin sä et tosiaan ymmärrä. 

VOin ymmärtää että äärimmäisessö vösymyksessö ihminen masentuu, mutta en millään pysty ymmärtämään sitä, miten sellaisessa tilanteessakaan äiti on valmis murhaamaan lapsensa. Tai että ihminen ei ole aiemmin tajunnut että asiat ovat niin hullusti, että jos ei itsen, niin lasten vuoksi on haettava apua. Kyse oli kuitenkin aikuisista ihmisistä. 

Suomalainen nainen, varsinkin äiti, se osaa ainakin uhriutua paremmin kuin kukaan. Ihan samanlainen kostotappo tässä oli kyseessä kun miehilläkin, jotka tappavat lapset ja itsensä eron kynnyksellä. Turha siinä on mitään sädekehää kiillotella.

Keskustelua lukiessa syntyy väkisin sellainen mielikuva, että kaikkein jyrkimmät tuomitsijat ovat itse pahimmassa riskiryhmässä tällaisissa tragedioissa. Jos on hihna tosi tiukalla eikä kykene tiedostamaan omaa heikkouttaan, voi maa revetä sitten aika yllättäen jalkojen alta, jos oma mieli järkkyy. Siinä tilanteesa voi olla vaikeaa pärjätä omien ajatustensa kanssa, jos on aina tottunut olemaan muita kohtaan tuomitseva ja pitänyt itseään vahvana ja terveenä.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 16:46"]

Ymmärrän täysin myös Katri Mannisen tekstin aiheesta, paitsi että minusta Mannisen väsymyksestä saa ainakin tekstistä tosi kevyen kuvan. Osaan hyvin samaistua siihen tunteeseen, joka lapsensa surmanneella äidillä oli elämänsä viime aikoina - viikkoina, kuukausina, vuosina. Olen selvästi itsekin siis ollut aika lailla pimeän rajamailla. Olen siis itsekin heikko.

[/quote]

Sitten ymmärrät miestäsi, jos miehesi väsyneenä menee rajan yli ja tappaa itsensä ja lapsenne. Voit haudata perheesi ymmärtäen miehesi teon ja lastenne murhan.

On hyvin kaunista, kun vauvapalstalla ymmärretään väsynyttä äitiä. Itseltäni ei ymmärrystä riitä moninkertaiselle lasten murhaajalle, joka vaaransi vielä bussilastillisen sivullisiakin aiheuttaen monille elinikäiset traumat ja painajaiset. Toivon ihan väsyn äipän vuoksi, että helvetti todella olisi olemassa, vaikken uskovainen olekaan.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 19:05"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 16:46"]

Ymmärrän täysin myös Katri Mannisen tekstin aiheesta, paitsi että minusta Mannisen väsymyksestä saa ainakin tekstistä tosi kevyen kuvan. Osaan hyvin samaistua siihen tunteeseen, joka lapsensa surmanneella äidillä oli elämänsä viime aikoina - viikkoina, kuukausina, vuosina. Olen selvästi itsekin siis ollut aika lailla pimeän rajamailla. Olen siis itsekin heikko.

[/quote]

Sitten ymmärrät miestäsi, jos miehesi väsyneenä menee rajan yli ja tappaa itsensä ja lapsenne. Voit haudata perheesi ymmärtäen miehesi teon ja lastenne murhan.

[/quote]

Sanotaanko näin, että kokemuksistani oppineena en omalla käytökselläni uuvuttaisi puolisoani enempää siinä tapauksessa jos huomaisin hänen uupuvan. Päinvastoin tukisin ja auttaisin. En haukkuisi, jättäisi yksin ja uhkailisi. Näyttäisin välittämiseni. Toisin kuin omat läheiseni silloin, kun itse olin pohjalla. 

En voi sanoa, että ymmärtäisin Rautavaaran murhia sillä tavalla, että hyväksyisin ne. Mutta ymmärrän sen, minkälainen mielenmaisema ja ajatusten näennäinen logiikka tilanteeseen on johtanut. Ymmärrän äidin tunteet, jos ne ovat kummunneet samantyyppisestä suosta mistä omani joskus. En tokikaan voi tietää, tulkitsen vain tilannetta oman elämäntarinani pohjalta. 

Keskustelijoilla ei tunnu olevan taitoa erotella "ymmärtämistä" ja "hyväksymistä". Ymmärtämisellä tarkoitan tajuamista, se ei tarkoita sitä että pitäisin tekoa oikeutettuna. Ap

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 18:14"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 17:38"]

Samoin. Vaikean synnytyksen jälkeisen masennuksen kokeneena tiedä, ettei siinä tilassa välttämättä tajua tai osaa saati kykene hakemaan apua. 

Minä soitin miehelleni töihin yhtenä aamuna ja sanoin, etten kykene nousemaan sängystä nostamaan tuota huutavaa lasta tuolta pinnasängystä. Mies tuli viivana kotiin. Uskoi kyselemättä, kun sanoin, ettei minua voi jättää nyt kaksin lapsen kanssa. Menetin elämästäni lähes vuoden mustaan sumuun, josta en muista muuta kuin järkyttävän ahdistuksen ja itseni tappamisen suunnittelun. 

[/quote]

Tässä on se ero, että sinä ymmärsit tilanteen ja pyysit apua. Ymmärsit sanoa ääneen, ettei sinua saa jättää vauvan kanssa kahden. Kaiken masennuksen ja sumun ja mielen sairastumisen alta löytyi se vaisto, joka käski suojella lasta.

Tämä äiti ei suojellut lapsiaan vaan teki tietoisen ratkaisun päättää heidän elämänsä.

[/quote] Niin tein, mutta ymmärrän täysin sen ahdistuksen kokeneena, etteivät kaikki tajua tilaansa ja osaa hakea apua. Ei se ole niin yksiselitteistä. Minunkin olisi pitänyt tajuta ja osata pyytää apua paljon aikaisemmin. En vain osannut. En kyennyt. Jokainen joka on siinä mustassa kuilussa ollut tietää mitä tarkoitan. 

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 18:43"]

Kumman paljon täältä löytyy äitejä, joille lasten hoitaminen on avaruuslentoon verrattavissa oleva tehtävä. Työssä käyvän miehen toki pitäisi hoitaa myös lapsi siinä ohessa, ettei äityli vaan pääse väsymään. Jos taas ehdotetaan, että mies jäisi kotiin ja nainen töihin, niin eihän se nyt millään käy päinsä. Eihän mies osaisi kuitenkaan tehdä mitään oikein.

Tunnen muutaman tämänkaltaisen henkilön ja yllättävää kyllä suurin osa heidän ajastaan menee tällaisilla palstoilla roikkumiseen ja valittamiseen. Ilmankos arjen pyörittäminen onkin niin hankalaa ja raskasta. Uusia muksuja kuitenkin pyöräytetään peräjälkeen, ettei vaan joutuisi palaamaan töihin.

Jotenkin täältä välittyy kuva, että naisten pitäisi olla holhouksen alaisina, kun mistään ei voida ottaa itse vastuuta. Vika on aina jossain muussa, varsinkin miehissä. Onneksi on myös täysijärkisiä naisia, mutta tällä palstalla heidän osuutensa näyttää olevan hyvin pieni.

[/quote] 

Haista helvetti. Synnytä ensin itse lapsi ja vaivu synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Hoida mekaanisesti lasta, jota et rakasta ja toivo kuolemaa kuukaudesta toiseen. Ole nukkumatta, vaikka lapsi nukkuisi koska et ahdistukseltasi kykene nukkumaan. Koe psykosomaattisia oireita kuten painajaisia, hikoilua ja hallusinaatioita. Tule sen jälkeen vähättelemään tänne muiden äitien jaksamista.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 19:03"]

Keskustelua lukiessa syntyy väkisin sellainen mielikuva, että kaikkein jyrkimmät tuomitsijat ovat itse pahimmassa riskiryhmässä tällaisissa tragedioissa. Jos on hihna tosi tiukalla eikä kykene tiedostamaan omaa heikkouttaan, voi maa revetä sitten aika yllättäen jalkojen alta, jos oma mieli järkkyy. Siinä tilanteesa voi olla vaikeaa pärjätä omien ajatustensa kanssa, jos on aina tottunut olemaan muita kohtaan tuomitseva ja pitänyt itseään vahvana ja terveenä.

[/quote]

Juuri näin.

Voihan sitä jokainen miettiä etukäteen, mitä tekee jos alkaa mennä asiat huonosti, silloin kun on vielä tolkkua vähän tallella. Jos on yhtään ajattelukapasiteettia - no kaikillahan sitä ei ole. Pitää olla kyllä aika tunnetaidoton ja kyvytön, jos ei itsessään tunnista noinkaan vakavia mielenterveyden järkkymisen merkkejä mitä tuolla Nurmeksen äidillä oli, tilanne kun oli kuitenkin jatkunut jo pitkään. Luulisi, että sitä yrittäisi jotenkin helpottaa psyykkistä painettaan ja etsiä apua, neuvola oli kuitenkin lähellä ja varmasti tuttu paikka. 

Onko teidän ollut pakko hankkia niitä lapsia (ilmeisesti osalla vielä useampikin) jos niiden kanssa on niin hemmetin vaikeaa? Lisääntyminen ei ole pakollista ja aika harva mies siihen naista alkaa pakottamaan. Jos jo ensimmäisen tai toisen kanssa on ollut ihan hirveää, niin pakkoko niitä on hankkia lisää jos kerran väsyttää ja masentaa?!

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 17:33"]Väsynyt, loppuunajettu ja kertakaikkisen rikki oleva äiti soittaa sossuun ja pyytää lastensuojelua hakemaan lapsensa pois tai äärimmäisessä väsymyksessä tappaa itsensä. Murhaaja ja narsisti tappaa lapsensa. Siinä on vissi ero. On narsistista ajatella, että lasten on parempi olla kuolleita kuin ilman äitiä. Jos on edes ripaus äidinrakkautta jäljellä väsyneessä ihmisessä, niin tajuaa, että lapset kyllä pärjäävät uudessa kodissa ja ansaitsevat elää, vaikka itse haluaisikin kuolla.
[/quote]keksin nopeasyi syyn milloin lapsia ei voi jättää. Tosin syyn voisi kertoa mut kukaan ei uskois.