Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Henkisen heräämisen tuska ja intuition palauttaminen.
15.09.2021 |
Olisko kellään antaa opastusta miten minä tästä etenisin. Varmasti tälläkin palstalla on tietoisia ihmisiä omine tasoineen ja toivon, että tähän ketjuun saataisiin keskustelua aikaiseksi.
Olen elämässäni nyt kolmatta kertaa suurenmoisen tuskan väsyttämänä tiedostaen tämän johtuvan tietoisuuden lisääntymisestä ja tapahtuvasta kasvusta.
Tiedän sen, pitkästä aikaa intuitio kolkuttelee sen puolelle. Pitkästä aikaa myös tunnen vahvasti intuitioni.
Oli sellainen tilanne reilu kaksi vuotta sitten, että olin löytänyt jo suhteellisen hyvän tasapainon minun oman elämäni, henkisen kasvun ja ulkoisen, tämän maallisen elämän välillä. Olin kiitollinen, onnellinen, voimaantunut ja ulospäin olin hehkuva, kaunis, läsnäoleva ja hyväntahtoinen ihminen.
Sain myös paljon erilaisia tavoitteitani saavutetuksi parempaan monella saralla, esimerkiksi työ ja talous, terveys sekä ulkoinen olemus muuten.
Siihen ajauduin vain omaa intuitiotani kuunnellen ja työstäen silloista kasvuani. Tuskan takana sekin oli henkisesti mutta siitä aukesi oma ulottuvuutensa.
Menetin kuitenkin lopulta sisäisen ääneni kun en sitä enää kuunnellut. En kuunnellut koska egoni meni täyttä vauhtia haluamaansa suuntaan, en osannut tai en vain halunnut pysähtyä kuuntelemaan itseäni.
Sen sijaan hallitsin sisimpääni ja lakkasin kuuntelemasta hälytyskelloja. Ne soivat ja pitkään kunnes lakkasivat kokonaan tai niin etten minä ainakaan osannut enää tiedostaa oikeaa ja väärää.
No..
Sen jälkeen elämä onkin ollut suurimmaksi osaksi todella tuskaa ja valtavan surutyön aiheuttamaa kaaosta, pelkoa ja erilaisia yrityksiä saada taas itseni voimaantumaan. Se on ollut sellaista itsensä hylkäämisen surua ja hyväksymistä miten asiat omien päätöksien vuoksi menivät.
Nyt olen päässyt eteenpäin niin, että vaikka en edelleenkään ole löytänyt sitä sisäistä hyvää oloa ja intuitiotani samalla tavalla niin tiedostan ehdottomasti laajemmin ja isommin kokonaisuutta ja ymmärrän elämämme illuusiosta paremmin kuin ennen.
Katson maailmaa kuin itseni ulkopuolelta mutta tavallaan myös tietoisesti.
En kuitenkaan voi hyvin koska sattuu käsittämättömän paljon päästää irti siitä miten joskus olen kokenut elämän mutta samalla tunnen pelkoa ja jopa ärtymystä koska olen välitilassa enkä aivan tiedä, että mihin olen sisimmässäni menossa ja millaisia arvoja sekä identiteettiä tässä nyt luodaan.
Pitäisi nyt luottaa vain ja saada intuitio kuuluviin mutta ego? estää edelleen.
Joskus tuntuu, että olisin heräämässä jostain. Haen jotain tasapainoa nyt kovasti, tuska ja energian puute on läsnä niin voimakkaasti.
Tämä on tuttua mutta aina yhtä kivuliasta, sitä vain toivoo saavansa valoa ja rauhaa elämäänsä.
Kommentit (26)
Itse olen viime vuosina kasvanut ihmisenä ja työyhteisön jäsenenä nextille levelille. Myös suhteet sekä ylä- että alakertaan on kunnossa. Paras aika kasvaa henkiseti on silloin, kun on vielä elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Intuition ääni tulee aina rakkaudesta. Tunne on se, millä erotat helpoimmin intuition äänen egosta.
Abraham Hicks-kirjoista tuttu "Seuraa iloa" oli itselleni hyvä ohjenuora.
Seuraa sinäkin iloa, yritä pysyä hetkessä, tee arkiaskareita pysähtyen hengittämään sitä hetkeä.
Tee meditaatio- ja/tai joogaharjoituksia jos pysähtyminen on muuten haastavaa.
Nykyään intuitio ohjaa minua ja läsnä on aina tunne siitä, että on hyvä olla. Jos pitää tehdä päätöksiä, valitsen sen mikä tuo iloa ja väriä mieleeni. Se on varma merkki intuition voimasta.Kiitos.
Niin, rakkaudesta se tulee ja kun se sieltä tulee niin elämä tuntuu erityisen hyvältä. Kuin olisi jonkinlaisessa harmoniassa.
Ei se jatkuvaa ruusuilla tanssimista ole mutta luottamus ja turva on keskeinen. Se oli tunne tai tila joka elää muistoissani mutta en pääse siihen näin vain. Se vaatii tätä henkistä työskentelyä ja irti päästämistä, joka on tuskaisaa. Se vaatii myös sisäistä ääntä.Kaikista ikävintä tässä on juuri ollut se, että yhteys itseeni katosi. Sain mahdollisuuksia kyllä pitää kiinni omasta olemuksestani mutta yksinkertaisesti jäin "pahuuden" alle. Tuo nyt kuulostaa aika liioitetulta mutta oikeasti imin itseeni huonoa energiaa ja siitä alkoi aikamoinen taipale. Rakkaus todella jäi uupumaan enkä enää tiennyt mikä on totta ja mikä ei.
En voi todeta muuta kuin, että toivottavasti opin tuosta ja saan vielä itseni takaisin. Olen osittain jopa unohtanut sen puolen itsessäni mutta minussa se voima edelleen on, piiloksissa mutta olemassa.Iloakin joudun hakemaan - siinä samassa kuin intuitiotakin. On pieniä hetkiä tullut kun on tuntunut pitkästä aikaa, että ihanaa, minä iloitsen aidosti mutta hyvin lyhyitä ohimeneviä hetkiä. Voi minulla siis muutenkin olla naurua päivässä mutta se tunne, joka täyttää koko sielun niin on nykyään harvoin. Joudun todella nyt kuuntelemaan ja yrittää luoda yhteyden itseeni.
Jokatapauksessa, ihana neuvo. Kiitos vielä.
Ap
Ap, intuitio on mukana silloinkin, kun valitset otatko kasvishyllystä kurkkua vai tomaattia. Ne pienet valinnat ovat sisäinen äänesi. Tai kun valitset minkä asun puet yllesi, mitä reittiä menet töihin, käytkö kaupassa tänään vai vasta ensi viikolla. Jokainen pieni valinta, jossa kuuntelet intuitiota, myös voimistaa sitä.
Henkisyyden polulle astunutta koetellaan aina, ainakin egon näkökulmasta katsottuna. Käyt läpi sen kuuluisan sielun pimeän yön tai joskus jopa useamman ennen kuin pääset rauhallisempaan vaiheeseen.
Itse kävin läpi kolmen vuoden aikana ihmisten kuolemia ja selkään puukotuksia, oman vakavan sairauden ja lopulta lapsen vakavan loukkaantumisen (lähes henki meni). Vasta silloin elämä asettui ja löysin luottamuksen elämään. Minun piti nähdä musta synkkyys, jotta pääsin valoon.
Sinäkin käyttää läpi nyt omaa polkuasi, joka on sinulle tarpeellinen kulkea. Se riisuu ihmiseltä sen mitä ei enää tarvitse ja ohjaa kohti valoa.
Se voi olla itkua, naurua ja suuttumusta, mutta myöhemmin ymmärtää miksi se kaikki oli mentävä läpi.
Joku päivä huomaat, että sinulla on sydämessä vain rakkaus, pelottomuus, näet valoa ja koet iloa. Sekä myös sen, että intuitio ohjaa sinua ja egon on hiljentynyt.
Kirjoitan sinulle vähän toisesta näkökulmasta. Tunnistan ja ymmärrän jonkin verran tuosta mitä kirjoitat. Mutta kuljen itse eri tietä. Sen tien nimi on Jeesus. Jeesus kutsuu kulkemaan tätä tietä yhdessä hänen kanssaan. Itsensä kuuntelu on tärkeää ja on tärkeää löytää oma paikkansa elämässä. Mutta Jeesus ei kutsu meitä tutkimaan loputtomasti omaa sisintämme, vaan kääntämään katseemme Häneen. Hän sanoo olevansa tie, totuus ja elämä. Ja maailman valo. Jeesus antoi myös esimerkin kuinka elää tätä elämää, emme elä itseämme varten vaan rakastaaksemme ja palvelleksamme toisia ihmisiä ja Jumalaa. Tällä tiellä kyllä myös kasvetaan ja kehitytään, mutta ei niinkään tietoisuuden lisääntymisessä vaan Kristuksen tuntemisessa. Ristin tiellä voima piilee heikkoudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein henkisessä heräämisessä joutuu egon näkökulmasta nöyrtymään aika hurjasti.
Itse muutuin ulkoa ohjatusta sisäistä ääntäni kuuntelevaksi kun kimpussani oli vuosikausia kiusaaja perhepiirissä: minussa oli kaikki mahdollinen väärin eikä minulla ollut oikeutta tunteisiin ja mielipiteisiin. Se ei ollut helppoa ja lisäksi kasvoin eroon joistain suorittavaa elämää ihailevista kavereista.Siinä heräsin että hetkinen, eivät ulkoiset asia tai muut ihmiset minua määrittele. Ilo löytyy omaa sisäistä ääntä kuunnellen. Chakrat ovat hyviä pohdinnan lähtökohtia.
Toki arkielämä aina välillä hukuttaa oman suunnan alleen ja tulee solmukohtia. Niihin pitää sitten paneutua. Onko sinulla ymmärtävää juttelukumppania?
Tuota itsensä kuunteleminen parhaimmillaan kyllä teettää. Saa voimaa itsestään ja elämä muuttuu arvojensa mukaiseksi - josta taas seuraa uusia hyviä asioita.
Minä myös koen nykyään yhteiskunnan rattaana olemisen ajoittain jopa vastenmielisenä. Ei siinä mitään, että esim. töitä tehdään ja vaikka rankastikin mutta mitä tai ketä sillä loppupeleissä enää palvellaan kun kaikki on jo niin massiivista?
On liian tuloskeskeistä ja kulutusluontoista tämä arkemme, uupumiset lisääntyy. Suorituskeskeisyys on myös minulta jäänyt paljolti taakse ja ajatukset ylipäätään muuttuneet yksilötasolla.
Teen ja tahdon olla työssäni osaava mutta moni asia mietityttää. Pyrin keskittymään eniten siihen, että miten voin luoda tämän kaoottisen ajattelun tasapainoiseksi arjessa.
Sitä on pakko kuitenkin mennä sekä tehdä vaikka joskus se ei aivan tuekaan maailmankatsomusta.
Harvemmin olen jutellut näistä kenenkään kanssa. Aiemmin kyllä kun olin tuossa onnellisessa tilanteessa, niin ympärilleni tuli ihmisiä, joiden kanssa pääsin käsiksi tällaisiin kysymyksiin.
Myöhemmin kun kadotin itseni niin taso läheisimmän kanssa on ollut erittäin pinnallisten asioiden äärellä yleisimmin, siihenkin tottuu mutta ei se ravitse.
Ap
Dalai-lama vastasi kun häneltä kysyttiin, miten suhtautua tähän syyllisyyteen, kun itsellä on hyvin, mutta muualla kärsitään kapitalismin nimissä. Hän vastasi, että koska meidän on suotu nyt syntyä hyvään asemaan, on velvollisuutemme käyttää asemaamme kärsimyksen vähentämiseen.
Alue: Aihe vapaa
Jos laitat aina hyvinvointisi etusijalle, eli saat rauhaa ja valoa. Sieltä tarkastelet itsesi ulkopuolella asioita. Ja joskus sisällä, mutta irtipäästäen negatiivisesta. Ei ole pakko seurata sitä mikä tuottaa tuskaa ja voi käyttää maalaisjärkeä, maadoittaa. Ja ihmisen aivot unohtavat välillä osan, koska muuten päässä olisi yhtä aikaa liikaa asioita liikkeellä. Rentoudu. Muistiinpanoihin voi laittaa muistettavan, niin ei kuormitu kaikesta ja siihen palaa erikseen jos se tuntuu hyvältä?