Uusperheet? Kuuluuko perheeseenne haastavaa tai muuten vaikeaa lasta tai nuorta?
Miten ei-biologinen on jaksanut? Meillä perheessä ongelmallinen teini, on ollut kyllä ongelmallinen koko ikänsä. Mietin miettiikö mieheni joskus että olisi pitänyt jättää koko perhehel... väliin.. Kerran vihaistuksissaan sanoi niin, siitä on jo vuosia. On perunut puheensa, mutta tämä ei minulta unohdu.. en muistuta häntä siitä, mutta kriisivaihessa se tulee aina mieleen. Ja teini järjestää kriisivaiheita usein.
Niin ja yhteinen lapsemme ja miehen lapsi ovat kilttejä ja kunnollisia. Tämä minun vanhin lapseni kaikkea muuta. On neurologista ongelmaa joka osaltaan selittää, ja mieheni on ottanut hienosti kaiken sonnan vastaan. Taitaa jopa rakastaa tuota vihaa ja agressiota täynnä olevaa teinipirulaista, joka minulle on suunnattoman rakas, mutta ajaa minut äärirajoille kerta toisensa jälkeen.
Kommentit (9)
Miehen esikoinen on nyt 6, hankala kuin mikä. Lapsella on diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä joka selittää osan hankaluudesta. Muuten on vain hankala luonne. Silti ihana ja rakas lapsi kaikin puolin. Meidän yhteinen lapsemme on helpompi.
Tuntuuko sinusta joskus 3 että olisiko ollut paras jättää koko juttu väliin? Mikä on asemasi perheessä, oletko täysivaltainen aikuinen? Entä miten lapsi sinuun suhtautuu?
Täällä kahden erityiskaksosen äitipuoli. Rankkaa on kieltämättä mutta hetkeäkään en kadu. "Sä et oo mun oikee äiti" , "painu ämmä vittuun" , "haista ämmä paska/vittu" jne, tiedätte varmaan mitä ajan takaa. Kuitenkin samana iltana viimeistään kuuluu kuinka "rakastan sua xxxx" :)
Kuuluu kyllä haastava lapsi. Uusi kumppani ei ole sitoutunut perhe-elämään, eikä lunastanut auktoriteettia lapsen edessä. En tiedä, onko kyse jaksamisesta vai haluamisesta. Kasvatusvastuu jää biovanhemmalle.
Ihanaa kuulla että et kadu 5. Noin minun miehenkin sanoo, mutta silti muistan ikuisesti sen yhden ohimennen ärähdetyn kommentin. Voi kun voisin pyyhkiä sen muistoistani pois.
Kyllähän mies on jo osoittanut olevansa mukana täysillä ja omasta halustaan. Täytyy varmaan hemmotella häntä jollain kahdenkeskisellä viikonlopulla kiitokseksi siitä että jaksaa. Kertaakaan hän ei ole edes ehdottanut että tehtäisiin joku lomareissu tms ilman häntä, vain nuorempien lapsien kanssa. Kertaakaan hän ei ole yrittänyt vihjata että nuoren olisi parempi mennä asumaan isänsä luokse vaikka se häntä helpottaisi, sillä tietää että siellä ei aseteta rajoja, eikä se ole nuoren etu.
ap
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 13:27"]Ihanaa kuulla että et kadu 5. Noin minun miehenkin sanoo, mutta silti muistan ikuisesti sen yhden ohimennen ärähdetyn kommentin. Voi kun voisin pyyhkiä sen muistoistani pois.
Kyllähän mies on jo osoittanut olevansa mukana täysillä ja omasta halustaan. Täytyy varmaan hemmotella häntä jollain kahdenkeskisellä viikonlopulla kiitokseksi siitä että jaksaa. Kertaakaan hän ei ole edes ehdottanut että tehtäisiin joku lomareissu tms ilman häntä, vain nuorempien lapsien kanssa. Kertaakaan hän ei ole yrittänyt vihjata että nuoren olisi parempi mennä asumaan isänsä luokse vaikka se häntä helpottaisi, sillä tietää että siellä ei aseteta rajoja, eikä se ole nuoren etu.
ap
[/quote]
Mä luulen että sun mies on ärähtänyt sen suutuspäissään ja katuu sanomisiaan hirveästi. Eiköhän se ois lähtenyt jo ,jos ois lähteäkseen? :) tsemppiä sinne! T. 5
Ei, ikinä ei ole vielä tullut oloa että olisi pitänyt jättää juttu väliin, vaikka vaikeita päiviä onkin välillä. Kyllähän sitä ajattelee miten paljon helpompaa välillä olisi ilman, mutta koskaan ei ole kaduttanut. Lapsen kanssa mulla on hyvä suhde, tosin sen luomisessa meni vuosia. Alkuun lapsi suhtautui minuun todella varauksellisesti, nykyään aina nähdessä halaa. Miehen exän kanssa meillä on todella hyvät välit että se varmaan osaltaan auttaa tilannetta.
3
Nosto...