Olen kateellinen ja mustasukkainen ystävä
Vihaan itseäni sen takia. Tahdon ihan oikeasti vain hyvää ystävilleni, mutta on vaikea olla onnellinen muiden puolesta, kun on itse niin onneton. Pelkään hylätyksi tulemista. Kateus ja mustasukkaisuus vahvistuvat silloin kun voin henkisesti jotenkin erityisen huonosti. Yritän kyllä peittää tuntemukseni, en halua pilata muden iloa.
En nyt tiedä oliko tässä jotain pointtia, halusin vain sanoa tämän äänen jossakin näin aamun ahdistuksessa. Muita samanlaisia tai sellaisia jotka ovat päässeet eroon tästä?
Kommentit (4)
Mulla on muutaman kerran ollut sunkaltainen kaveri, ja sen kateuden kyllä huomaa. Kävi elämä aina todella raskaaksi näiden ihmisten kanssa ja olen kaikki saanut häädettyä ulos elämästäni. Yksi on vielä fb-kaverini ja valittaa siellä yksinäisyyttään, ja voin kertoa etten sääli tippaakaan.
Harmi ettei ihmisillä ole myötätuntoa. ^ Juuri silloin kun joku oikein vielä tunnustaa omat tunteensa ja kysyy apua, eikä sitä anneta vaan väännetään oikein puukolla vielä lisää itseinhoa toiselle. En haluaisi ikinä olla nro 2:sen kaveri, joka ei tue toista hädässä.
Itselläni on samanlaisia tuntemuksia kuin aloittajalla, mutta oon päässyt niistä hyvin eroon siten että oon kehittänyt itseäni, tehnyt omasta elämästäni onnellisen. Täytyy ensin olla tyytyväinen itseensä.. En oikein osaa muuta neuvoa antaa, mutta toivon kipinä kyllä löytyy, älä huoli! :) Mä oon päässyt näistä tunteista eroon melkein kokonaan ja nyt on hyvä olla.
Ja kolmonen jatkaa vielä.. Kannattaa suoraan myöntää toiselle, että mä oon nyt kyllä sulle kateellinen tästä ja tästä. Se vähän puhdistaa sitä ilmapiiriä ja sillon se toinenkin osaa suhtautua suhun paremmin ja osaatte yhdessä keskustella asiasta ja siitä mistä se voisi johtua. Tosiystävät pystyy kyllä keskustelemaan näinkin herkistä aiheista!
up