Miten pian olette tavanneet puolison lapset?
Kysymys onkin jo otsikossa. Miehellä on 2 lasta (8 ja 6), joiden äiti on kuollut ja mies on ollut yksinhuoltaja viimeiset 5 vuotta. Hän haluaisi esitellä mut heille, että tapailu olisi helpompaa, kun voisi olla myös hänen luonaan ja nähdä useammin. Minusta tämä tuntuu vähän hätiköidyltä, koska suhde on aika tuore (3kk) ja tässä puhutaan nyt lapsista, joilla ei ole äitiä ollenkaan. En halua olla vain joku isän uusi nainen joka tulee kuvioihin leikkimään kotia heti suhteen alussa ja mahdollisesti häipyy pian, jos suhde jostain syystä ei toimikaan. Mikä on teidän mielestä sopiva aika ennen kuin tapaa puolison lapset?
Kommentit (10)
Me oltiin tapailtu kuukauden verran, kun aloin käydä kylässä lapsiviikolla. Yötä aloin olla, kun aloimme seurustella muutamaa kuukautta myöhemmin. Nyt jo tullut sisaruksia miehen lapsille.
Jos et ole vakavissasi miehen kanssa ja koet olevasi ohimenevä suhde, niin varmasti hyvä puhua asiasta, että mies ei odota parisuhteen kehittymistä.
Sitten kun lapset ovat täysi-ikäisiä. Usko minua, et halua uusperheeseen!
Taasko tämä äitipuolihullu täällä provoilee.
Ja sun ei siis tarvitse leikkiä mitään kotia, vaikka kävisit kylässä. Se on jo toinen sitoumus alkaa äitipuoleksi lapsille.
Viikko oltiin kimpassa ja muutin miehen luo. Hänellä 4 lasta vuoroviikko systeemillä
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin tapailtu kuukauden verran, kun aloin käydä kylässä lapsiviikolla. Yötä aloin olla, kun aloimme seurustella muutamaa kuukautta myöhemmin. Nyt jo tullut sisaruksia miehen lapsille.
Jos et ole vakavissasi miehen kanssa ja koet olevasi ohimenevä suhde, niin varmasti hyvä puhua asiasta, että mies ei odota parisuhteen kehittymistä.
Oman elämäni kamalin kokemus oli se, kun äitini sai lapsen uuden miehen kanssa. Yhtäkkiä minä jouduin täysin sivuosaan kaikessa, vain uusi yhteinen vauva oli tärkeä. Siis sekä äiti että hänen miehensä keskittyivät pelkästään yhteisiin lapsiinsa. Edelleen yli 20 vuotta myöhemmin tilanne on sama. Olenkin alkanut vältellä äitiäni, hän itse ei tunnu edes huomaavan sitä, että emme ole nähneet lähes vuoteen.
Olen seurustellut miesystäväni kanssa nyt 4 vuotta, en ole tavannut hänen 11v tytärtään eikä hän ole tavannut minun 6v poikaani. Meillä on aikuisten ihmisten parisuhde, johon ei oleta lapsia mukaan leikkimään kotia. Nähdään lapsivapaalla viikolla, joka toinen viikko ollaan oman lapsen kanssa. Tämä sopii meille molemmille.
Äitini kuoli, kun olin 9v ja meille muutti äitipuoli lapsineen vuotta myöhemmin. Onnellinen lapsuus päättyi siihen, ei äidin kuolemaan. Isän ja äitipuolen kanssa en ole ollut missään tekemisissä yli 10 vuoteen.
Heti, kun olin synnyttänyt heidät.
Noin vuosi seurustelua ja sitten yhteen.
Eihän hän vielä mikään puoliso ole...
Elä mene leikkimään kotia vaan tapaa lapset jossain neutraalissa paikassa eka kerralla ja jos juttu sun ja lasten välillä tuntuu sujuvalta, alatte pikkuhiljaa olla enemmän tekemisissä