Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opiskelija ei ole vastannut koko iltana puhelimeen
27.10.2014 |
Pitäisikö huolestua? On ihan aikuinen, 20-vuotias, mutta yleensä soittaa takaisin, jos ei huomaa tai ei ehdi vastata. Tietääkseni ei ole luentoja iltaisin tällä hetkellä. Joskus ei vastaa, kun on kuulokkeet korvilla ja kuuntelee musiikkia tai pelaa, mutta nyt yritin ekan kerran klo 16, pari kertaa siinä välillä ja hetki sitten. Mulla oli aluperin yksi ihan oikea asia, mikä piti kertoa, ei kyllä tämän kiireellinen, mutta kohtalaisen tärkeä kuitenkin. Matka on satoja kilometrejä, joten ei voi mennä katsomaankaan. Kertokaa opiskelijat, miksi ettei vastaisi äidille? Välimme on todella hyvät ja maanantaisin tuskin on bileiltojakaan.
Kommentit (64)
Voi Jeesus, olet kuin oma äitini. En jaksanut hänen kontrolloivaa soitteluaan ja ahdistuin ihan hlvtisti sitä, että jos en vastannut, alkoi tekstarin ja säpon syöttö. Omaan silmään otti myös tuo kohta, jossa kirjoitat että kun ja JOS poikasi alkaa seurustelemaan - minun eka seurustelusuhde oli 22-vuotiaana ja tuntui, että ennen sitä äitini selvästi kuvitteli meidän olevan yhä jokin yksikkö. Ahdistuin kaikesta tästä niin, että otin moneksi vuodeksi etäisyyttä. Vuosi sitten ymmärsin, että äitini voi olla riippuvainen minusta mutta että se ei tarkoita minun itseni kohdalla mitään. Saanko arvata, poikasi on nuorimmainen tai ainoa lapsi? Terkuin kohta valmistuva 26 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 23:15"]
Voi Jeesus, olet kuin oma äitini. En jaksanut hänen kontrolloivaa soitteluaan ja ahdistuin ihan hlvtisti sitä, että jos en vastannut, alkoi tekstarin ja säpon syöttö. Omaan silmään otti myös tuo kohta, jossa kirjoitat että kun ja JOS poikasi alkaa seurustelemaan - minun eka seurustelusuhde oli 22-vuotiaana ja tuntui, että ennen sitä äitini selvästi kuvitteli meidän olevan yhä jokin yksikkö. Ahdistuin kaikesta tästä niin, että otin moneksi vuodeksi etäisyyttä. Vuosi sitten ymmärsin, että äitini voi olla riippuvainen minusta mutta että se ei tarkoita minun itseni kohdalla mitään. Saanko arvata, poikasi on nuorimmainen tai ainoa lapsi? Terkuin kohta valmistuva 26 v
[/quote]
Siis onko kerran viikossa kuulumisten kysyminen/kertominen kontrolloivaa? Näen tuossa kyllä vähän ylitulkintaa, en usko, että olen samanlainen kuin äitisi. Puhelut eivät koskaan kestä viittä minuuttia kauempaa. Minusta on nyt mukava tietää, että kaikki on ok, kun asuu kuitenkin yksinään. Yleensä siihen kerran viikkoon soittoon ehtii kertyä jo jotan asiaa. Esimerkiksi saatan soittaa jotain tällaista "haluatko mummolasta omenoita", eikä muuta puhelun sisältöön kuulu. Jos pojalle oikeasti sattuisi jotain ja kerrottaisiin, että oli viikon jossain, loukkaantuneena, ettei kukaan kaivannut, niin johan alettaisiin huudella, että omaiset ei välitä. Näin on tapahtunut! Sitten olen ihan omaa kiinnostustani kysellyt yliopistomaailmasta, kun itse en ole yliopistoa käynyt sekä opiskelukaupungista. Useimmiten on kuitenkin jotain kerrottavaa kotiasioista ja ukin (isäni) ollessa sairaalassa pidin ajan tasalla. Tämäkö on hirveää kontrollointia :O? Pitää siis jatkossa soittaa jouluna ja juhannuksena, että Erkki-setä kuoli syyskuussa ja veljesi meni kihloihin, vai? (no jaa, veli varmaan ilmoittaisi asian itse, mutta kuitenkin). Vanhempi veli soittelee muuten enemmän itse.
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 21:35"]
Jos on tapaamassa kavereita. En minä silloin soittele tai tekstaile enkä vilkaisekaan puhelinta. Se on epäkohteliasta seurassa.
[/quote]
Olet harvinaisen fiksu. Noin sitä pitäisi toimia.
Alue: Aihe vapaa
Voisiko joku käydä katsomassa että kaikki ok? Toivottavasti hän on kunnossa.