Deodorantin käytön aloitus lapsella - sujuiko ilman ongelmia?
Minulla on 10 vuotias tyttö, jonka kainalokiki on todella alkanut haista! Ostin hänelle erisan hajuttoman deodorantin sekä kerroin, että nyt pitäisi niitä kainaoilta pestä ihan saippualla. Ja voi herranjestas mikä älämölö nousi "minä en kyllä käytä deodoranttia" " en suostu, ei käy" "kukaan muukaan meidän luokalla ei käytä" jne. jne. No, annan asian olla nyt vähän aikaa, mutta onko kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia, että se olisi näin hankalaa?
ja mikäli on perinnyt äitinsä kainalohien, niin voi lapsiparkaa. Silloin ei todellakaan voi olla ilman deodoranttia päivääkään...
Kommentit (15)
Mä sanoin julmasti, että haluatko että susta puhutaan koulussa selän takana että "se on se tyyppi joka haisee". Sanoin jopa muutaman kerran sinä lukukautena jolloin haju alkoi. Ja vähitellen puheeni tehosi. Nyt tuoksuu vain dödölle. :)
Minun lapseni ei aluksi välittänyt hajusta. Ostin hänelle ensin tuota Erisania. Se ei tehonnut sitten ollenkaan. Seuraavaksi menin apteekkiin ja ostin sieltä kolmea alumiinitonta tuotetta. Alkoholia sisältämättömät eivät tehonneet, mutta alkoholia sisältävä tehosi vähän. Sebamed oli ainoa siis, joka tehosi vähän. Ei kuitenkaan täysin, mutta siihen tyydyimme.
Nyt lapselleni on huomautettu koulussa hienhajusta. Hän on koko syksyn pessyt innokkaasti kainaloitaan aamuisin ja laittanut tuota Sebamedia, mutta puoleenpäivään mennessä hienhaju pukkaa väkisin läpi.
Viikko sitten lapseni vaati saada antiperspiranttia. Siis nehän sisältävät alumiinia. Sellaisen sitten ostin, vaikken oikein tykkää. Olisin halunut olla varovainen mahdollisen syöpäriskin suurenemisen vuoksi.
Lapseni on perinyt myöskin tuon hienhajun äidiltään, eli minulta, ja minäkin kyllä käytän tuota antiperspiranttia. (LV)
Kuulostaa kummalliselta. Kun minä olin 10-vuotias, vaatimalla vaadin äitiäni ostamaan minulle deodoranttia. Ei siksi, että olisin haissut, vaan koska kavereillakin oli. Entä jos lapsi saa itse valita merkin ja tuoksun, eikö sittenkään halua?
Meidän 2.5v haluaa että sille laitetaan kainalohajua, on tosi innoissaan.
Vaatteiden päälle sipaissut vähän ja on ihan innoissaan.
Samoihin aikoihin hankin liikunnalliselle tytölle miedon ruusuntuoksuisen luomudeodorantin. Itse ei olisi huomannut asiaa. Tyttö nolostelee tuota, ymmärtää sen kyllä liittyvän murrosikään ja aikuistumiseen. Ja asiahan on intiimi, joten puberteettiin tulevan nolostelu on ihan ymmärrettävää.
Olen itsekin kokeillut myös tuota, että ethän halua, että sinusta puhutaan, että haiset hieltä. Toisaalta olen myös sanonut, että ei pieni hienhaju mikään maailmanloppu ole. Ja olen sanonut, että joka päivä ei ole pakko käyttää, jos tiedossa ei ole urheilua (en käytä silloin itsekään, koska en hikoile paljon). Käytännössä kuitenkin lapsi luonnostaankin liikkuu, juoksee niin paljon, että päivittäinen sipaisu on tarpeen.
Ei kuulemma mikään auta, hän nyt on vain päättänyt, että deodoranttia ei voi käyttää, koska on vasta 10-vuotta ja "kukaan muukaan ei käytä". Kysyin häneltä, että mistä tiedät ettei käytä, niin siihen ei sitten enää tullutkaan vastausta. Ihmettelen vain, että miten on niin vaikeaa, kuulemma mielummin haisee pahalle kuin käyttää deodoranttia. Tiedän, että tämä on ohimenevää, kohta on sellaiset tuoksut ilmassa, että huh huh. Mutta pelkään juuri tuota, että kaverit alkaa kiusaamaan hajusta.
Meilä taas 11v poika, joka harrastaa jääkiekkoa on innoissaan dödön käytöstä. Ostin hulluilta päiviltä miehelle hugo bossin tuplapakkausdödön, joista poika sitten omikin heti toisen itselleen. Nyt sitten on treeneissä aina pukukopissa dödö mukana suihkupussissa ja levittelee polleana kainaloihin sitä suihkun jälkeen. Meille ainakin tämä dödö on ollut "kova juttu". Vuosi sitten ostin ensidödöksi hajuttoman version, mutta siitä ei innostunut. Tämä bossin dödö on sitten varmaan tarpeeksi miehekäs eikä ainakaan lapsellinen, näin olen ymmärtänyt.
Kerro hänelle, että ei kaikista asioista ole tapana kertoakaan. Että et voi tietää, vaikka monikin jo käyttäisi, mutta ei vain ole kehdannut kertoa.
Voit myös sanoa tosiaan, että ei sitä käyttöä mistään huomaa, koska on olemassa ihan tuoksuttomiakin deodorantteja. Mutta että valitettavasti kun murrosikä alkaa lähestyä ja on vaikka liikuntatunti, sitten kyllä huomaa, jos joku EI käytä deodoranttia.
Sano, että deodorantti on hänen oma pieni salaisuus, niin kuin vaikkapa ensimmäisten pikku liivien hankkiminen on tai tulee olemaan tai peitepuikon laittaminen. Ei niitä tarvitse kertoa, jos ei halua, mutta ei niitä tarvitse hävetäkään.
dödön hankkimisesta ja käyttämisestä pitäisi tehdä kivaa. en mäkään haluisi jotain pahalta tai vanhalta akalta haisevaa dödöä vaan raikkaan kukkaistuoksun, mikä käy melkein hajuvedestä
Miksei tuoksuton? Miksi sen pitää haista jollekin. Voi allergiset parat.
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 12:16"]
Meidän 2.5v haluaa että sille laitetaan kainalohajua, on tosi innoissaan. Vaatteiden päälle sipaissut vähän ja on ihan innoissaan.
[/quote]
2,5 v on ihan eri asioista innoissaan kuin esiteini-ikää lähestyvä 10 v.
Tyttäreni alkoi käyttämään deodoranttia suihkun jälkeen jo 9 vuotiaana. Aluksi hän epäili, että muut eivät sitä käytä, mutta oli kuitenkin tyytyväinen, kun hän tuoksuu kukkasille, kun joku toinen haisee hielle. Pian toisetkin tytöt laittoivat deodoranttia. Nykyään luokalla katsotaan karsaasti hielle lemuavia. Rohkeutta vain aloittaa! Kun vanhemmat eivät kerro deodorantin käytöstä, niin vähäx se on lapselle noloo! Lapset ylpeilevät heistä välittävillä vanhemmillaan! Lapsella kuuluu olla se dödö silloin kun se on tarpeen.
Mulla oli tosi jyty kainalohiki teininä, siis 11-16 -vuotiaana. Ala-asteella en edes tajunnut sitä itse, ennen kuin äitini ja siskoni väänsivät rautalangasta, että haisen pahalta.. :) Sain myös kuulla joiltain vanhemmilta pojilta, että haisen pahalta. En kyllä ottanut sitä itseeni, vaikka ehkä olisi kannattanut. Ennen yläasteelle siirtymistä olin jo hiffannut, että hikiläntit ja äijämäinen lemu ovat vähän epänaisellisia ja seuraavat 3 vuotta menivätkin stressatessa. Se oli kamalaa aikaa. Aina oli kainalot märkinä ja viimeistään iltapäivällä alkoivat aromit puskea ilmoille. Muistan elävästi, miten en IKINÄ nostanut käsiä ylös koulussa. En mistään hinnasta, en edes liikkatunnilla. Olihan se vähän ankeaa.
Mikään Triple Dry tai kaksitahtibensakaan ei kunnolla tehonnut, vasta aikuisena olen päässyt vaivasta. Älkää herranjumala kiduttako lapsianne jollain saatanan kamomillasta uutetuilla luomudeodoranteilla! Kunnon antiperspiranttia vaan peliin!
Tyttö suuttui j apoika ujosteli, mutta kumpikaan ei haise nykyisin, joten oppi on mennyt perille.
Pojan opettaja puhui jo 5.luokan vanhempainillassa asian tärkeydestä, ja varmaan teroitti samaa myös oppilaille.
Itse kiitin kohtaloa, etten nuorena juuri hikoillut,koska dödön saamisen kanssa olisi ollut niin ja näin. Joskus 13-vuotiaana ostin itse muodikkaan suihkeen kun sattui olemaan rahaa.
Minuakin hävetti aluksi, mutta kerro tytölle että kukaan ei tiedä että käyttää ja ei sitä huomaa :). Itsellä hävetti ja kieltäydyin käyttämästä sen takia kun tuli sellane fiilis että en olekaan pieni lapsonen enää (vähän sama kuin menkkojen alku). Hikiläntit eivät ole kiva ja ei myöskään haju..