Lue keskustelun säännöt.
Onko teistä ok tällainen oman ajan tarve?
26.10.2014 |
Mies sanoo, että hän tarvitsee omaa aikaa ja rauhaa, hän ei ole mikään sosiaalinen ja kova puhumaan.
Kotona viikonloppuaamuisin menee useampi tunti kun moes on omissa maailmoissaan, siis siinä mielessä ettei paljon puhu ja haluaa lukea lehdet rauhassa, ei siis keskuste lasten kanssa tms. Työpäivän jälkeen hakee lapset hoidosta mutta haluaa laittaa itsekseen ruokaa ja käskee lapset leikkimään (ei mukaan ruuanlaittoo), sitten syödään yhdessä ja monesti sen jälkeen mies on tietokoneella tai ottaa torkut. Ennen nukkumista voi sylitellä lasten kanssa, joskus pelaa tai piirtää, syö yhdessä iltapalaa. Kun sanon miehelle, että hänen pitäisi olla enemmän läsnä lapsille ja nyös jutella lasten kanssa niin mies suuttuu ja sanoo että hänt tarvitsee omaa tilaa eikä jaksa keskusteluja. Mitä mieltä olette, onko ok? Onko teidän miehet tällaisia? Iltasadun mies lukee ja silloin myös juttelee. Mutta tottahan minäkin nauttisin omista mietteistä ja rauhasta vaan aikuisen on huomioitava lapset...
Kommentit (59)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 21:15"]
Onoo teidän miehet tällaisia?
[/quote]
On, ja minäkin olen. Eipä minunkaan kanssa jatkuvasti keskusteltu mistään eikä kenenkään muunkaan, höpötystä olisi ollut 70-luvulla, että pitää olla läsnä koko ajan joillekin kysymyksille. Ei tarvitse. Kyllä sitä on silti ihminen vaika tekee lapsia. Samat tarpeet on aikuisella ja lapsiltakin voi vaatia ja pitää kuria.
Kukaan ei nauti missään ohikulkiessaan kun sinä vastailet älyttömiin kysymyksiin. Oikeasti, metelia ja kysymyksiä on ihan tarpeeksi nykymaailmassa, hyvä kun miehesi näyttää lapsille että aina ei tarvitse pitää meteliä itsestään.
Älkää tehkö lapsia jos ette kestä melua. Äly hoi...
Olen itse samanlainen kuin miehesi tuossa asiassa ja ymmärrän häntä hyvin. Mielestäsi hän käyttäytyy asiallisesti ja hyvin. Oma mieheni on meluava ja sotkeva häslääjä, joka tekee ja puuhailee (ja sotkee) paljon lyhytjännitteisesti, mutta mokaa ja unohtelee puolet asioista, mikä puolestaan ärsyttää itseäni suuresti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos lapset tarvitsevat aikuiata pitkän hoitopäivän jälkeen niin onko ok että mies käskee lapset leikkeihinsä ja haluaa olla vaan itsekseen rauhassa? Ap
Ei kukaan muu jaksa perhettä, jossa molemmat vanhemmat koko ajan vastailevat alle kouluikäistensä kysymyksiin ja häsläävät koko ajan vieressä, toinen toisen ja toinen toisen.
Miehesi on ihan ok. Paljon huonompia on. Jotka koko ajan järjestävät kakaroilleen peliä ja antavat näiden ymmärtää että lapsilla on oikeus pitää meteliä ja jatkuvasti vaikka muut kärsisivät. eli lapset ovat kuninkaita ja muut ihmiset eivät mitään.
Tai isiä, jotka eivät edes silloin illalla laita nukkumaan.
Miehesi on tältä väliltä ja ihan ok. Meillä on kaksi samanlaista vanhempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 21:25"]Mutta jos lapset tarvitsevat aikuiata pitkän hoitopäivän jälkeen niin onko ok että mies käskee lapset leikkeihinsä ja haluaa olla vaan itsekseen rauhassa? Ap
[/quote][quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 21:25"]Mutta jos lapset tarvitsevat aikuiata pitkän hoitopäivän jälkeen niin onko ok että mies käskee lapset leikkeihinsä ja haluaa olla vaan itsekseen rauhassa? Ap
[/quote]
Miksi et itse vietä lasten kanssa aikaa töiden jälkeen?
Minä tarvitsen myös hiljaisuutta ympärilleni. Yksinhuoltajana sitä on vähän vaikea järjestää. Siksi herään aamulla pari tuntia ennen lapsia, myös viikonloppuisin. Olen myös usein sanonut lapsille, että "nyt äiti lukee lehden" tai mitä ikinä teenkään. Lapset ovat oppineet, etten aina huomioi heitä. Mielestäni en ole huono äiti. Olen läsnä lapsilleni, juttelemme paljon jne, mutta on myös niitä hetkiä, kun minun ei tarvitse olla "läsnä". Olen saatavilla, jos on jotain oikeasti tärkeää, mutta en vastaile silloin niihin satoihin kysymyksiin, joita lapsilla olisi.
Miehesi on minusta ok. Hän hoitaa lapsia mielestäni hyvin, lukee iltasadut ja jutustelee kuitenkin päivittäin ymmärtääkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla aika yleistä. Suomalaiset ei ole kovin sosiaalisia ja puheliaita perusluonteeltaan eikä toisten huomioimisesta ole usein esimerkkiä. Onko miehen isä samanlainen?
Meillä on ollut iso työ että mies on ymmärtänyt huomion ja läsnäolon vaikutuksen lapsen psyykkiselle kehitykselle ja minäkuvan muodostumiselle. Olen usein vääntänyt asioita rautalangasta. Sano esimerkiksi että jos sinä isänä et huomioi tytärtäsi niin se hakee huomiota pian sitten keneltä sattuu ohikulkijalta. Varmista mieheltä moneen kertaan kysymällä että ymmärtäähän hän käytöksensä todennäköiset vaikutukset lapsiinsa. Tsemppiä!
Suomessa kai keskimäärin alle kouluikäisiä paapotaan eli sitä väsytetään itsensä silloin jatkuvalla läsnäololla, kouluikäsiten kanssa ollaan enää keskimäärin minuutteja. Voin muistaa väärin enkä mene vannomaan, mutta tällaista muistelen. Monet alle kouluikäiset ovatkin todella röyhkeitä ja huonokäytöksisiä, vain minä minä minä.
Jos miehesi ei kelpaa sinulle ja lapsillesi, niin eroa. Minusta miehesi on normaali ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo ok, mutta ei silloin pidä hankkia perhettä jos haluaa vain olla itsekseen.
Sinun miehesi siis:
Hakee lapset hoidosta
Laittaa ruokaa
Syö yhdessä päivällisen (läsnäollen?)
Sylittelee, piirtää/pelaa
Syö yhdessä iltapalan
Lukee iltasadun ja juttelee
Että mikä hänessä on vikana? No ei niin mikään!!!! Itse olet kasvattamassa maailman napoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 21:53"]
Sinun miehesi siis:
Hakee lapset hoidosta
Laittaa ruokaa
Syö yhdessä päivällisen (läsnäollen?)
Sylittelee, piirtää/pelaa
Syö yhdessä iltapalan
Lukee iltasadun ja juttelee
Että mikä hänessä on vikana? No ei niin mikään!!!! Itse olet kasvattamassa maailman napoja.
[/quote]
Hahaaahaa!
[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 21:25"]
Mutta jos lapset tarvitsevat aikuiata pitkän hoitopäivän jälkeen niin onko ok että mies käskee lapset leikkeihinsä ja haluaa olla vaan itsekseen rauhassa? Ap
[/quote]
On.
Ei minusta tuo ole ok. Jos on lapset tehnyt niin sitten niille lapsille pitää olla läsnä. Hoitopäivän jälkeen lapsilla on tarve olla vanhempiensa kanssa, ja on tosi tylyä että lapsille ihan ensimmäisenä kerrotaan, että vanhemmalle kaikki porkkanan kuorimisesta netissä roikkumiseen on tärkeämpää kuin se lapsen kokema ikävä. Se vaan ei ole ok, ja sen verran pitää aikuisen nyt kyetä siirtämään niitä omia tarpeitaan, että jaksaa olla läsnä lapsille.
Sun mies voi aivan hyvin järjestää sitä omaa aikaansa ilman, että torjuu lapset. Ei niiden tarvitse olla toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja. Sitä omaa aikaa saa kun lapset ovat menneet nukkumaan, tai sitä voi järjestää viikonloppuisin yhdessä sopimalla. Ei ole oikein että lasten pitää kulkea tuntosarvet pystyssä miettimässä, voiko isälle nyt puhua vai tuleeko sieltä samanlainen vastaanotto kuin silloin iskä huomaa että kengänpohjaan on tarttunut koiranpaskaa. Lisäksi puolisolle on tosi turhauttavaa olla se päälimmäinen vastuunkantaja, joka ei voi valita möllötttääkö lehden takana vai ei ja jättää toisen täyttämään ne lasten tarpeet. Se ei ole tasa-arvoista.
Meistä kaikista olisi hirveän hauskaa elää perheellisenäkin niin, että ne omat tarpeet ovat kaikkein tärkeimmät ja kaikki muut voivat joustaa omista tarpeistaan. Se nyt vaan ei mene enää niin kun on tullut vanhemmaksi, se ei kuulu tähän diiliin.
Nämä säännöt ei varmastikaan pätisi äidille? Isien vaan pitää päästä kaikesta helpommalla jopa muitten äitien mielestä. Ei ole oikeastaan ihme, kuinka paljon valitetaan huonoista avioliitoista. Mitä järkeä perustaa perhe, jos sitä omaa aikaa pitää olla niin paljon että lapset kärsivät. Miehelle taitaa tulla yksinäiset vanhuusvuodet. Kyllä ne lapset muistaa.
Kuulostaa mun isältä. Minäkin tarvin riittävästi omaa rauhaa, en jaksa esittää sosiaalisempaa kuin olen.
Ymmärrän täysin, olen itse ihan samanlainen. Tarvitsen sen oman rauhan ja olen lapsille siitä sanonutkin. Ei kenenkään tarvitse olla koko ajan pälättämässä ja häsläämässä vieressä, vaikka kyseessä olisikin oma lapsi. Kyllä niille lapsillekin on hyvä opettaa, että aina ei tarvitse olla äänessä ja huomion keskipisteenä.