Onko teistä ok tällainen oman ajan tarve?

Mies on sentään kotona. Yrittäjämies töissä 18h joka päivä.

Me ihmiset ollaan erilaisia. Toiset kaipaa omaa rauhaa enemmän kuin toiset. Ja ketään ei voi muuttaa, itseään ainoastaan. Rakentava keskustelu on ainoa keino päästä yhteisymmärrykseen esim. kompromissin tarpeesta. Näin se vaan menee.

Mä kaipaan omaa tilaa. Mua ahdistaa oikeasti tää perhe-elämä ja vaatimukset. Mutta mä olen joustanut ja perhe joustaa ja antaa mulle sitä omaa aikaa ehkä enemmän kuin "normaaleissa" perheissä yleensä. Eikä kukaan oikein ole onnellinen, mutta näillä mennään. Lapset kasvaa ja kohta ne ei enää tarvitse niin intensiivisesti.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 07:34"]

En ole ikinä kysellyt joutavia. Olin itsenäinen jo lapsena. Läksyt kuuluu lapsen osata itse, eikä mikään lapsen asia ole niin tärkeä että se pitäisi hetijustnyt päästä kertomaan vanhemmalle.

[/quote]

Se, että sinä olit itsenäinen jo lapsena, niin ei tarkoita, että kaikki ovat! Olemme jokainen yksilöitä ja jopa sisarukset voivat olla täysin erilaisia, vaikka jakavat samat vanhemmat. Itse en todellakaan roikkunut isässä tai äidissä kiinni kysellen sitä sun tätä. Enkä yhden illan aikana häirinnyt isääni useampaan kertaan... Vuosien saatossa näitä kyselykertoja sinänsä voi tulla satoja, mutta niinhän on päiviäkin vuodessa jo 365, joten pakostihan kysyttävää lapsella riittää.
Minä tarvitsin läksyissä apua, en ollut niin lahjakas esimerkiksi matematiikassa, joten luonnollisesti käännyin tässä aineessa usein matemaattisesti lahjakkaan isän puoleen. Ymmärrettävää, eikö? Monta kertaa jäi sitten ne matikan läksyt tekemättä, kun en ymmärtänyt miten ne laskut piti laskea. Jos ei ymmärrä, niin sitten ei ymmärrä. Lapsena se on iso asia, jos ei omaan isoon asiaansa saa apua juuri silloin, kun sitä tarvitsee. Näin se vain on. Ei se isä koskaan tullut jälkeenpäin kysymään, että mitä kysyit, vaan UNOHTI sen, että kävin kysymässä ja hän tylytti. Enkä minä välttämättä sitten mennyt enää kysymään, kun isä tuntui olevan niin kiireinen. Ylä-asteikäisenä apua esim. juurikin matematiikan tehtäviin kysyin isoveljeltä, jolle matikka oli suht helppoa. 

Sinun lapsesta asti "itsenäisen" ihmisen on varmasti HYVIN VAIKEA ymmärtää lasta, joka ei osaa olla niin itsenäinen ja pärjäävä. Jokaiselle meille annetaan synnyinlahjana tietty määrä ymmärrystä asioista ja kykyä oppia uusia asioita tietyllä tahdilla. On hitaampia (niin kuin minä, olin paljon tukiopetuksissa) ja nopeampia, mutta varmasti molemmilla yhtäläinen oikeus vanhempien huomioon silloin, kun sitä tarvitaan. En pyytänyt vanhempia leikkimään tai kuuntelemaan laulua tai loruja. Olihan minulla kaksi sisarusta leikkejä varten ja leluja. Minua hävetti, kun olin huono koulussa, enkä millään oppinut. Opin toki aikojen päästä asioita, mutta koulun kannalta liian myöhään. 

Jos perheessä on tällainen enemmän aikaa vaativa lapsi, niin silloin vanhempien aika on kortilla. Silloin täytyy uraisin ja uraäiskän jakaa aikaansa tällaiselle lapselle. Karua, mutta todellista. 

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 21:53"]

Sinun miehesi siis:

Hakee lapset hoidosta - kauanko tähän menee, 10 min?

Laittaa ruokaa - hei menkääs nyt kakarat omaan huoneeseenne leikkimään, niin iskä pyytää teidät sitten syömään j(oskus 1,5 tunnin päästä), kun on kuorinut perunat ja keittänyt ne ja lämmittänyt jauhelihasoosin, HEI ÄLKÄÄ TAPELKO SIELLÄ, OVI KIINNI (voi perkele ei saa taas mitään tehdä rauhassa), joo hei iskä kuorii nyt näitä perunoita, NYT SINNE HUONEESEEN LEIKKIMÄÄN TAI EI TUU YHTÄÄN JOULULAHJAA

Syö yhdessä päivällisen (läsnäollen?) - joo hei iskä lukee nyt tätä Hesaria / iskä hotkaisee ruokansa 3,5 min ja lähtee päikkäreille / tietokoneelle 1-2 tunniksi, HEI ISKÄÄ EI SAA NYT HÄIRITÄ, ETTEKSTE OSAA YHTÄÄN LEIKKIÄ KESKENÄNNE?

Sylittelee, piirtää/pelaa - joo hieno kuva, iskä tässä samalla räplää tablettia, hei meetkö tohon sohvalle kun iskältä putoo tää tabletti kun sä heilut siinä

Syö yhdessä iltapalan - lapsille jugurtti ja itse imaisee sen seisaaltaan (1,5 min)

Lukee iltasadun ja juttelee - 5 min?

Että mikä hänessä on vikana? No ei niin mikään!!!! Itse olet kasvattamassa maailman napoja.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 21:53"]

Sinun miehesi siis:

Hakee lapset hoidosta - kauanko tähän menee, 10 min?

Laittaa ruokaa - hei menkääs nyt kakarat omaan huoneeseenne leikkimään, niin iskä pyytää teidät sitten syömään j(oskus 1,5 tunnin päästä), kun on kuorinut perunat ja keittänyt ne ja lämmittänyt jauhelihasoosin, HEI ÄLKÄÄ TAPELKO SIELLÄ, OVI KIINNI (voi perkele ei saa taas mitään tehdä rauhassa), joo hei iskä kuorii nyt näitä perunoita, NYT SINNE HUONEESEEN LEIKKIMÄÄN TAI EI TUU YHTÄÄN JOULULAHJAA

Syö yhdessä päivällisen (läsnäollen?) - joo hei iskä lukee nyt tätä Hesaria / iskä hotkaisee ruokansa 3,5 min ja lähtee päikkäreille / tietokoneelle 1-2 tunniksi, HEI ISKÄÄ EI SAA NYT HÄIRITÄ, ETTEKSTE OSAA YHTÄÄN LEIKKIÄ KESKENÄNNE?

Sylittelee, piirtää/pelaa - joo hieno kuva, iskä tässä samalla räplää tablettia, hei meetkö tohon sohvalle kun iskältä putoo tää tabletti kun sä heilut siinä

Syö yhdessä iltapalan - lapsille jugurtti ja itse imaisee sen seisaaltaan (1,5 min)

Lukee iltasadun ja juttelee - 5 min?

Että mikä hänessä on vikana? No ei niin mikään!!!! Itse olet kasvattamassa maailman napoja.

[/quote]
[/quote]

Ja äitiä ei edelleenkään näy eikä kuulu. Kywe oli ap:n miehestä, miksi kuvittelet hänen olevan tuon kaltainen?

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 09:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 21:53"] Sinun miehesi siis: Hakee lapset hoidosta - kauanko tähän menee, 10 min? Laittaa ruokaa - hei menkääs nyt kakarat omaan huoneeseenne leikkimään, niin iskä pyytää teidät sitten syömään j(oskus 1,5 tunnin päästä), kun on kuorinut perunat ja keittänyt ne ja lämmittänyt jauhelihasoosin, HEI ÄLKÄÄ TAPELKO SIELLÄ, OVI KIINNI (voi perkele ei saa taas mitään tehdä rauhassa), joo hei iskä kuorii nyt näitä perunoita, NYT SINNE HUONEESEEN LEIKKIMÄÄN TAI EI TUU YHTÄÄN JOULULAHJAA Syö yhdessä päivällisen (läsnäollen?) - joo hei iskä lukee nyt tätä Hesaria / iskä hotkaisee ruokansa 3,5 min ja lähtee päikkäreille / tietokoneelle 1-2 tunniksi, HEI ISKÄÄ EI SAA NYT HÄIRITÄ, ETTEKSTE OSAA YHTÄÄN LEIKKIÄ KESKENÄNNE? Sylittelee, piirtää/pelaa - joo hieno kuva, iskä tässä samalla räplää tablettia, hei meetkö tohon sohvalle kun iskältä putoo tää tabletti kun sä heilut siinä Syö yhdessä iltapalan - lapsille jugurtti ja itse imaisee sen seisaaltaan (1,5 min) Lukee iltasadun ja juttelee - 5 min?   Että mikä hänessä on vikana? No ei niin mikään!!!! Itse olet kasvattamassa maailman napoja.     [/quote] [/quote] Ja äitiä ei edelleenkään näy eikä kuulu. Kywe oli ap:n miehestä, miksi kuvittelet hänen olevan tuon kaltainen?

[/quote]

Ilmeisesti äiti tulee kotiin vasta päivälliselle? Entä jos hänellä olisi myös samanlainen oman ajan tarve, niin lapset olisivat keskenään siihen asti, että isä antaa iltapalan.

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 22:21"]Ei minusta tuo ole ok. Jos on lapset tehnyt niin sitten niille lapsille pitää olla läsnä. Hoitopäivän jälkeen lapsilla on tarve olla vanhempiensa kanssa, ja on tosi tylyä että lapsille ihan ensimmäisenä kerrotaan, että vanhemmalle kaikki porkkanan kuorimisesta netissä roikkumiseen on tärkeämpää kuin se lapsen kokema ikävä. Se vaan ei ole ok, ja sen verran pitää aikuisen nyt kyetä siirtämään niitä omia tarpeitaan, että jaksaa olla läsnä lapsille. 

Sun mies voi aivan hyvin järjestää sitä omaa aikaansa ilman, että torjuu lapset. Ei niiden tarvitse olla toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja. Sitä omaa aikaa saa kun lapset ovat menneet nukkumaan, tai sitä voi järjestää viikonloppuisin yhdessä sopimalla. Ei ole oikein että lasten pitää kulkea tuntosarvet pystyssä miettimässä, voiko isälle nyt puhua vai tuleeko sieltä samanlainen vastaanotto kuin silloin iskä huomaa että kengänpohjaan on tarttunut koiranpaskaa. Lisäksi puolisolle on tosi turhauttavaa olla se päälimmäinen vastuunkantaja, joka ei voi valita möllötttääkö lehden takana vai ei ja jättää toisen täyttämään ne lasten tarpeet. Se ei ole tasa-arvoista.

Meistä kaikista olisi hirveän hauskaa elää perheellisenäkin niin, että ne omat tarpeet ovat kaikkein tärkeimmät ja kaikki muut voivat joustaa omista tarpeistaan. Se nyt vaan ei mene enää niin kun on tullut vanhemmaksi, se ei kuulu tähän diiliin. 
[/quote]

Ensinnäkin ap, mistä arvelet että lapset tarvitsevat juuri heti aikuisen aikaa ja huomiota kun he astuvat kotiovesta sisään?! Ovatko he ilmaisseet ' tarvitsen nyt kuuntelijaa '.? Meidän isommat lapset eivät ainakaan tykkää jos alan heti koulupäivän jälkeen kyselemään miten on mennyt jne. He haluavat hengähdystauon kun tulevat kotiin. Olen saatavilla sitten kun asiat alkavat pulppuamaan. Näille pikkulapsillekin voi tehdä hyvää että he itse riisuvat, asettuvat kotiin ja leikkeihinsä ja sitten ruoka aikana voi vaikka jutella miten päivä meni.
Toiseksi, lasten ei tarvitse olla tuntosarvet pystyssä koska miehesi toimii ilmeisen johdonmukaisesti: joka päivä sama kaava; ei seurustelua heti kotiin saavuttua vaan vasta hetken päästä. Se on ihan ok lapsille, luulen. Jos ei ole, he kyllä kiukuttelevat ja vaativat syliin. Ihanan tyytyväisiä ovat jos leikkivät keskenänsä välillä!
Opettele sinäkin ap relaamaan. Minä olen opetellut, ja hyvään suuntaan on menty! Kaikki ovat tyytyväisempiä. Mieheni huomautti minulle että hänen mielestä on vaara, että kasvatan lapsistani itsestäni riippuvaiseksi. Aluksi ajatus oli hankala niellä, mutta kyllä se pysäytti, ja nyt ajattelen että siinä oli perää. Onko sinulla tämä vaara?
Kuulostat myös vaativalta ihmiseltä. Jos vaadit itseltäsi, vaadit myös toisilta. Tässä tapauksessa mieheltä. Yritä tunnistaa ärtymyksesi, ja opetella tekemään itsesi tyytyväiseksi. Minä olen lähtenyt itseäni muuttamaan. Aikaisemmin muutin miestäni :(. Minusta miehesi kuulostaa ihan hyvältä tyypiltä. Sinäkin olet! Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 07:02"]

Ettekö te oikeasti muista millaista on olla lapsi? Tarvitsitteko itse muka koko ajan huomiota? Kun on koko päivän kuunnellut sitä kimittävien kakaroiden laumaa, haluaa tosiaankin leikkiä rauhassa yksin. Kyllä lapselle riittää se tieto että isä on keittiössä ja kohta pääsee syömään.

[/quote]

Tätä samaa minäkin ihmettelen. Itse halusin olla hiljaisuudessa ja rauhassa lähinnä lapsena päiväkotipäivän jälkeen, puuhailla omiani. Oli jo yliannos melua ja sosiaalisuutta siitä hoitopäivästä. Samoin omat lapset on olleet samanlaisia, heille on kyläl tärkeää että vanhemmat on siellä kotona paikalla ja tarvittaessa saatavilla, mutta eivät kaipaa mitään aktiivista läsnäoloa tai tekemistä heidän kanssaan.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 09:29"][quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 22:21"]Ei minusta tuo ole ok. Jos on lapset tehnyt niin sitten niille lapsille pitää olla läsnä. Hoitopäivän jälkeen lapsilla on tarve olla vanhempiensa kanssa, ja on tosi tylyä että lapsille ihan ensimmäisenä kerrotaan, että vanhemmalle kaikki porkkanan kuorimisesta netissä roikkumiseen on tärkeämpää kuin se lapsen kokema ikävä. Se vaan ei ole ok, ja sen verran pitää aikuisen nyt kyetä siirtämään niitä omia tarpeitaan, että jaksaa olla läsnä lapsille. 

Sun mies voi aivan hyvin järjestää sitä omaa aikaansa ilman, että torjuu lapset. Ei niiden tarvitse olla toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja. Sitä omaa aikaa saa kun lapset ovat menneet nukkumaan, tai sitä voi järjestää viikonloppuisin yhdessä sopimalla. Ei ole oikein että lasten pitää kulkea tuntosarvet pystyssä miettimässä, voiko isälle nyt puhua vai tuleeko sieltä samanlainen vastaanotto kuin silloin iskä huomaa että kengänpohjaan on tarttunut koiranpaskaa. Lisäksi puolisolle on tosi turhauttavaa olla se päälimmäinen vastuunkantaja, joka ei voi valita möllötttääkö lehden takana vai ei ja jättää toisen täyttämään ne lasten tarpeet. Se ei ole tasa-arvoista.

Meistä kaikista olisi hirveän hauskaa elää perheellisenäkin niin, että ne omat tarpeet ovat kaikkein tärkeimmät ja kaikki muut voivat joustaa omista tarpeistaan. Se nyt vaan ei mene enää niin kun on tullut vanhemmaksi, se ei kuulu tähän diiliin. 
[/quote]

Ensinnäkin ap, mistä arvelet että lapset tarvitsevat juuri heti aikuisen aikaa ja huomiota kun he astuvat kotiovesta sisään?! Ovatko he ilmaisseet ' tarvitsen nyt kuuntelijaa '.? Meidän isommat lapset eivät ainakaan tykkää jos alan heti koulupäivän jälkeen kyselemään miten on mennyt jne. He haluavat hengähdystauon kun tulevat kotiin. Olen saatavilla sitten kun asiat alkavat pulppuamaan. Näille pikkulapsillekin voi tehdä hyvää että he itse riisuvat, asettuvat kotiin ja leikkeihinsä ja sitten ruoka aikana voi vaikka jutella miten päivä meni.
Toiseksi, lasten ei tarvitse olla tuntosarvet pystyssä koska miehesi toimii ilmeisen johdonmukaisesti: joka päivä sama kaava; ei seurustelua heti kotiin saavuttua vaan vasta hetken päästä. Se on ihan ok lapsille, luulen. Jos ei ole, he kyllä kiukuttelevat ja vaativat syliin. Ihanan tyytyväisiä ovat jos leikkivät keskenänsä välillä!
Opettele sinäkin ap relaamaan. Minä olen opetellut, ja hyvään suuntaan on menty! Kaikki ovat tyytyväisempiä. Mieheni huomautti minulle että hänen mielestä on vaara, että kasvatan lapsistani itsestäni riippuvaiseksi. Aluksi ajatus oli hankala niellä, mutta kyllä se pysäytti, ja nyt ajattelen että siinä oli perää. Onko sinulla tämä vaara?
Kuulostat myös vaativalta ihmiseltä. Jos vaadit itseltäsi, vaadit myös toisilta. Tässä tapauksessa mieheltä. Yritä tunnistaa ärtymyksesi, ja opetella tekemään itsesi tyytyväiseksi. Minä olen lähtenyt itseäni muuttamaan. Aikaisemmin muutin miestäni :(. Minusta miehesi kuulostaa ihan hyvältä tyypiltä. Sinäkin olet! Tsemppiä!
[/quote] ihana kirjoitus, kiitos!
Olen tehokas ja vaatica, itselle ja miehelle..naulankantaan. Mies taas perusnegatiivinen luonne. Miten kehitän itseäni ja opin tyytyväisyyttä? Ap

Mä ymmärrän ap:ta vaikkei kyseessä olekaan mikään maailman vakavin ongelma.

On jees että isä tietää omat rajansa ettei vaikka räjähdä yllättäen kun pinna ei kestä lasten melua ja häsellystä. Mutta mielestäni ne ajat on jo ohi jolloin suomalaisen perheen kommunikaatio rajoittui siihen että lapset kysyy äidiltä että mitä ruokaa ja isä huusi lehden takaa että hiljaa siellä. Tai vähän vähemmän kärjistäen, on hirveetä huomata vaikka omasta kumppanista tunnekylmän ja etäisen isän vaikutukset vielä 30 vuotta lapsuuden jälkeen, aran pojan jonka oli aina pakko viettää aikaa vain yksin kun faija tarvitsi hiljaisuutta ja omaa rauhaa on tosi työlästä oppia luottamaan ihmisiin tai jopa pidellä puoliaan kun lapsuudessa oli aina se isompi ja oikeuksiltaan vahvempi isä jonka yksityisyys meni rakkauden edelle.

Jos on pieniä lapsia joilla on esim. kyselyikä niin sen verran pitäisi aikuisen ihmisen joustaa omalta mukavuusalueeltaan että viettää heidän kanssaan ajatuksella aikaa vaikka olisi introvertti luonne. Erityisesti toi viikonloppuaamuisin oman ajan ottaminen ei ole ok jos se tapahtuu toisen vanhemman kustannuksella, miksi ihmeessä äidin pitäisi olla joka hiton vapaapäivän aamu se joka "uhrautuu" viettämään aikaa yhteisten lasten kanssa jotka selvästi kaipaavat kontaktia vanhempiin? Oon samaa mieltä yhden aikaisemman kirjoittajan kanssa että jos haluaa lapsia niin se on vaan hyväksyttävä että sieltä saattaa tulla sellainen persoona jonka kanssa ei omat käytönnöt ja toiveet aina mene yhteen ja että aikuisen tehtävä on yrittää enemmän ymmärtää lasta kuin lapsen aikuista.

Up

Kyllä minäkin haluan rauhoittua kiireen keskellä. En minäkään ole sosiaalinen, ja liika kiire ja ihmiset stressaavat ja alkavat kyllästyttää.

On ok, tuo on kyllä typerää että lapset pitäisi ottaa mukaan ruoanlaittoon. Menee ihan sähläykseksi ja ajanhaaskauksesi, vähän vanhempina voivat auttaa pöydän kattamisessa ja sitten yläasteella voivat ruvate kokkailemaan.

Sen ymmärrän ja sama itselläkin ettei hälyä ja sosiaalisuutta jaksa jatkuvasti. Mutta meinaan, että omille lapsille pitäisi vaivautua juttelemaan ja huomioimaan, olemaan läsnä eikä vetäytyä omaan kuoreensa. Päiväkoti-ikäiset ovat aika yksin henkisesti kun aikuinen ei huomioi. Suututtaa kun mies hakee hoidosta mjtta just tuo sisälle, lapset saavat siitä eteenpäin selviytyä keskenään.. Tai viikonloppuaamut, mies elää kuin olisi yksineläjä rauhassa heräillen ja lehteä lukien pari tuntia.

Ei kuulosta hyvältä. Jos vaikka sovitte että molemmat saatte omaa aikaa ilalla puoli tuntia ja loput ollaan perhen kanssa?

ihminen, korva ja aivot kaipaavat hiljaisuutta: 

Melu vaikuttaa ihmiseen kuin stressi: olo on ärtynyt, levoton, uupunut, tyytymätön, jopa aggressiivinen. Hiljaisuus on keino selvitä melskeessä ehjänä. Möykän vastapainona korvia pitää muistaa uittaa äänettömyydessä.

Avainsanatkuulo

Melu vahingoittaa kuuloaistinsoluja, joita korvassa on noin 16 000. Äkillinen, kova ääni, kuten kiväärinlaukaus tai ilotulitusraketti, voi viedä kuulon muttei aina pysyvästi.

Jos kuulo ei palaa muutamassa päivässä, kertalaakista taintuneita korvasoluja voidaan myös yrittää elvyttää. Myönteisiä tuloksia on saatu muun muassa ylipainehappihoidolla. Tällainen hoito on kuitenkin niin kallista, ettei sitä ole julkisessa terveydenhuollossa saatavilla.

Sen sijaan pitkään melussa rapautuneita kuuloaistinsoluja ei voida nykymenetelmin pelastaa edes rahalla, vaan vaurio on pysyvä. Meluvaurio syntyy ensin korkeille taajuuksille ja laajenee sitten puhealueelle.

–Vuosikausia melulle altistuneen sisäkorvan puhealueen (500–2000 Hz) aistinsolumatto näyttää ihan koinsyömältä, kuvailee dosentti, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Seppo Savolainen. 
Pysyvä kuulonalenema syntyy melussa yleensä noin 25–35-vuodessa.

Dosentti Erkki Björk Kuopion yliopiston melulaboratoriosta sanoo, että syitä vaurioalttiuden eroihin ei täysin tunneta.

– Riskiä lisäävät muun muassa tupakointi, kolesteroli, verenpaine, diabetes sekä perimä, Björk luettelee. 
Myös altistuminen orgaanisille liuottimille yhdessä melun kanssa lisää kuulovaurioriskiä.

Vapaa-aika meluistuu

Työperäisiä melukuulovauriota rekisteröidään noin 800 vuosittain. Määrä on 30 vuodessa yli puolittunut. Lukua on kutistanut melussa työskentelevien väheneminen, rakennustekniset ratkaisut ja kuulonsuojauksen tehostuminen.

Samaan aikaan ympäristö ja harrastukset ovat kuitenkin muuttuneet huomattavasti entistä äänekkäämmiksi. Liikenne jyrisee ja musiikki jyskyttää kaikkialla kaupoista laskettelurinteisiin.

– Elokuvateattereissa ääni jylisee ja jäähalliin tuskin uskaltaa enää edes mennä, kun maalia juhlistava pauhu on niin järisyttävä, Savolainen sanoo.

Korvia ei enää lepuuteta edes lenkillä tai kulkuvälineissä.

– MP3-soittimet soivat ihmisten korvilla niin lujaa, että ääni kantautuu bussissa ainakin viiden penkkirivin päähän.

Kuopion melulaboratoriossa on todettu, että vapaa-ajan melulle altistuvat pahimmin teini-ikäiset ja nuoret aikuiset. Yli 70 prosenttia 13–25-vuotiaista nuorista ylittää harrastuksissaan 75 desibelin meluturva-annoksen, 30 prosentilla vapaa-aikamelu kipuaa jopa yli 85 desibelin kuulovaurioriskirajan.

– Eniten nuorten kuuloa kuormittavat diskot ja ravintolat, Erkki Björk kertoo.

Ääntä piisaa aikuistenkin harrastuksissa: yli 40 prosentilla 25–55-vuotiaista vapaa-ajan viikkoannos ylittää turvarajan, riskiraja kaatuu lähes joka kymmenennellä.

Pubit ja yökerhot löytyvät aikuistenkin melulistan kärjestä, joten musiikista on muodostunut melulähteistä pahin.

Meluisa elinpiiri jättää jälkensä. Meluvauriot ilmenevät nuorempina kuin ennen. Savolaisen mukaan esimerkiksi joka viidennen varusmiehen kuulo on heikentynyt jo palvelukseen astuessa.

Ärsytysherkkyys vaihtelee

Äänen mieltäminen häiritseväksi meluksi on kuitenkin hyvin yksilöllistä.

– On mitattu, että äänen epämiellyttävyyskynnys on eri ihmisillä erilainen, Savolainen selittää. 
Kovakorvaista ei räminä ja rytinä hetkauta, kun taas meluherkempi tunkee sormet korviin vähäisimmästäkin häiriöstä.

– Vaikka melu ei ihmistä tietoisesti kiusaisikaan, se vaikuttaa silti hyvinvointiin, painottaa melututkija Outi Ampuja Helsingin yliopistosta.

Melu esimerkiksi vaikeuttaa nukahtamista ja katkoo unta. Unihäiriöt puolestaan uuvuttavat ja pirstovat keskittymiskykyä, mikä taas lisää onnettomuusriskiä.

Melu häiritsee myös luovuutta, oppimiskykyä ja muistia. Eritoten lapset reagoivat meluun herkästi. Psychological Science -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että lentokentän lähettyvillä asuvien münchenilaislasten pitkäkestoinen muisti koheni jopa neljänneksen, kun kenttä suljettiin.

Melusta stressireaktio

Melu vaikuttaa ihmiseen kuin stressi: olo on ärtynyt, levoton, uupunut, tyytymätön, jopa aggressiivinen. 
Berliiniläistutkija Wolfgang Babisch on osoittanut, että korvat, aivot ja keho reagoivat ääniin myös silloin, kun nukumme. Elimistöön erittyy stressihormoneja, kuten kortisolia, adrenaliinia ja noradrenaliinia.

Jos tämä hälytystila jatkuu pitkään, verenpaine nousee, hormonituotanto häiriintyy ja vastuskyky alenee. Sydän rasittuu.

–Melulla on havaittu yhteyksiä niin mielenterveysongelmien syntyyn kuin ennenaikaisiin kuolemiin, Ampuja kiteyttää.

WHO:n arvion mukaan esimerkiksi liikennemelu aiheuttaa kolme prosenttia kaikista sydänkuolemista – eli noin 210 000 kuolemaa joka vuosi.

EU:n määräysten mukaan ympäristömelu pitäisi vuorokausitasolla saada pysymään alle 55 desibelin, mutta Ampujan mukaan tuo raja rikotaan yli miljoonan suomalaisen asuinalueella.

Helsingin kaupungin meluselvitys osoittaa, että yksistään pääkaupungissa elää yli 55 desibelin tieliikennemelun ympäröimänä lähes 240 000 ihmistä. Yhtä äänekästä raideliikennettä joutuu kuuntelemaan vajaat 70 000 ihmistä päivittäin. Helsinki-Vantaan lentokentän melualueella asukkaita on reilut 10 000.

Hiljaisuus lepuuttaa

Melusta ei silti pidetä meteliä.

– Useimmat ihmiset suhtautuvat meluun välttämättömänä pahana, joka on vain siedettävä, Outi Ampuja havaitsi tuoreessa väitöskirjassaan.

Kuulonhuoltoliiton viime syksynä teettämästä tutkimuksesta ilmeni, että puolet suomalaisista sietävät mieluummin melua kuin heikentävät palveluja.

– Toisaalta nekin, jotka pitävät melua ikään kuin hintana hyvistä palveluista, toivovat kaupunkeihin puistoja ja muita hiljaisuuden saarekkeita, Ampuja huomauttaa.

Hiljaisuus onkin tärkeä keino selvitä melskeessä ehjänä. Möykän vastapainona korvia pitää muistaa uittaa äänettömyydessä.

–Viimeistään korvan soiminen on hälytysmerkki siitä, että kuulo on ylikuormittunut ja tarvitsee taukoa ääniärsykkeistä, Savolainen neuvoo.

Mitä kovempi meteli, sitä pidemmän toipumisajan aistinsolut vaativat.

– Tupakkatauko ei riitä levoksi diskon rasittamille korville, vaan jumputuksesta palautuminen vaatii jopa 48–72 tunnin hiljaisuutta.

Suojaimet korville!

Kuulosuojaimet ehkäisevät meluvaurioita, mutta vapaa-aikanaan niitä käyttää toistaiseksi ani harva. Melulaboratoriossa selvitettiin muutama vuosi sitten, että vaikka yli 40 prosenttia nuorista pitää äänenvoimakkuutta diskoissa liian kovana, kuulosuojaimia kehtaa käyttää vain kolme prosenttia.  
Kuulosuojaimia ei löydy aina edes melutyöläisten korvilta.

– Korvatulpat vaimentavat melua yhtä hyvin kuin kupusuojaimetkin, kunhan ne vain asetetaan korviin oikein, Seppo Savolainen sanoo.

Liikenteen pauhu ei taukoa ja mökämusiikki soi tavarataloista laskettelurinteeseen. Kuulon lisäksi vaarassa voivat olla myös keskittymiskyky  ja muisti, jopa mielen ja sydämen terveys. Melustressiin auttaa hiljaisuus.

Joo mutta ei miehellä ole melua takana esim yöunien päälle. Itse valvoo elokuvia katsellen ja sitten tarvii sen pari tuntia omaa rauhaansa viikonloppuaamuina..ap

Tuntemistani aikuisista ne, joita ei ole henkisesti kohdattu lapsina, kaipaavat eniten muiden huomiota, ylistystä ja keskipisteenä oloa. Ne taas, jotka ovat saaneet kasvaa lapset huomioivassa kodissa, pystyvät sitä myös muille jakamaan ja laittamaan itsensä tarvittaessa taka-alalle. 

Ap on saanut ihmeellisen töykeitä vastauksia tärkeästä asiasta. Moni mies ei todellakaan ole sisäistänyt henkisen läsnäolon merkitystä perheelleen. Toivon, että näillä "sinä kasvatat maailman napoja" -tyypeillä ei ole omia lapsia. Itse olen viemässä lapseni päivähoitoon, ja tiedän että tulen kaipaamaan heitä jo kesken työpäivän. Sitten kun pääsemme kotiin hoidosta, haluan antaa aikaani heille paitsi oman itseni takia, myös siksi, että pienen lapsen henkiselle kehitykselle on keskeistä tulla nähdyksi. Itsetunnon perusta on se, että tärkeimmät aikuiset katsovat lasta, kuuntelevat, pitävät lapsen ajatuksia ja mielipiteitä arvossaan jne. 

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 10:29"][quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 09:29"][quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 22:21"]Ei minusta tuo ole ok. Jos on lapset tehnyt niin sitten niille lapsille pitää olla läsnä. Hoitopäivän jälkeen lapsilla on tarve olla vanhempiensa kanssa, ja on tosi tylyä että lapsille ihan ensimmäisenä kerrotaan, että vanhemmalle kaikki porkkanan kuorimisesta netissä roikkumiseen on tärkeämpää kuin se lapsen kokema ikävä. Se vaan ei ole ok, ja sen verran pitää aikuisen nyt kyetä siirtämään niitä omia tarpeitaan, että jaksaa olla läsnä lapsille. 

Sun mies voi aivan hyvin järjestää sitä omaa aikaansa ilman, että torjuu lapset. Ei niiden tarvitse olla toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja. Sitä omaa aikaa saa kun lapset ovat menneet nukkumaan, tai sitä voi järjestää viikonloppuisin yhdessä sopimalla. Ei ole oikein että lasten pitää kulkea tuntosarvet pystyssä miettimässä, voiko isälle nyt puhua vai tuleeko sieltä samanlainen vastaanotto kuin silloin iskä huomaa että kengänpohjaan on tarttunut koiranpaskaa. Lisäksi puolisolle on tosi turhauttavaa olla se päälimmäinen vastuunkantaja, joka ei voi valita möllötttääkö lehden takana vai ei ja jättää toisen täyttämään ne lasten tarpeet. Se ei ole tasa-arvoista.

Meistä kaikista olisi hirveän hauskaa elää perheellisenäkin niin, että ne omat tarpeet ovat kaikkein tärkeimmät ja kaikki muut voivat joustaa omista tarpeistaan. Se nyt vaan ei mene enää niin kun on tullut vanhemmaksi, se ei kuulu tähän diiliin. 
[/quote]

Ensinnäkin ap, mistä arvelet että lapset tarvitsevat juuri heti aikuisen aikaa ja huomiota kun he astuvat kotiovesta sisään?! Ovatko he ilmaisseet ' tarvitsen nyt kuuntelijaa '.? Meidän isommat lapset eivät ainakaan tykkää jos alan heti koulupäivän jälkeen kyselemään miten on mennyt jne. He haluavat hengähdystauon kun tulevat kotiin. Olen saatavilla sitten kun asiat alkavat pulppuamaan. Näille pikkulapsillekin voi tehdä hyvää että he itse riisuvat, asettuvat kotiin ja leikkeihinsä ja sitten ruoka aikana voi vaikka jutella miten päivä meni.
Toiseksi, lasten ei tarvitse olla tuntosarvet pystyssä koska miehesi toimii ilmeisen johdonmukaisesti: joka päivä sama kaava; ei seurustelua heti kotiin saavuttua vaan vasta hetken päästä. Se on ihan ok lapsille, luulen. Jos ei ole, he kyllä kiukuttelevat ja vaativat syliin. Ihanan tyytyväisiä ovat jos leikkivät keskenänsä välillä!
Opettele sinäkin ap relaamaan. Minä olen opetellut, ja hyvään suuntaan on menty! Kaikki ovat tyytyväisempiä. Mieheni huomautti minulle että hänen mielestä on vaara, että kasvatan lapsistani itsestäni riippuvaiseksi. Aluksi ajatus oli hankala niellä, mutta kyllä se pysäytti, ja nyt ajattelen että siinä oli perää. Onko sinulla tämä vaara?
Kuulostat myös vaativalta ihmiseltä. Jos vaadit itseltäsi, vaadit myös toisilta. Tässä tapauksessa mieheltä. Yritä tunnistaa ärtymyksesi, ja opetella tekemään itsesi tyytyväiseksi. Minä olen lähtenyt itseäni muuttamaan. Aikaisemmin muutin miestäni :(. Minusta miehesi kuulostaa ihan hyvältä tyypiltä. Sinäkin olet! Tsemppiä!
[/quote] ihana kirjoitus, kiitos!
Olen tehokas ja vaatica, itselle ja miehelle..naulankantaan. Mies taas perusnegatiivinen luonne. Miten kehitän itseäni ja opin tyytyväisyyttä? Ap
[/quote]
Siinäpä kysymys, ap! Olen tuon tekstin kirjoittaja. Mukava kuulla että se tuntui sinusta hyvältä. Olet jo ensi askeleen ottanut, kun tunnistat ongelman! Hyvä, arvasinkin että olet hyvä tyyppi! Tapoja on monia miten lähteä kehittämään itseään! Tärkein asia mikä sinun on opittava, on oppia arvostamaan itseäsi ja hyväksymään itsesi juuri sellaisena kuin olet. Sinäkin tarvitset omaa aikaa ja olet todellakin sen arvoinen että sitä on lupa saada ja siitä lupa nauttia! Kirjasto on pullollaan itsetuntemus aiheisia kirjoja, lainaa vaikka alkuun joku niistä! Ihanaa että haluat lähteä itsensä kehittämisen ( ja rakastamisen) tielle! Tsemppiä hirveesti ja haleja!!!