Lue keskustelun säännöt.
Apua. Sain juuri lähetteen neurologille, lääkäri epäilee kroonista väsymysoireyhtymää. Elämäni oli siis tässä, vai?
14.09.2021 |
Minua on tutkittu erilaisten uupumukseen painottuvien oireiden takia vuosia. Ja on hämmästyttävää, miten näin terve ihminen (kaikkien kokeiden perusteella) voi olla näin vaivainen.
Mutta nyt sitten epäillään sairautta, jota ei oikeastaan voi todentaa, johon ei ole hoitoa että voisin kuntoutua takaisin työelämään ja toisaalta sitä pidetään luulotautina joten eläkkeellekään ei pääse. Saan siis kituuttaa lopun elämääni työkyvyttömänä työmarkkinatuella.
Tällainen isku, kun juuri pääsin opiskelemaan unelma-alaani.
Kommentit (61)
Ja siis borrea levittävät punkkien lisäksi mm. paarmat. Taudin voi myös saada seksiteitse (on hyvin samankaltainen syfiliksen kanssa) ja se voi siirtyä äidiltä lapselle. Punkkeja on Lappia myöten, eli jos olet ikinä elämässäsi liikkunut luonnossa, olet voinut saada pureman. Nymfejä on lähes mahdoton löytää iholta. Vain n. 20% saa rengasihottuman. Tauti leviää hitaasti, joten se on voinut olla elimistössä jo vuosia kunnes oireet alkavat kunnolla pahenemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, miten se diagnoosi muuttaisi sun elämää? Onko sun elämänlaatu nyt siis romahtanut ja väsymys pahentunut? Miksi se olisi elämän loppu, jos olet sen kanssa vuosia elänyt?
Minä olen kolme vuotta ponnistellut, että löytyisi selitys uupumukselle ja ennen kaikkea viisasten kivi, joka vaivan eliminoi. Diagnoosi muuttaa asiaa siten, että mitään ei ole tehtävissä.
Pääsin lopulta vuosien jälkeen opiskelemaan unelma-alaani, ja vasta nyt, kun yritän tehdä jotain erittäin motivoituneena, tajuan että toimintakykyni on ehkä 20% normaalin ihmisen toimintakyvystä. Siis tosi hyvänä päivänä. (Olin tuossa välillä työttömänä, kotona hissutellessa ei niin huomaa ettei kykene mihinkään). Minulla on taustalla korkeakoulututkinto, ja tällä hetkellä kuitenkin vakavia vaikeuksia selvitä toisen asteen opetuksesta. Jos jotain hoitoa ei ole, en missään tapauksessa kykene näillä spekseillä työllistymään, ja koulun loppuun saattaminenkin on vaikeaa. Mikä taas aiheuttaa lisää ongelmia, koska opiskelen työttömyyskorvauksella. Enkä tietenkään muutenkaan mielelläni jätä asioita kesken.
Eli kyllä sillä on ihan helvetisti väliä, minkä diagnoosin saa. Saako toivoa tilan kohenemisesta vai Damokleen miekan päähänsä.
-ap-
Sepä se, että diagnoosi on selitys, ei se oikeasti vaikuta sun olotilaan tai elämään jollet sä sit itse anna sen vaikuttaa. Eri asi, jos olisi lääke, joka poistaisi diagnoosin. Ja tämä ei siis ole vähättelyä, ihan vaan sen ”elämäni on pilalla, jos se on tätä”-ajatuksen kyseenalaistamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, miten se diagnoosi muuttaisi sun elämää? Onko sun elämänlaatu nyt siis romahtanut ja väsymys pahentunut? Miksi se olisi elämän loppu, jos olet sen kanssa vuosia elänyt?
Minä olen kolme vuotta ponnistellut, että löytyisi selitys uupumukselle ja ennen kaikkea viisasten kivi, joka vaivan eliminoi. Diagnoosi muuttaa asiaa siten, että mitään ei ole tehtävissä.
Pääsin lopulta vuosien jälkeen opiskelemaan unelma-alaani, ja vasta nyt, kun yritän tehdä jotain erittäin motivoituneena, tajuan että toimintakykyni on ehkä 20% normaalin ihmisen toimintakyvystä. Siis tosi hyvänä päivänä. (Olin tuossa välillä työttömänä, kotona hissutellessa ei niin huomaa ettei kykene mihinkään). Minulla on taustalla korkeakoulututkinto, ja tällä hetkellä kuitenkin vakavia vaikeuksia selvitä toisen asteen opetuksesta. Jos jotain hoitoa ei ole, en missään tapauksessa kykene näillä spekseillä työllistymään, ja koulun loppuun saattaminenkin on vaikeaa. Mikä taas aiheuttaa lisää ongelmia, koska opiskelen työttömyyskorvauksella. Enkä tietenkään muutenkaan mielelläni jätä asioita kesken.
Eli kyllä sillä on ihan helvetisti väliä, minkä diagnoosin saa. Saako toivoa tilan kohenemisesta vai Damokleen miekan päähänsä.
-ap-
Sepä se, että diagnoosi on selitys, ei se oikeasti vaikuta sun olotilaan tai elämään jollet sä sit itse anna sen vaikuttaa. Eri asi, jos olisi lääke, joka poistaisi diagnoosin. Ja tämä ei siis ole vähättelyä, ihan vaan sen ”elämäni on pilalla, jos se on tätä”-ajatuksen kyseenalaistamista.
Tämä! Varsinkin sairauksissa, joissa osana psyykkisiä oireita, asenteella ja sisäisellä puheella on suuri merkitys. Ei oireet tietenkään positiivisuudella poistu, mutta negatiivisuudella todellakin pahenevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä nämä perusasiat:
- Onko ferritiini katsottu ja jos on, niin onhan se 100 tuntumassa?
- Onko b- ja d-hormonitasot katsottu ja ne normaalit?
- Onko borrelioosi testattu ja negatiivinen?
- Onko kilpirauhasarvoista katsottu tsh, t3v, t4v ja tpoab ja ovatko kaikki nämä arvot hyvät (ei siis vain viitteissä vaan hyvät)?
- Onko vaihdevuodet poissuljettu jos olet nainen?
- Onko uniapnea poissuljettu?
- Onko kortisoliarvo katsottu ja se viitteissä?On, kaikki katsottu moneen kertaan. Paitsi borrelioosi. Täälläpäin ei ole punkkeja. Olen labra-arvojen perusteella täydellisen terveyden perikuva. Ja vaikka kilpirauhasarvoni ovat aina olleet täsmälleen viitearvojen keskellä, minulla on silti kokeiltu tyroksiinia erään innokkaan lääkärin ideana. Seurauksena välittömät liikatoiminnan oireet -eikä väsymys silti hävinnyt mihinkään, olin vaan levoton ja sydän laukkasi.
Munasarjat on ultrattu säännöllisesti ja gyneni mukaan vielä 10 vuotta kuukautisriemua tiedossa. Hormonitasoja ei kyllä ole mitattu, mutta kierto on säännöllinen ja vaivaton, joten tuskin mitään isompaa häikkää siinäkään.
Tätä CFS:ää siis epäillään nyt, kun mitään muutakaan ei enää keksitä.
-ap-
Sinuna pyytäisin kyllä vielä hormonitasojen mittausta. Vaikka osa gyneistä ei tätä tunnistakaan, hormoniongelmaa voi olla vaikka se kierto olisi ok ja vaihdevuosiin vielä aikaa. Mut naurettiin ulos gynen polilta sairaalasta, kun yritin ehdottaa oman aivosumun ja pohjattoman väsymykseni syyksi jotain hormonitoiminan häiriötä ("ei voi olla kun kierto toimii ok!"), menin sitten itkemään (ihan kirjaimellisesti, kun tuntui että mistään ei saa apua eikä kukaan usko että olen sairas...) yksityiselle puolelle, sain kokeiluun e-pillerit joissa mm. luonnollista estrogeeniä ja kas kun se minut täysin työkyvyttömäksi ja zombiksi tehnyt uupumus ja aivosumu alkoi hälvetä. Normaali en ole vieläkään, mutta tällä hetkellä ei vaan ole varaa mennä uudestaan yksityiselle, joten roikun opinnoissani kun selviän niistä nyt jotenkuten. Eli oman kokemukseni pohjalta suosittelen isosti pyytämään vielä noiden mittausta, kun tunnut kuitenkin saavan apua ja tutkimuksia lääkäristä.
Ap, ymmärrän sinua, että tuntuu siltä, että elämä on ohi. Ei sen kuitenkaan tarvitse niin olla. Sairastuminen on aina järkytys ja vaatii sopeutumista, kun sairaus asettaa raamit elämiselle. Tutulla on kyseinen sairaus ja hän on ollut jossain vaiheessa hyvinkin huonossa kunnossa. Joutui jättämään opinnot. Nyt hänellä on kuitenkin lapsia, jaksaa huolehtia niistä ja kykenee tekemään ainakin jonkin verran töitä. Tilanne voi siis elää.
Itse olen psyykkisten ongelmien vuoksi työkyvytön. Onko minusta tuntunut paikoin siltä, että elämä on ohi, kun en kykene töihin? Kyllä. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että koska kuntoutumiseni näyttää aina vaan epätodennäköisemmältä, tähän on vaan sopeuduttava ja luotava sellainen elämä, joka tässä tilanteessa mahdollisimman hyvää. Kyse on myös siitä, kuinka asioita arvottaa. Jos oikea kunnollinen elämä on yhtä kuin töissä käyminen ja täydellinen toimintakyky, niin kyllä, sitten tuntuu siltä, että elämä loppuu. Itselle on ollut rankka paikka hyväksyä oma tilanteeni. Se ei ole tapahtunut vuodessa tai kahdessa. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että ihmisillä on sairauksia, jotka voivat vaikuttaa toimintakykyyn. Minä satun nyt vaan olemaan yksi näistä ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
CFS on psykosomaattinen oireyhtymä, eli se on kaikki päässä. Nyt vaan niskasta kiinni ja lakkaat olemasta CFS, niin ongelma on ratkaistu.
Kyllä ihmiset tekee asioista vaikeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, miten se diagnoosi muuttaisi sun elämää? Onko sun elämänlaatu nyt siis romahtanut ja väsymys pahentunut? Miksi se olisi elämän loppu, jos olet sen kanssa vuosia elänyt?
Minä olen kolme vuotta ponnistellut, että löytyisi selitys uupumukselle ja ennen kaikkea viisasten kivi, joka vaivan eliminoi. Diagnoosi muuttaa asiaa siten, että mitään ei ole tehtävissä.
Pääsin lopulta vuosien jälkeen opiskelemaan unelma-alaani, ja vasta nyt, kun yritän tehdä jotain erittäin motivoituneena, tajuan että toimintakykyni on ehkä 20% normaalin ihmisen toimintakyvystä. Siis tosi hyvänä päivänä. (Olin tuossa välillä työttömänä, kotona hissutellessa ei niin huomaa ettei kykene mihinkään). Minulla on taustalla korkeakoulututkinto, ja tällä hetkellä kuitenkin vakavia vaikeuksia selvitä toisen asteen opetuksesta. Jos jotain hoitoa ei ole, en missään tapauksessa kykene näillä spekseillä työllistymään, ja koulun loppuun saattaminenkin on vaikeaa. Mikä taas aiheuttaa lisää ongelmia, koska opiskelen työttömyyskorvauksella. Enkä tietenkään muutenkaan mielelläni jätä asioita kesken.
Eli kyllä sillä on ihan helvetisti väliä, minkä diagnoosin saa. Saako toivoa tilan kohenemisesta vai Damokleen miekan päähänsä.
-ap-
Sepä se, että diagnoosi on selitys, ei se oikeasti vaikuta sun olotilaan tai elämään jollet sä sit itse anna sen vaikuttaa. Eri asi, jos olisi lääke, joka poistaisi diagnoosin. Ja tämä ei siis ole vähättelyä, ihan vaan sen ”elämäni on pilalla, jos se on tätä”-ajatuksen kyseenalaistamista.
Mulle kävi just niin, että mä ajattelin, että tää on mun diagnoosi, eli tää oli tässä. Kunnes mun terapeutti sanoi saman asian (eri sanoin). Mulla olisi ihan samat oireet, sama toimintakyky ja sama elämä vaikka mulla on nyt nimi niille. En mä saa niitä sillä pois, että mä menen sen diagnoosin taakse tai kierin siinä.
Diagnoosi on hyvä, jotta voi lopettaa etsimisen ja miettimisen, mutta ei se lopulta ja oikeasti mitään muuta. Paitsi pahentaa, jos sen antaa myrkyttää itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Oireista ja diagnoosista huolimatta ei kannata missään nimessä ainakaan jäädä sänkyyn ja sen pohjalle.
Jos niin tekee, niin vointi, kunto ja terveys menevät vain entistä enemmän ja nopeammin alamäkeä. Vaan sen sängyn sijaan yrittää tehdä niin paljon asioita, kuin vain jaksaa. Ja omien voimien mukaan. Ja huolehtia ennen kaikkea siitä, että on tukiverkosto, sosiaalisia suhteita ja mieltä piristäviä ja kohottavia harrastuksia."
Tämä oli hiukan typerästi kirjoitettu! Jos ei ju ma lau..ta pysty liikkumaan kuin muutaman askeleen ja senkin jälkeen pitää päästä makuulle lepäämään niin miten siinä olet joutumatta sänkyyn makaamaan?! Itse jouduin pyörätuoliin, petipotilaaksi muutamassa kuukaudessa. Tuosta noin vain. Mitä enemmän yritin tehdä, sitä nopeampi kunnon romahtaminen tapahtui. Ei tätä karseeta sairautta tajua kuin sellaiset jotka sen vaikeamman muodon kanssa yrittävät elää ja pysyä hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Minkä helvetin takia tätäkin piti jonkun alapeukuttaa? Alapeukuttaako joku ihan periaatteesta kaikki aloitukset?
-ap-
Kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
CFS on psykosomaattinen oireyhtymä, eli se on kaikki päässä. Nyt vaan niskasta kiinni ja lakkaat olemasta CFS, niin ongelma on ratkaistu.
Kyllä ihmiset tekee asioista vaikeita.
Kun syy tiedetään, voi siihen alkaa suhtautua normaalina sairautena. Nyt Long Covid on vallannut alaa pääasiallisena CFS:n aiheuttajana, on nimittäin yhteiskunnan terveempien silmissä jotenkin hyväksyttävämpää, kun syyksi voidaan lukea oikean mitattavan viruksen pitkäaikaisvaikutukset.
Olen miettinyt, että CFS voi olla jokin ihmisen geeneissä laukaisemistaan odottava muutos, ja sen laukaisun voi tehdä jokin bakteeri - kuten borrelioosi, virus - kuten Covid-19, homepöly, sisäilmaongelma ja pahimmillaan stressi, joka johtuu esimerkiksi ahdistavasta työilmapiiristä.
Long Covid on vallannut hyvin nopeasti sijan yleisimpänä monioireyhtymän aiheuttajana. Tämä on näkynyt mm. sisäilmatutkimusbisneksen lähes täydellisenä vaikenemisena.
Vierailija kirjoitti:
Luepa Terveyskirjaston teksti kroonisesta väsymysoireyhtymästä. Siellä muistaakseni mainitaan, että borrelioosi aiheuttaa aivan identtiset oireet. Monen CFS:ää sairastavan oireiden taustalla onkin borrelioosi. Näin on myös itselläni. Valitettavasti riittävää hoitoa on lähes mahdotonta saada. Pahoittelut, on suuri todennäköisyys ettet ikinä enää toivu ennallesi.
Oletko kokeillut LDN-lääkitystä? Tai jos ei ole Yliopiston apteekkia lähellä niin syödä vaikka Reviaa kokeilujakson ajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, varmista vielä, että sun ferritiini on yli 100. Lääkäri voi sanoa arvoa hyväksi, vaikka se olisi 20 eli tyhjä varasto. Monella tulee raudanpuutteen oireet esiin juuri jonkin sairauden jälkeen.
Mistä tuo 100 tulee? Mulla 43 mutta lääkärin mukaan viitearvoissa eikä tarvitse lääkitystä.
Kaapissa on kyllä rautalääkkeet mutta en ole uskaltanut syödä kun hemoglobiinin ei tarvitse nousta
17
Vierailija kirjoitti:
"Oireista ja diagnoosista huolimatta ei kannata missään nimessä ainakaan jäädä sänkyyn ja sen pohjalle.
Jos niin tekee, niin vointi, kunto ja terveys menevät vain entistä enemmän ja nopeammin alamäkeä. Vaan sen sängyn sijaan yrittää tehdä niin paljon asioita, kuin vain jaksaa. Ja omien voimien mukaan. Ja huolehtia ennen kaikkea siitä, että on tukiverkosto, sosiaalisia suhteita ja mieltä piristäviä ja kohottavia harrastuksia."
Tämä oli hiukan typerästi kirjoitettu! Jos ei ju ma lau..ta pysty liikkumaan kuin muutaman askeleen ja senkin jälkeen pitää päästä makuulle lepäämään niin miten siinä olet joutumatta sänkyyn makaamaan?! Itse jouduin pyörätuoliin, petipotilaaksi muutamassa kuukaudessa. Tuosta noin vain. Mitä enemmän yritin tehdä, sitä nopeampi kunnon romahtaminen tapahtui. Ei tätä karseeta sairautta tajua kuin sellaiset jotka sen vaikeamman muodon kanssa yrittävät elää ja pysyä hengissä.
Kyllähän se kuulostaa typerältä, mutta kyllä samat ohjeet löytyy tuolta: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01194#s7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://cfs.gehennom.org/?riikka
Onko kyseessä sama sairaus? Pahalta vaikuttaa... :(
Sama sairaus, mutta minä en Jeesuksen kiitos ole tuossa jamassa ainakaan vielä. Oireet siis samat, mutta lievemmät.
Joku kysyi, miten alkoi. Stressillä ja keuhkokuumeella. Minulla oli kolme vuotta sitten keuhkokuume kovan stressiputken päätteeksi, enkä sen jälkeen tullut ikinä oikein kuntoon enää.
-ap-
Virusinfektio voi laukaista väsymysoireyhtymän. Testattiinko sinulla, mikä tuolloin mikä keuhkokuumeen aiheutti?
Jotkut väsymysoireyhtymästä kärsineet ovat saanet apua yksityisiltä klinikoilta ulkomailta, mikä on toki kallista. MTV3:llä oli nuoren naisen haastattelu aiheesta:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/vasymysoireyhtymaa-sairastava-tuuli…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://cfs.gehennom.org/?riikka
Onko kyseessä sama sairaus? Pahalta vaikuttaa... :(
Sama sairaus, mutta minä en Jeesuksen kiitos ole tuossa jamassa ainakaan vielä. Oireet siis samat, mutta lievemmät.
Joku kysyi, miten alkoi. Stressillä ja keuhkokuumeella. Minulla oli kolme vuotta sitten keuhkokuume kovan stressiputken päätteeksi, enkä sen jälkeen tullut ikinä oikein kuntoon enää.
-ap-
Virusinfektio voi laukaista väsymysoireyhtymän. Testattiinko sinulla, mikä tuolloin mikä keuhkokuumeen aiheutti?
Jotkut väsymysoireyhtymästä kärsineet ovat saanet apua yksityisiltä klinikoilta ulkomailta, mikä on toki kallista. MTV3:llä oli nuoren naisen haastattelu aiheesta:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/vasymysoireyhtymaa-sairastava-tuuli…
Lisäyksenä vielä, että aivoille ja hermostolle erityisen tärkeitä ovat kalaöljyt, D-vitamiini, sinkki ja B-vitamiinit, joten näiden pitoisuudet kannattaa mittauttaa. Vitamiinilisiä kannattaa käyttää monipuolisen ruokavalion lisäksi. Gluteenittoman ruokavalion mahdolliset hyödyt joku jo mainitsikin.
Vierailija kirjoitti:
CFS on psykosomaattinen oireyhtymä, eli se on kaikki päässä. Nyt vaan niskasta kiinni ja lakkaat olemasta CFS, niin ongelma on ratkaistu.
Kyllä ihmiset tekee asioista vaikeita.
Suomessa perinteisesti tautia on pidetty psyykkisenä tai psykosomaattisena eli niin sanotusti toiminnallisena häiriönä. Ruotsissa ymmärretään, että taustalla on myös fyysisiä mekanismeja ja potilaita hoidetaan tuloksellisesti sen mukaisesti. Valitettavasti tässäkin olemme länsinaapuria jäljessä.
Ole tyytyväinen, että lääkäri on edes tuota ehdottanut. Yleensä ne eivät tiedä CFS:stä mitään. CFS voi olla hyvällä tuurilla hyvinkin lievä ja pysyä ennallaan, ei se ole mikään kuolemantuomio.
LDN:ää kannattaa kokeilla, jos joku uskaltaa sitä enää Suomessa määrätä.
Olli Polo oli loistava lääkäri näissä asioissa, mutten tiedä, minne katosi ja ei taida edelleenkään saada pitää yksityisvastaanottoaan.
Kaikki CFS-jutut lienee siirtyneet nykyisin Facebookin ryhmiin, joten sieltä voi ilmeiseti löytää tietoa nykytilanteesta lääkärien ym. suhteen. Sitten jos ei kuulu näihin yksityisyyden suojaa r*aiskaaviin palveluihin, kuten minä, niin aika yksin jää tautinsa kanssa nykyisin Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Ole tyytyväinen, että lääkäri on edes tuota ehdottanut. Yleensä ne eivät tiedä CFS:stä mitään. CFS voi olla hyvällä tuurilla hyvinkin lievä ja pysyä ennallaan, ei se ole mikään kuolemantuomio.
LDN:ää kannattaa kokeilla, jos joku uskaltaa sitä enää Suomessa määrätä.
Olli Polo oli loistava lääkäri näissä asioissa, mutten tiedä, minne katosi ja ei taida edelleenkään saada pitää yksityisvastaanottoaan.
Kaikki CFS-jutut lienee siirtyneet nykyisin Facebookin ryhmiin, joten sieltä voi ilmeiseti löytää tietoa nykytilanteesta lääkärien ym. suhteen. Sitten jos ei kuulu näihin yksityisyyden suojaa r*aiskaaviin palveluihin, kuten minä, niin aika yksin jää tautinsa kanssa nykyisin Suomessa.
Ei Olli mihinkäännole kadonnut, mutta Valvira edelleen tarkkailee. Risto Vatajaan olisin yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, varmista vielä, että sun ferritiini on yli 100. Lääkäri voi sanoa arvoa hyväksi, vaikka se olisi 20 eli tyhjä varasto. Monella tulee raudanpuutteen oireet esiin juuri jonkin sairauden jälkeen.
Minä kanssa liputan tämän ferritiinin tsekkauksen kanssa. Sen pitää tosiaan olla vähintään 100, että voi hyvin ja jaksaa ja elimistö pelaa, kuten pitää, mukaanlukien aivotoiminta. WHO:n vähimmäissuositus naisille on 30, ja se on tosiaan sellainen kriittinen alaraja. Suomessa kuitenkin katsotaan, että taso 10 on vielä ihan hyvä ja 15 suorastaan loistava. Itselläni on ferritiini 9 ja minulla on samanlaisia oireita kuin sinulla. Toimintakyky on tosiaan sen 20-30% normaaliin ihmiseen verrattuna hyvinä päivinä, huonoina voin nukkua 20h putkeen. Kaikki muu on kunnossa ja tsekattu. Teen osa-aikaista etätyötä, enkä pysy normaaliin työhön tai opiskeluun.
Amerikkalainen ystäväni, joka on sairaanhoitaja, oli kauhuissaan, kun kuuli ferritiiniarvoni. Kaikki alle 12 on oikeasti todella paha ja vaatisi sairaalahoitoa, mutta sitä ei Suomessa saa, vaan täällä tosiaan ferritiini 15 on vielä ihan normaali, vaikka se on jo zombi-tasoa.
Jos et halua käydä uudestaan ferritiinitestauksessa, hae itselleni rautakuuri, esim. Obsidan, apteekista. Nappaile siitä muutaman kerran viikossa. Jos olosi kohenee edes hieman, on osasyy olotilaasi alhainen ferritiini. Minun 9 ferritiiniarvolla lääkäri määräsi 300mg päivittäisen(!) annoksen plus kuukautiset kokonaan pois. Muuten en parane. En kuitenkaan kestä kuin 100mg rautaa muutaman kerran viikossa, joten hoitoennuste on, että olen takaisin elävien kirjoissa 3 vuoden päästä.
Suomessa ei tosiaankaan osata diagnosoida ferritiininpuutetta oikein, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa.
Luepa Terveyskirjaston teksti kroonisesta väsymysoireyhtymästä. Siellä muistaakseni mainitaan, että borrelioosi aiheuttaa aivan identtiset oireet. Monen CFS:ää sairastavan oireiden taustalla onkin borrelioosi. Näin on myös itselläni. Valitettavasti riittävää hoitoa on lähes mahdotonta saada. Pahoittelut, on suuri todennäköisyys ettet ikinä enää toivu ennallesi.