Alle 18-vuotias lapsi ei tarvi kännykkää

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsilla (ekaluokkalainen, kolmasluokkalainen ja vitosluokkalainen) on kännykät, mutta niillä voi vain soittaa tai laittaa tekstiviestiä. Nettiyhteyttä tai nettiyhteysmahdollisuutta niissä ei ole (eivät voi kirjautua mihinkään wifiin). Olen selittänyt, että minä ja tietysti lasten isä vanhempina teemme ratkaisut siitä, mitä meidän perheessä tehdään ja millä tavalla, ja olemme sitä mieltä, että kännykällä härvääminen ja somessa roikkuminen eivät ole tarpeen eivätkä hyväksi kenellekään. Muiden perheissä tehdään omat ratkaisut, mutta meidän perheessä näin. Myöskään itse emme räplää kännyköitä jatkuvasti, vaikka meillä onkin mm. whatsapp ja facebook. Puhumme paljon somesta ja netistä, niiden hyödyistä ja vaaroista, eli missään pimennossa lapset eivät näiden asioiden suhteen kasva. Someriippuvuus on yhä vakavampi asia, emmekä halua sellaista meidän kotiympäristöön. Läppäri ja tabletti löytyvät kotoa, ja ruutuaikaa annetaan, mutta useimmiten lapset haluavat pelata meidän kanssa lautapelejä ja pelailla ulkona. Kavereiden luona käydessään pelaavat sitten tietokonepelejä ja tutustuvat someen, mutta kotona meillä on jotenkin ihanan 80-lukuinen meininki :) Lapset nukkuvat hyvin, ovat iloisia ja reippaita, koulu sujuu kivasti ja yhteistä tekemistä keksitään aina.

Sitten, kun lapset menevät yläasteelle, saavat älykännykät, mutta olemme jo etukäteen selittäneet, että jos elämä ei älykännykän ja somen kanssa suju, ne otetaan pois ja palataan takaisin vanhaan systeemiin siihen saakka, että ovat täysi-ikäisiä ja saavat päättää itse omista asioistaan. Uskomme kuitenkin, että se tulee menemään hienosti.

Tähän mennessä kaikki on sujunut hyvin. Lapset kertovat usein kaikesta draamasta, mitä koulussa näihin somehöpötyksiin liittyy ja ovat harmistuneita siitä, että mitään kivaa ei oikein voi isommalla porukalla tehdä eikä kavereiden kanssa leikkiä, kun se draamailu vie kaiken ajan. Kunkin lapsen luokalta vain muutama osaa kuulemma keskittyä olemaan toisten kanssa ilman kännykkää. Kun lasten kavereita tulee meille, olen sanonut, että kännykällä ei pelailla eikä kuvata, vaan meillä tehdään muita juttuja. Joillekin on selkeästi vaikeaa panna puhelin pois näkyviltä. Useimmat kuitenkin innostuvat hirveästi lautapeleistä ja trampoliinijutuista, letun paistosta ja muusta yhteisestä tekemisestä ja olisivat heti tulossa uudestaan kylään.

Saan varmaan hulluna alapeukkua, mutta olemme kuitenkin itse tyytyväisiä perhe-elämäämme ja siihen, miten rauhallista ja tasapainoista meidän elämä on, että alapeukuttakaa vain. Ongelmia ja murheita voi tulla koska vain, mutta tähän mennessä niiltä on säästytty täysin. Lapsia ei ole kiusattu, he ovat sosiaalisia ja osaavat jutella niin lasten kuin aikuistenkin kanssa, eikä kotona tarvitse riidellä mistään. Meillä kunnioitetaan toinen toisiamme, mutta lapset ymmärtävät ja hyväksyvät, että vanhemmat ovat vastuussa ja päättävät isoissa asioissa, miten toimitaan.

Kuulostaa hyvältä, sentään rajoitetaan väärää käyttöä, vaikka ei kielletä käyttämistä kokonaan.

Vanhempien pitää olla lasten kasvattajia, älypuhelimelle sitä tehtävää ei voi antaa. Joissakin perheissä lapset ovat somen ja netin kasvattamia, ja sen sitten huomaa lapsista.

Vanhemmat jotka ostavat pienille lapsille älypuhelimet, eivät aina ymmärrä sitä, mikä on tuon teon seuraus. Sen myönnän, etteivät kaikki lapset käyttäydy samalla tavalla, mutta toisille lapsille älypuhelin on ongelma. Jotkut lapset käyttävät älypuhelinta aivan liikaa, hukkuvat somemaailmaan, menettävät kosketuksensa todellisuuteen.

Ei niitä ollut aikuisillakaan ennen, eikä ketään haitannut. Miksi aplla on siis jokin älylaite ml. tietokone?

Vierailija kirjoitti:

Jos puhelinta tarvitaan vain soittamiseen, miksi lähes joka lapsella on älypuhelin? Älytönkin riittäisi.

Aivan. Eivät kaikki osta kuorma-autoakaan, vaan pärjäävät tavallisella henkilöautolla hyvin.

Aikuiset, jotka ostavat lapsilleen kalliita leluja, hemmottelevat lapsensa hunningolle.

Pitäisi käydä keskustelua siitä, voiko lapsi enää olla lapsi, vai annetaanko hänet kylmän ja tunteettoman laitteen hallittavaksi. Älykännyköiden ja tietokoneiden kasvattamat lapset ovat lyhytjännitteisiä, keskittymiskyvyttömiä ja heillä on luonnottoman huono vastoinkäymisten sietämisen kyky. Kun lapsesta katoaa se kaikki hyvä ja kaunis, mikä kuuluu ihmisen luonnolliseen olemukseen, ollaan menty ylitse sen viivan, joka erottaa ihmisen tunteettomasta hirviöstä. Tarvitaanko me tässä yhteiskunnassa kylmiä ja epäinhimillisiä ihmisiä ?

Luonnollisissa olosuhteissa kasvava lapsi on jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisten lasten kanssa, hän oppii kärsivällisyyttä ja keskittymiskykyä leikkiessään toisten lasten kanssa, joutuu kokemaan luonnollisia vastoinkäymisiä ja oppii etsimään niihin inhimillisiä ja rakentavia ratkaisuja.

Miettikää mistä se kertoo, kun otatte lapseltanne kännykän pois illan ajaksi ja lapsi saa siitä uskomattoman raivokohtauksen ? Onko lapsestanne tullut täysin riippuvainen kännykästään ? Eikö lapsi enää pysty tekemään normaaleita ja luonnollisia asioita, ilman että kännykän vaatima huomio keskeyttää hänet jatkuvasti.

Kännykästä voi olla joskus pientä apua nuorelle ihmiselle, mutta eivät kaikki tarvitse kännykkää, nekin jotka sellaisen tarvitsevat, pärjäävät ihan tavallisella vähä-älyisellä kännykällä, jolla pystyy soittamaan ja lähettämään viestejä.