Miksei tähän itsevihaan voi vaan kuolla?

Tähän on yksi lääke: kehitä itseäsi. Opiskele elämäntaitoja. Harjoita ajatustenhallintaa. Mikä toimii kenellekin. Buddhismi yhdelle, toiselle mindfulness, kolmannelle joku muu. Ajattele asia niin, että ajatuskuvioita voi muuttaa, aivojen yhteyksiä voi muuttaa. Niin paljon käsityksemme elämästä on vain sitä - käsitystä, harhaa. Älä jää sen vangiksi. 

Joskus tähän auttaa hyvä terapeutti, joskus rakkaus, joskus kirjallisuus, joskus jokin muu. Näe kokonaisuus. 

Suosittelen leffaa I <3 Huckabees :) 

moni olis jo mennyt lääkäriin

Ja taas vaan itken :(

En tiedä tarkoittiko AP tätä, mutta itse mietin miten oppisin hyväksymään itseni sellaisena kun olen. Sitä kun pidetään niin tärkeänä ja toitotetaan joka paikassa. Minussa itsessä ei ole sellaisia ominaisuuksia, joita ihailen muissa enkä sellainen voi koskaan ollakaan. Tämän takia pidän kaikkia muita ihmisiä minua parempina. Miten opin arvostamaan sellaisia piirteitä itsessäni, joita en arvosta muissakaan ihmisissä?

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 15:36"]

En tiedä tarkoittiko AP tätä, mutta itse mietin miten oppisin hyväksymään itseni sellaisena kun olen. Sitä kun pidetään niin tärkeänä ja toitotetaan joka paikassa. Minussa itsessä ei ole sellaisia ominaisuuksia, joita ihailen muissa enkä sellainen voi koskaan ollakaan. Tämän takia pidän kaikkia muita ihmisiä minua parempina. Miten opin arvostamaan sellaisia piirteitä itsessäni, joita en arvosta muissakaan ihmisissä?

[/quote]

On mulla tuollaisia ajatuksia päällimäisinä. Mutta ei se silti selitä sitä vihan, häpeän ja arvottomuuden tunnetta mikä mulla on itsessäni silloinkin kun olen aivan yksin. Se tunne tulee aina läpi ja tappaa sisältäpäin, hiljalleen.

Jostakin ne vihan ja häpeän tunteet ovat tulleet, osaat varmaan nimetä niitä. Ehkä kannattaa antaa anteeksi niille ihmisille jotka ovat kaltoin kohdelleet, koska sitä asiaa ei voi muuksi muuttaa. Sitten annat anteeksi itsellesi ja mietit niitä asioita joista voit olla kiitollinen juuri nyt. Jos on riitoja niin koita sopia ne. 

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 15:57"]

Jostakin ne vihan ja häpeän tunteet ovat tulleet, osaat varmaan nimetä niitä. Ehkä kannattaa antaa anteeksi niille ihmisille jotka ovat kaltoin kohdelleet, koska sitä asiaa ei voi muuksi muuttaa. Sitten annat anteeksi itsellesi ja mietit niitä asioita joista voit olla kiitollinen juuri nyt. Jos on riitoja niin koita sopia ne. 

[/quote]

Siitä, koska mussa on jotain vialla. En mä tiedä miten tähän muut liittyvät, en haudo vihaa tai katkeruutta muille, vaan itseäni kohtaan. 

Mähän oikeasti nykyisin rakastan sitä, että mua kohdellaan huonosti, koska nyt tiedän ansaitsevani sen.

Voi sanoa varmasti, että ne jotka ovat kasvattaneet sinut, eivät ole opettaneet sinua pitämään itsestäsi. Et ihan taatusti ole huonompi kuin muutkaan, mutta sinut on jostain syystä opetettu uskomaan toista. Mietipä miten sinua on kohdeltu. Ja jätä se sitten taaksesi.

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 17:06"]

Ennen kuin joku heittää kommentin, että olen vain masentunut niin en ole. Olen opiskellut, käyn töissä tällä hetkellä, mulla on asioita elämässä mitä tykkään tehdä vapaa-ajalla. Mutta vihaan itseäni _yli kaiken_. Ihmissuhteita ei ole juurikin tästä syystä ja odotan vaan miltei koko ajan sitä hetkeä, että täältä pääsee joskus pois. Mutten mä tosiaan masentunut ole.

[/quote]

Joo, no etpä tosiaan. Terveeltä kuulostaa.

No onhan tässä nyt selkeästi mulla jotain perustavanlaatuisesti vialla, kun en saa ystäviä, kukaan ei ole halunnut mun kanssa viettää aikaa, kukaan ei ole koskaan ihastunut muhun (tarvitseeko sanoa erikseen, etten ole myöskään seurustellut?) = totaalinen paska. 

Maailma on täynnä ihmisiä, jotka ajattelee itsestään huonosti ja silti niillä on kaikki noi mainitsemani jutut. Siksi, koska se on olleet sen arvoisia ja niissä ON jotain, minkä toiset on nähneet.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 17:06"]

Ennen kuin joku heittää kommentin, että olen vain masentunut niin en ole. Olen opiskellut, käyn töissä tällä hetkellä, mulla on asioita elämässä mitä tykkään tehdä vapaa-ajalla. Mutta vihaan itseäni _yli kaiken_. Ihmissuhteita ei ole juurikin tästä syystä ja odotan vaan miltei koko ajan sitä hetkeä, että täältä pääsee joskus pois. Mutten mä tosiaan masentunut ole.

[/quote]

Joo, no etpä tosiaan. Terveeltä kuulostaa.

[/quote]

Ei sunkaan oikeinkirjoitus näytä oikeaoppiselta.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 16:52"]

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 17:06"]

Ennen kuin joku heittää kommentin, että olen vain masentunut niin en ole. Olen opiskellut, käyn töissä tällä hetkellä, mulla on asioita elämässä mitä tykkään tehdä vapaa-ajalla. Mutta vihaan itseäni _yli kaiken_. Ihmissuhteita ei ole juurikin tästä syystä ja odotan vaan miltei koko ajan sitä hetkeä, että täältä pääsee joskus pois. Mutten mä tosiaan masentunut ole.

[/quote]

Joo, no etpä tosiaan. Terveeltä kuulostaa.

[/quote]

Ei sunkaan oikeinkirjoitus näytä oikeaoppiselta.

[/quote]

öö, okei? Oliko tarkoitus yrittää keksiä joku vittuilu vai jotenkin vastata?

Mä tiiän ton tunteen... Mut tiiän myös et se tulee ja menee, välillä se helpottaa (itellä kesti 10v et alko näkyä vähän valoa tunnelin päässä). Ei sussa ole mitään vialla. Sun käytöksessä ehkä se, että oot liian kiltti. Mäkin olin ennen. Nykyään osaan sanoa ees joskus EI kun läheiset pyytää jotain. Siitä muuten tulee uskomaton voiman tunne, kun puolustaa omia rajojaan, eikä suostu johonkin mitä ei pysty/tosiaankaan halua tehdä.

Nykyään sillon kun alan elää taas vain muita varten, mä huomaan miten pahaa se tekee mulle, tulee semmonen "sisältä kuollut" olo. Pitäs keksii elämään jotain, mistä ite tykkää ja mikä sopii siihen OMAAN persoonaan, eikä mitä muut odottaa sulta. Laita ittes etusijalle sun elämässä.

Olet liian vaativa, pelkäät epäonnistumista ja stressaat.

Hengitä syvään ja rentoudu. Keksi uusi harrastuksia ja hankkiudu eroon negatiivisista ihmisistä. Mieti ensin tarkkaan ovatko he negatiivisia sinulle miettimällä heidän ajatusmaailmaa ja logiikkaa. Aseta realistisia tavotteita ja älä unelmoi suuria. Elämässä tarvitaan onnea, mutta se ei itkemällä tule. Riskejä voi ottaa, mutta niistä ei kannata mitään odottaa mitään etukäteen.