Parisuhteesta ei tule mitään, jos ei kipinöi heti ensisilmäyksellä

No, kyllä kait nyt heti pitää tuntua jossain, että edes vaivautuu seuraaville treffeille, jos ekoilla pääsee ratsastaan miehellä niin kaikkein parasta🥰

Mulla on ollut kaksi vuosia kestänyttä ystävyys/seksisuhdetta, missä molemminpuolinen vetovoima oli äärimmäisen suurta, mutta yhteinen tulevaisuus ei tullut kysymykseenkään syystä tai toisesta. Ei se silloin alle 30-vuotiaana haitannut. :) Suhteet loppuivat kun toinen osapuoli löysi "sen oikean". Ystävyys säilyi, mutta etäisyyttä oli pakko ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko rakkauteen ensisilmäyksellä. En muutenkaan ole tunteiden tuuliviiri.

Et todellakaan, kun et tunnista perustunteita. Rakkaus ei synny ensinäkemältä, vaan pitkän työn tuloksena. Se mitä ihminen tuntee ensimmäisenä on ihastuminen ja rakkaus ja ihastuminen eivät ole samoja tunteita. Ihastuminen kestää muutaman kuukauden, ja sen jälkeen tuo kuherruskuukausi kaikkoaa lopullisesti. Tilalle tulee arki, jossa voi huomata että rakkauta joko on, tai sitä ei ole. Mutta, rakkautta pystyy kehittämään, koska rakkaus nimenomaan vaatii yhteistä työntekoa.

Siinä vaiheessa kun rakkaus vaatii työtä, se ei ole rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko rakkauteen ensisilmäyksellä. En muutenkaan ole tunteiden tuuliviiri.

Et todellakaan, kun et tunnista perustunteita. Rakkaus ei synny ensinäkemältä, vaan pitkän työn tuloksena. Se mitä ihminen tuntee ensimmäisenä on ihastuminen ja rakkaus ja ihastuminen eivät ole samoja tunteita. Ihastuminen kestää muutaman kuukauden, ja sen jälkeen tuo kuherruskuukausi kaikkoaa lopullisesti. Tilalle tulee arki, jossa voi huomata että rakkauta joko on, tai sitä ei ole. Mutta, rakkautta pystyy kehittämään, koska rakkaus nimenomaan vaatii yhteistä työntekoa.

Jos minulla loppuisi ihastuminen parissa kuukaudessa tai tutustuttani toiseen paremmin tulkitsisin sen niin, että henkilö on minulla täysin väärä, tai ettei ihastuminenkaan ollut niin vahvaa. Koska kyllä minulla voi ihastuminen kestää vuosiakin. Ja jos sen jälkeen tunne muuttuu rakkaudeksi, se ei tule kovan työn tuloksena, vaan on luonteva jatkumo tilanteessa, jossa on ihan hullaantunut tosesta ja samaan aikaan tutustuessa on ymmärtänyt, miten hieno ihminen toinen on, miten hyvin sopiva itselle, ja miten vahvasti haluan olla hänen kanssaan - ja miten paljon välitän hänestä ja miten tärkeä hänestä on tullut minulle. Tällöin siitä voi tulla rakkautta. Minulle ei rakkaus synny niin, että ihastus lässähtää ja sitten yritän vaan elää tavallista arkea toisen kanssa.

Sama täällä. En jaksa tuhlata aikaa jos ei ole kipinöitä jo alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko rakkauteen ensisilmäyksellä. En muutenkaan ole tunteiden tuuliviiri.

Et todellakaan, kun et tunnista perustunteita. Rakkaus ei synny ensinäkemältä, vaan pitkän työn tuloksena. Se mitä ihminen tuntee ensimmäisenä on ihastuminen ja rakkaus ja ihastuminen eivät ole samoja tunteita. Ihastuminen kestää muutaman kuukauden, ja sen jälkeen tuo kuherruskuukausi kaikkoaa lopullisesti. Tilalle tulee arki, jossa voi huomata että rakkauta joko on, tai sitä ei ole. Mutta, rakkautta pystyy kehittämään, koska rakkaus nimenomaan vaatii yhteistä työntekoa.

Siinä vaiheessa kun rakkaus vaatii työtä, se ei ole rakkautta.

Siinä vaiheessa kun et ole kokenut elämää, et voi tietää mitään.

Rakkaus vaatii työtä. Mutta sinä haluat lukea työ sanan väärin. Eli raskaana työnä, joka masentaa ja väsyttää ja kaikki on ankeaa.

Jokainen, aivan jokainen tutkija tässä maailmankaikkaudessa tulee sinulle sanomaan että rakkaus vaatii aktiivista työtä. Eli panostusta. Rakkaus hiipuu jos siihen ei panosteta, vaan jäädään köllöttelemään. Rakkaus on kompromissien tekoa ja yhteiselämän sovittamista joka ikinen päivä. Juuri tästä minä satun tietämään että sinä et ole joko A ollut koskaan rakastunut, B ollut koskaan pitkässä parisuhteessa.

Rakkaus on ihan samanlaista työtä kuin esimerkiksi teinien kanssa jotka huutavat raivoten kuinka paljon sinua vihaavat, mutta sinä itse tiedät ettei se teini sinua oikeasti vihaa ja että hän tulee muutaman vuoden päästä ymmärtämään itsekin sen kun astuu aikuisuuteen.

Toivotan sinulle onnea tulevaisuudessa, kun löhöät suhteessanne, etkä panosta siihen millään tavalla, koska sinun mielestä rakkaus vain on, eikä se vaadi työtä.

Vierailija kirjoitti:

Totta puhut. Jos seksuaalista kiihkoa ei löydy HETI, sitä on turha myöhemminkään etsiä. Ihastuminen ei ole sama kuin seksuaalinen vetovoima, eikä varsinkaan samaa kuin rakastuminen.

Ihminen voi olla hyvinkin rakastunut, mutta rakastuminen syntyy vasta vuoden jälkeen, ja siihen vaaditaan työtä. Ihastuminen ei ole rakkautta vaikka monet niin kuvittelevat!

Ihastuminen voi syntyä siitä että tuntee seksuaalista vetovoimaa, mutta ihastumiseen ei todellakaan vaadita seksuaalista vetovoimaa, vaan se voi syttyä pelkästään siitä että toinen antaa huomiota.

Siitä syystä, syvästi ihastunut voi myöhemmin huomata ettei kiinnosta riisua vaatteita, että löhöillään vaan kainalossa ja nautitaan siitä että saa edustaa ystäville jotakin. Yleensä naiset ovat sellaisia jotka kehuskelevat toiselle uuden kumppanin autosta tai talosta tai jostakin muusta vastaavasta. Siitä tietää että nainen on saanut vain huomiota ja ihastunut siihen että joku rikas ja huomattava mies huomasi hänet. Mutta seksuaalista kiinnostusta siinä ei naisen puolelta ole. Sitten kestää hetken kunnes nainen tajuaa ettei parisuhdetta voi siihen rakentaa, tai mies tajuaa ettei nainen haluakaan häntä aidosti ja suhde katkeaa.

Itse elin lähes kymmenen vuotta parisuhteessa, jossa minulla oli seksuaalista kiinnostusta puolisoa kohtaan, mutta hänellä ei sitten tippaakaan. Kaikenlaista yritettiin ja hän määritteli päiviä jolloin voisimme harrastaa seksiä, mutta esimerkiksi lauantaipäiviä meni ohi pari, ja sitten vielä lisää, ja kohta hän ei enää viitsinyt pitää mitään huolta siitä. Aloituksia ei tullut koskaan ja kymmenen vuoden jälkeen ymmärsin että hänellä on epäilemättä ihan mukavaa minun kanssa mutta häntä ei seksi minun kanssa kiinnosta ja pistin suhteen poikki.

Tuossa on tärkeää huomata se että häntä ei kiinnostanut seksi minun kanssa. Hän kyllä harrasti itsetyydytystä ja joskus kertoi fantasioivansa muista ihmisistä. Minä en ole sellaisesta tuntenut mustasukkaisuutta, ja se oli osa keskustelua jossa yritimme herättää kipinää sängyssä. Mutta, vaikka hän ajatteli muita, hän ei ajatellut minua. Turvallinen ja mukava suhde päättyi.

Kun olen muiden kanssa jutellut tästä aiheesta, niin tämä kuvio toistuu kaikissa muissa suhteissa, paitsi niissä joissa on mukana väkivaltaa tai alistamista. Jos kuitenkin parilla on ihan mukavaa olla yhdessä, mutta petihommat ei toista kiinnosta, eli kipinää ei ole, eikä löydy, niin parisuhde on sitten siinä.

Miksi sepustat itsestäänselvyyksiä noin pitkästi? Ei tuota kukaan viitsi edes lukea. Onko tuo aihepiiri sinulle jotenkin epäselvää, kun pitää noin alleviivata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta puhut. Jos seksuaalista kiihkoa ei löydy HETI, sitä on turha myöhemminkään etsiä. Ihastuminen ei ole sama kuin seksuaalinen vetovoima, eikä varsinkaan samaa kuin rakastuminen.

Ihminen voi olla hyvinkin rakastunut, mutta rakastuminen syntyy vasta vuoden jälkeen, ja siihen vaaditaan työtä. Ihastuminen ei ole rakkautta vaikka monet niin kuvittelevat!

Ihastuminen voi syntyä siitä että tuntee seksuaalista vetovoimaa, mutta ihastumiseen ei todellakaan vaadita seksuaalista vetovoimaa, vaan se voi syttyä pelkästään siitä että toinen antaa huomiota.

Siitä syystä, syvästi ihastunut voi myöhemmin huomata ettei kiinnosta riisua vaatteita, että löhöillään vaan kainalossa ja nautitaan siitä että saa edustaa ystäville jotakin. Yleensä naiset ovat sellaisia jotka kehuskelevat toiselle uuden kumppanin autosta tai talosta tai jostakin muusta vastaavasta. Siitä tietää että nainen on saanut vain huomiota ja ihastunut siihen että joku rikas ja huomattava mies huomasi hänet. Mutta seksuaalista kiinnostusta siinä ei naisen puolelta ole. Sitten kestää hetken kunnes nainen tajuaa ettei parisuhdetta voi siihen rakentaa, tai mies tajuaa ettei nainen haluakaan häntä aidosti ja suhde katkeaa.

Itse elin lähes kymmenen vuotta parisuhteessa, jossa minulla oli seksuaalista kiinnostusta puolisoa kohtaan, mutta hänellä ei sitten tippaakaan. Kaikenlaista yritettiin ja hän määritteli päiviä jolloin voisimme harrastaa seksiä, mutta esimerkiksi lauantaipäiviä meni ohi pari, ja sitten vielä lisää, ja kohta hän ei enää viitsinyt pitää mitään huolta siitä. Aloituksia ei tullut koskaan ja kymmenen vuoden jälkeen ymmärsin että hänellä on epäilemättä ihan mukavaa minun kanssa mutta häntä ei seksi minun kanssa kiinnosta ja pistin suhteen poikki.

Tuossa on tärkeää huomata se että häntä ei kiinnostanut seksi minun kanssa. Hän kyllä harrasti itsetyydytystä ja joskus kertoi fantasioivansa muista ihmisistä. Minä en ole sellaisesta tuntenut mustasukkaisuutta, ja se oli osa keskustelua jossa yritimme herättää kipinää sängyssä. Mutta, vaikka hän ajatteli muita, hän ei ajatellut minua. Turvallinen ja mukava suhde päättyi.

Kun olen muiden kanssa jutellut tästä aiheesta, niin tämä kuvio toistuu kaikissa muissa suhteissa, paitsi niissä joissa on mukana väkivaltaa tai alistamista. Jos kuitenkin parilla on ihan mukavaa olla yhdessä, mutta petihommat ei toista kiinnosta, eli kipinää ei ole, eikä löydy, niin parisuhde on sitten siinä.

Miksi sepustat itsestäänselvyyksiä noin pitkästi? Ei tuota kukaan viitsi edes lukea. Onko tuo aihepiiri sinulle jotenkin epäselvää, kun pitää noin alleviivata?

Luit kuitenkin, joten tavoite saavutettu.