Parisuhteesta ei tule mitään, jos ei kipinöi heti ensisilmäyksellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta puhut. Jos seksuaalista kiihkoa ei löydy HETI, sitä on turha myöhemminkään etsiä. Ihastuminen ei ole sama kuin seksuaalinen vetovoima, eikä varsinkaan samaa kuin rakastuminen.

Ihminen voi olla hyvinkin rakastunut, mutta rakastuminen syntyy vasta vuoden jälkeen, ja siihen vaaditaan työtä. Ihastuminen ei ole rakkautta vaikka monet niin kuvittelevat!

Ihastuminen voi syntyä siitä että tuntee seksuaalista vetovoimaa, mutta ihastumiseen ei todellakaan vaadita seksuaalista vetovoimaa, vaan se voi syttyä pelkästään siitä että toinen antaa huomiota.

Siitä syystä, syvästi ihastunut voi myöhemmin huomata ettei kiinnosta riisua vaatteita, että löhöillään vaan kainalossa ja nautitaan siitä että saa edustaa ystäville jotakin. Yleensä naiset ovat sellaisia jotka kehuskelevat toiselle uuden kumppanin autosta tai talosta tai jostakin muusta vastaavasta. Siitä tietää että nainen on saanut vain huomiota ja ihastunut siihen että joku rikas ja huomattava mies huomasi hänet. Mutta seksuaalista kiinnostusta siinä ei naisen puolelta ole. Sitten kestää hetken kunnes nainen tajuaa ettei parisuhdetta voi siihen rakentaa, tai mies tajuaa ettei nainen haluakaan häntä aidosti ja suhde katkeaa.

Itse elin lähes kymmenen vuotta parisuhteessa, jossa minulla oli seksuaalista kiinnostusta puolisoa kohtaan, mutta hänellä ei sitten tippaakaan. Kaikenlaista yritettiin ja hän määritteli päiviä jolloin voisimme harrastaa seksiä, mutta esimerkiksi lauantaipäiviä meni ohi pari, ja sitten vielä lisää, ja kohta hän ei enää viitsinyt pitää mitään huolta siitä. Aloituksia ei tullut koskaan ja kymmenen vuoden jälkeen ymmärsin että hänellä on epäilemättä ihan mukavaa minun kanssa mutta häntä ei seksi minun kanssa kiinnosta ja pistin suhteen poikki.

Tuossa on tärkeää huomata se että häntä ei kiinnostanut seksi minun kanssa. Hän kyllä harrasti itsetyydytystä ja joskus kertoi fantasioivansa muista ihmisistä. Minä en ole sellaisesta tuntenut mustasukkaisuutta, ja se oli osa keskustelua jossa yritimme herättää kipinää sängyssä. Mutta, vaikka hän ajatteli muita, hän ei ajatellut minua. Turvallinen ja mukava suhde päättyi.

Kun olen muiden kanssa jutellut tästä aiheesta, niin tämä kuvio toistuu kaikissa muissa suhteissa, paitsi niissä joissa on mukana väkivaltaa tai alistamista. Jos kuitenkin parilla on ihan mukavaa olla yhdessä, mutta petihommat ei toista kiinnosta, eli kipinää ei ole, eikä löydy, niin parisuhde on sitten siinä.

Vaimosihan halusi olla sinun kanssasi, nimenomaan sinun itsesi takia (luonne, ulkonäkö tms) eikä seksin. Miksi et voinut ottaa sitä suurena kihteliaisuutena? Kaikki eivät liitä rakkautta ja seksiä yhteen. Harmi, että seksintarve ohjaa useampia.

Minähän otin sen suurena kohteliaisuutena.

Ongelma on siinä että hän ei halunnut minua kokonaan. Ystäväni haluavat olla minun ystäviäni "ulkonäön luonteeni tms." vuoksi ja se on ihan hyvä. Mutta minä en harrasta seksiä ystävieni kanssa.

Haluan harjoittaa kaikkia kivoja juttuja puolisoni kanssa. Eli olla yhdessä ja jakaa asioita ja olla hänen kokonaan. Seksi kuuluu niihin kivoihin juttuihin ja seksi on yksi osa minua. Jos puoliso on sitä mieltä että saan harjoittaa niitä yksin, kun hän harjoittaa niitä yksin ja miettii muita ihmisiä fantasioissaan, minä silloin todellakin harjoitan niitä yksin, kunnes löydän kumppanin joka haluaa harjoittaa niitä yhdessä minun kanssani. Ystävyyssuhteena ei olisi ollut mitään ongelmaa, mutta kyse oli parisuhteesta. Parisuhteessa hän hyväksyi vain osan minusta, ei minua kokonaan ja hän oletti tietenkin että parisuhteessa, en saisi harrastaa seksiä muiden kanssa. Huomioi etten pettänyt häntä.

Jos sinulla on heikko libido, silloin sinulla on heikko libido. Oletetaan että sinä ja minä tapaisimme nyt. Minä voin olla sinun ystäväsi jos sitä haluaisit ja jos meillä kemiat siltä osin natsaisivat. Mutta ystävyyssuhteemme tarkoittaisi sitä että minä voisin olla parisuhteessa jonkun toisen kanssa.

Minä en suostuisi olemaan sinun kanssa sellaisessa suhteessa jossa kieltäisin seksihaluni, koska sinäkään et suostuisi olemaan suhteessa jossa sinun täytyisi harrastaa seksiä. Sinulle sopii sellainen ihminen joka ei välitä seksistä. Silloin sinä hyväksyt hänet kokonaan, ulkonäköineen ja luonteineen ja hän hyväksyy sinut kokonaan, ulkonäköinesi ja luonteinesi. Seksi ei teitä kumpaakaan kiinnosta, joten se on teidän välillä ok.

Mutta, oletetaan että olisimme yhdessä ja ilmoittaisit juhlallisesti että harmi että seksintarve ohjaa useampia. Sinä loukkaisit tuollaisella lauseella minua ihan yhtä paljon jos minä julistaisin että normaalit ihmiset harrastavat seksiä, koska se ei ole osa sinua. Sinä kieltäisit minulta jotakin, ja minä yrittäisin ympätä sinuun jotakin sellaista mikä ei sinua ole. Sellainen ei olisi kovin kohteliasta käytöstä kummaltakaan.

Hieman tulisi paineita jos heti ensisilmäyksellä tulisi kipunoida. - Ihminen, jonka kanssa haluaisin olla ja elää parisuhteessa on kuitenkin on toivon mukaan muutakin kuin vain miellytvältä ja puoleensa vaikuttava kuori. 

Samaa mieltä että kun se kiinnostus herää niin sen pitää sitten herätä kunnolla ja kummallakin eikä mitään puolilämmintä säätämistä kannata edes aloittaa.

Tämä ei siis tarkoita sitä, etteikö sitä voi hyvinkin ihastua tyyppiin jonka kanssa on ollut jo vuosia kaveri. Sen ihastuksen pitää sitten iskeä kumpaankin samaan aikaan eikä kumpikaan koe toista enää "vaan" kaveriksi vaan se on menoa sitten kerrasta.

Se alkuvaiheen kemia sekä rento luottamus ja varmuus toisenkin tunteista on se liima mikä sitoo yhteen. Jos taas aluksi joutuu olemaan varpaillaan ja arpomaan että tykkääkö se toinen musta vai ei (saati kokemaan ohareita/välinpitämättömyyttä) niin suhteeseen tulee jo alussa sellainen särö, ettei siitä vaan tule pidemmän päälle mitään.

Ja ei, tämä ei tarkoita sitä että yhdessä pitäisi olla ja nyhjätä alusta asti 24/7 vaan kummallakin saa ja pitää edelleen ollakin omakin elämä. Tuo varmuus/luottamus kun vaatii henkistä, ei fyysistä yhdessäoloa. 

En usko rakkauteen ensisilmäyksellä. En muutenkaan ole tunteiden tuuliviiri.

Nyt taas kun tv:sta alkoi viikko vai jo kakis sitten ensitreffi alttarilla niin kielämättä sitä katsoessani olen saanu itseni kiinni hyvinkin pian parin ensikohaamisen jälkeen alkanut vetämään mutkia suorksi ja aprikoimaan, eä tuo tai tämä pari ei mahd. jatka ja  kun aas nmä je sitten vielä tuo pari jatkaa. Jännää ja täysi pöljää koska näen ja aistin katsojana vieläkin vähemmän kuin ne parit, jotka tuolla hetkellä tapaavat toisensa vasta ensimmäsitä kertaa.   

Aha. Mulla kesti monta vuotta ennenkuin tajusin rakastavani miestäni rauhallisella ja kypsällä tavalla. Mitään erityistä rakastumista tai kipinöintiä ei ollut. Enemmän täydellistä kumppanuutta, yhteisiä haaveita ja toisen arvostamsta.

Näin on menty jo 25v ja seksikin pelaa vielä;)

Ulkonäköön ja olemukseen voin ihastua. Myöhemmin, jos enemmän kuin hyvin käy voin rakastua toisen sisältöön ja siihen miten hän tuo sen ilmi. Ei vain sanat, vaan usein enempi hänen tekonsa ja tekemättömyytensä.  Se kun toinen vain on ja kuinka voi tuntea sen -ja, kuinka  tuo tunne tuntuu mittaamattoman hyvältä. 

Sinkkumies  

Mulla on ollut kaksi pitkää parisuhdetta, molemmat alkaneet todella hitaasti. Ensimmäinen pitkä suhde kesti 10 vuotta, nyt menossa toinen, ja naimisissa asti ollaan. Uskon tämän kestävän tappiin asti.

Nopeat ihastumiset eivät ole kestäneet kuin hetken. Suhteet ovat olleet sellaista vuoristorataa, kuten joku jo aiemmin ketjussa kuvailikin. Kiihkeitä huippuja, ja sitten lässähdys. Minulle sopii näemmä hitaasti syttyminen. Varmaan ihmiset ovat myös tältä osin erilaisia. Osa on löytänyt hyvän kumppanin ihan ensisilmäykselläkin. Itse en kuulu näihin.

Vierailija kirjoitti:

En usko rakkauteen ensisilmäyksellä. En muutenkaan ole tunteiden tuuliviiri.

Et todellakaan, kun et tunnista perustunteita. Rakkaus ei synny ensinäkemältä, vaan pitkän työn tuloksena. Se mitä ihminen tuntee ensimmäisenä on ihastuminen ja rakkaus ja ihastuminen eivät ole samoja tunteita. Ihastuminen kestää muutaman kuukauden, ja sen jälkeen tuo kuherruskuukausi kaikkoaa lopullisesti. Tilalle tulee arki, jossa voi huomata että rakkauta joko on, tai sitä ei ole. Mutta, rakkautta pystyy kehittämään, koska rakkaus nimenomaan vaatii yhteistä työntekoa.

Omalla kohdalla pitää osittain paikkansa. En välttämättä ihastu vahvasti ensitapaamisella, mutta pitää tulla se tietynlainen fiilis, että toinen on kiinnostava. Jos ei mitään tunteita herää heti tai toinen on jopa epäkiinnostava tai -viehättävä, niin ei niitä tunteita tule myöhemminkään.

Joo. Näin on mullakin. Alkaa oikein inhottaa ajatuskin lähikontaktista henkilön kanssa keneen ei tunne mitään vetoa. Toinen juttu on jos tutustutaan ihan muissa merkeissä, esimerkiksi töiden kautta. Silloin ei ole edes oletustakaan että voisi kehittyä parisuhteeksi, vaan ihan puhtaasti kaveripohjalla ollaan. Sellaisessa tilanteessa voikin sitten tutustumisen myötä muunkinlaiset tunteet herätä. Kun se ei ole teennäistä eikä pakotettua.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä että kun se kiinnostus herää niin sen pitää sitten herätä kunnolla ja kummallakin eikä mitään puolilämmintä säätämistä kannata edes aloittaa.

Tämä ei siis tarkoita sitä, etteikö sitä voi hyvinkin ihastua tyyppiin jonka kanssa on ollut jo vuosia kaveri. Sen ihastuksen pitää sitten iskeä kumpaankin samaan aikaan eikä kumpikaan koe toista enää "vaan" kaveriksi vaan se on menoa sitten kerrasta.

Se alkuvaiheen kemia sekä rento luottamus ja varmuus toisenkin tunteista on se liima mikä sitoo yhteen. Jos taas aluksi joutuu olemaan varpaillaan ja arpomaan että tykkääkö se toinen musta vai ei (saati kokemaan ohareita/välinpitämättömyyttä) niin suhteeseen tulee jo alussa sellainen särö, ettei siitä vaan tule pidemmän päälle mitään.

Ja ei, tämä ei tarkoita sitä että yhdessä pitäisi olla ja nyhjätä alusta asti 24/7 vaan kummallakin saa ja pitää edelleen ollakin omakin elämä. Tuo varmuus/luottamus kun vaatii henkistä, ei fyysistä yhdessäoloa. 

Tämä!! Monet orastavat suhteet päättyy luottamuspulaan. Kun et syystä tai toisesta pysty luottamaan ( valehtelua, tyhjiä lupauksia, ohareita, kummallista käytöstä) niin suhde kuolee. Sen takia pelaaminen on typerää suhteissa joiden toivot onnistuvan.

Vierailija kirjoitti:

Eli pelkkä ulkonäkö ratkaisee?

Ainakin omasta puolestani voin sanoa ettei ensisilmäyksellä kiinnostumisessa ole kyse pelkästä ulkonäöstä. Toki aina kiinnostun sellaisesta joka miellyttää silmääni, mutta en kiinnostu heistä kaikista. Jokin asia toisissa on mitä toisissa ei, enkä itsekään tiedä mikä se on.

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuo menee toisinpäin. Jos ihastun ensi silmäyksellä jännitän liikaa enkä koskaan osaa olla oma itseni, olen sokea kumppanin huonoille puolille ja suhde loppuu heti alkuhuuman päättyessä. Jos taas en heti tunne vetoa pystyy paremmin tutustumaan toiseen ihmisenä ja pikkuhiljaa tunteet syvenee rakkaudeksi ja parisuhde rakentuu vankalle pohjalle. 

Sama mulla. Jos ihastun liian palavasti ja heti, se vain pilaa kaiken, koska alan panikoida, punastella, änkyttää ja haluan vain paeta paikalta. Ei sovi itselleni liian kiihkeä meininki heti alussa. Jotkut taas oikein haluaa just sitä. Että näin me ollaan erilaisia.

Mulla on sama. Tiedän heti ensimmäisen sekunnin sadasosan aikana haluanko näkemääni naista seksuaalisesti vai en.

En ole vielä koskaan ollut tilanteessa jossa olisin ajan kuluessa kiinnostunut naisesta, josta en heti ensi sekunnilla innostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko rakkauteen ensisilmäyksellä. En muutenkaan ole tunteiden tuuliviiri.

Et todellakaan, kun et tunnista perustunteita. Rakkaus ei synny ensinäkemältä, vaan pitkän työn tuloksena. Se mitä ihminen tuntee ensimmäisenä on ihastuminen ja rakkaus ja ihastuminen eivät ole samoja tunteita. Ihastuminen kestää muutaman kuukauden, ja sen jälkeen tuo kuherruskuukausi kaikkoaa lopullisesti. Tilalle tulee arki, jossa voi huomata että rakkauta joko on, tai sitä ei ole. Mutta, rakkautta pystyy kehittämään, koska rakkaus nimenomaan vaatii yhteistä työntekoa.

No voihan rautalanka sentään. Takana 13v parisuhde, joten taidan kaavan tietää. Moni ei taas tajua sitä että ihmiset käsittelee fiiliksensä eri aikatauluissa eikä kaikilla kipinöi ja säkenöi ensisekunneilla. Tai koe jotain hullua huumaa jossa sitten esim pamahdetaan paksuksi tai vähintään kihloihin muutaman kkn tuntemisella, mitä on tullut nähtyä ympärillä.

Me oltiin nykyisen aviomieheni kanssa samassa työpaikassa 4 vuotta ennen kuin tutustuttiin paremmin ja sitten kipinöi.

En vaan todellakaan ollut katsonut naimisissa olevia ja reilusti vanhempia työkavereitani sillä silmällä kun vielä itsekin olin varattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta puhut. Jos seksuaalista kiihkoa ei löydy HETI, sitä on turha myöhemminkään etsiä. Ihastuminen ei ole sama kuin seksuaalinen vetovoima, eikä varsinkaan samaa kuin rakastuminen.

Ihminen voi olla hyvinkin rakastunut, mutta rakastuminen syntyy vasta vuoden jälkeen, ja siihen vaaditaan työtä. Ihastuminen ei ole rakkautta vaikka monet niin kuvittelevat!

Ihastuminen voi syntyä siitä että tuntee seksuaalista vetovoimaa, mutta ihastumiseen ei todellakaan vaadita seksuaalista vetovoimaa, vaan se voi syttyä pelkästään siitä että toinen antaa huomiota.

Siitä syystä, syvästi ihastunut voi myöhemmin huomata ettei kiinnosta riisua vaatteita, että löhöillään vaan kainalossa ja nautitaan siitä että saa edustaa ystäville jotakin. Yleensä naiset ovat sellaisia jotka kehuskelevat toiselle uuden kumppanin autosta tai talosta tai jostakin muusta vastaavasta. Siitä tietää että nainen on saanut vain huomiota ja ihastunut siihen että joku rikas ja huomattava mies huomasi hänet. Mutta seksuaalista kiinnostusta siinä ei naisen puolelta ole. Sitten kestää hetken kunnes nainen tajuaa ettei parisuhdetta voi siihen rakentaa, tai mies tajuaa ettei nainen haluakaan häntä aidosti ja suhde katkeaa.

Itse elin lähes kymmenen vuotta parisuhteessa, jossa minulla oli seksuaalista kiinnostusta puolisoa kohtaan, mutta hänellä ei sitten tippaakaan. Kaikenlaista yritettiin ja hän määritteli päiviä jolloin voisimme harrastaa seksiä, mutta esimerkiksi lauantaipäiviä meni ohi pari, ja sitten vielä lisää, ja kohta hän ei enää viitsinyt pitää mitään huolta siitä. Aloituksia ei tullut koskaan ja kymmenen vuoden jälkeen ymmärsin että hänellä on epäilemättä ihan mukavaa minun kanssa mutta häntä ei seksi minun kanssa kiinnosta ja pistin suhteen poikki.

Tuossa on tärkeää huomata se että häntä ei kiinnostanut seksi minun kanssa. Hän kyllä harrasti itsetyydytystä ja joskus kertoi fantasioivansa muista ihmisistä. Minä en ole sellaisesta tuntenut mustasukkaisuutta, ja se oli osa keskustelua jossa yritimme herättää kipinää sängyssä. Mutta, vaikka hän ajatteli muita, hän ei ajatellut minua. Turvallinen ja mukava suhde päättyi.

Kun olen muiden kanssa jutellut tästä aiheesta, niin tämä kuvio toistuu kaikissa muissa suhteissa, paitsi niissä joissa on mukana väkivaltaa tai alistamista. Jos kuitenkin parilla on ihan mukavaa olla yhdessä, mutta petihommat ei toista kiinnosta, eli kipinää ei ole, eikä löydy, niin parisuhde on sitten siinä.

Vaimosihan halusi olla sinun kanssasi, nimenomaan sinun itsesi takia (luonne, ulkonäkö tms) eikä seksin. Miksi et voinut ottaa sitä suurena kihteliaisuutena? Kaikki eivät liitä rakkautta ja seksiä yhteen. Harmi, että seksintarve ohjaa useampia.

En ole tuo kirjoittaja, mutta eihän suhde silloin toimi, jos toiveet seksin suhteen eivät kohtaa. Voihan sen toki kohteliaisuutena ottaa, että toinen tykkää luonteestani ja ulkonäöstäni, mutta ei se suhteen perustaksi riitä, kun itselleni on kuitenkin tärkeää seksuaalinen vetovoima, se että toinen haluaa minua seksuaalisesti ja että itse haluan häntä. Minulle ei ole olemassa ihastumista/rakastumista ilman seksuaalista vetovoimaa.

N43

Minusta kipinöi/ei kipinöi jako on ihan liian jyrkkä. Tuossa on välillä monta erilaista astetta. Itse olen huomannut että liian suuri kipinöinti ihan heti alussa ennustaa monesti ainakin itselläni huonoa. Silloin on nopea roihu joka sitten myös saattaa sammua yhtä nopeasti kun erilaiset realiteetit (joita ei siinä alkuhuunassa havainnut) tulevat esiin.

Toisaalta sitten tarvitaan kyllä sopiva määrä vetovoimaa. Nykyinen 20 vuotta rinnalla kulkenut rakas mieheni on juuri tällainen tapaus. Ei ollut heti mitään valtavaa kipinöintiä mutta kyllä kiinnostusta ja sellaista ihanaa turvallisuutta hänen kanssaan. Seksi tuntui luontevalta ja helpolta vaikka se valtava himo puuttui. 

Ja ainakin minulla tamä on kantanut paljon pidemmälle koska 20 vuotta ja kaksi lasta myöhemmin seksiä on edelleen elämäntilanne huomioiden varsin paljon ja se on hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Totta puhut. Jos seksuaalista kiihkoa ei löydy HETI, sitä on turha myöhemminkään etsiä. Ihastuminen ei ole sama kuin seksuaalinen vetovoima, eikä varsinkaan samaa kuin rakastuminen.

Ihminen voi olla hyvinkin rakastunut, mutta rakastuminen syntyy vasta vuoden jälkeen, ja siihen vaaditaan työtä. Ihastuminen ei ole rakkautta vaikka monet niin kuvittelevat!

Ihastuminen voi syntyä siitä että tuntee seksuaalista vetovoimaa, mutta ihastumiseen ei todellakaan vaadita seksuaalista vetovoimaa, vaan se voi syttyä pelkästään siitä että toinen antaa huomiota.

Siitä syystä, syvästi ihastunut voi myöhemmin huomata ettei kiinnosta riisua vaatteita, että löhöillään vaan kainalossa ja nautitaan siitä että saa edustaa ystäville jotakin. Yleensä naiset ovat sellaisia jotka kehuskelevat toiselle uuden kumppanin autosta tai talosta tai jostakin muusta vastaavasta. Siitä tietää että nainen on saanut vain huomiota ja ihastunut siihen että joku rikas ja huomattava mies huomasi hänet. Mutta seksuaalista kiinnostusta siinä ei naisen puolelta ole. Sitten kestää hetken kunnes nainen tajuaa ettei parisuhdetta voi siihen rakentaa, tai mies tajuaa ettei nainen haluakaan häntä aidosti ja suhde katkeaa.

Itse elin lähes kymmenen vuotta parisuhteessa, jossa minulla oli seksuaalista kiinnostusta puolisoa kohtaan, mutta hänellä ei sitten tippaakaan. Kaikenlaista yritettiin ja hän määritteli päiviä jolloin voisimme harrastaa seksiä, mutta esimerkiksi lauantaipäiviä meni ohi pari, ja sitten vielä lisää, ja kohta hän ei enää viitsinyt pitää mitään huolta siitä. Aloituksia ei tullut koskaan ja kymmenen vuoden jälkeen ymmärsin että hänellä on epäilemättä ihan mukavaa minun kanssa mutta häntä ei seksi minun kanssa kiinnosta ja pistin suhteen poikki.

Tuossa on tärkeää huomata se että häntä ei kiinnostanut seksi minun kanssa. Hän kyllä harrasti itsetyydytystä ja joskus kertoi fantasioivansa muista ihmisistä. Minä en ole sellaisesta tuntenut mustasukkaisuutta, ja se oli osa keskustelua jossa yritimme herättää kipinää sängyssä. Mutta, vaikka hän ajatteli muita, hän ei ajatellut minua. Turvallinen ja mukava suhde päättyi.

Kun olen muiden kanssa jutellut tästä aiheesta, niin tämä kuvio toistuu kaikissa muissa suhteissa, paitsi niissä joissa on mukana väkivaltaa tai alistamista. Jos kuitenkin parilla on ihan mukavaa olla yhdessä, mutta petihommat ei toista kiinnosta, eli kipinää ei ole, eikä löydy, niin parisuhde on sitten siinä.

Nämä ovat persoonakohtaisia juttuja. Yhtä seksuaalisesti halutonta naista (tai naista, jolle seksi oli ainakin toisarvoista suhteessa) ei voi yleistää kaikkiin. Esimerkiksi minulle ei ole olemassa ihastusta, joka olisi platonista - tai on, mutta se ei silloin liity parisuhteisiin, vaan voin ihastua jonkun ihmisen persoonaan muuten vaan. Tällöin hänestä voi tulla ystävä tai mentori tai mitä vaan, mutta ei mitään romanttista saati seksuaalista. Minulle suhteen ja romanttisen ihastumisen perusta on nimenomaan seksuaalinen vetovoima. En myöskään tunne itse yhtäkään naista, joka ihastuisi miehen autoon - tässä kohtaa pyörittelin silmiäni, että taasko tätä "vertaillaan miesten autoja ja ammatteja" -tyyppistä amerikkalaishenkistä soopaa.. Eli korjaan tekstiäsi hiukan: naiset eivät suinkaan YLEENSÄ ole sellaisia, että "kehuskelevat toiselle uuden kumppanin autosta tai talosta tai jostakin muusta vastaavasta". Korviaan myöten rakastunut haluaa kyllä puhua ihastuksensa kohteesta tai kumppanistaan, kunnes kuulija melkein kyllästyy, mutta tällöin painopiste puheissa on (aina, mitä olen itse näitä vuodatuksia kuullut), miten "ihana mies" ja "just itselle sopiva" ja "miten ihana toisen kanssa on olla".  

On ihmisiä, jotka eivät halua seksiä niin paljon, ja on toisaalta myös ihmisiä, jotka eivät sovi seksuaalisesti yhteen juuri keskenään, vaikka jonkun toisen kanssa voi natsatakin paremmin. Olennaista onkin juuri, kuten itsekin tiedostat, että seksin suhteen ollaan samalla aaltopituudella, oli se sitten mihin suuntaan tahansa.

N43