Mitkä oli teillä ne eron ensimerkit?

Mies katosi, kun pieru saharaan. Viimesen kerran, kun nähtiin niin pussasi suulle ja pyysi tulemaan pian taas kylään. Seuraavan kerran, kun kuulin hänestä yhteisen tuttumme kautta, mieheni ei asunut enää edes samassa maassa.. Se siitä sitten.

Auts. On noita merkkejä ollut ilmassa jo pitkään. Onko joku saanut niiden jälkeen vielä korjattua suhteen?

Puhumattomuus, seksittömyys, ei läheisyyttä, vältteli vastuuta(kotityöt). Ei tuossa ollut muuta vaihtoehtoa kuin erota sillä tiedän, että minua arvostetaan toisessa suhteessa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Auts. On noita merkkejä ollut ilmassa jo pitkään. Onko joku saanut niiden jälkeen vielä korjattua suhteen?

Minuakin kiinnostaisi tietää.

Varmaan se ettei kumpaakaan enää kiinnostanut mitään mitä toinen teki tai sanoi. Ei enää huolehdittu toisistamme niin kuin puolisosta huolehditaan.

Itselle se käänteen tekevä tilanne oli, kun olin lähtenyt aamulla aikaisin yliopistolle ja vienyt lapset hoitoon, siitä suoraan töihin, pääsin klo 21.30 ja pyöräilin 17km vielä kotiin, ja mies ei sanonut mitään, ei tullut moikkaamaan.. aloin lukemaan seuraavan aamun tenttiin ja mies tuli valittamaan ettei pyykkejä oltu pesty. Aloin itkemään ja vannoin että seuraavassa parisuhteessa, tälläisessä tilanteessa, mies kysyy minulta ”oliko pitkä päivä? Onko nälkä? Pesin pyykit ja jääkaapissa ruokaa”

Kun nalkutus alkoi. Silloin tiesin että tulen lähtemään suhteesta pois.

Mies alkoi naputtamaan joka asiasta, ja vetäytyi kaikesta vastuusta.

Eksän puhelin ei ollut enää ikinä näkyvissä vaan aina taskussa ja hänellä alkoi olemaan melko paljon ylitöitä.

M44

Arjen läheisyys katosi. Ei iltapusuja, kosketuksia kun meni toisen ohi jne.

Meillä minä olen se joka harkitsee eroa, päätös on melkeinpä tehty jo. Olen monta vuotta yrittänyt puhua, puhua, puhua. Aina keskusteluilla sama kaava. Miehen mielestä meillä menee hyvin, mitään ongelmia ei ole, kaikki ongelmat vain minun päässä. Olen jo puhunut erosta, jos ei saada asioita muuttumaan, mutta yksin saan asioita miettiä. Nyt olen kesästä asti alkanut elää omaa elämää, tehnyt kivoja juttuja kavereiden ja lasten kanssa. Oma olo on parantunut huimasti. Oikeasti ei voisi enää vähempää kiinnostaa miehen ajatukset. Eipä hän ole suhteesta edelleenkään alkanut puhumaan.

Joku päivä ilmoitan, että lähden ja voin vaikka vannoa, että se tulee miehelle täytenä yllätyksenä. Luulee varmaan, että nyt kaikki on hyvin kun en enää valita mistään. En vaan yksinkertaisesti jaksa enää.

Mies alkoi 'suojelemaan' kännykkää. Kännykkä oli aiemmin aina pitkin pöytiä, mutta sitten sitä pidettiinkin koko ajan taskussa, jopa vessa- ja suihkureissulla mukana. Vessassa istui kännykän kanssa pissalla jopa 20 minuuttia.

Sitten alkoi käymään oma-aloitteisesti melkein joka päivä ruokakaupassa. Maitolitran hekemiseen meni 2 tuntia.

Ja lisäksi alkoi nälvimään ja arvostelemaan minua ja lapsia (!). Olin tyhmä, ruma ja kaikkea mitä vaan voi keksiä. 

Toinen nainenhan sieltä paljastui.

Eron jälkeen pakko ollut olla tekemisissä alaikäisten lasten huoltajuuden vuoksi. Haukkuu minua edelleen minkä kerkeää. Haukkujen syynä se, että 'vein oamaisuuden' vaikka ei meillä avioehtoa ollut ja siksi omaisuus jaettiin 50/50. Miehen mielestä hänen olisi kuulemma pitänyt saada ainakin 70% omaisuudesta, koska hän oli muka ollut ahkerampi siivoamisessa ja ties missä. No ei ollut eikä siivousinnokkuus ole omaisuuden jaon peruste avioerossa :D

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä olen se joka harkitsee eroa, päätös on melkeinpä tehty jo. Olen monta vuotta yrittänyt puhua, puhua, puhua. Aina keskusteluilla sama kaava. Miehen mielestä meillä menee hyvin, mitään ongelmia ei ole, kaikki ongelmat vain minun päässä. Olen jo puhunut erosta, jos ei saada asioita muuttumaan, mutta yksin saan asioita miettiä. Nyt olen kesästä asti alkanut elää omaa elämää, tehnyt kivoja juttuja kavereiden ja lasten kanssa. Oma olo on parantunut huimasti. Oikeasti ei voisi enää vähempää kiinnostaa miehen ajatukset. Eipä hän ole suhteesta edelleenkään alkanut puhumaan.

Joku päivä ilmoitan, että lähden ja voin vaikka vannoa, että se tulee miehelle täytenä yllätyksenä. Luulee varmaan, että nyt kaikki on hyvin kun en enää valita mistään. En vaan yksinkertaisesti jaksa enää.

Mitä asioita sun mielestäsi pitäisi muuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Meidän avioliitto kaatui 20 vuoden jälkeen miehen sivusuhteeseen. Seksiä oli ensimmäiset 10 vuotta pari kertaa viikossa ja viimeiset 10 vuotta kerran viikossa. Taukoa ei ollut kuin synnytysten jälkeen ne pakolliset viikot. Me myös nukuimme lusikassa viimeiseen yöhön asti. Annoimme aamu- ja iltapusut kaikki 20 vuotta.

Eli ei, läheisyys ei ollut mikään oire mistään.

Meillä sama. 20 vuoden avioliitto päättyi vuosi sitten miehen sivusuhteeseen. Meillä seksiä oli 5-6 kertaa viikossa, tosin mies olisi halunnut kaksi kertaa päivässä ja olin kuulemma haluton vaimo ja hän joutui kärsimään puutteessa. Uusi nainen kuulemma ihailee ja huomioi häntä, päinvastoin kuin minä. Siinäpä oli selittämistä kolmelle lapsille, että miksi isä muutti erään yksinhuoltajan luo.

Miehen ja naisen käsitys avioliitosta on täysin eri. Nainen avioituu saadakseen hyvän isän lapselle. Mies avioituu saadakseen vakiseksiä. Tämä tajutaan vasta, kun lapsi syntyy. Silloin ollaan jo nalkissa. Mies syyttää naista pihtaamisesta. Nainen syyttää miestä vapaamatkustajana olosta.

Vierailija kirjoitti:

Miehen ja naisen käsitys avioliitosta on täysin eri. Nainen avioituu saadakseen hyvän isän lapselle. Mies avioituu saadakseen vakiseksiä. Tämä tajutaan vasta, kun lapsi syntyy. Silloin ollaan jo nalkissa. Mies syyttää naista pihtaamisesta. Nainen syyttää miestä vapaamatkustajana olosta.

Miestä ei siis kiinnosta perhe?

Osasin odottaa.

- mies alkoi ensin olemaan vähemmän kiinnostunut kuulumisistani ja lopulta suhtautui jutteluihini alentuvasti (pari vuotta sitten täällä joku kysyi parhaita piirteitä miehessä ja vastasin silloin, että kun hän kysyy kuulumisiani, hänelle ei riitä vastaus "ihan hyvää")

- seksi muuttui todella hyvästä, säännöllisestä ja intohimoisesta ensin satunnaisemmaksi ja vähemmän romanttiseksi ja sitten tylyksi käyttämiseksi josta jäi aina epämääräinen paha olo

- alkoi haastamaan riitaa jos kysyin onko jokin välillämme muuttunut eikä pyytänyt anteeksi riidan tai ärähdyksen jälkeen

- jossain vaiheessa aiheutti tahallaan pahaa mieltä ja jätti sitten minut itkemään ja panikoimaan yksin aina juuri ennen nukkumaanmenoa ja kun tämän toistuttua usein, ahdistuneena kerroin etten enää pärjää töissä, ei paljoa häntä kiinnostanut

- haastoi riitaa ihan omituisista asioista

Jaksoin tätä melkein kaksi vuotta. Tein kaikkeni suhteen pelastamiseksi, yritin puhumista ja syytin ja kaasuvalotin itse itseäni. Eräs maanantai mies sitten jätti viestillä

Läheisyyden puute ja puhumattomuus ensimmäisenä. Viimeisen kevään ja kesän aikana mies myös löysi uusia kavereita ja alkoi bilettää ja viettää viikonloppuja heidän kanssaan. Aiemmin oli käynyt viihteellä todella harvoin. Lisäksi luonnekin jotenkin muuttui, mukavasta ja kivasta miehestä tuli todella ylimielinen mu**ku.

Kukaan ei vielä maininnut tätä; hymy.

Kun pariskunta ei enää hymyile toisilleen niin se on lopun alkua, näin olen huomannut lähipiirissäni. 

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomuus, välttely, yhä pitemmät poissaolot, mustasukkainen omien rahojen vahtiminen, vain omien pyykkien pesu, sinkun leikkiminen, juominen. Yöpöydällä omassa huoneessa konjakkipullo tyhjeni viikossa ja keittiön viinilootan joi yksinään myös viikossa.

Niin muutti kahden lapsen isä itsensä eronneeksi lapsettomaksi alkoholistiksi.

Ja jotkut jankkaavat että viina on 'viisasten' juoma.. 😗😂🤫🙄

Vierailija kirjoitti:

Läheisyyden puute ja puhumattomuus ensimmäisenä. Viimeisen kevään ja kesän aikana mies myös löysi uusia kavereita ja alkoi bilettää ja viettää viikonloppuja heidän kanssaan. Aiemmin oli käynyt viihteellä todella harvoin. Lisäksi luonnekin jotenkin muuttui, mukavasta ja kivasta miehestä tuli todella ylimielinen mu**ku.

 

Meilläkin pitkä suhde kaatui siihen että mies muuttui ja alkoi jo suhteen aikana leikkiä sinkkuelämää, ilmestyi näitä uusia kavereita jotka ovat sinkkuja ja joilla vahvat (alentavat) mielipiteet naisista. Olisiko sitten ollut joku keski-iän kriisi jo neljänkympin vaiheilla vai mitä lienee tapahtunut, mutta en jaksanut katsella enää, kun mitään yhteisiä menoja ei voitu sopia eikä keskustelut asiasta kiinnostaneet miestä yhtään.