Lue keskustelun säännöt.
Mä en jaksa, eläkeikään aikaa vielä vähintää 7 vuotta
13.09.2021 |
Olen uupunut ja työelämää on runsaasti takana. Olen 58 ja alin eläkeikäni on 65, mutta vavoite-eläkeikäni on lähemmäs 67 eli silloin saan täyden eläkkeen. 65-vuotiaana minulla maksetaan huonompaa eläkettä eli täyden eläkkeen saan noin 67-vuotiaana.
Pakko vaan jaksaa, vaikka mieluusti jäisin jo eläkkeelle.
Kommentit (91)
Anoppini oli töissä nuoresta lähtien, ei milloinkaan työttömänä. Viimeiset 15 vuotta yrittäjänä, jäätävät yel-maksut meni vaikka pieni firma. Eläke olisi ollut hyvä.
Ei päässyt nauttimaan eläkkeestä, kuoli 58-vuotiaana tänä vuonna.
Muistakaa nauttia elämästä nyt. Takeita eläkkeelle pääsystä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin 58v. Olen työttömänä ja aion keplotella ansiopäivärahalla, välissä 6kk: n pätkä töitä. 62 vuotiaana pääsee lisäpäiville. Ikäisemme on viimeinen ikäluokka, joka pääsee lisäpäiville.
Minä vuonna olet syntynyt?? Pääseekö oikeasti lisäpäiville 62 v?? Oikeesti? Sehön olisi aivan mahtavaa jos tönä vaan on totta!
Voit saada omavalmentajan ja pääset 2 viikon työnhakukurssille. Kuten niin moni 58-vuotias. Yrittävät nykyään kaikkensa että työllistyy.
Minä olen 58 ja työtön, alalla, jolla on töitä. Ihan rauhassa olen saanut olla. Te- toimisto joskus soittelee, ei heitä kiinnosta ikäiseni. Toivottelevat vain hyvää jatkoa.
Näin sanovat myös työttömälle isälleni, 61-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Niin ap: isä puhui kanssa ennen kuolemaansa ja eläkettään, että hän myy kohta kaiken ja sitten elää äitini kanssa mukavasti eläkkeellä. Eipä tuokaan toive toteutunut, koska kuoli tapaturmaisesti ennen kuin oli päässyt eläkkeelle. Äitini taas ehti olla vain muutaman vuoden eläkkelle, kun kuoli liikenneonnettomuudessa. Niin heillä jäi eläkevuodet väliin. Tässä oppi sen verran, ettei ihan mahdottomasti kannata itselleen kerätä varallisuutta, sillä niitä ei mukaansa saa. Järkevämpää on yrittää nauttia jokaisesta päivästä ja elää suhteelisen normaalisti, eikä elää kuin joku kitupiikki. Jokainen päivä voi olla viimeinen.
Ei kai siinä sitten, siitä kuulit ap, ei kun nauttimaan vaan jokaisesta päivästä! Saattaa olla ettet pääse eläkkeelle ikinä, jos kuolet sitä ennen. Nautinnollisia työpäiviä!
Vierailija kirjoitti:
Miten Eläkerahastot ja eläkeyhtiöt nyt on yleistä jo miinus-säästöt. Kun on liikaa rahaa tilillä niin siitä sakotetaan, kai se koskee eläkerahastojakin.
Eivät ne rahojaan paljon pankeissa pidä, ja jos pitävät, saavat miinuskorkoa siinä missä kaikki muutkin isot pelurit. Usein ne myös ostavat valtioiden obligaatioita, joiden korot, jopa nimelliset, ovat negatiiviset. Millekään vähäriskiselle ei nykyään saa positiivista tuottoa, ellei ole monopoliasemassa.
Riskiä ottamalla tuottoa kyllä saa, mutta siihen liittyy, niin, riskiä.
Vierailija kirjoitti:
Aloita saikuttelukierre. Julkisella sain olla 120 päivää vuodessa saikulla ja tulot juoksi normaalisti. Pääset sairaseläkkeen kautta nopeammin eläkkeelle. Mitään vikaa ei tarvitse olla, sanot vaan ettei kiinnosta.
Kahden kuukauden jälkeen putoaa 2/3-palkalle. Sairauseläkkeelle on vaikea päästä. Tuttava ei päässyt edes kuntoutustuelle, vaikka toinen jalka halvaantui. Itse pääsin kuntoutustuelle pienemmästä vaivasta, mutta ikää on päälle 60.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ap: isä puhui kanssa ennen kuolemaansa ja eläkettään, että hän myy kohta kaiken ja sitten elää äitini kanssa mukavasti eläkkeellä. Eipä tuokaan toive toteutunut, koska kuoli tapaturmaisesti ennen kuin oli päässyt eläkkeelle. Äitini taas ehti olla vain muutaman vuoden eläkkelle, kun kuoli liikenneonnettomuudessa. Niin heillä jäi eläkevuodet väliin. Tässä oppi sen verran, ettei ihan mahdottomasti kannata itselleen kerätä varallisuutta, sillä niitä ei mukaansa saa. Järkevämpää on yrittää nauttia jokaisesta päivästä ja elää suhteelisen normaalisti, eikä elää kuin joku kitupiikki. Jokainen päivä voi olla viimeinen.
Ei kai siinä sitten, siitä kuulit ap, ei kun nauttimaan vaan jokaisesta päivästä! Saattaa olla ettet pääse eläkkeelle ikinä, jos kuolet sitä ennen. Nautinnollisia työpäiviä!
Niin ja samoin kaikki muut. Muistakaa elää. Jokainen päivä voi olla viimeinen. Toki valittaa aina saa.
Mun tuttavani on vähän yli 50. Hän on jo usean vuoden ajan potenut jalkaa. Sitä on leikattu ties kuinka monta kertaa ja kävelee vain särkylääkkeiden avulla. Ei pääse edes määräaikaiselle eläkkeelle. Sairauseläkkeelle ei nykyään pääse juuri millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ap: isä puhui kanssa ennen kuolemaansa ja eläkettään, että hän myy kohta kaiken ja sitten elää äitini kanssa mukavasti eläkkeellä. Eipä tuokaan toive toteutunut, koska kuoli tapaturmaisesti ennen kuin oli päässyt eläkkeelle. Äitini taas ehti olla vain muutaman vuoden eläkkelle, kun kuoli liikenneonnettomuudessa. Niin heillä jäi eläkevuodet väliin. Tässä oppi sen verran, ettei ihan mahdottomasti kannata itselleen kerätä varallisuutta, sillä niitä ei mukaansa saa. Järkevämpää on yrittää nauttia jokaisesta päivästä ja elää suhteelisen normaalisti, eikä elää kuin joku kitupiikki. Jokainen päivä voi olla viimeinen.
Ei kai siinä sitten, siitä kuulit ap, ei kun nauttimaan vaan jokaisesta päivästä! Saattaa olla ettet pääse eläkkeelle ikinä, jos kuolet sitä ennen. Nautinnollisia työpäiviä!
Niin ja samoin kaikki muut. Muistakaa elää. Jokainen päivä voi olla viimeinen. Toki valittaa aina saa.
Ei kai se ole nauttimista, jos valittaa. Pois moinen negatiivisuus, elämä on NYT!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähän pääset aikasin. Mulla 67v se alin mahdollinen, mutta vasta 70v sellainen eläke että jotenkin ehkä pärjää. Joten siihen asti jaksettava painaa. 31 työvuotta takana ja 22 työvuotta edessä. Loistavaa !
Laskin nopeasti, että olet 45-48-vuotias. Olet aloittanut työurasi siis 14-17 vuotiaana. Jännä, että tulloin on palkattu alaikäisiä kokopäivätöihin ympärivuotiseen työhön. Missä välissä olet opiskellut? Muistelen, että minun isäni on joutunut käymään ammattikoulun ja hän täytti tänä vuonna 66 vuotta. Vai lasketko työurasi alkaneen jostain kesätyöstä?
Moro, sikäli mikäli sua kiinnostaa niin olen 48v. Aloitin normityöt 16v heti yläasteen päätyttyä. Olen opiskellut koko ajan työn ohella mm iltalukion ja avoimessa yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 52v, fyysisessä työssä. Tiedän, etten ikinä jaksa nykyisessä työssäni eläkeikään asti. Ei kukaan työkavereistanikaan ole pystynyt siihen vaan kaikki jäävät aiemmin pois. Fysiikka ei vain kestä.
Lisäksi vaikka kuinka tekisin töitä eläkeikään asti niin eläkkeeni ei nousisi takuueläkettä isommaksi, ei lähellekään takuueläkettä. Toisin sanoen, minulla ei oikein ole motivaatiota edes olla työssäni eläkeikään asti, koska saan takuueläkkeen joka tapauksessa.
Olen matalapalkka-alalla ja aikoinaan pitkään poissa työelämästä lasten takia.
Muualla ulkomailla kotona olevan eläkkeen maksaa työssäkäyvä puoliso. Siis eläkkeet tasataan.
Onko tämä puoli jäänyt suomalaisten emanssinaisten kohdalla hoitamatta.
Toisaalta kuvittelen, että suomalaiset naiset ovat töissä suurimmalta osalta.
Ja jos ei ole töissä ottakaa se VAPAAEHTOINEN (ei tarkoita huutamista) eläkkeen perusmaksu edes osaksenne.
Miten tämä vastaus liittyi tilanteeseeni?
Olen ollut poissa työelämästä lasten takia pitkän ajan ja olen ihan tavallinen suomalainen perheenäiti Suomessa. Ei ole mitään eläkkeiden tasaamista.
Ja kuten sanoin, tiedän, etten saa kuin takuueläkkeen eikä minulla sen takia ole motivaatiota olla edes eläkeikään asti raskaassa työssäni.
En kadu päätöstä olla kotona lasten kanssa. Lapset ovat pieniä vain kerran ja sen ajan sain olla heidän kanssaan. Eläkkeessäni asia kostautuu, mutta ei voi mitään.
- nro 51 -
Niin ap: isä puhui kanssa ennen kuolemaansa ja eläkettään, että hän myy kohta kaiken ja sitten elää äitini kanssa mukavasti eläkkeellä. Eipä tuokaan toive toteutunut, koska kuoli tapaturmaisesti ennen kuin oli päässyt eläkkeelle. Äitini taas ehti olla vain muutaman vuoden eläkkelle, kun kuoli liikenneonnettomuudessa. Niin heillä jäi eläkevuodet väliin. Tässä oppi sen verran, ettei ihan mahdottomasti kannata itselleen kerätä varallisuutta, sillä niitä ei mukaansa saa. Järkevämpää on yrittää nauttia jokaisesta päivästä ja elää suhteelisen normaalisti, eikä elää kuin joku kitupiikki. Jokainen päivä voi olla viimeinen.