Huolestuttavaa eriarvoisuutta - osa vanhemmista auttaa lapsiaan läksyissä

Autan läksyissä, jos on tarvetta. Harvoin enää on, enemmän ala-asteella oli tätä. Kasvioiden keräämisissä autoin. Kuulustelen kokeisiin, koska nuoret haluaa esim sanakokeisiin tällaista apua. Ruotsissa olen auttanut paljonkin, koska osaan sitä melko hyvin ja lapset ei kuule sitä missään. Pitkässä lukiomatikassa en osaa auttaa yhtään.

Perheet ei ole tasa-arvoisia tässä, minu itseäni ei autettu ikinä missään. Paitsi kun luin yliopiston pääsykokeisiin äitini suostui katsomaan kirjasta, että avasin käsitteet oikein.

Isoin ero tulee kuitenkin siinä onko lasta rakastettu ja onko hänestä oltu ylpeitä. Täyttä potentiaalia on erittäin vaikea saavuttaa tunnekylmässä kodissa, jossa saa pahimmillaan pilkkaa osakseen kun lukee kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Tein joskus kirjavertailun lukematta kumpaakaan kirjaa. Sain siitä kiitettävän arvosanan. Joko koulu on huono, tai sitten minä erinomainen.

Minä myös 😂 ja kirja-arvostelunkin olen tehnyt lukematta kirjaa.

Kuulostaa lapseni biologian opettajalta, joka ei antanut (vaikka opetussuunnitelman pitäisi) kerätä kasviota "koska kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta".

Mielestäni ihan kaikilla kyllä on siihen mahdollisuus. Eri asia sitten että viitsiikö.

Mutta näin tapetaan innostus ja tasapäistetään.

Koska tämä ei toteudu kaikkien lapsien kohdalla, niin joko a) kielletään moinen lailla tai b) yhteiskunta tarjoaa palvelun ilmaiseksi.

Nykytilanne ei voi eikä saa jatkua!

Minulta kysyttiin vain, että onko läksyt tehty. Koska olin tunnollinen, kunnollinen ja kunnioitin vanhempiani, pidin aina itse huolen, että tein kaiken tarvittavan ja yleensä vielä ylimääräistäkin. Tällä tavalla keskiarvoni olikin 9,8.

Täältä palstalta olen lukenut, miten jotkut mammat käyvät jopa kuvaamassa lapsensa biologian kasvion, kun lasta ei huvita. Hieman ovat ajat muuttuneet vuosikymmenien aikana.

Auttamista on monenlaista. Hyvä vanhempi on kiinnostunut lapsistaan, tukee ja kannustaa heidän koulunkäynnissä ja auttaa tarvittaessa, mutta ei tee läksyjä lapsen puolesta. Jos lapsi ei osaa tehdä läksyjä itse, vanhempi voi auttaa ymmärtämään mitä kysytään ja mistä aiheessa on kyse, neuvoa ja tsempata sekä ottaa opettajan yhteyttä jos tuntuu, että joku asia on ylitsepääsemättömän vaikea. Puolesta tekeminen on karhunpalvelus.

En kyselisi saanko auttaa lastani, jos olisi tarve. Lapseni toimi hyvin itsenäisesti, varoteltiin että huonosti käy kun osasi lukea ennen kouluun menoa. Tällä menolla vaaditaan opettamaan naapurin lapsia, jos oma lapsesi pärjää hyvin.

Ihan hullua touhua, ihmettelen miksi  vanhemmat ylipäätään laittavat lapsensa rupukouluihin.

Joku kirjoitti: „Kun vanhemmat auttavat lapsiaan koulun antamien kotitehtävien teossa, he tekevät karhun palveluksen lapsilleen. Vaikka siitä tuleekin oppilaalle hyvä arvosana, niin miten käykään lukiossa ja yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa?“

Et siis itse ollut lukiossa tai yliopistossa? Karhunpalvelus on yhdyssana! Ja muutenkin olet väärässä. Kun vanhemmat osoittavat kiinnostusta läksyihin, auttavat ymmärtämään, etsimään tietoa, kannustavat, on lapsella paremmat mahdollisuudet opiskeluun kuin niillä, joiden vanhemmat eivät välitä. Tosiseikka.