Huolestuttavaa eriarvoisuutta - osa vanhemmista auttaa lapsiaan läksyissä

Elon Muskhan on siirtynyt lasten opetuksessa USA:ssa kokonaan eri tasolle. Opetuksella tähdätään siihen, että oppilaat voivat menestyä vaikka pioneereina Marsissa. Ymmärrettävästi silloin tarvitaankin jo ihan uutta otetta kouluopetukseen uusine oppiaineineen. Suomalainen peruskoulu ei Marsiin menoon käytännössä valmista lainkaan. Jäämme siis terävimmästä kärjestä jälkeen globaalisti tällä hetkellä.

Aina on ollut niitä vanhempia, jotka auttaa läksyissä, ei se ole mikään uusi juttu. Se on toki toinen juttu, jos suunnilleen tekee lapsen puolesta ne läksyt.

Oli pakko opettaa itse, kun peruskoulu ei opettanut.

Onneksi lukiossa ei tarvinnut enää paljonkaan opettaa lapsia. Riitti kun opettelimme yhdessä integroimaan käsin, ratkomaan trigononometrisia funktioita ja laskemaan vektoreita.

En tee läksyjä, en tarkista läksyjä, mutta autan isoissa projekteissa jos pyytää, esim keväällä heidän piti kirjoittaa tutkielma, mutta koulun ohjeet oli typerryttävän huonot.

Kokeiden alla kyselen sanat, selitän kielioppia, avaan isompia kokonaisuuksia esim yhteiskuntaopissa. Mies auttaa matikan kanssa.

Nyt kuopus vaihtoi b-ruotsin a-ruotsiin ja minä autan että saa varmasti kaiken paikattua.

Kun vanhemmat auttavat lapsiaan koulun antamien kotitehtävien teossa, he tekevät karhun palveluksen lapsilleen. Vaikka siitä tuleekin oppilaalle hyvä arvosana, niin miten käykään lukiossa ja yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa? 

Olen minäkin auttanut lastani esim. kielissä alakouluaikana, kun oli huono opettaja. Lapsi itsekin varmaan ajatteli, että on ihan tyhmä, mutta yläkoulussa ei ole enää apua tarvinnut, kun on uudet opettajat. Nyt autan sitten äikässä, sillä alakoulussa opetettiin kyllä esim. välimerkkien käyttö, mutta sitä ei edellytetty, joten eiväthän lapset niitä ikinä laittaneet. Huomautin asiasta lapselle, mutta kun opettajalle se oli ihan sama, niin eipä mennyt perille. Nyt yläkoulussa luojan kiitos vaaditaan välimerkkejä, mutta aika vaikeaa niitä on enää opettaa, mutta yritän parhaani. Ehkä tämä on nyt sitten suurikin synti.

Omina kouluaikoinani en juuri tarvinnut apua, mutta silloin koulussa opetettiin asiat selkeästi ja rauhallisesti.

Totean seuraavaa

1. TOTTAKAI jokaisen vanhemman kuuluu seurata, että läksyt tulevat tehdyksi ja osoittaa lapselle kiinnostusta asiaan.

2. TOTTAKAI jokainen vanhempi katsoo onko tehtävät tehty oikein. Tämä EI TARKOITA oikean vastauksen antamista vaan, sitä, että lapsi korjaa virheen. Itse sanon esimerkiksi matikantehtävissä ainoastaan tehtävän numeron ja montako virhettä.

3. TOTTAKAI jokainen vanhempi haluaa auttaa lastaan vaikka kokeisiin lukemisessa mm. kuulustelemalla aihealuetta.

Tämä kaikki paitsi auttaa lasta pätjäämään koulussa MYÖS auttaa vanhempaa pysymään perillä mitä koulussa tapahtuu JA parantaa lapsen ja vanhemman suhdetta.

Mun opettajavanhemmat kysyivät ainoastaan, "onko läksyt tehty" kun olin koulun jälkeen menossa pihalle tai kaverille. Pyytämällä sai apua matikantehtäviin tai kokeisiin kyselemiseen. Itse olen DI, sisarukseni maistereita.

Vierailija kirjoitti:

Kun vanhemmat auttavat lapsiaan koulun antamien kotitehtävien teossa, he tekevät karhun palveluksen lapsilleen. Vaikka siitä tuleekin oppilaalle hyvä arvosana, niin miten käykään lukiossa ja yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa? 

En minä niitä tehtäviä tehnyt vaan esimerkiksi oikoluin, ehdotin jonkun kohdan lisäämistä kirjoitelmiin, katsottiin yhdessä dokumentteja, linkitin artikkeleita ja kyselin vaikkapa ruotsin sanoja. Yhdellä jo kirjoittaneella oli paha lukihäiriö joten luin tekstit usein hänelle ja nyt AMK:ssa lähettää minulle välillä tehtävänannon ja varmistaa että on ymmärtänyt oikein. Jos tämä on väärin niin sitten saa olla.

Tein joskus kirjavertailun lukematta kumpaakaan kirjaa. Sain siitä kiitettävän arvosanan. Joko koulu on huono, tai sitten minä erinomainen.

Meilläoli itsestään selvä ihan ekaluokasta lähtien, että hoidan läksyni itse. Ja niin hoidinkin, silläolin liiankin vastuuntuntoinen luonnoltani. Ainut asia, missä äiti joskus auttoi, oli ulkoläksyn kuulustelu, mutta sitäkin harvoin. Oppikoulussa äiti yritti joskus kysellä kielten sanoja ennen koetta, mutta siitä syntyi vaan riitaa, kun minä sanoin sanan, niin kuin lausutaan, ja vieraita kieliä osaamaton äiti näki vain kirjoitusasun, Eli ei toiminut se apu. 

Nykyään lapsen koulukirjoissa ei välttämättä edes lue tehtävänantoa. On vain tyhjiä viivoja tai ruutuja, joihin pitäisi osata jotain tehdä. Siinä on hankalampi auttaa, jos ensin pitäisi perehtyä opetettuun aihealueeseen itsekin. 

Tottakai lasten läksyissä autetaan ja vahditaankin niitä. Pienemmällä konkreettisesti, isommalla kysymällä, muistuttamalla tarjolla olevasta avusta ja tietysti seuraamalla Wilmaa, että siellä ei ala olla merkintöjä. Lukioikäinen hoitaa jo itse ja osaa kysyä, jos jotain tarvitsee.

Ja kyllä, autan edelleen tytärtäni läksyissä lukiossa. Viimeksi viime viikolla pyysi matikan laskuun apua ja selitin sen laskun, jotta sai tehtyä. Miksen auttaisi? Minuakin olisi autettu lukiossa edelleen, jos olisin apua ottanut vastaan. Ja kyllä, vanhempani olisivat osanneet auttaa minua joka aineessa tarvittaessa.

Tämmöisestä jaksaa murista vain patalaiskat vanhemmat ja sellaiset, jotka ei itse osaa niitä asioita. Kateuttako? En ymmärrä.

Kohta mennään siihen, että läksyt kielletään. Näin päästään eriarvoisuudesta pois.

Tuo aloitus,:  huoletuttavaa  eriarvoisuutta. Onhan se  naurettavaa  olla huloissaan  perheitten  eriarvoisuudesta. Ei  mitään tasapäisyyttä edes voi olla maailmassa lapsilla.  Joku perhe antaa  kaiekn mahdollisen valmiuden lapsilleen. On monenlaisia sukulaisia jolla viettää lomia. pujrehtia ,  matkustella, osallistua  rakentamiseen , juhlimiseen, ja niiden järjestämseen. Kaikki taiteen ja kulttuurin tarjonta jo kotoa saatu.  Siinä on valmiiksi  itsevarmoja  nuoria aikuisia. Ei mene opiskeluaika vuokraa maksaessa  vieraalle omistajalle.Kannattaa se hyödyntää jos  kotoa saa kaikki  verkostot  valmiiksi. Onhan se heille ihan luonnollista. Melkei oma säätynsä nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Noinhan on tapahtunut iät ja ajat. Ei huipputuloksiin pelkällä normikouluopetuksella ylletä...

Kyllä ylletään. Yhtäkään tehtävää eivät vanhempani puolestani tehneet. 

Mikä on AP:n pointti? Aikuisen tehtävä on opettaa lastaan pärjäämään ja antaa eväitä elämään. Sen, että kotona huolehditaan, että läksyt on tehty ja samalla seurataan, että lapsi oppii, tulisi olla jo ihan itsestään selvää. Nykyään varsinkin, kun kaikennäköiset nepsyt ja muut häiriköt häiritsevät oppitunteja ja työrauhaa, on vielä entistä tärkeämpää, että kukin järkevä vanhempi varmistuu siitä, että lapselta ei jää oppiminen välistä. Vai pitäisikö AP:n mielestä kaikki tasapäistää siihen, että jos Janica-Petterin vanhemmat viis veisaa lapsensa koulumenestyksestä, niin muutkaan eivät saisi huolehtia oman jälkikasvunsta tulevaisuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noinhan on tapahtunut iät ja ajat. Ei huipputuloksiin pelkällä normikouluopetuksella ylletä...

Kyllä ylletään. Yhtäkään tehtävää eivät vanhempani puolestani tehneet. 

Kuka on puhunut puolesta tekemisestä???

Itse autan lasta enkun, historian yms. läksyissa. Matikassa minusta ei ole mitään apua, eikä juuri ruotsissakaan. Isoveli auttaa joskus matikanläksyissä. Lapsi on kuudennella.

Sitä varten kai se opettaja on siellä koulussa, että auttaa jos joku ei kotona osaa läksyjä tehdä eikä saa siihen apua.

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien vanhemmat ovat auttaneet lapsia läksyissä? Muistan 80-luvulta, miten kummallisena pidin sitä, että parhaan kaverini isä tenttasi tältä tietoja monena iltana ennen kokeita. En pystynyt edes kuvittelemaan sitä, että vanhempani olisivat käyttäneet iltaisin aikaansa minun töideni tekemiseen.

Vanhempien tehtävä on auttaa lasta ja tukea hänen kasvuaan. Vaikuttaa siltä, että olet hieman katkera, kun jäit paitsi tästä.