Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi pihit ihmiset herättävät niin paljon tunteita?
24.10.2014 |
Vaikka kuitenkin niin harvat ovat pihejä suurimman osan ihmisistä ollessa kuitenkin velkaantuneita ja kuluttavansa käytössä olevat rahansa nopeasti.
Tietystikään kaikki eivät voi olla säästäväisiä, koska silloin järjestelmä pysähtyisi ja yritykset ajatutuisivat konkurssiin.
Miksi on ihan ok järjestää itsensä taloudellisiin vaikeuksiin ja ottaa 250 000 eurojen lainoja, mutta pihiys on kuin punainen vaate, joka herättää ihmisissä raivoa ja ärtymystä.
Pihit ihmisethän usein haluavat elää turvallisesti ja "säästävät pahan päivän varalle". Tuhlailevat ihmiset taas paikkaavat lapsuuteensa liittyvää käyhyyden ja tyhjyyden tunnetta haaskaamalla rahaa ja saamalla mielihyvää kulutuksesta.
Oletko pihi vai tuhlari?
Kommentit (46)
Olen pihi joissain asioissa sen sijaan esim. Ruuan laadussa en pihtaile. Itseäni ärsyttää lähinnä pihtailu väärissä asioissa niin kuin se että ostaa paljon huonoa kuin vähän laatua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 07:48"]
Piheydessä haittaa se, että usein pihit maksattavat omia kulujaan muilla. Ei "muisteta" maksaa omaa osuutta työkaverin lahjasta, kyläpaikan ovella huokaillaan unohtuneista tuliaisista ja silti syödään pöydässä kuin viimeistä päivää, kyyti aina kelpaa jne. Viedään mökin roskapussi huoltoaseman roskikseen jne.
[/quote]
Juuri tästä syystä pihit ärsyttävät. Pyritään vapaamatkustamaan - elämään toisten kustannuksella. Muuten "pihiys" on ok jos se ei vaaranna esim. omaa tai muiden terveyttä.
Pihit ovat usein pummeja ja käyttävät toisia hyväksi välttyäkseen kuluilta. Toisten rahoja ja tavaroita voi kyllä aivan säästämättä käyttää hyväksi. Siksi heistä ei pidetä. Eivät tarjoa vastavuoroisesti mitään toisille.
Vierailija kirjoitti:
Pihejäkin on mielestäni kahdenlaisia. Toisessa ääripäässä ovat sairaalloisuuteen asti säästäväiset ihmiset ja toisessa ahneet hyväksikäyttäjät.
Olen itse monen mielestä pihi, mutta ei tulisi mieleenkään elää toisten siivellä. Muistan aina varmasti maksaa kaikki lainat takaisin. Velkaa olemisesta tulee huono omatunto. En myöskään halua ottaa vastaan muilta lahjoja, koska siitä tulee kiusaantunut olo. Edustan toisaalta sitä ääripäätä, joka ei voi ymmärtää keskivertoihmisen tarvetta kuluttaa ja haalia itselleen jatkuvasti uusia tavaroita. En voi myöskään olla ihmettelemättä ihmisiä, jotka ottavat pikavippejä tai käyttävät monen kuukauden palkkansa verran rahaa ulkomaanmatkaan jne. Mielestäni ihmisten tulisi vain olla onnellisempia vähempään eikä hamuta elämäänsä sisältöä kerskakulutuksesta.
Matkustaminen on hienoa. Haluamme elämyksiä ja kokemuksia. Nähdä maailmaa ja olla upeilla illallisilla. Mitään täältä ei mukaan saa ja elämä on nyt. Olen nähnyt kun vaan säästetään ja kuollaan rikkaina ja ollaan eletty köyhä elämä. Sairaalloinen sääästäminen ja rahaan rakastuminen on sairautta ja piheys on juuri sitä. Raha tuo turvaa ja euron säästä onnistumisen tunteen. Ei pihi osaa nauttia muusta kuin säästämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Pihiyttä on kahta lajia, positiivista ja negatiivista. Positiivinen nuukuus on usein ekologisuutta, kohtuullisuutta, järkevää taloudenpitoa jne. Negatiivisessa pyritään hyötymään muista ihmisistä, siipeillään, ei noudateta vastavuoroisuusperiaatetta ja jopa varastetaan tai huijataan.
Tässähän tämä. Pihi pyrkii hyötymään muista rahallisesti. Ihan luonnollista että sellainen ärsyttää.
Positiivinen nuukuus on säästäväisyyttä ja ei kenelläkään sellainen ärsytä.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 08:16"]
Mulla oli yksi pihi tai oikeastaan sairaalloisen pihi loisija kaverina. Heivasin hänet, kun en oikeasti jaksanut katsella sitä kitkutusta, jossa yritti närppiä mun pöydältä murusia. Jos oltiin yhdessä vaikka päivä jossain kaupungilla ja ehdotin kahvilla käymistä. Tämä ei tietenkään ostanut mitään, mutta heitteli iloisena "jos sä tarjoat" -juttujaan. Hänhän olisi sen kahvin voinut tarjota mulle, koska minä hain kotoa, maksoin auton parkit ja vein vielä kotiin. Noin kiitokseksi. Oli aina kyytiä vailla, koska auto on niin kallis ja huono sijoitus. Jep, jep. Mutta toisen kyydit kyllä tuntui kivalta. Tuli kylään, aina nälkä, kyseli vaatteita ja kenkiä lainaan jne. Sen sijaan hänellä en vuosien aikana edes kahvikuppia saanut, vaikka meillä mössötti aina ruokaa nälkäisenä. Saatuaan lapsen tuli kerjäämään vaatteita ja kosteussuojahaalaria. Sillä kertaa en enää antanut vaan sanoin pahoitellen myyneeni ne.
Kysymys ei ollut edes varallisuuserosta vaan tehdään samaa työtä julkisella sektorilla, palkat samasta taulukosta.
[/quote]
Minulla oli hyvin samanlainen kaveri, kunnes myös väsyin. Viimeinen niitti oli kerta, kun kaverini ja miehensä kävivät meillä syömässä. Ruokaa oli todella paljon, mutta siltikin nämä kaksi ahmivat kitoihinsa lähes kaiken, minä ja mieheni tuijotimme sitä ahmimista jähmettyneinä. Viimeisen pihvin nappasi kaverini mies, ja vei sen pihalla odottaneelle koiralleen! Ennen kotiin lähtöä kaverini meni repun kanssa vessaan, ja heidän lähdettyään totesin sieltä hävinneen 3-5 wc-paperirullaa. Joo ja tokihan he tulivat meille pahoitellen, kuinka olivat kukkakimpunkin minulle ostaneet, mutta se unohtui kotiin.
Jokin aika ennen tuota kuvailemaani vierailua, nämä kävivät meillä tupaantulijaisissa. Toivat lahjaksi muutaman pienen lasipullon erilaisia saunatuoksuja. Pari pulloista oli vajaita, ja kaikista oli parasta ennen päivämäärä jo mennyt. Samoin tällä kaverillani oli tapana lounasaikaan kävellä parisataa metriä minun työpaikalleni, jotta pääsee kyydissäni läheiseen ostoskeskukseen lounaalle. Hänen autonsa tietysti seisoi hänen työpaikkansa pihassa, sillä ei voinut koskaan mennä. Ja niin edelleen, ja niin edelleen...