Te joiden lapsuuskodissa ei halailtu, halailetteko omia lapsianne?

Samoin!

Kyllä halailen usein ja koitan muutenkin olla läheinen. Koitan myös pitää hyvää puheyhteyttä yllä. Eli toimia täysin erilailla kuin lapsuudenkodissani.

Ei ole lapsia mutta ystäviäni olen opetellut halaamaan.

Mä halailen ihan kokoajan ja rutistelen ja kaappaan syliin kokoajan!!! En vaan saa siitä tarpeeksi! Poika 2v! :D

[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 22:53"]Mä halailen ihan kokoajan ja rutistelen ja kaappaan syliin kokoajan!!! En vaan saa siitä tarpeeksi! Poika 2v! :D
[/quote]
Mun mielestä meidän 6v:tä on myös ihana halailla kokoajan. Mutta miehen halailua en oo kokenu vielä niin luontevaksi enkä varmaan koekaan.
Ap

Meillä kans ei kotona halattu koskaan. Olen opettanut lapselle ihan eri tyylin ja vieläkin tulee mielellään antamaan posken poskea vasten ja on jo teini :) Halataan kans vieläkin ihan päivittäin, silitän ohikulkiessa päätä tai kutitan jalanpohjasta (kun en voi vastustaa kiusausta) jne.

[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 22:55"]

Meillä kans ei kotona halattu koskaan. Olen opettanut lapselle ihan eri tyylin ja vieläkin tulee mielellään antamaan posken poskea vasten ja on jo teini :) Halataan kans vieläkin ihan päivittäin, silitän ohikulkiessa päätä tai kutitan jalanpohjasta (kun en voi vastustaa kiusausta) jne.

[/quote]Ai juu, ja hierotaan neniä yhteen! Miten meinasikin unohtua!

Samoin, meillä tuossa mielessä on ihan erilaista kuin kodissani oli.

Halaan ja pussaan. Lapsi tulee myös oma-alotteisesti hellimään ja sanoo rakastavansa. Ei meillä kotikotona vaan. 

Lapsen halailun lisäksi olisi hyvä halailla myös miestä. Lapselle malliksi. 

Halaan ja pussailen, ja annan lasten tulla syliin, vaikka alkavat olla jo koululaisia :) meillä ei kotona halailtu eikä puhuttu asioista, tämä on samalla vähän niin kuin terapiaa itselle.

Kotona ei pahemmin hellyyttä osoitettu eikä halailtu (kyllä joskus kuitenkin) mutta olen teini-iässä oppinut halaajaksi. Omia lapsia ei ole, mutta miehen tytön kanssa halitaan, pidän sylissä, silittelen (muistan itsekin kuinka lapsensa rakastin kun äiti hipsutti selkää tai silitteli, mies ei tyttöään helittele kuin nukkumaan laitettaessa ja leikkivät retuutusleikkejä ja kutitusta niin koitan lapselle täällä antaa siksi hellyyttä). Miehen kanssa halitaan ja suukotellaan paljon, myös lapsen nähden. Mies sanoo lapselle nukkumaanmennessä rakastavansa ja joskus puhelimessa, me emme tytön kanssa vielä ole siinä pisteessä mutta muilla sanoilla olen ilmaissut välittäväni ja hänen olevan tärkeä ja kiva tyttö.

Minusta näin aikuisena ajateltuna kodin ilmapiiri on ollut kylmä ja välinpitämätön, en halua sellaista kenellekään.

Kyä halaan. Mun kakruni o jo aikuinem miäs mut halaan silt aina kuv vaan nään sen.

Äidillä oli periaate, että vain pieniä lapsia halitaan. Siis taaperoita. Isää ei ollut..
vaikka joskus siis olen vissiin halauksia saanut, niin katson meillä olleen koskematom koti.
Itse halin ja suukotan, ehkä turhankin kanssa. Mies myös päivittäin, myös jo teini-ikäisten kanssa.
Vasta pötkötettiin kaikki olkkarissa läjässä rapsuteltiin ja höpöteltiin. Mulla on ihana perhe!

Meillä ei lapsuuden kodissa halattu, eikä puhuttu tunteista. Omaa pientä taaperoa halaan, pussailen ja muistan sanoa joka päivä, että välitän hänestä.

Up

Minä halailen paljon, vaikka minua ei hirveästi ole halattu. Ja lapsetkin halaavat mielellään. On ihanaa tulla töistä kotiin, kun eteiseen vastaan juoksee kaksi pientä halaamaan ja huutavat "isi tuli". Tämä on todellista onnea.

Ihan liian vähän tulee lapsia halailtua, kun olivat pieniä, se oli luontevampaa, mutta nykyään ovat teinejä, ja valitettavasti halaan aivan liian harvoin. Tajusin juuri, että käyttäydyn yhtä tökerösti kuin omat vahnempani aikanaan.... :(

Ei halattu kotona, enkä osaa halata omia lapsianikaan. Tietysti silloin, kun olivat pieniä, mutta nyt ovat aikuisia miehiä. Yksi heistä halaa minua, jos on juhlat tms, onnitellessaan. Muutenkin halaan vain miestäni ( kymmeniä kertoja päivässä) ja onnitellessa todella läheisiä ihmisiä. Ei tulisi mieleen halata jotain kaveria tavattaessa.

Meillä halailtiin,hipsuteltiin ja pusuteltiin lapsuuden kodissa. Muistan kun mieheni ihmetteli tätä "koskettelu" kulttuuria jota perheessämme harrastetaan vielä näin aikuisiällä.

Ei ole ollenkaan kummallista että aikuinen veljeni ottaa minut kunnon halaukseen nähdessämme vaikka keskellä kaupunkia tai isovanhempieni luona alan hieromaan isoäitini jalkoja sohvalla.

Nyt on omia lapsia ja tottakai heille annetaan sitä hellyyttä. Mieskin oppinut nopeasti että muitakin kuin minua voi hipsutella ja halia :) Se on mukavaa ja tuntuu että toiset kokevat edelleen kaiken koskettelun jotenkin seksuaalisena. Jokainen ihminen kaipaa kosketusta ja hellyyttä <3

Olen hoitoalalla ja kosken paljon asikkaitani, en kuitenkaan lääpi, pusuttele ja minun pitää ensin varmistua että potilaalle on ok jos silitän vaikka olkapäästä.